Vkot 01-12/2021: Kylmästä lämpimään, tai ainakin sinne päin

29.3.20216.5.2021 / kaisukkene / Jätä kommentti

Vko 01/2021: Niin se uusi vuosi alkoi taas. Yläkerta kutsui, kuten edellisenäkin 😀 Mutta tehtiin me vähän lisää keittiötäkin, laitettiin sinne kaappeja. Ei ole valmis vieläkään, mutta ajan kanssa hissukseen.

Yläkerrassa villa pääosassa. Kuten myös kaman tyhjentäminen eri paikoista.

Vko 02/2021: Lunta tuli niin, että ihan huomasi. Vanha kansa tietää, että lumi on se paras eriste. Sitä sitten lapattiin sokkelia vasten. Tarkenee.

Villoja seiniin, Hunton Nativo ja suosittelen lämmöllä, ja paperia kattoon.

Vko 03/2021: Vikat ekovillat seiniin, jatkossa Nativoa. Katon vinot osuudet FF-PIRllä.

Vko 4/2021: Operatzione seinän siirto menossa. Noin metri taakse päin ja tuohon tulee sitten vaatehuone.

Vko 5/2021: Ja tällainen siitä sitten tuli. Eli huone suureni ja ekaksi kylmäksi säilytystilaksi mietitty tila otettiinkin käyttöön tulevaisuuden vaatehuoneeksi.

Seinään tuet ja lankkua sekä muuta puutavaa pois jaloista. Ja sitähän on. Joka paikassa. Paljon.

Päätyseinässä käytettiin osa myös. Saadaan niitä hyötykäyttöön ja pinkkarille hyvä alusta.

Vko 6/2021: Ekassa kuvassa uusin hankinta. Aivan ihana kaappi ❤ Seuraavissa taas seinää ja naulaista puuta. Joskus sitä miettii, että miksi hilpatissa noita nauloja pitää olla noin sikana. Siis oikeesti.

Vko 7/2021: SPUta kattoon. Tässä vähän mennään perinnerakentamisen ohi, mutta så e de. Joskus on pakko antaa vähän periksi. Tuuletus pelaa ja kylmältä sivuvintiltä pääsee tarkastamaan tilannetta.

Vko 8/2021: Naulat poistettu ja lautoja saatu seinälle odottamaan käyttöä. Ja seuraavaksi siirrettiin tulevan elokuvahuoneen seinää. Samalla periaatteella kuin edellisessäkin, mutta parannettuna versiona. Ekasta opiittiin ja nyt tehtiin paremmin 😀

Sitten siirryttiin toiseen päätyyn eli entisen porraskuilun kimppuun. Kattokyprokkeja ja papereita sun muita pois. Kyprokin päältä löytyi, yllättäen, kakkaa ja muuta sen sellaista. Sekä vilaus ekasta lahohkosta niskasta.

Vko 9/2021: Eristettä uuteen seinään. Tohon uuteen väliin tulee elokuvahuoneen toka rivi eli katsomoa on kahdessa tasossa. Tietenkin.

Ekaksi revittiin pois lattiasta muovimatto ja vaneri/kovalevy. Sitten seinien kimppuun.

Vko 10/2021: Nyt alkoi löytymään erittäin mielenkiintoisia rakennusratkaisuja. Kattoniska ja kurkihirsi katkaistu ja tuettu aikas onnettomasti. Ei siis ihme, että katto näytti olevan hiukan notkollaan, kun ulkoolta katsoi. Lisää tuentaa ja sen sellaista. Hyvä siitä tulee.

Vko 11/2021: Mies pääsi saunallekin hommiin, kun saatiin kaveri sinne. Aiemmin oli laittanut jo pari lautaa kattoon. Koolinkeja vaan on vaikeaa saada yksin hilattua tonne ylös. Sitten alkoi uuninperustuksen eristäminen. Ja saivat he vähän tellinkejäkin sisältä purettua. Ja vanereita lattiaan, että vähän helpompi liikkua. Seuraavaksi pitäisi tehdä palomuuri. Sitten onkin savupiipun aika.

Vko 12/2021: tavaroiden siirtoa, osa 57/28506. Tota crosstraineria raahattu huoneesta toiseen ainakin viisi vuotta. Joo-o, kyllähän se kunto silläkin tavalla kasvaa, eikö vain 😀

Ekaksi siivoamista ja sitten muovimaton poistamista. Sitten meidän tulevasta makkarista vikat laudat ylös ja seinälle. Sitten siirtyminen elokuvahuoneeseen ja sama homma uudelleen. Ja vanhan porraskuilun vierestä myös, tietenkin. Ja välissä siirrettiin taas kamoja huoneesta toiseen.

Mutta nyt on oikeastaan enää tuo vikan kuvan käikäle lautaa vielä lattiassa. Sitä vielä kavennetaan, jotta saadaan lasivillat vedettyä alta pois. Ja sitten olisikin aika kutsua imuriauto :O VIHDOINKIN!

Nonniin, siinä meni taas kvartaali, kuten talouden ihminen sanoisi. Älytöntä. Kohta on kevät ❤ Viimeiseksi kuvaksi valikoitui possujuna-kuva kärpäsistä haikailevista pikkupossuista. To be continued…

Vkot 35/2020-38/2020: purku, siirto, uudelleenpystytys

21.9.2020 / kaisukkene / Jätä kommentti

Nyt se on sitten takanapäin. Ei työt tähän tietenkään lopu, no sir, mutta yksi virstanpylväs on ohitettu. Se valaa uskoa siitä, että joskus nämä rempat ja projektit loppuvat. Vai onko sellainen elämä edes mitenkään kivaa? Ei varmaan.

Vko 35/2020

Lauantai, purkupäivä:

Miehet lähtivät töihin siinä 6.30 aikaan. Saapuessaan Vantaalle siinä ennen kasia, oli tukkirekka jo pelipaikoilla. Purku alkoi siis aikas heti. Itse tulin vasta kymmenen pintaan, silloin oltiin heiluttamassa kattorakenteita. Noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mun kuvista ei ehkä voi sanoa samaa, mutta yritin vangita kaikki tärkeimmät edes jotenkin. Kuvien järjestys voi olla hiukan outo, mutta hermo meni viidennen kuvan paikalleen klipsuttelun jälkeen.

Sunnuntai, kasausta:

Seuraava päivä olikin sateinen ja märkä. Mutta eipähän tullut kuuma. Kuvat taas saavat puhua puolestaan. Vähemmän niitä tuli tästä vaiheesta sitten nähtävästi otettua, vaikka tämän päivän homma oli paljon haastavampi kuin edellisen. Eli kokoaminen hard, purjaminen iisii. Koska ei ollut puutavaraa, oli hommat pakko lopettaa siihen, kun väliaikaistellinkien korkeus loppui. Ei ollut järkeä pelätä henkensä puolesta, kun hommia pystyi kuitenkin siirtämään parin viikon päähän. Onni on hyvä tukkirekkatyyppi, joka lupautui meitä auttamaan niin kauan kuin tarpeen on.

Vko 36/2020:

Väliviikko. Tukkirekka haki vielä viimeisiä kamoja (peltejä, lautaa jne.) Vantaalta, kaveri toi ikkunakarmit. Mummo tuli käymään viikonloppuna, jolloin mies sai tehtyä alapohjan runkoa. Tukkirekan seuraavaa käyntiä varten tulee tehdä tellingit, joilla uskaltaa liikkuakin.

Vko 37/2020:

Lauantaina tellingit ylhäällä ja tukkirekka pihassa. Vettä alkoi tulemaan kunnolla vasta, kun viimeinen hirsikerta oli ylhäällä, onneksi! Rekan avulla siirrettiin vielä ylös katevanerit, kattoniskojen puutavara sekä haltijapalkki. Käsipelillä niiden sinne saaminen olisi ollut aika mahdotonta, vaikka olisikin ollut kaivuri apukätenä.

Sunnuntaina oli jo kauniimpi sää ja kehikko näytti kauniilta kuin karkki hohtaessaan hopeana kilpaa auringon kanssa. Surettaa ajatus hirsien peittämisestä lähitulevaisuudessa, mutta niin se on vain tehtävä. Onneksi on kuvat muistuttamassa ja toivottavasti tuleva julkkarilaudoitus yhtä kaunis ❤ Tehtiin lattialaudoille taapelikatos, jossa voivat huoletta olla niin kauan kuin tarpeellista.

Vko 38:

Muistetaan kurkihirsi-viikonloppuna. Mies ja kaivurimies pistivät kurjen paikoilleen liinojen avulla kivassa sivutuulessa. Ei ollut kuulemma helppoa. Me oltiin pojan kanssa ihan vaan mökillä ja sukuloimassa. Saatiin vaan kuvia lopputuloksista. Se oli kiva!

Nonni, siinä sitten taas tämä neljä viikkoa kerrattuna. Ensi viikolla olisi luvassa kattorakenteiden laittoa, josko tässä lähiaikoina olisi katevaneritkin paikoillaan. Huopa laitetaan vasta ensi vuonna, siihen asti mennään vaneri/pressu-kombolla. Seiniin kun saadaan vielä pistettyä tuulensuojalevyt niin sitten voi alkaa tekemään sisäpuoltakin. Kiva päästä sisätiloihin eikä tartte miettiä minne vesi menee.

Ensi kertaan siis palleroiset! Stay tuned!

Vkot 08-15/2019: Purkua, parkua ja elektrisiteettiä!

20.4.2019 / kaisukkene / Jätä kommentti

Mites tämän ajanjakson tiivistäisi… Sähköä ja kakkaa. Hiirenkakkaa. Päässä ja silmissä ja jokapaikassa. Onneksi on suihku. Ja ne sähköt siellä vessassa. VIHDOINKIN! Asiaan.

Vko 8: it is all about the closet.

Alkuviikosta kävin hakemassa Karjaan Puupörssistä (jota suosittelen lämmöllä!) höylättyä lautaa ja 4mm vaneria. Laudat laitettin etulevyiksi ja vanerit sivuihin, päädyissä kun on henkarikomerot. Kyllä, tykkään.

Sen jälkeen aloin miettimään tuota kaapin taustaa, joka nyt aika pitkälle huokolevyä. Aika rumaa siis. Kekkasin, että 4mm vaneri näyttäisi sielläkin aika passelilta! Ja sitten vaan takaisin Puupörssiin, jossa vanerit leikattiin oikeisiin mittoihin. Tukipuut maskattiin listoilla.

Tämän jälkeen alettiin miettimään, että miten kaapit jaetaan omikseen. Nythän ei välipuita ollut eli oli vain yksi hylly koko kaapin läpi. Laitettiin sitten halpa, sekä hyvä, ratkaisu: narua pitkittäin väliin, jolloin ilma kyllä kiertää kaapissa, mutta esim vaatepinot eivät kaadu toistensa päälle. Success!

Mä kävin viikonloppuna vähän tutkimusmatkalla yläkerrassa, kun päätin saada alajyrsimen käytön kannalta parempaan paikkaan. Löysin myös kaikkea muuta tarpeellista (ja tarpeetonta :D). On ainakin moneen asiaan varaosia. Which is nice.

Mietin kanssa talomme värikkyyttä, jota mielestäni ei oikein ole. Kuitenkin, kun istuin keittiön nurkassa, huomasin, että kyllä täällä vähän väripilkkujakin on. Ei ehkä niin paljon kuin haluaisin, mutta ei me ihan värittömiä olla 😀

Vko 9: Vintille lähdettiin. Ja tehtiin. Tai mies lähti. Ja mies teki.

Eli nyt se virallisesti alkoi. Yläkerran purkaminen. Ja senhän ei pitänyt alkaa vuoteen. Mutta mitä kissa karvoilleen voi.

Meikä taas pisti peitelistoja uusiksi. Vihdoinkin.

Vko 10: Yläkerrassa vietettiin ihan yhdessä aikaa. Saatiin paljon säilytystilaa järkättyä. Nyt voidaan alkaa purkamaan ihan tosissaan.V

Vko 11: Purkaminen jatkuu. Mies sai tehtyä viikolla, minä taas viikonloppuna kun miehet lähtivät sukuloimaan.

Vko 12: samat hommat jatkuu, kuvia ei nähtävästi ole otettu.

Vko 13: mies on lomalla. Asioita tapahtuu. Paljon.

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai sähkäri oli käymässä ja MEILLÄ ON SÄHKÖT KUULKAAS KOKO ALAKERRASSA!!!!!

Perjantai-lauantai takaisin yläkertaan siitä.

Sunnuntai

Tossa sunnuntain kuvissa mallaillaan kattolautoja paikoilleen. Haluan siis kitapuut jättää näkyviin, joiden päällä tuossa vasemmassa kuvassa lepää lauta. Koska leveät ponttilaudat maksavat maltaita, vedetään me noihin raakalautoihin alajyrsimellä huullos, jolloin ei pieni eläminen haittaa.

Vko 14: Sunnuntaina oli rakennesuunnittelija tulossa käymään, joten oli pakko saada rakenteita nopeasti auki. Noh, pistin miehet taas autoon ja kohti serkkulaa. Itse kiipesin yläkertaan tekemään niitä kevyempiä hommia.

Sunnuntai meni sirkuksessa ja rakenteita kattoessa. Mies oli turisemassa suunnittelijan kanssa, minä huolehdin jälkikasvusta (jota ei ihan ymmärrettävästä syystä päästetä yläkerran lähellekään). Oli kuulemma erittäin hyvä tuntinen. Jatkamme rakenteiden purkamista eli valitsemallamme tiellä. Näin teemme.

Vko 15: jotain muutakin kuin repimistä. Vaihteeksi sisustusta. Eli yläkerrasta raijasin alas (noita helvatan vintinrappusia pitkin) vanhan päästävedettävän lastensängyn. Oli siinä hommaa (piti tuoda kolmessa osassa, jokaisessa mietin onko tässä oikeasti mitään järkeä tehdä yksin) ja tulipahan tehtyä. Ei lapsena pelattu tetris mennyt hukkaan. No sir. Sitten vaan Ikeasta 80-senttinen patja ja avot, se o siinä. Nyt pitäisi vielä miettiä tuota sisustusta noin muuten. Tota lelua ja kaikkea tuntuu olevan aivan liikaa…

That’s all falks, tapaamisiin taas parin viikon (toivottavasti ei kuukauden) päästä! Toivottavasti ollaan silloin jo taas edistytty hiukan 😀 Lopuksi kaikennäköisiä eläinkuvia piristämään jokaisen päivää ❤

Vkot 20-26/2018: kaakenlaista sisä- ja ulkosettii

3.6.201827.6.2018 / kaisukkene / Jätä kommentti

Alkaa vähän stressiä pukkaamaan. Kuukausi aikaa avoimiin oviin (Karis Suomen Paris) ja kämppä ei ole lähellekään valmista. Tai on se lähempänä kuin vuosi sitten, mutta niin… Noh, eipä ressailla, ei sillä saa mitään aikaiseksi. Paitsi hätiköityjä päätöksiä ja huonoja lopputuloksia.

Asiaan.

Vko 20. Saatiin meidän suksi. O se hieno, vaikka itse sanonkin. Tämä siis tulee khh:en liukuoveen.

Loppuviikolla mies jatkoi kuraeteisen purkamista. Oli hirsipaneeli tiukassa. Nähtävästi on hormi jossain kohdin muurattu huoneeseen uudelleen ja paneelit jääneet sinne taakse. Niitä irrotellessa meni tovi jos toinenkin.

alajuoksun sommittelua

Aloimme myös sommittelemaan rappusia. Pitäisi sisson mieheltä saada noi tarkat mittapiirrokset niin pääsis tekemään.

Ja on ollut joskus hienoa tapeettiakin seinässä.

Ja sivurappuloi aloimme sommittelemaan.

Vko 21. Mies alkoi siivoamaan. Siivoa tuli.

Vko 22-23: Portaita. Tehty on tuhottomasti portaita. Sisällä ja ulkoa. Muuta ei olla tehtykään. Ulkoportaiden pintaan laitettiin Uulan Roslagin mahonkia. Suojaa puuta hieman.

Mies puuhasteli sisäportaiden kanssa. Hyvät niistä tulee!

Vko 24: Ylläripylläriaiheen parissa vieläkin pyöritään. Portaat.

Vko 25: Joo-o, portaita vieläkin, mutta pienellä tvistillä 😀

Portaisiin alettiin tekemään pystyjuoksuja. Ostin Billnäsin varaosapankista meille ikkunan rappusiin, saadaan vähän luonnonvaloa sinnekin. Vanhan katon koolausta purettiin kanssa. Ja mies sai laitettua huokolevyäkin seinään!

Ja sitten siihen tvistiin. Eli vanhojen, tulevassa kylmässä eteisessä sijaitsevien, portaiden purku tehtiin sunnuntaina. Ny o vaan reikä seinässä ja katossa. Aikamoista!

Nonniin, siinä tämä montaviikkoatässänytonkaan-aika kuvattuna nopsasti!

Kuukauden päästä viimoinen postaus ennen tapahtumaa (TULKAA KUULE KÄYMÄÄN TÄÄLLÄ LAUANTAINA 4.8.2018), toivottavasti ollaan vähän pidemmällä siinä vaiheessa 😀 😀 😀

Vkot 44-48/2017: saved the best for last, apparently…

15.11.20173.12.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Vko 44: Tämä viikko arkipäivien osalta osalta on aika hiljaista rempan kannalta. Olen koko viikon reissuhommaleskenä.

Maanantaina tapahtui kauheita: huomasin jo kauan meitä palvelleen pressutallin antautuneen tuulelle ja hajonneen. Seuraavaksi päiväksi luvattu räntää. Sisällä listat. Mitä teen? No soitan kaverille ja hää tulee auttamaan tallille uuden väliaikaisen pressun päälle. Girl power!! Ennen ja jälkeen -kuvat alla.

Äitini tuli käymään tiistaina, jolloin pääsin maalaamaan päälimaalilla sen kuuluisan ”viimeisen seinäkaapin”. Yöllisen pressutallilepatuspamahtelusta traumatisoituneena modasin tallin rakennetta niin, että pressu laitettiin sinne tavaroiden päälle sisään. Joo, kaveri ehdotti tätä jo alkuunsa, torppasin idean. Tyhmä minä 😀 😀

Käytiin äiteen kanssa myös Ikeassa, josta ostin kaikkea tarpeellista. Kuten alla olevat verhot. Katteja seinilläkin nykyään siis.

Keskiviikkona ostin kybällä kaksi vanhaa isoa puulaatikkoa, jonne kumpaankin mahtuu puolimottia polttopuuta. Erittäin hyvä ostos sanoisinko.

Mies palasi kotiin perjantaina. Kuten varmaan arvasitte, silloin ei rempattu. Juuei. Lauantaina minun piti mennä pojan kanssa vauvauintiin, mutta ollaan saatu taas jostain joku nenänvalumistauti, joten jätettiin väliin. Mies kuitenkin toteutti itseään remppapuolella ja siirsi huokolevyt yläkertaan sekä pisti kaapit seiniin kodinhoitohuoneessa.

Huhkittuaan mies tuli nukkumaan pojan kanssa päikkärit ja minä pääsin vähän hiomaan kaappien ovia. Kaikki sain hiottua, maanantaina vaan maalin ostoon ja avot, ne olis valmiita. Vielä pitää hioa toiselle seinälle tulevien kaappien (seinä- ja lattia-) ovet ja etulevyt.

Sunnuntaina aamupäivällä mies teki khh:n tason valmiiksi. Hionta ja lakkaus pitäisi vielä suorittaa. Ja toiselle puolelle pykätä samanlainen.

Vanha koulun vaatekaappi pääsi pressutallista sisälle (koska kondensiovesi) ja eteisessä ollut peltikaappi siirtyi säilytykseen sinne talliin. Pelti kun ei mene miksikään, toisin kuin puu. Nyt meillä on ihan oikea vaatekaappi eteisessä!

Minä kävin iltapäivällä makulatuurittamassa viimoisia kohtia, ensi viikolla olisi enää vikojen tapettien sekä maalien vuoro :O

Mies kävi illalla siivoilemassa remppiksellä. Tapetointipöytä sai väistyä, pienkoneet ja -asiat siirtyivät khh:n seinäkaappeihin. Ny on puhasta, pentele!

Vko 45: Minä kun kerhoilin pojan kanssa, mies listoitti menemään.

Kerhon jälkeen käytiin Tammisaaren Värisilmässä ostamassa maalit kaappien oviin ja etulevyihin sekä lakka tasoille. Nyt tulee mustat tasot. Eivätpähän kaikki pskat näy heti.

Illalla minä tapetoin khh:n toisen välitilan sekä aloitin aulan loppuun tapetoimista. Mutta. TAPETTI HAS HÄVINNYT!!! Todellä omituista ja yllättävää, tavaraa kun on niin vähän, sitä liikutellaan niin harvoin ja tilaa on pikkiriikkisen. Meni melkein taas tunteisiin tämäkin asia. Mutta kyllä se jostain ilmestuu, viimeistään ensi vuonna.

Hauska tarina tuon välitilan tapetin kanssa. Se saatiin vähän kaupan päälle samalta henkilöltä, jolta ostimme nuo alakaapit. Nyt siis on vähän sellainen tribuutti ko. talolle meidän kodinhoitohuoneessamme. Tapetti on oikeaa paperitapettia jostain 30-50-luvulta, toivottavasti kestää elämää tuossa paikassa. Vettä tuohon ei tule, joten voisin kuvitella kestävän. Yläpuolelle tulee kaapit seinästä muuriin. Välitilan korkeutta oli vaikeaa arvioida, toivottavasti ei tullut liian alas. Tapettia ei oikein enempää ole.

Tiistaista keskiviikkoon olimme tapiseeraamassa kaverillamme isolla kirkolla. Käytiin leffassakin. Tiistaina 10.30 näytöksessä 😀 Sitä se elämä on nykyään. Ei voi leffassakaan käydä enää illalla, koska nukahtaa kesken kaiken penkkiin… Yötä oltiin anopilla. Hyvät tuli seinistä, ainakin omasta mielestäni.

Kävin keskiviikkoiltana vielä maalaamassa ekan kerroksen kaappien oviin. En maalaa takaosia, koska haluan pitää esillä niiden värihistoriaa. Sieltä näkyy edelliset sävyt. Maalasin myös savimaalilla toisen seinän, johon seinäkaappeja tulee. Nyt voi alkaa niitäkin asentelemaan.

Noi vetimet jää puun värisiksi. Antaa vähän kontrastia.

Torstaina päivällä mies pisti viimeiset seinäkaapit seinälle. Iiiih!

Kun mies nukkui pojan kanssa päikkäreitä, meikämandolska hioin noiden yo. kaappien ovet sekä maalasin ne toiset ovet toiseen kertaan. Nyt vaan asentamaan kaappeihin. Ja niinhän se mies illalla teki ❤ Keskimmäisestä kaapista oli saranat hukassa (itse olen syyllinen tähän), joten alkoi maalailemaan listoja joutessa ollessaan.

Tuo väri on ihan paras, sopii tuonne niin hyvin!!

Perjantaina mies pisti viimeiset maalatut ovet paikoilleen kodinhoitohuoneeseen. Niin tykkään. Joku ihmeellinen valoilmiökin nähtävästi ollut taivaalla. Ja löytyi kiinnitystarvikkeetkin, huh.

Sitten hää pääsi kylppärin kimppuun. Teki oviaukkoon peitelistat. Sivuille tulee vanhat karmilistat, mutta päälle sama peitelista kuin mikä paneelien päälle.

Ja tämän jälkeen alkoi maalaussavotta, kun maalattaviksi tulivat ovet, vanhat karmilistat ja kylppärin listat. Alkoi tila loppua kesken, joten teki Dextermäiset suojaukset vessan seiniin ja maalaili sielläkin 😀

Vanhoja karmilistoja on vähän palasteltu, joten katotaan voidaanko kaikkia käyttää. Toistaalta haittaako, jos niistä pieniä soiroja puuttuukin. Historian havinaa sekin. Mies jatkoi talkoitaan illalla. Toisen maalipinnan sai pintaansa seinäkaapin ovet.

Lauantaina mies ehti maalailla pienesti listoja, keskimmäisissä jo päälikerros ja oikean puoleisissa pohja valmis. Kaapinovet olivat kuivuneet, nyt odottavat kiinnitysrimojen tekoa ja paikalleenlaittoa.

Minä jätin pojan ja miehen keskenään touhuilemaan päiväksi, kun lähdin Espooseen kaverin tapetointiavuksi. Hyvin pärjäsi kotiväki, kuten myös äiti. Illalla tein pienen ostoksen taas… Kyllähän jokaisesta perhekunnasta pitää pulpetti löytyä ❤ Ja kun halvalla sai niin niin niin…

Sunnuntai, isänpäivä. Remppa alkoi myöhemmin, koska lahjat ja aamiainen. Mies laittoi listoja paikoilleen.

Lisäksi allasseinän viimeinen seinäkaappi sai ovensa. Nyt se on valmis (tai valmiihko 😀 )

On se vaan… IHANA!!!

Illalla minä maalailin listoja ja siirtelin tavaroita lähemmäs maalauspistettä. Eli makkaria. Meillähän listat ovat kylppärissä mustat. Karmi- ja päälilistat siis. Vähän erilaista. Ja komuuttihan pitää vahata tässä päivänä muutamana, siksi se sai luvan siirtyä kylppäristä makkariin. Pitäisi leikata siihen vielä päälilevy ennen putkarin saapumista. Nooh, aikaahan on kyllä 😬

Vko 45: Minä olin pojan kanssa muskarissa aamupäivän ja mies aloitti mahdottoman urakan: kuraeteisen siivoamisen. Voi hipatti, mä sanon. Siellä oli romua kerrakseen. Ai että.

Ja niin, että miksi siivotaan? Noooooh, kohta alkaa ko huoneen purku. Se olis silleesti suunniteltu, että huoneessa olisi lopullinen lattia siihen mennessä kun meillä vietetään vuosikaspäivää eli 25.11. Sitä ennen pitäisi siis piikata lattia auki, heittää betonit jorpakkoon ja imaista hiekat pois. Sitten uusi koolaus, paperit, eristeet ja lattia. Seinät ja muut tehdään sitten myöhemmin. Ja miksi, kysytte? No siksi, että saataisiin ko tilasta lämmin ja että saataisiin kissat juhlien ajaksi toiselle puolelle.

Kyllä se sai sieltä n 95 % kamoista jonnekin. Osa meni remppapuolelle (kaapit yms), osa viedään yläkertaan (vasemman puoleinen kuva). Khh:kin sai arvoisensa valaisimen, eikö vain? 😉

Ja hei, sai se ekan listan paikoilleen kylppärissä. Onko vähän hienon näköinen yhdistelmä? NO ON!

Siinä kaapeille tilaa raivaamassa mies otti pojan huoneen lattiaakin esille. Kyllä ne vaan jotenkin niin sopivat yhteen, nuo värit ja kaikki.

Mies tuli iltapäivällä pojan seuraksi ja mä lähdin tekemään toiselle puolelle niitä vaativampia hommia: lajittelin nippelinappeleita, maalasin listoja ja kaappien etusia.

Toi nippeleiden lajittelu (ja ehkä kahden asian pois heitto) oli kaikista haastavinta. Huhhuh. Minä olen sellainen ihminen, joka ei voi heittää mitään pois. Ihan oikeasti, en mitään. Aikamoinen yhdistelmä on mun luonto ja talo, jossa on tilaa. Josko mä oppisin ajan kanssa… Ja niin, sain maalattua listat vielä toiseen kertaan sekä pohjamaalattua kodinhoitohuoneen alakaappien etuosat.

Miehellä on ollut ulkopuolinen valvoja nyt tällä viikolla. Ensin hänet nähtiin valvomassa saunamatkaa (vas) ja eilen siivousurakkaa. Tiedä sitten ollaanko valvomossa tyytyväisiä vaiko ei. Raportti seuranneee perästä.

Aloin tässä vahvasti miettiä kissoille sisustukseen sopivia lepopaikkoja. Silmään pisti tällainen ratkaisu Keltainen kahvipannu -nimisestä blogista:

Kyllä, tällainen meillekin!! Pitää vain miettiä miten sisälmys otetaan poijes. Työtä se ehkä vaatii, mutta mitä sitä ei kauneuden ja kissojen eteen tekisi?

Keskiviikkona alkoi kuraeteisen katon purkaminen. Minä menin kaverille pakoon demolition-töitä, mutta sain minäkin osani kun kannoin kyprokin paloja lavalle. Melkein koko katto on alhaalla päivässä. On se aika tekijä tuo mies.

Mies kävi hakemassa sen maailman ihanimman pulpetin. Joka ei mahtunut khh:n oviaukosta lastenhuoneeseen, joten jäi odottelemaan paikalleen vientiään sinne kodinhoitohuoneeseen. Minä ehdin vielä hiomaan kolmisen vetolaatiokon etusarjaa. Ti&ke ei olla iltaisin hommia tehty, koska on anoppi ollut vierasilla eikä ole viittinyt häätä jättää tupaan ihan ilman seuraa.

Torstaina aloitettiin hommat suht aikaisin, jotta saatiin mahdollisimman paljon tehtyä ennen anopin lähtöä. Minä aloitin hiomisella. Sain hiottua jonku neljä etulevyä, kunnes mies pyysi kantoapuun kuraeteiseen. Ja sitä saikin tehdä, kantamista. Mulla oli kuitenkin helpoin homma, mies rehki ihan olan takaa! Alla kuvakoostetta urakasta:

Vähän oli joo vuotanut joku keittiökone tuonne laudoille. Olivat sitä korjanneet, mutta vain seinän vierestä. Vesi oli kuitenkin valunut ainakin pari metriä huoneen keskelle päin. Noooh, ei liikaa ongelmia aiheuttanut, kaikki kuitenkin poistetaan ja korvataan. Mies sanoi aamulla, puoliksi leikillään, että tänään näkyy betoni. Ja näkyihän se!

Muisto kuntotarkastuksestakin tuli vastaan. Muovimattohan testattiin asbestin varalta. Nyt ekan näytteen palanen päätyi lavalle. VIHDOINKIN!!

Anopin piti lähteä, mutta mies jäi pojan kanssa leikkimään, kun minä menin taas hiomaan vähän etulevyjä. Sain poistettua maalit myös tulevasta peilikaapista. Jaappi on ollut lääkekappi joskus alkuaikoinansa.

Nyt vaan vaha päälle tähän sekä komuuttiin.

Illalla pääsin maalaushommiin vihdoinkin. Maalin sai päällensä (melkein) kaikki maalia kaipaavat.

Vähän lannistuin, kun huomasin, että mulla oli jäänyt kuutisen kaapinovea hiomatta. Nooh, eipähän hommat lopu kesken. Kuvan ovet liittyvät.

Tämä puoli on nyt minun valtakuntaani, kuraeteinen miehen. Pitäis varmaan vähän siivota tätä mun queendomia jossain vaiheessa…

Perjantai, ah perjantai. Petoni-perjantai. Vitsiä pukkaa. Mies piikkasi lattian auki. Varmaan pari ärräpäätä aiheutti sekin homma. Me pojan kanssa ei tiedetä, me oltiin muualla. Pitää pyytää Kauno Virkiltä taas vähän konsultaatiota. Keskellä huonetta olikin kellari, jota ei saa siitä mihinkään. Että mites tuo lattia tehdään. Ettäs joo.

Illalla kävi imuautomies (http://www.sjobloms.fi/fi/, suosittelen suurimmalla lämmöllä, loistava palvelu ja laatu) kattomassa kuoppaa, tulee tiistai-aamuna letkun kanssa taas pyörimään. Onneksi tiistaille saatiin Virkinkin vierailu. Hommat siis etenevät.

Lauantaina mies raijasi petonkia tontinkulmalle. Kyllä se vaan päivässä aikamoisen työn teki!

Minä hioin ja maalailin jäljellä olevia ovia päivällä. Sunnuntai oli oikeastaan lauantain toisinto, paitsi että mies keskitti tarmonsa keittiön ja kuraeteisen väliseen seinään. Nyt saadaan veto pois, tai ainakin vähennettyä sitä roimasti.

Meidän rappusten eteen keräätyi lammikko, kun tielle satava vesi valui siihen. Mies teki pienen puron, jolla vesi saatiin ohjattua muualle. Success!

Minä maalailin ja sain parit ovet asennettuakin! Ja maalasin ekaa kertaa pellavaöljyvahamaalilla (Byta Yta peittomaali, http://www.byggnadsapoteket.se/fi/product/ytbehandling/byta-yta-inredningsfarg/art-242-205-03) ja oli ihan hyvä kokemus. Vaikka aluksi yritinkin käyttää maalaamiseen sientä, joka ei toiminut ollenkaan. Vaihdoin siveltimeen ja avot, toimi ku unelma! Nyt pitäisi vielä käydä ostamassa vaha, joka laitetaan tuohon pintaan. Ja sitten vielä maalata komuutti. Ja vahata se. Huhhuh, ei hommat lopu (sanoo sisällä lämpimässä töitä tekevä, toisin kuin mies joka ahkeroi kylmässä tilassa), kovvoo hommoo.

Mies valitteli tilanpuutetta tuolla mun valtakunnassa. Siirtelin laatikostoja kaappiin, nyt on taas vähän enemmän tilaa 🙂

Sitten käänsin alakaapit ympäri ja mallailin säätöjalkoja niihin. Ovat aivan tosi matalia, sen ajan mukaisesti, joten on pakko korotella niitä hiukkasen. Ostetaan 10-15 cm kalustejalat säätömahdollisuudella, niin saadaan kaappeja korkeammaksi sekä samoille koroille (toinen on vähän alempana kuin toinen). Onneksi kaappien pohja on tukevaa tekoa, voidaan huoletta laittaa jalat.

Vko 47: Maanantai, oi maanantai. Minä maalailin ja mies siivoili kuraeteistä tiistain nuunutusta varten. Kävin ostamassa Rakennusapteekista sitä päälivahaa tuohon kaappiin. Yritin laittaa. Ei onnistunut, kun lähti maalit irti. Pentele. Odottelemme siis vielä vähän aikaa kuivumista. Pintahan tuossa oli petsattu, kai, ja jäi aika liukkaaksi. Toivottavasti tuo maali siinä nyt sitten pysyy.

Tiistaina tuli nuunuu ja alkoi hommat edetä. Ja karu totuus paljastua 😀 😀 😀

Siinä niitä on. Kiviä. Niin maan stanasti. Ja pois pitäis saada. Jotenkin. Jonnekin. Prkl. Mullahan oli aika hyvä tilanne, kun olin pojan kanssa vauvakinossa koko päivän. Miehen osa oli karumpi. Alla oleva kuvasarja luonnonkivimuuristamme ennen ja jälkeen miehen uurastuksen kuvaa aika hyvin. Ja tässä noin 60 % koko kivimäärästä.

Tistaina kävi myös putkari-Kari (pystyy tulla töihin vasta joulukuun puolivälissä, krpl) ja Kauno Virkki, jonka kanssa mies mietti miten lattia rakennetaan, jotta siitä saadaan oikeasti toimiva. Tuulettuva alapohjahan tuossa jää auttamattomasti suht matalaksi. Kiviä pitää saada pois, jotta ilma kiertää tilassa. Ja oman haasteensa tuo se kellari sekä iso tulisijan perusta.

Keskiviikkona vein pojan pariksi tunniksi hoitoon ja pistettiin miehen kanssa hihat heilumaan. Puolen päivän tienoilla kävin hakemassa poijjaan kotiin ja mies meni hään kanssa päikkäreille. Minä jatkoin huhkimista. Kaksi kiveä jäi, joita en saanut yksin ulos kannettua. Vähän muuri taas kasvoi 😀

Illemmalla minä lähdin vielä kaveria moikkaamaan poitsun kanssa, mies jäi hommiin. Ekat lattiapuut paikoillaan!

Torstaina mies puuhaili yksin lattian kanssa. Lunta satoi. Tuuli. Hyyh. Mutta lattia eteni, jippii!

Perjantai, oi ihana perjantai! Lattiahommat jatkuivat. Vuorossa olivat tuulensuojalevyt.

Lauantai ja sunnuntai olivat rempan kannalta aika turhia, koska poika täytti vuoden ja biletettiin armottomasti. Sunnuntaina biletettiin Merihaassa kaverin pojan syndejä. Ihan partya koko vloppu siis.

Vko 48: Lattia sen kun etenee. Nyt päästiin jo eristämäänkin!

Tämän huoneen eristäminen tehdään käsipelillä käyttämällä saavia ja vispilää. Ns eka kerros laitetaan ennen ristikoolausta. Koolauksen teon jälkeen laitetaan päälle levyvilla. Ja sen jälkeen tietenkin ilmansulkupaperi seinille nostettuna. Tämä myös eristeen alla.

Minä sain vihdoinkin laitettua kaappeihin ne jalat. Woop woop! Nyt voi VIHDOINKIN alkaa laittamaan laatikoita ja ovia paikoilleen.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina mies teki lattiaa. Ei kuvamateriaalia.

Minä laitoin tuohon ylläolevaan kaapistoon laatikot ja ovet. On ne vaan niin ihanat! I like. A lot.

Perjantaina oli vähän taas kaksinkeskeistä parisuhdeaikaa, kun poika oli taas hoidossa parisen tuntia. Tehtiin koolauksia, revittiin betonia. The usual 😀 Betonia piti poistaa vanhan tulisijan perustusten päältä. Muutoin ei olisi eristeet mahtuneet. Ärsyttävää hommaa, mutta kyllä sen kesti kun muisti olevan vika sellainen! Mutta illan tullessa meillä oli lattia koolattu ja eristetty. Nyvvaa ilmansulkupaperia ja lattialautaa päälle!

Sitä pitikin lauantaina tuleman. Ekat lankut paikoillaan!

Teille kaikille tarkkasilmäisille perinnerakentajille tiedoksi: kellarin päälle oli pakko laittaa styroksia, koska muutoin ei lattiaa olisi saanut eristettyä mitenkään. Ettäs tiedätte, niin.

Kävin hakemassa mulle uuden etätyöpöydän. Kyllä nyt kelpaa! Enää pitäisi löytää pöydän arvoinen työtuoli…

Sunnuntaina minä lähdin poijjaan kanssa Motonetiin käymään. Haettiin vähän ruuveja sun muuta tilpehööriä. Mies teki lattiaa. Ja avot illan tullen meillä oli lattia, melkein 😀 Laudat on leikattu mittaansa eli enää asennusta vaille valmis.

Viimeinen lattia. Viimeinen betonilaatta. Viimeinen alapohja. Viimeinen pelko-perseessä-mitä-jos-hirret-antavat-periksi-purku. Viimeinen kerpelesaatama. Iso juttu. Joojoo, onham tässä vielä hommaa (lämmitys, portaat, seinät yms kaikkea pientä ja triviaalia), mutta nyt voin alkaa miettimään jotain niinkin pinnallista kuin lattian väriä. Siis LATTIAN VÄRIÄ. Huhhuh. (Se muuten on vadelmanpunainen, kiitos koti1898 😉 )

Mutta joo, tässä meni nyt vähän yli kuukausi. Sanotaan heipat taas arkirempoille, koska mies lähtee takaisin sorvin ääreen. Ja kohta on joulu, sitten vaihtuu vuosi. Sen jälkeen muuttuu koko arki, kun äitikin lähtee takaisin työelämään. Uudet rutiinit, uudet asiat. Jännittävän pelottavaa. En kuitenkaan ihan vielä ala kyynelehtimään, onhan tätä vuotta vielä rutkasti jäljellä!

Tämän kertaiseksi kissakuvaksi valikoitui lämmityskauden ilolla vastaanottava TirppaTörps, joka parkkeerasi pönttiksen eteen heti, kun huomasi sen olevan lämmin. Kai nyt jokaisella kissalla oma laatikko pitää lämmönlähteen edessä olla!

Vkot 9-12/2017: Purkamista ilman sen suurempaa suunnittelua

1.4.201728.10.2017 / kaisukkene / 4 kommenttia

Ja taas ollaan lähempänä kevättä ja kesää! Toivottavasti kevät olisi vähäloskainen. Varmaan ihan turha toivo…

Viikko 9. Purkamista, purkamista, purkamista. Siihen se aika suurimmalta osin miehellä menee. Alla kuvasaldoa viikonlopulta:

Tuo alhaalla keskellä oleva kuva kuvastaa tosi hienoa kengitystä (hirren korvaaminen kivijalan yläpuolelta): lautapaikka hirressä, joka kiinnitetty LAASTILLA. Todella ammattimaista… Maapohjasta löytyi tavaraa seuraavassa järjestyksessä alimmasta ylimpään: maapohja, styroksi, muovi, vanhat eristeet, rossilaudat, uudet villat. Taas, erittäin ammattimaista. Maapohjaa pitää kaivaa sellaiset 10-15 cm pois, koska viiden sentin hiekkakerroksen alta löytyivät vanhat oljet. Ja, koska kaikki orgaaninen aines tulee maapohjasta poistaa, joutuu mies huhkimaan vielä vähän ekstraa…

Todella kiva, että tämä ammattimainen remontoija on jättänyt puumerkkinsä yhteen lautaan. Itse en ehkä mainostaisi näin mainiota työnjälkeä. Mutta meitä on moneen junaan 🙂

Lauantaina mies myös teki reikähommia, tällä kertaa tulevan sivuoven paikkaan:

Sunnuntaina tehtiin pihan siivousta ja tulevan khh:en purkua/vaurioiden korjausta. Sain pojan nukutettua ulos, joten minäkin pääsin vähän puuhailemaan (=siivoilemaan). Saatiin apuun naapurissa asuva kaverimme, joka rempannut jo yhden vanhan talon naapuripitäjässä.

Vaurioita löytyi vanhan vesiputken kondensaation jäljiltä. Onneksi miehet saivat pähkittyä miten korjata vauriot ja miten tukea lattiarakennetta. Kuvasaldoa päivältä:

Mä olin jotenkin siinä uskossa, että kaikki puutavara oli jo ulkona. Liian aikaisin tuulettelin, kuten kuvasta näkyy 😀

Maapohjaa tyhjätessään tuli miehelle selväksi, että savotta oli melkoinen. Päätös imuauton paikalle kutsumisesta tehtiin nopeasti. Ei pysty, ei kykene.

Viikko 10: Paljoa ei tapahtunut rempassa. Viikonloppuna tehtiin lumitöitä sekä mies siirsi neljä mottia polttopuita kuivumaan halkovarastoon. Remppapuolella odotellaan imuautoa, joka tulee viikon 12 maanantaina.

Viikko 11: Ei vieläkään rempassa suurta edistystä.

Viikko 12: Imuauto tuli, eristeet lähti. Uusia, välipohjan eristeitä, haettiin lähisahalta. Pusseja tuli 40 kpl eli n 12 kuutiota. Mies raahasi ne yläkertaan ja osan levittikin jo. Osa jäi pussimuotoiseen säilytykseen.

Mies myös vähän suurensi oviaukkoa ja asensi karmit paikoilleen. Vähän vielä on tuuletusrakoja havaittavissa. Onneksi on vaneria. Raot ihan tarkoituksellisia, on vähän kosteaa maapohjassa niin saadaan kuivatettua sitä. Vähän oli karapuu saanut osumaa ajansaatossa 😀

Viikonloppuna mies ohjasi tarmonsa piikkaamiseen sekä khh:en tuentojen tekoon. Sai myös työkalut ojennukseen 🙂

Lauantaina minä siivosin sivupihaa, ei ole enää (niin) siivottoman näköinen. Pinoilin puita erinäköisiin ja -kokoisiin pinoihin ja riskat saatiin lavalle. Kävin Motonetissa hakemassa kaasupolttimen, jolla saatiin poltettua puulieden kannesta siihen laitettu tökötti pois. Poltto suoritettiin ulkona. Hienosti lähti eikä sen alla ollut ruoste pahannäköinen.

Sunnuntaina käytiin Somerolla hakemassa vanhoja keittiökaappeja kodinhoitohuoneeseen. Sieltä kotiuduttuamme jatkoin sivupihan siivoilua, tällä kertaa hiekkakentällä. Sinne oltiin roudattu rakennuspuuta takapihalta ja se näytti aikasmoisen kaamialta nyt kun lumet olivat lähteneet. Tehtiin kasoja, jotka voidaan sitten joko polttaa paikoillaan taikka hallitummin öljytynnyrissä.

No siinä kaikki taas tältä viikolta, palataan taas parin viikon päästä (tai aiemmin tai myöhemmin, ken tietää…).

Viikon kissakuvassa koko poppoo miinus Väkä. Harvinainen yhteiskuva näistä.

Vkot 1-8/2017: Suunnittelua ja purkamista

26.2.201728.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Ollaan päästy helmikuun puolelle, jippii! Kohta on kevät! Aurinkoa ja lämpöä! Okei, ohan siihen vielä aikaa, mutta kyllä sekin aika jossain vaiheessa koittaa 🙂

Näiden kahden viikon teemana ovat olleet purkutyöt, kuten edellisessäkin postauksessa. Lisäksi olen alkanut miettimään kahden tilan sisustuksellisia ratkaisuja.

Viikolla 6 mies jatkoi tulevan kodinhoitohuoneen kanssa. Nyt vuorossa oli lattian purkaminen muovimatosta sekä kovalevystä. Ikkunan (tulevaisuudessa oven) puoleiselta seinältä purettiin vielä viimeisiä kipsilevyjäkin.

Sitten siihen jää vielä raakalauta, jonka alla koolaukset ja niskat. Niskoja ei uusita, vaan lattiarakennetta vain vahvistetaan, koska tilaan tulee kuitenkin kaksi pesukonetta sekä kuivausrumpu yms. Olemme myös päättäneet tässä hiukan törsätä: sivuoven (joka siis ulko-ovi) eteen tulee kurasyöppö (lattia-allas). Tämä helpottaa koiran tassujen, lasten saappaiden yms. pesua. Haaveilen myös kuivauskaapista, katotaan sitten tuleeko sitä ja jos tulee niin milloin.

Olen miettinyt kylpy- ja kodinhoitohuoneen lattialaattoja (tällaisia asioita minä pystyn tehdä, aikaa kun ajatushommille kyllä on). Olen päätynyt seuraaviin:

KHH (n 11 m2), perus 10×10

Kylppäri (4,5 m2), kuusikulmainen valkoinen laatta

Kummatkin tulevat mustalla saumauksella, koska en tod jaksa aina miettiä miten vaaleat saumat saadaan pidettyä siisteinä.

Kylppärin värimaailmasta haluaisin vähän värikkäämmän, mutta mielestäni laatta pitää olla ns. neutraali. Seinään saa maalia laitettua suht helposti, mutta värikästä laattaa ei noin vain vaihdeta lattiasta jos/kun se alkaa tympimään. Ekaksi oli tarkoitus, että koko kylppäri olisi paneloitu, mutta tovin asiaa pähkäiltyämme päädyimmekin kahden seinän laatoittamiseen ja kahden panelointiin. Seinälaatatkin ovat perusvalkoiset kiiltävät laatat tiililadonnalla ja mustalla saumalla, kokovaihtoehdot ovat joko 20×25 tai 25×40.

Kahteen seinään tulee siis puolipaneelit. Ne eivät ole perus helmiponttia, jota on jo käytetty katoissa yms., vaan otettiin STK-paneelia. Sen päälle tulee peitelista.

Olen jotenkin todellä tykästynyt smaragdinvihreään ja turkoosiin. Voipi siis olla, että paneelit tulevat maalattua jommalla kummalla. Mutta tila on sen verran pieni, että pitää miettiä miten kirkasta/räväkkää sinne sitten kannattaa laittaa. Alla skeemoja, jotka vetoavat mun värimakuun.

Paneelien ja katon väliin tulee vielä tapetti (kustannusteknisistä syistä), jolla tilaan saadaan ehkä vielä vähän raikkautta. Ostin sitten tuollaisen alla olevan. On ainakin väriä, josta ottaa vaikutteita 🙂

Tapettia näkyy vain 60 cm, joten siihen ei tarvinnut kauheaa rahamäärää investoida.

Kodinhoitohuone tulee olemaan aika mustavalkoinen, ainakin laatoiltaan. Välitilaan haluaisin fasettilaatan valkoisena. Tyyliin alla oleva:

Mutta tuo otetaan vain jos halvalla jostain saa. Tila, johon tulee, ei ole kauhean suuri, vain noin 3 m2, mutta tässä vaiheessa alkaa budjetti olemaan aika tiukilla.

Kaapistot ostin käytettynä. Vaasasta tulee alakaappi sekä yksi yläkaappi:

Meidän kaverilta Soilelta tulee taas toinen yläkaappi. Nyt on siis KHH:n kaapit hankittu. Vähänkö hienoa!

Viikko 7. Viikolla ei taas tapahtunut mitään ja viikonloppukin meni siskolla kyläillessä. Ei uutta rempparintamalta siis.

Viikko 8. Mies pisti purkien. Kuvasaldoa siitä.

