Miehen piti mennä töihin tällä viikolla. Kyllä se menikin käymään, mutta lomaili kuitenkin torstain ja perjantain. Hyvä meille, hyvä työmaalle! Maanantaina on lähtö kohti Lappeenrantaa, joten pari viikkoa on projekti meidän osalta vähän holdissa. Tai siis ei siinä tapauksessa ole, jos mä sinne uskaltaudun hommailemaan.
Jees. Tähän viikkoon. Viikon alussa tehtiin lista asioista, jotka saatava tehtyä ennen maanantaita. Lista oli suht pitkä:
- Vieraseteisen sähköputket
- Keittiön sähkövedot
- Vieraseteisen sähkövedot
- Siivous
- Patterit sisälle
- Pakun tyhjennys
- Kuormalavat aitan hirsille
- Huokolevyt sisälle
- Vaasasta tulevat ikkunat autotalliin
- Pakun renkaidenvaihto
Sitten aikataulutettiin ne, että minä päivinä tehdään. Ei se loppujen lopuksi niin paha nakki ollutkaan, oli kuitenkin viikko aikaa tehdä.
Kaikista tärkeimmät hommat olivat renkaidenvaihto (että päästään ikkunanhakureissulle) ja sähkövedot (jotta eristeäijät pääsevät töihin).
Sähkövetoja mies teki torstaina ja perjantaina, patterit siirtyivät yläkertaan myös perjantaina. Samana päivänä tehtiin myös pakun tyhjennys ja renkaidenvaihto. Sunnuntaina tehtiin loput. Ja hyvin ehti!
Ja hyvin ehti myös käväistä Vaasassa ikkunanhakureissulla. Lähdettiin perjantaina neljän aikoihin (käytiin ekaksi lainaamassa kaverilta kuomullinen peräkärry, ehdoton apuväline) puksuttamaan pakulla kohti Poria, jossa yövyttiin aivan ihanassa vanhassa puutalossa, Mäntyluodon Hotellissa. Hotelli sopi reissuumme kuin nenä päähän. Huoneemme oli ihanasti sisustettu, paperitapettia ja lautalattiaa. Suosittelen lämmöllä!
Lauantaina matka jatkui kohti Vaasaa. Matkalla ajettiin läpi Ahlaisten kirkonkylän, joka täynnä vanhoja hirsi- ja puurakennuksia. Aivan ihana reitti, mutta kannattaa ajaa henkilöautolla. Pakulla olivat jotkut kohdat aika kuoppaisia…
Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vaasaan. Suuntimeksi otettuun Mustasaari. Onneksi on navigaattori, huh, ei musta kartanlukijaksi olisi…
Villapoika, aka Lasse Villanen, myi meille 10 ikkunaa, jotka oli purettu n 1,5 vuotta sitten vanhasta vaasalaisesta kaupunkikodista. Ikkunat sijaitsivat pellon reunassa olevassa aitassa. Pellon perällä. Aitassa. Vettä tullut viimeiset kaksi viikkoa kuin aisaa. Ja meillä etuvetoinen pakettiauto vm-98 sekä peräkärry. Ei ehkä paras yhdistelmä 😀 Mutta hyvin tuo mies veti, sai auton aitalle ja ei kun lastaamaan. Meitä oli kirittämässä lampaita sekä Romeo-pässi, joka osottautui erittäin seuralliseksi tyypiksi. Meille yksi sellainen, kiitos. Ei kerrota miehelle.
Vaikka tilaa tuntui olevan, ei kaikki ikkunat kuitenkaan kyytiin mahtuneet. Puolet karmeista menivät kärryyn ja puolet vetäjään. Ikkunoista saatiin mukaan ängettyä joku kymmenen, 50 jäi siis ulkopuolelle. Ne haetaan myöhemmin. Mahtuvat onneksi ihan pakuun, joten kärryn kanssa ei tarvitse uusintareissua tehdä. Jos lasi on puhallettu 150 vuotta sitten, ei viitti ottaa sitä riskiä, että pamahtavat rikki kuljetuksessa uuteen kotiin. Parempi tulla hakemaan toisella kertaa.
Kun kamat olivat autossa ja kärryssä, oli aika saada ne taas toisiinsa kiinni. Ei onnannut, ei sitten mitenkään. Paku ei suostunut pakittamaan vaikka miten päin olisi pyytänyt. Onneksi myyjällä oli nelivetopaku, jolla hän nopsaan kärrin haki takaisin kovalle maalle.
Ja ei kun menoksi, nokka kohti Karjaata. Kuusi tuntia paahdettiin menemään, kotona oltiin siinä seiskan aikaan. Koko matkan tuli vettä. Ehkä joskus se muuttuu lumeksi. Ehkä ensi vuonna.
Onneksi kärrinlainaaja antoi meille laina-aikaa sunnuntaille, koska tuon matkan jälkeen oli viimeisenä mielessä ikkunoiden purkaminen pilkkopimeässä. Suosiolla jätettiin se siis sunnuntaille. Kotona odotti neljän kopla, jotka olivat viettäneet kissanpäiviä tyhjässä kämpässä. NÄKI, ETTÄ OLI RAKSUA SYÖTY! Mahtui tuo yksi vielä laatikkoon, noin niinku melkein.
Sunnuntai valkeni kirkkaana, joka oli kiva yllätys. Ekaksi tehtiin pakun tyhjennys eli karmit jäivät ulos pressun alle ja pokat siirtyivät yläkertaan. Yksikään ikkuna ei ollut mennyt rikki, tuuttuut! Tyhjennyksen jälkeen palautimme peräkärryn omistajalleen.
Tämän jälkeen siirrettiin huokolevyt, ei sisälle sittenkään, ulos toiseen paikkaan. Nyt vesilaitoiksen miehet pääsevät taas pumppaamolle autolla. Olihan niitä levyjä (1200×2700) ihan kivasti, vähän alle 190 kappaletta. Mutta onneksi siirtomatka oli vain noin metrin pari ja yhdellä kertaa pystyi siirtää kolme levyä.
Sitten työn alle pääsivät vikat sähkövedot. Yksin on suht vaikea tehdä noita pidempiä vetoja, joten niissä pystyin miestä auttamaan. Piuhaa putkeen vedettiin teknisestä tilasta keittiöön sekä vieraseteiseen. Lyhyempiä pätkiä sitten kytkimille. Ja valmiiksi saatiin, wohoo!
Sitten loppusiivous ja se olis siinä. Mä tein pientä siivousta ulkona, vaikka tuntui ihan turhalta. Syksyisessä säässä kaikki näyttää siivottomalta. Ei kyllä ihan vain ja ainoastaan voi säätäkään syyttää, on tuolla pihalla ihan oikeastikin likaista ja asiat ihan mullinmallin. Mutta niitä järjestellään sitten kun tiedetään ettei uusia puu/tiiliponoja tule heti siivottujen tilalle.
Tässä tää ny olis, odottaa ensi viikolla tulevia eristeäijiä sekä hirsimiehiä. Tulkoot, me ollaan valmiita!
Ensi viikkoon taas palleroiset, silloin saattekin kuvia eristepaljoudesta sekä (toivottavasti!) sienettömästä seinästä!!
Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus 