Heti näin alkuun pahoitteluni, ettei postauksia ole viimeisinä viikkoina tullut. Syy on yksinkertainen: työmaalla on hommat olleet suhteellisen seis. Nyt sitten tulee tällainen kokooma parilta viime viikolta.

Miehenpuoli lähti työkeikalle Lappeenrantaan viikolla 36. Tuli kyllä viikonlopuksi kotiin ja silloin saatiinkin jotain tehtyä. Mies alkoi purkamaan, mun inttämisen takia, keittiön ja olohuoneen välisen väliseinän alakoolinkeja. Ekaksi ajateltiin antaa olla, koska koolinkien välissä oli kaikkea mahdollista töhnää, rappinkia ja vanhaa lasivillaa ja sun muuta. Ihan hyvä kuitenkin, että tultiin toisiin aatoksiin. Tältä näyttää hirret, kun niiden väliin on joskus vuonna nakki pistetty vanha valurautainen vesiputki.

Vanha vesiputki oli siis laitettu tuossa ekassa kuvassa näkyvien hirsien väliin. Alle oli laitettu vähän purua ja päälle vanhaa lasivillaa. Ei ollu puu oikein tykännyt kondensiosta 🙂 Mutta hirsimiehet vaihtavat nuokin. Kuhan aloittavat.

Mä kävin tuolloin Turun lähistöllä Marttilassa, jossa myytiin vanhoja ikkunoita ja ovia. Oli kyllä kiva pariskunta, joilla (melkein) takana samanlainen urakka kuin meillä. Heillä mennyt noin 10 vuotta, mutta he ovat tehneet kaiken ihan omin voimin. Ja siihen taloon ei aiemmin tullut edes vesi, joten vois sanoa olevan olleen isompi urakka kuin meillä. Ostin neljä ovea, joista voi modata pariovet, sekä yhdeksän ikkunaa, jotka pistetään eteispatteihin sitten joskus. Kuvia ei sitten olekaan niistä. Tietenkään.

Kaivuriäijä kävi perjantaina tekemässä pihalle vähän vallihautaa. Lauantaina, kun minä olin kaukomailla, mies teki  piikkaustöitä kaivannossa. Kaivuriäijä löysi maasta vanhat sokkelit, jotka piti piikata auki, jotta kaivantoon menevät runkosähkö- ja päävesijohto mahtuvat kulkemaan.

Eli tuolla tulee jatkossa menemään nuo johdot tekniseen tilaan. Timattiporari saa tehdä reiät sokkeliin maalämpöputkia varten.

Viikon 37 mies olikin sitten poissa maisemista ja mun piti tehdä vähän hommia. Perjantaina tuli käymään sähkäri ja Raaseporin Veden mies sekä timanttiporari. Netistä ostetut viemärikamat pitivät kanssa tulla perjantaina, jotta olisin saanut kamat railoon ja sitten railon kiinni. Ettei nurkkakivet tipu. Mutta eivätpähän tulleet, runkovesijohto tuli vasta seuraavan viikon torstaina. Oli tehnyt kiekan Maarianhaminan kautta. Loogista.

Noh joo, mutta porari sai kyllä hommansa tehtyä, vaikkakin aikaa meni ehkä enemmän kuin mitä ajateltiin. Hienot reijät, joiden poraamiseen meni vain 7 tuntia. Voi porari raukkaa…

Sähkäri toi kuparia maadoitukseen sekä kolkytä metriä maakaapelia, joiden avulla saadaan sähköt siirrettyä parempaan paikkaan. Mittari jää ulos, mutta taulu tulee tekniseen tilaan. Kyllä se siitä.

Viikolla 38 aloittivat hirsimiehet työssään. Tiistaina. Sinä neljänä päivänä kun olivat töissä, saivat aika paljosti aikaan. Kuvat kertovat enemmän kuin miljoonasataa sanaa.

Tuo valu tuossa lattiassa on tehty kahta asiaa silmällä pitäen: puuhellaa varten tulee tukimuuria leventää ja sitä vasten pistetään lepäämään myös olohuoneesta tuleva alushirsi sekä näiden kahden huoneen väliin laitettava korvaushirsi, joka piti poistaa suhteellisen pitkältä matkalta, koska a) vesiputki ja b) ollut tulisijan takana ja muuri tehty siihen päälle. Hirsi siis oli menettänyt elinvoimansa. Muurin alle tehdään valu samalla, kun pönttisten tukimuureja vahvistetaan ja nostetaan pilariharkoilla korkeammalle.

Mies tuli takaisin sivistyksen pariin perjantaina, jolloin käyntimme kävi kohti Lohjaa, josta olimme hankkineet betonimyllyn. Veri händi remonteissa. Ja aina voi myydä eteenpäin, kun ei enää tartte. Siitä sitten Billnäsin Rakennusapteekin kautta kotio. Apteekista jäi hanskaan koivun tuohta ja pellavaa (rivettä sekä nauhaa). Reissailun jälkeen pistimme pihakaivantoon uuden runkovesipiuhan sekä putkitimme maakaapelin. Aloitimme myös kaivannon täyttämisen. Olisi hyvä saada ainakin räystäiden lähettyville maa-ainesta alle, jottei sadevesiputket lähde kaivantoon. Huomasimme, että kovalla sateella ei vesi menekään oikeaan paikkaan vaan osa loiskuu ylivuotona maahan, joka sitten taas alkaa pehmenemään ja näin. Siinä meni tovi. Ihan hauskaa hommaa, vaikkakin aika rankkaa. Loppui puhti siihen.

Lauantaina alkoi ekan pönttiksen tukimuurin korotus-urakka. Kuvia pistän taas, koska olin aika statistin roolissa tässä 😀 Sunnuntaina homma jatkui saman homman parissa. Silloin vedettiin toinen kerros pilariharkkoja sekä päälivalu. Hirsiä yritettiin suojata koivun tuohilla. Tuohia siis laitetaan valun (veden) ja hirren väliin, jottei hirsi ota nokkiinsa ja ala lahota (taas). Hyvä siitä tuli, vaikka olikin aikamoista palapeliä. Muurin alta oli siis poistettu yksi hirsi ja se kolo piti täyttää valulla sekä jollain kovalla aineella, jottei muuri tule alas. Me pistettiin sinne tiiliä. Kyllä siitä hyvä tuli.

Sinänsä hauska huomata, että vaikka sitä ajattelee, ettei täällä nyt ole mitään tehty, niin kun asioita kirjoittelee ylös ja alkaa kunnolla muistelemaan, että mihin aikaa on käytetty, niin huomaa, että on sitä sittenkin ihan mukavasti saatu asioita etiäppäin.

Hyvä me! Ensi viikkoon balleroiset. Silloin tulee lisää valu- ja hirsijuttuja! Ne vasta onkin mielenkiintoisia juttuja, saannen mainita!

Loppuun. Kissa, joka näyttää hylkeeltä. On raksu maistunut.