Ihan hyvä, että tuossa ikkunan paikalla on nähtävästi ollut jo joskus ovi. Ei helpommaksi voisi oven laitto mennä 😀 Ja niin, työnjäljestä näkyi, että alkoa oli korjatessa vedetty (kuten löydöt antavat ilmi…).

Joskus ovat ampiaiset pitäneet pesää alapohjassa, nais…

Piti vähän säitä viikonloppuna, kivasti tuli lunta ja oli kylmää. Ei kärrien pyörä oikein tykännyt pakkasesta…

Ja sitten vielä ylimmäinen työjäljentarkastaja työssään:

Nonni, oliskohan se siinä tältä osin taas. Parin kuukauden päästä taas lisää 😀 Noh, toivotaan, että saan kirjoitettua aiemmin…

Hyvää viikkoa palleroiset, kesää kohti mennään!

Vkot 01-05/2017: Uusi vuosi, vanhat kujeet

5.2.201728.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Viikot menevät niin suamarin nopeasti, ettei näitä ehdi kirjoittelemaan. Pahoittelut tästä 🙂

Viikko yksi. Miehen viimeinen lomaviikko alkoi remonttitunnelmissa, mutta, koska oli niin paljon eri paikkoja missä piti käydä jne., päätettiin aloittaa ne vasta loppuviikosta. Noooh, sehän jäi aatoksen asteelle, koska vesiputkemme menivät täysin jäähän. Ne olivat jo hieman kohmeessa keskiviikko-iltana, kun tultiin pääkaupunkiseututurneelta (mummi ja anoppi). Saatiin ne kuitenkin sulatettu. Ei kuitenkaan jätetty vettä tiputtamaan yön ajaksi. Mistake, big mistake. Torstai-aamuna olivat kaikki vesiputket sitten jäässä. Ei tullut vettä ollenkaan, joten ei saatu kahvia, ei voitu käydä vessassa ja noin olleen. Sulatusoperaatio saatiin päätökseen vasta sunnuntai-aamuna, joten voitte kuvitella miten paljon remppaa mies teki toisella puolella tällä viikolla… Nooooh, nyt tiedetään ja osataan varautua tulevaisuuden pakkasilla. Onneksi putkari tulee vasta 16. päivä, joten on viikko 2 aikaa vedellä niitä viemärivetoja tulevaan kylpyhuoneeseen. Alla kuva yhdestä epäonnistuneesta vesiputkisuojauksesta. Otettakoon siitä opiksi.

Viikot kaksi ja kolme. Mies lähti töihin, joten remppahommia tehdään vain viikonloppuisin. Onneksi mies on ehtiväinen 😉 Ko. viikolla jatkettiin lattian tekemistä. Lisäksi valmistauduttiin putkarin tuloon. Rakenteita purkaessa löydettiin tulevan kylppärin seinästä ihan miehekkään kokoista hirttä. Kylppäriin mallailtiin myös tulevia vesikalusteita, jotta tiedetään miten leveä allastaso sinne saataisiin mahdutettua. Työskentelyolosuhteet olivat joskus aika jäätävät, kuten vesipullosta voi nähdä. Onneksi kohta saadaan rossipohja kiinni, ei kylmä ihan suoraan pääse huoneilmaan.

Viikko kolme. Tuli putkari. Ei mennyt ihan putkeen sekään. Putkarin auto meni rikki heti aamusta ja sen korjaamiseen meni aikaa. Mies oli ottanut vapaapäivän töistä, joten pieni kiukku meinasi nousta häällä pintaan kun putkari alkoi vähän perua koko tulemista. Nooh, mies sai sen uhkailtua paikanpäälle ja parissa neljässä tunnissa oli hommat valmiita niiltä osin, kun ne nyt tässä tässä vaiheessa pystyttiin tekemään. Viikolla ja viikonloppuna mies jatkoi tuulensuojalevyjen laittoa lattiaa. Muuta ei oikein rakennuksilla ehditty tekemään.

Viikko neljä. Ei uutta tämän talon katon alla. Niitä tuulensuojalevyjä herra laittoi paikoilleen sunnuntaina. Lauantaina oltiin synttäreillä Nurmijärvellä, silloin ei ehtinyt remppailla. Viikolla mies teki pitkää päivää töissä, ei silloinkaan pystynyt touhuilla.

Viikko viisi. Mies oli viikolla flunssassa ja viikon työsaldo uhkasi jäädä tämän takia hiukan laihaksi. Mutta onneksi sairaus selätettiin jo perjantaina. La-su mies työskenteli tulevan khh:n kanssa. Alla hienohko kollaasi sen tiimoilta. Melkein viimeiset kipsit nyt lavalle. Enää kuraeteinen jäljellä, joka puretaan joskus kevään korvilla (toivottavasti).

Nonniin, eiköhän se siitä taas tältä osin. Vähän hitaahkosti tämä tästä etenee (versus tämä valmistunut puoli), koska joka viikonloppu on jotain häppeninkiä. Hitaasti, mutta varmasti kuitenkin mennään etiäppäin.

Ensi viikolla jatketaan khh:n kanssa. Toiveissa olisi, että loput koolaukset saataisiin pois seinistä, ikkuna pois ja lattia ylös. Kassellaan kassellaan 🙂

Vko 45-51/2016: Well hello there, long time no seen!

23.12.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Pisin tekotauko remonttimme historiassa on nyt koettu, koska saimme suvun(remontin)jatkajan, mutta nyt pitäisi sitten alkaa taas tekemään hommia ihan kunnolla. Miehellä on isyys- ja muuta lomaa Loppiaiseen asti, joten ehtii se tehdä muutakin kuin katsoa kun vaimo syöttää vauvaa 😉

Itse tauko kesti aika pitkään. Pikkuhommia mies teki remppapuolella aina silloin tällöin, mutta mitään isompaa ei tehty ennen joulukuun alkua.

Joulukuun alun jälkeen on mies kuitenkin saanut aikas hienosti hommia tehtyä 🙂 🙂

Yllä siis työvaiheita tulevan lastenhuoneen, käytävän ja kylpyhuoneen betonilaatan purkamisesta.

Seinän sisältä löytyi aika kiva yllätys: vanha ulko-ovi. Se tulee tulevaisuudessa kuraeteisen oveksi. Oven yläpuolella oleva ikkuna myös suht ehjä.

Ja betonin alta löytyi myös vanha haltijapalkki, jolla ollut ihan hyvin kokoa 😀

Viime tiistaina tuli nuunuu käymään ja imi pois maapohjasta suht paljon hiekkaa ja pieniä kiviä. Nyt mahtuu maapohja tuulettumaan, tännekin tehdään siis rossipohja. Ja vanhija vesiputkiakin löytyi, kuten kuvasta näkyy…

Eilen pisti mies palasiksi betonimuureja, joita tehty pitämään hiekka ja muu maa-aines ko. tilassa. Näin eivät valu viereisten huoneiden maapohjaan. Tässä olikin ihan kunnolla hommaa, betonissa kun oli rautaa sisällä…

Hirretkin olivat saaneet osumaa ihan kunnolla jossain paikoissa jossain vaiheessa, olivat siis ihan höttöä paikoittain. Mutta koska jatkossa ei kosteus pääse tekemään pahojaan hirsissä, tehdään korjaukset paikkapaloilla. Joissain kohdissa annetaan ihan ollakin.

Perjantaina kävi Virkin Kauno konsultoimassa jatkon kanssa. Nyt voidaan alkaa laskeskelemaan puutavaran ja muiden menekkejä, seuraavaksi aletaan siis pykäämään rossipohjaa. Tämä tapahtuu ensi viikolla.

Ensi viikkoon ballerot! Hyvää Uutta vuotta kaikille arvoille!!!!

Vko 42-44/2016: etenee se talvi ja ne hommat

6.11.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Kolmisen viikkoa on mennyt edellisestä postauksesta, pahoittelut siitä! Se ei tarkoita, etteikö jotain olisi tapahtunut, mutta jotenkin on vain päivittäminen unohtunut… Sinänsä jännä, koska mammalomalla luulisi olevan juurikin sitä aikaa, jolloin tehdä näitä postauksia 😀

Joo, asiaan siis. Viikolla 42 tehtiin jotain. Ehkä. Viikonloppuna oli anoppi käymässä. Silloin puuhailtiin porrashuoneen eristämisen kanssa sekä ulkohommia. Pitää myöntää, etten yhtään muista mitä tällä viikolla on tapahtunut, mutta kai se on ymmärrettävää. Yksi kuva on kuitenkin todisteena, että jotain on tapahtunut 😀 Tuon päälle laitettiin sitten vanereita ja kamaa. Eivät pääse kissat enää alapohjaan ja voidaan pitää joskus huoneen ovea jopa auki.

Ja jos oikein muistan, mies ja anoppi siivosivat kuraeteisen. Ylös siirtyi sohvapöytä ja ylimääräinen romu, maalit taas saivat uuden leposijan porraseteisestä. Kuraeteinen on siis aikas kivan siisti. Ainakin vähän aikaa 😉

Viikko 43 meni miehellä töissä ja mulla taas ihan kotona möllötellessä. Tein uudella yleiskoneella sämpylöitä ja pullia ja tollaisia. Perjantaina käytiin Ikeassa ostamassa porrashuoneeseen kirjahyllyjä. Koska niitä ei ollut Espoossa, piti lähteä Vantaalle. Ihan meni koko päivä siinä retkessä. Oli kivaa. Ei oikeasti ollut. Mutta nyt on hieno hylly seinässä. Nyt pitäisi enää löytää ne kirjat sinne.

Lauantaina talo täyttyi lapsista ja lapsenmielisistä aikuisista. Mun kavereita siis tuli käymään lapsiensa kanssa. Oli oikein kivaa. Tein feta-pinaatti- ja mustikkapiirakkaa, ihan ekaa kertaa elämässäni. Ja onnistuivatkin vielä! Olen aika yllättynyt… Kyllä musta vielä pullantuoksuinen äitee saadaan leivottua 😉 Käytiin kattomassa hepoisia ja yksi kaveri vielä haravoikin

Mutta sai tuo mies vielä muutakin tehtyä, kuin vain hyllyjuttuja: pisti jytäkoneella remppapuolen lattiaa taas palasiksi. Joku tymä oli muurannut isoja kiviä tuohon betonilaatan päälle. Ei oikein tajua niiden pointtia…

Viikko 44 meni arkipäivien osalta aika ei-remppahommissa. Mies oli töissä ja mä möllötin kotona. Perjantaina aattelin kyllä yläkerrassa vähän kamoja lajittelemassa. Sain hommaa vähän tehtyäkin, kunnes kuulin yhdestä pahvilaatikosta ääniä ja näin sen päällä olevan reiän. Siihen jäi lajittelut…

Viikonloppuna saatiin kuitenkin hommia taas tehtyä. Oltin tässä päivänä muutamana käyty hakemassa Kodin Tavaratalosta toinen pressutalli, joka nyt sitten saatiin pystytettyä. Onneksi sää oli puolellamme 🙂

Tapasimme myös perjantaisen äänen aiheuttaja, ei ollut kauhean otettu saamastaan huomiosta. Mutta lähti sitten naapuriin johonkin toiseen taloon asustelemaan. Metsähiiri hän taisi olla.

Sunnuntaina mies meni remppapuolelle touhuamaan. Minä en. Ja taas hän sai tehtyä hommia paljosti ja kunnolla.

Betonikakku siis murtuu aika helposti, mutta sen alla on sitten hiekkaa sellaiset miljoonasataakuutiota. Ja se pitää saada kärrättyä ulos jotenkin. Miehellä on siinä sitten tekemistä…

Se näistä viikoista. Seuraavaan kertaan pallerot ❤

Kissekuvia onkin sitten parikin, koska a) kissat ovat tymiä ja b) valokuvauksellisia.

Vko 41/2016: hommat jatkuvat

17.10.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Viikolla Mies teki siivoilevia hommia remppapuolella. Vasta perjantaina alkoivat itse hommat 🙂 Silloin lähtivät toisen seinän koolaukset sekä kovalevyt. Lauantaina hän keskitti voimansa vastapäiseen seinään, josta lähti myös kovalevyt ja koolaukset. Sen jälkeen olikin hyvä aika mennä syömään kaalikääryleitä mun porukoille. Siellä oli myös siskot ja siskonlapset. Oli ihanaa nähdä kaikki ❤ Sunnuntaina olikin tämän vuoden viimeisen ikkunan vuoro, nyt on sekin hirren päällä. On tuo mun Miekkonen aikamoinen äijä 🙂 ❤

Jaa että mitä minä tein viikonloppuna? Nooh, minätyttö pesin pyykkiä, siivoilin, tiskailin ja poltin pihalla roskia. Aikamoista menoa, sanoisin 😀

Viikon kissakuvaa ei taaskaan ole, mutta eläinkuva kyllä. Tällaisen kaverin mies löysi remppapuolen katosta. Hänet siirrettiin lämpimämmälle puolelle.

Se taas tästä viikosta. Paljon hommat edistyivät, mutta Mies ei tajua ottaa enempää kuvia 😛 Kuulemma on parempi tehdä töitä kuin ottaa kokoajan kuvia… Ihme tyyppi.

Ensi viikolla siirrymme vähäksi aikaa tänne sosiaalipuolelle. Yritetään saada viimeisiä hommia valmiiksi. Sitä seuraavana vkonloppuna tänne tulee kavereita kylään ja olisi kiva jos kaikki olisi silleen edes suunnilleen valmiita. Anoppikin tulee kai käymään. Bisibisi viikendi siis tulossa 🙂

Hyvää viikkoa pallerot, varokaa peuroja!

Vko 40/2016: samat hommat jatkuvat

11.10.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Yksi viikko taas vilahtanut ohi. Älytöntä. Miten aika kuluukin niin nopeasti?!? Tällä viikolla mies teki ihan samaa kuin aiemminkin. Minä tein tärkeitä hommia eli kävin läpi mun lehtipinoja ja leikkasin niistä reseptejä. Ja joo, kyllä mä pistin miehen akkaritkin aikajärjestykseen. Että veri important tinks ai did.

Tiistaina mies jatkoi vessan purkamista. Sai sen aika hyvään alkuun.

Hommat jatkuivat välipäivän jälkeen torstaina. Siitäs saitte pirun laatat!

Perjantaina seinälaatat olivat lattialla ja ulkoseinän alinta kerrosta näkyvissä joiltain osin 🙂

Lauantaina lähti lattialaatat. Ulkoseinässä olleen pakollisen lasivillakerroksen alta paljastui myös vanha ulko-oven aukko. On tuollainen hauska ylälasillinen versio ollut 🙂 Hirsiseinän ja lattiavalun väliin oli jätetty aika hyvä rako. Ei ole siis mahdollisesti haperoittanut hirsiä. Todella kiva yllätys. Lattialaatatkin on saatu poistettua.

Sunnuntaina lähti sitten aulatilan muovimatto/lastu- ja kovalevy -yhdistelmä. Vanhat lattialaudat löytyivät. Katotaan voidaanko niitä käyttää. Ja oikealla on se vanha ulko-oven aukko kaikessa kauneudessaan 🙂

Nonniin, siinä kaikki tältä viikolta. Viikon kissakuvaa ei tule, koska sellainen unohdettiin ottaa :O Ensi viikolla tämä maratoonimainen jännitysnäytelmä jatkuu aika pitkälle ihan samoissa merkeissä kuin tämäkin viikko. Ihan älytöntä 😀 😀

Vko 39/2016: peittämisen jälkeen jatkuu purkaminen

3.10.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Jos viime viikon teemana oli peittäminen niin nyt se on purkaminen. Ja hitsi, mies on purkanut niin maan perkeleesti!

Perjantaina mies purki siivouskomeron. Koolausten väliin oli joku pieni hiirulainen heittänyt henkensä. Vain karvat ja luut olivat jäljellä. Oli kiva huomata, että kattopaneelit olivat sielläkin hyvässä kunnossa. Ai että, kun tilasta tuli iso kun tuosta pikkuhuoneesta sai seinät pois.

Lauantaina minä lähdin äiteeni kanssa Fiskarsiin Slow Food Festivaleille. Mies jäi jatkamaan purkuhommia. Kun tultiin takaisin, olivat hommat taas edenneet kovaa vauhtia. Nyt tila näyttää vieläkin isommalta!

Muutettiin vähän sitten tuota tulevaa pohjapiirrustusta. Ei tehdäkään pientä lastenhuonetta meidän vanhan makkarin paikalle, vaan tila jätetään tuollaiseksi isoksi, josta on sitten pääsy meidän makkariin oven kautta. Lapselle/lapsille on sitten tuo iso ja korkea tila. Siinä vaiheessa, kun lapset haluavat yksityisyyttä, saavat siirtyä yläkertaan asumaan. Tästä tulee sitten varmaan joku työhuoneen tapainen tms. Ovi ja seinä tähän tilaan kuitenkin tulee, joka erottaa huoneet kph/khh-tilasta. Se tulee tuohon oikean kuvan palkin kohdalle. Siihen tulee siis väliseinä, jonka keskellä on pariovet. Tehdään joo kyllä varaus mahdolliselle väliseinälle myös sinne sisemmäs, jos alkaakin jossain vaiheessa kaduttamaan 🙂

Ennen festareita ehdin vähän tehdä täällä asumispuolella sisustuksellisia hommia. Seinään saatiin veitsiteline ja liitutaulu (enää ne samperin liidut puuttuu…).

Sunnuntaina mies, yllätyyyys, jatkoi purkamista. Nyt osansa sai kylppäri, josta piti ensin purkaa suihkukaappi. Sen jälkeen pihalle lähti lavuaari ja putket. Sitten vaan seinää alas. Oli erittäin mukava huomata, että lattiassa ja seinissä on vesieristeet. Ehkä ei siis ihan lahonnutta puuta odotettavissa lattian purkamisissa.

Aika silleen uskaliaasti on kaupungin miehet katkoneet noita hirsiä. Tuon oikean puoleisen kuvan aukon hirret on silleen vaan vedetty katki ilman minkäänlaista tukea. Eli ekaksi pitää laittaa tuohon tukilauta kylkeen, ettei seinä kaadu, kun kovalevyjä poistellaan.

Vessa tuntuu nyt yhtä aikaa isolta ja pieneltä. Isolta siinä mielessä, että kun suihkukaappi on poissa niin tila tuntuu avaralta. Mutta pieneltä taas siinä mielessä, että tuohon tilaan pitäisi tulevaisuudessa mahduttaa, mielellään vielä jotenkin kauniisti, se sama kaappi, tupla-altainen allastaso sekä pönttö. Se, että tila on sen kolmisen metriä korkea, antaa kyllä oman ilmavuutensa, mutta ei sitä kuitenkaan haluaisi pienestä tilasta vielä pienemmän näköistä huonolla tilaratkaisulla. Mutta joo, pitää kattoa ihan ajan kanssa sitten noita putkien ja viemäreiden paikkoja, ettei tule huonoja ratkaisuja jo siinä vaiheessa tehtyä.

Minä pesin sunnuntain pyykkiä pari kolme koneellista. Siirtelin asioita paikasta aa paikkaan bee, koska vasta nyt kun täällä asuu, tajuaa miten homman pitäisi toimia. Kun muutettiin niin päätettiin, että jotkut asiat menevät tuonne ja toiset tänne. Noh, asuminen on osoittanut jotkut ratkaisut vääriksi ja nyt siirtelen nyssyköitä ja pussukoita uusille paikoilleen. Kivaa pikkupuuhastelua 🙂

Mutta siinä varmaan tämän viikon osalta kaikki häppeningit. Jotenkin tämä purkuvaihe on taas ihanaa, pienessä ajassa saa niin suuria ja näkyviä muutoksia aikaan! Ja tämä ns. tutkimusmatkailu talon historiaan on tosi kivaa. Pintojen alta löytyy kaikkea kivaa ja vanhaa, ne kertovat eletystä elämästä.

Ensi viikolla purkamiset jatkuvat jälleen. Seuraavaksi vuorossa taitaa olla vessan loppuhommat, kovalevyjen purku sekä sen jälkeen lattioiden purku. Tai näin on ajateltu. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tuleman pitää 🙂

Viikon kissakuvia on kolme. Kahden kuvan pääosassa on Tirppa, joka on löytänyt tö best pleis evö lämmittää masulia. Kolmannessa on hurrrrrrja Peppi, joka leikkii höyhenkepillä. Olkoon siis hiiret varuillaan, kun tällainen metästäjä on talossa!

Hyvää viikkoa kaikille ja nyt ollaankin sitten jo lokakuussa! Kohtahan on joulu!!

Vko 38/2016: peittämiset jatkuvat

25.9.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Yllätyyyys, viikko taas takana. Minun puolestani viikko oli aika tehoton, koska en tuolla paljoakaan pysty tekemään. Vatsa alkaa olemaan liikaa tiellä.

Arkipäivät menivät muissa hommissa, esimerkiksi autonvaihdossa ja kissan päivystykseen viemisessä. Viikonloppuna saatiin/mies sai tehtyä töitäkin tuolla remppapuolella. Perjantaina mies oli lomalla ja sai maapohjaa lisää piiloon Huntonin tuulensuojalevyillä.

Lauantai meni taas ikkunoiden paikalleen sovittamisessa. Koska vuorilaudat ulkopuolella ovat korkeammalla kuin ikkunan ylin hirsi, piti sinne tehdä pientä adjusteerausta. Samalla teki tippa- ja ikkunalaudat.

Sunnuntaina ikkunahommat jatkuivat. Lauantaina toinen ikkuna vain nostettiin paikoilleen, sunnuntaina siihen tehtiin tippa/ikkunalautaviritykset. Nyt ovat nekin paikoillaan, jippii! Vanha ikkuna-aukko pitää avata ja poistaa vanhat jäljellä olevat purut. Tilalle laitetaan ekovillalevyt.

Nyt olis enää kaksi ikkunaa alakerrassa vanhalla paikallaan. Toinen, kuraeteinen, odottaa ensi kesään. Lastenhuoneen ikkuna on työlistalla ensi viikonloppuna. Tällöin pyritään saada myös tulevan kodinhoitohuoneen ovi ikkunan paikalle.

Minun lauantai- ja sunnuntai-päiviin kuului siivoamista, tiskaamista, sisustamista ja yleistä häröilyä. Polttelin vähän pahveja ja sen sellaista. Aika hyödytön olin.

Lauantaina pistettiin ekaa kertaa tänä talvena tulet pönttikseen, nyt kun on pellit ja muut edessä. On se vaan niin ihanaa ❤ Peppi ei kyllä tykännyt, se kun on sellainen elävä palovaroitin, savu pelottaa sitä aika simona.

Jees, siinä tämä viikko pähkinänkuoressa. Ensi viikkoa odotellessa 🙂 Muistakaa heijastimet, palleroiset, siellä alkaa olemaan pimeää!

Viikon kissakuvaksi valikoitui mun sylin väenpaljous lauantaina. Peppi savustettiin pois sylistä tulokkaan toimesta pian kuvan ottamisen jälkeen.

Vko 37/2016: maapohja näkyy ja peittyy

20.9.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Ja taaaaaas on yksi viikko takana. Miehelläkin alkoivat työt eli lomat on lusittu vähäksi aikaa.

Tällä viikolla tarmo suunnattiin, taas, tulevaan makkariimme ja sen lattiaan. Vanhat eristeet ja kaikki muu epämääräinen kama pitää saada pois eristetilasta, sekä maapohjasta!, ennen kuin voidaan alkaa laittamaan lattioita kiinni tuulensuojalevyillä.

Koska oikeat työt veivät mehut viikolla, suurimmat duunit tehtiin viikonloppuna. Viikolla joku päivä mies huomasi, että makkarin ja lastenhuoneen seinän alle on valettu joku betonikakku. Tietoa ei ole, että miksi. Varmaan tukemaan tuota ”hieman” lahoa alinta hirttä 😀

Torstaina tuli Virkin Kauno käymään. Kattoivat miehen kanssa lahoja kohtia ja kokonaisuutta. Että mitä kannattaisi tehdä tai jättää tekemättä. Käynnin jälkeen mies purki tulevan lastenhuoneen lattian ja huomasi, ullatuuuuuuus!, että lattiassa on betonivalu. Valu ulottuu lastenhuoneesta vessaan asti. Että kivakiva. Nooh, kyllä se siitä.

Lauantaina tuli anoppi käymään. Oli tehnyt meille verhot makkariin sekä salusiinit keittiöön ja vieraseteiseen. Eipähän naapurit tai ohiajajat näe ihan suoraan sisälle 🙂 Mies siirtyi taas makkarin puolelle heittelemään eristeitä ulos, minä kärräsin niitä kasalle. Anoppi ajoi nurmikkoa, ihana hän ❤ Siinä se lauantai sitten menikin.

Sunnuntaina minä menin kavereiden kanssa brunssille, mies jäi töihin. Ja kun pääsin kotiin, oli meidän makkarin lattiassa jo osassa maapohja näkymättömissä!

Viikon kissakuvassa ovat Väiski, Tirppa ja Peppi. Tirpan ja Väiskin kokoero on aika huomattava, mutta kuitenkin pienempi osapuoli vie tuolista suuremman osan 😄

Ensi viikkoon ballerot, silloin luvassa lisää tuulensuojalevyjen asentamista sekä ikkunoiden takaisin laittoa.

Vko 36/2016: kivoja ja ei-niin-kivoja yllätyksiä

11.9.201627.2.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Viikko vierähtänyt taas. Minä palasin töihin, miehellä viimeinen lomaviikko meneillään.

Mä kun rentouduin työpöydän ääressä, mies alkoi purkamaan entistä sosiaalipuolta. Heti alkumetreillä paljastui hienoinen yllätys: katon korkeus on jossain kolmessa metrissä. Eli noin 30-40 cm korkeampi kuin toisella puolella. Aika jännä, ei tiedä miksi näin.Torstaihin mennessä oli purettu entinen makkari ja olohuone kattoja ja seiniä myöten. Mitä löytyi: pari oviaukkoa sekä vanhan ikkunan kohta. Ikkunaa siis siirretty jossain vaiheessa pikkaisen vasemmalle. Vanhat kattopaneelit ja -listat ovat täysin kunnossa eli niihin ei tarvitse investoida. Alla kuvia purku-urakasta ja lopputuloksesta:

Samaan aikaan nykyisen ikkunan paikalla ollut hirsinen väliseinä on pistetty alas. On ollut toooodella pienet huoneet, huoneen koko kun tällä hetkellä on 4x3m.

Perjantaina siirtyi hän olohuoneen lattian pariin. Löytyi niin lasi- kuin kivivillaakin sekä tuttua hiekka/olki-yhdistelmää. Lauantaina sama homma jatkui, mutta tällä kertaa löydökset eivät olleet niin kivoja: nähtävästi huoneessa on joskus mennyt viemäri ja sehän on tietenkin kondensoinut vettä hirsiin eli lahoa on päässyt tulemaan. Joskus on yksi hirsi romahtanut (löytyy maapohjasta) ja yksi seinähirsi on aika muhjua. Nämä on korjattu joskus 80-luvulla siten, että rossilaudoitukset ja tuenta on tehty uusiksi. Ja mikä on ollut käytetty eriste? No, lasivilla tietenkin! Nooh, pitää pyytää Kauno Virkki taas konsultaatiokäynnille, katotaan mitä kantsii tehdä. Liikakorjaamista pyritään välttämään tässä vaiheessa, koska lahon aiheuttanut kosteus on saatu kuriin. Eli ongelma on ratkaistu silloin 30 vuotta sitten, nyt mietitään mitä aiheutuneista vahingoista kannattaa korjata. Mitä kannattaa korjata ja mitä taas ei (jos ei aiheuta mitään ongelmaa, miksi korjata).

Sunnuntaina tehtiin silleesti, että mä olin maksikärryjen kanssa ulkona ja mies heitteli vanhoja eristeitä ämpäreillä kärryihin. Mä sitten kärräsin niitä meidän luonnonkukkulalle (jonne aiemmatkin eristeet on pistetty maatumaan). Puolet huoneesta saatiin eristevapaaksi, sitten ei enää jaksanut.

Sen jälkeen availtiin vähän rossilaudoitusta ja kurkattiin mitä sieltä löytyi. Noooh, se hirsi, ne vanhat rossilaudat, vanhat eristeet ja kaikkee muuta kivaa. Että nekin pitää saada pihalle. Tietenkin.

Otin kuvia myös entisen keittiön maapohjasta kissanluukun kautta, ei sielläkään ihan puhdasta ole 😀 Huoh, onneksi se tulee eteen vasta kuukauden päästä…

Tämän jälkeen raahailtiin lasivillat lavalle ja suljettiin ikkuna-aukot muoveilla, jottei vesi ihan suoraan sisään sada.

Illemmalla haettiin mulle ihanan ihana 50-luvun (?) meikkaus/kampauspöytä Lohjalta. Ilmaseksi kun sai niin olihan se pakko hakea ❤ Siitä ei ole valitettavasti kuvaa.

Joo eiköhän siinä ole ollut kaikki tältä viikolta. Vähän lannistunut fiilis, ehkä, mutta kyllä se tästä. Kaikki aina lutviutuu ennemmin tai myöhemmin 🙂

Ja viikon kissakuvassa taas, yllättäen, Tirppa ja hänen nukkuma-asentonsa. Tuossa oikeanpuoleisessa hän on fiksusti tajunnut käyttää Väiskin häntää uninaamiona. Fiksu on hän.

Hyvää viikkoa kaikille, toivotaan että hyvät säät jatkuvat vielä vähän aikaa!

Vko 26/2015: Lomalla pitää tehdä töitä aka työleiri kutsuu! Osa 2/2.

1.7.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Nonniin, nyt on aika ottaa käsittelyyn toisen lomaviikkomme toinen osa. On se vaan niin, että loma on ihmisen parasta aikaa. Mitä nyt vaikka vähän sattuu ja tapahtuu. Kaikesta selviää pienellä verenvuodatuksella ja mustelmilla. Kun ittelleen tekee niin kaikki on kotiinpäin 😀

Elikkäs viikon toisen osan teema oli (torstai-perjantai) porrashuoneen putsaus. Koolingit, kyprokit, vuorivillat ja kaikki muut rakennusmateriaalit, joita seiniin oli saatu tungettua, saivat kyytiä. Hitsi kun tuntui hyvält saada revittyä niitä pois. Porrashuone oli meillä ollut vähän sellainen ”kävele läpi ilman, että kiinnität tähän mitään huomiota”-huone. Siellä säilöttiin tavaroita ja näin. Jätettiin vikaksi, koska siitä oli jäänyt niin paha maku suuhun (lue: kattoikkunayllätys). Lopputulos oli kauniit seinät, vanha oviaukko ja -ikkuna(?) ja ikkuna, joka joskus ehkä ollut oviaukko. Nupunauloja oli jotain miljoona ja toinen mokoma varmaan jäi seinään. Mutta. Loppujenlopuksi tulos oli ihana!

Vihdoin ja viimein koitti lauantai ja pitkään odotetut TALKOOT! Talkooväeksi tuli siskot ja neljä siskonlasta, toisen puoliso sekä mun vanhemmat. Käsiä oli siis ihan tarpeeksi. Ja voi kuinka saatiinkiin asioita tehtyä! Siivottiin raivoisasti niin sisällä kuin myös ulkona. Saatiin myös siirrettyä puuvarasto paikkaan x, jossa se ei ole maalämpökaivon paikalla. Tämä ihana näky oli kaiken kruunaava:

Nyt on piha tiptop ja mieli iloinen! Siivous on remontoimisen pskimpia puolia, sitä ei jaksaisi ikinä tehdä…

Yöksi jäivät sisko ja hänen puolisonsa, heidän kaksi lastaan ja toisen siskon pari lisää sekä kaksi koiraa. Oli kyllä niin kivaa! Aikamoinen tulikaste tuli kissoille noista talkoista. Heidän sunnuntaiset tunnelmansa oli aikalailla alla olevan mukaiset 😀

Muah. Tähän on hyvä jättää tämä kirjoitus. Koomaan.

Be well palleroiset, palataan vähän ajan päästä!

Vko 25/2015: Lomalla pitää tehdä töitä aka työleiri kutsuu! Osa 1/2.

25.6.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Hei vaan hei

Lomat alkoivat vihdoinkin, samoin myös työleiriksi kutsuttu rupeama. To-do-list on pulloillaan tehtäviä, joita pitäisi saada edistettyä. Parhaassa tapauksessa jopa poistettua listalta!

Urakka aloitettiin sunnuntaina keittiön ja olohuoneen välisen aukon tukemisella ja tiilien poistolla. Ihan ex-tempore tuli sellainen ajatus mieleen, että ko. aukkoon tulisi myös oviaukko. Näin olisi helpompaa esim. mennä katsomaan mikä hellalla palaa eikä tarvitse kiertää parin huoneen kautta. Alla havainnekuvaa. Uusi oviaukko siis olohuoneen ja keittiön välillä.

Lopputulema rupeamassa oli alla oleva. Ei näytä suurelta hommalta, mutta kyllä siinä pari ärräpäätä pääsi itse kullakin. Taas. Ei jaksanut enempää sitten sinä päivänä.

Maanantai sekä tiistai pyhitettiin följarille, joka tuli siis laitettua olohuoneen ja porrashuoneen väliseen seinään. Se pitää seinän suorassa. Saatiin samalla käyttöä joskus taannoin ostetulle alajyrsimelle. Tuli kuulkaas hienoa jälkeä. Pieni opettelu kyllä helpotti. Koneen kasaaminen oli kyllä kaikista haastavinta, suomenkielisiä ohjeita kun ei ollut. Onneksi netissä oli.

Hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Tuo oikean kuvan tukipuu pitää vielä jossain vaiheessa vaihtaa toiseen, nyt kun ei mahtunut oikean pituinen puu paikoilleen. Oli nuo suamarin koolaukset edessä. Alle jätettiin vanha tapetti, joka oli aika ihanan pinkki. Maanantain urakka loppui tähän.

Nyt kun jälkeenpäin miettii, niin oli tuo aikamoinen urakka. Oman mausteensa toi myös hirren läpi poraaminen, joka ei ollut kauhean helppoa tikkailla. Oli kone aika tiukilla. Hah, kun painumisvara-aukkoja porattiin niin yksi kone alkoi palamaan. Mies vei sen ulos. Sitä ei enää käytetty. Vanhaa, eristeistä löytynyttä, höylää käytettiin aukkojen tekemiseen myös. Se toimi hyvin.

Tiistaina meidät herätettiin julmasti jo klo 7 kun Rautian lähetys tuli sovittuna päivänä. Ei vaan tajuttu, että se tulee jo noin aikaisin. Kuljetuksessa oli mukana sementtisäkkiä ja muuta tilpehööriä.

Följarinlaitoin jälkeen pystyttiin repimään koolingitkin olohuoneesta pois ja ottamaan olohuoneen lattiakoolingit hiiteen.

Ja tähän väliin tällainen huoneen koosta kertova kuva, jossa myös kuuluisa tukipuu. Mies lupautui olemaan vertailukohteena. Mies on 176 cm pitkä. Eristettä tulee sellainen 30 senttiä tuohon ja lattialaudat, joten loppujenlopuksi huone tulee olemaan sellaiset 265 cm korkea. Ei liian korkea siis.

Sitten vaan ”pikku” siivous ja lopputulos oli ihan jees.

Siinä oli se tiistai.

Keskiviikko meni kaupoilla käydessä ja autoa hakiessa. Niin, meille tuli uusi perheenjäsen. Kyllä nyt kelpaa käydä Rautiassa ja noin. Jei!

Loppupäivä sitten siivottiin, ylläripylläri, ja Mies alkoi valmistelemaan torstaina tehtävää sähköjen yliheittoa. Yliheitto tulee tehdä siksi, että saadaan porrashuoneenkin seinät joskus puhtaiksi ja ikkuna pois. Keskiviikkona vähän otettiin myös keittiön koolinkeja pois. Mutta paljoa ei sieltä saa poistettua, koska vanhat viemäri- ja vesiputket menevät eristetilassa.

Torstaina aloitettiin sitten porrashuoneen kimpussa. Mies veti sähköjä uusiksi meidän sosiaalitiloihin, vanhat sähköt kun menivät porrashuoneen läpi eikä tämän takia koolinkeja voitu poistaa. Hyvällä tsägällä oltaisiin poltettu koko talo. Minä otin listoja, lasivilloja ja muita ikkunan ja koolinkien välistä. Sitten vaan hiiop ja ikkuna pois. Ja tadaa, se oli siinä!! Tämän vuoden viimeinen ikkunanpoisto on tehty! On tätä odotettukin, voi pentele…

Perjantaina jatketaan porrashuoneen kimpussa, kolmen ja puolen seinän koolingit ovat vielä poistamatta. Siitä on hyvä jatkaa.

Palaillaan pallerot!

Vko 23/2015: Koolinki-, siivous- ja hepohommii

12.6.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Ah, taas on yksi viikko vierähtänyt ja kesäloman alku sen verran lähempänä! Vaikkei kelit nyt kauneimmasta päästä olekaan olleet, niin onhan loma aina loma. Ja tämän loman sisältö on aika pitkälle taputeltu, ei tarvitse miettiä mitä sitä tekisi.

Mutta siis asiaan. Tämä viikko, tai oikeastaan pitkä viikonloppu, omistettiin koolauksien poistoille sekä seinäpintojen paljastamisille.

Lauantai meni omalta osaltani hiukan muissa merkeissä, tämä tyttö kun lähti äippänsä ja ihanan sissontyttönsä kanssa puutarhapäiville Tahvosille, joka siis suuri taimisto Pohjankurussa (noin 15 min matka meiltä). Ja siellä oli kyllä ihan kaikkea kukkiin ja puihin liittyvää! Sen kaiken kattomisestakin, jopa tällainen ei-puutarhaihminen, ihan innostuu! Äiti osti kaikenlaista pientä, itse en viitsinyt oikein mitään ostaa, kun ei ole oikein vielä paikkaa minne laittaa. Sade yllätti eikä siellä viihtynyt hirveän pitkään. Mentiin sieltä suoraan talolle, jossa Mies olikin saanut ruokailuhuoneen yhden seinän koolingit melkein pois. On se vaan ihmeellistä miten se avartaakin huonetta. Ja no, tulee siitä sitä pinta-alaakin se 15 cm per seinä lisää!

Ikkunanpielestä löytyi kaikista alkuperäisin tapetti. Voipi olla, että hän saa olla innoittajana myös tulevaisuudessa tämän huoneen seinien värimaailmassa. On sen verran kaunis paperi.

Lauantai lopetettiin aikaisin, ilma kun oli aika masentava eikä oikein ollut virtaakaan. Ja jostain kumman syystä aamun kuuden herätys (MIKSI???) aiheutti aikamoisen kooman siitä iltapäivästä. Parempi on lopettaa jos väsykiukku tulee pienimmänkin vastoinkäymisen edessä.

Sunnuntaina aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa. Herättiinkin vasta kasilta, joka antoi ihan erillaista virtaa päivään. Työnjako oli seuraavanlainen: Mies repii koolinkeja ja mä putsaan seinät vanhoista huokolevyistä. Ne tapetit, jotka seinään voidaan jättää, jätetään, mutta muut revitään pois. Ulkoseinien kuntoa kun on suht vaikea arvioida jos tapetti on seinässä. Pistokokeenomainen tarkastuskin voi jättää piiloon veden aiheuttamia vahinkoja. Ei siis haluttu ottaa turhia riskejä. Alla purkuhommista kuvia:

Ja sunnuntain rehkinnän lopputulos on tässä:

Oli siinä puuhaa ja puuta tuli takapihalle taas roimasti lisää, mutta olihan se sen arvoista. Huoneet, joista koolingit nyt siis purettiin, olivat ruokailuhuone, keittiö ja olohuone. Porrashuone jätettiin suosiolla loman ensimmäiselle viikolle, siinä kun on enemmän tehtävää kuin näissä kolmessa (följari, kattolaudat yms.). Nyt voidaankin alkaa ottamaan lattiakoolinkeja pois ja putsaamaan rossilautoja. Jei!

Maanantaina oltiin vielä lomalla, kun piti käydä asioilla. Virkamiehet ovat töissä niinkin loogisina aikoina kuin 9-15, joten on aikas vaikeaa työssäkäyvän käydä hakemassa lippulappuja työpäivän aikana. Ainakin jos oma työpaikka on Helsingissä ja laput ovat Tammisaaressa.

Kun oltiin käyty Tammisaaressa, suunnattiin Karjaan Rautiaan. Listalla oli hankkia alapohjan haltijapalkkien tuentaa varten sementtiä, verkkoa, kierretankoa ja muita tarveaineita. Oli todella hyvää palvelua ja saatiin kotiinkuljetuskin halvalla ja tiettynä päivänä. Luotiin rakennustili, tulee tilauksistakin helpompia jatkossa.

Kotona päätettiin pitää siivouspäivä. Koolausten irroituksista ja seinien putsaamisesta tulee aika paljon roskaa ja moskaa, jota ei siinä samalla jaksa lähteä heittämään minnekään. Siksi aina silloin tällöin pitää pitää siivouspäiviä, jolloin saadaan heitettyä kaikki moskat ulos. Mikäs siinä, aurinko paistoi ja linnut lauloi, Mies rehki ja mä otin aurinkoa. Hyvä työnjako saanen sanoa 😀 Kaivurimies soitti ja sanoi, että hänelle tulikin tiistai vapaaksi ja hän voisi tällöin tulla pihaamme putsaamaan erinäisistä kasoista. Hän tuli illemmalla katsomaan mitä pitää hävittää ja minne, mitä menee jäteasemalle ja minkä voi laittaa maapohjaa tukevoittamaan. Minun aikani meni suurimmalta osin kyllä hänen apupoikansa kanssa leperrellessä. Apupoika oli sussari nimeltä Zorro. Hän oli yli-ihana. Minä haluan koiran. Nyyh.

Ja sitten se tapahtui, meille tuli pihalle 2,5 hv ruohonleikkuri ❤ ❤

Naapurista tuli siis kaksi heppaa ja yksi poni leikkaamaan sivupihamme ruohoa kesäksi. On kyllä ihanaa. Aamukahvia juodessa voi kattoa mitä karvakorvat puuhailee. Öh, yleensä puuhailu koostuu kahdesta asiasta: syömisestä ja pötköttelystä, joskus tulee myös syömisen ja juomisen sivutuotteita. He ovat ihania. IH!

Ja kyllähän tähän nyt pitää laittaa kuvat pihasta ennen ja jälkeen kaivurimiehen:

Onhan se hiano! Ny on avaraa ku avarassa luonnossa! Pitää ihan oikeasti miettiä tuon, kuvassa taka-alalla olevan, ryteikön siistimistä. Siellä kun on paljon tilaa, jota ei voi oikein mitenkään järkevästi hyödyntää. Puut must go. Mutta ei ehkä tänä kesänä.

Ensi viikkoon pallerot, live long and prosper.

Vko 22/2015: Ikkunat, nuo talon silmät

4.6.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Nonniin, yksi työntäyteinen viikonloppu taas takana. Tuntui kyllä, että sai suhteellisen vähän aikaan suhteellisen pitkässä ajassa. Mutta näinhän se joskus menee. Joidenkin asioiden kanssa pitää nyhvätä ja oppia tekemällä.

Viikolla kävi Jussi kääntymässä ja kattomassa hirsien kuntoa, nyt kun eristeet oltiin saatu pois häiritsemästä. Ei nyt mitään kauhean tarkkaa pystynyt sanomaan, kun oli vielä niskat ja seinäkoolingit siinä blokkaamassa näkyvyyden seinien alaosiin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että hirsienvaihto tehdään vasta lomien jälkeen, elokuun puolenvälin viiva syyskuun paikkeilla. Onpahan aikaa tässä tehdä kaikki sitä ennen tehdtävät hommat ihan kunnolla kesälomien aikana eikä kiire (toivottavasti) pääse yllättämään. Meidän lista remppapuolen ovessa kertoo mitä on vielä tehtävänä ennen hirsienvaihtoa.

Alla kuvaa talon alapohjasta. Sen rakenne koostuu haltijapalkeista (alimmat hirret) sekä niiden päällä olevista niskoista. Haltijapalkkien välissä on niin sanottu rossilaudoitus eli raakalautoja jotka laitettu pitkittäin palkkien väliin. Palkkien ja niskojen väliin tulee paperointi (-> alapohjasta tuleva kylmä ilma pidetään poissa) ja sen päälle eristeet (meidän tapauksessa selluvilla). Niskojen päälle laitetaan lattialaudat. Siinä se noin pähkinänkuoressa.

Tuon aikataulutiedon jälkeen soitin Kauno Virkkalalle, tammisaarelaiselle hirsi/restaurointitekijälle, että saisiko hänestä apua. Jussilla kun se olkapää oli mennyt pahaksi eikä hän pysty raskaimpia hommia tekemään. Olisi siis hyvä saada toinenkin tekijä siihen, joka pystyisi tekemään niitä. Ja kuinka ollakaan, hänellä oli juuri miettimäämme ajankohtaan vapaata eli näyttää vahvasti siltä, että hän ja hänen yhteistyökumppaninsa tulisi meille hommiin elokuun tienoilla. Mahtavaa, sanon minä.

Ja mitäs sitten viikonloppuna. Perjantai meni ajaessa, Mies kun oli työkeikalla Raumalla ja minä toimin kotiinkuljettajana. Sitä ennen piipahdin hakemassa Arkkitehdiltä Rakennusvalvonnasta lainaamani lippulappuset, hänellä kun alkaa rakennuslupahakemukseen tehtävät työt olemaan klar. Itse hakemuskin taitaa olla jo valvonnassa. Naapureiden tidottaminen tulee vielä suorittaa, otetaan työn alle ensi viikolla.

Lauantai alkoi muuratitapaamisella, tällä kertaa oli vuorossa Siuntiossa pajaansa pitävä herrasmies, joka taisi sitten voittaa meidän urakkamme. En nyt tiedä miten suuri palkinto se on, mutta ainakin saadaan ammattitaitoinen henkilö tekemään. Otti heti sellaisen asenteen, että hän ratkaisee ne ongelmat (koskien esim. palomuurin ja savupeltien sijoitusta), jotta meidän ei tarvitse sitä tehdä. Me kun emme ole ammattilaisia. Tämä tulokulma on meille oivallinen, stressitaso pieneneee ainakin tällä remontoijalla. Aioita kun ei jätetä meidän pähkittäväksi, vaan sanotaan ”miksi ei tehtäisi asioita näin?”.

Tapaamisen jälkeen päästiin sitten ikkunoiden kimppuun, ne kun ovat seuraavana task-listilla. Ikkunat tuli siis ottaa kokonaan karmeineen irti ja aukon suurentamisen jälkeen siirtää eteenpäin ulkovuorauksen kanssa samalle tasolle.Tämä tehtiin siis siksi, että sisältä saadaan seinäkoolinkeja pois ja sen myötä myös niskat sekä muut. Tämä työ siis piti tehdä ennen kuin mitään muuta pystyi jatkamaan.

Ensimmäinen ikkuna meni enemmän tai vähemmän ihan päin pepatinta, vaikka lopputulos näyttääkin ihan hyvältä. Eteen tuli niin monta ongelmaa, ettei olisi uskonutkaan. Ja kun oli vielä vähän nälkä, niin kyllähän sitä arvaa miten hyvin yhteen hiileen tämä aviopari puhalsi. Hiilet taisivat olla ihan eri pitäjissä. Päätettiin lopettaa työt siltä päivältä ja jatkaa sunnuntaina.

Sunnuntaina ikkunahomma jatkui. Seuraavat kaksi menivät paremmin kuin eka, mutta kyllä niidenkin kanssa piti tapella. Nähtävästi kaikki ikkunat ovat asennettu eri tavalla, joka vähän vaikeuttaa niiden irroittamista kuten myös takaisin paikallepistämistä. Joissain seinissä on vielä vanha vaakalaudoitus uuden ulkovuorauksen alla, jossa kiinni karmirautoja, ja nämä karmiraudat vasta olivatkin suatanasta. Jäivät kiinni ikkunoihin ja niin edelleen. Meni hermot, mutta vähemmän kuin lauantaina.Alla kuva kun Mies tekee ja mä kuvaan, kuten aina. Tässä puolustukseni se, että Mies käytti puukkosahaa, jonka äänestä en tykkää. Päätin siis siirtyä suosiolla kauemmaksi.

Alla lopputulos, josta näkee eron aika selvästi. Tulevaisuudessa kaikki ikkunat tulevat näyttämään tuon ekan kuvan vasemman puoleiselta ikkunalta. Talo ei enää näytä aneemiselta ja nälkiintyneeltä, kun silmät eivät ole niin kuopalla. Näyttäähän se paljon paremmalta.

Ei kai tässä sitten muuta. Lopuksi kuva kasasta, joka siis koostuu alapohjan vanhoista eristeista. Imuauto kippasi ne tuohon parkkiksen viereen. Voidaan sitten jossain vaiheessa pistää maapohjan alle. Tai jonnekin.

’Till next week flurry balls!

Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus

Elämää ja remontiikkaa Sateenkaaressa

Purkaminen