Vkot 44-48/2017: saved the best for last, apparently…

Vko 44: Tämä viikko arkipäivien osalta osalta on aika hiljaista rempan kannalta. Olen koko viikon reissuhommaleskenä.

Maanantaina tapahtui kauheita: huomasin jo kauan meitä palvelleen pressutallin antautuneen tuulelle ja hajonneen. Seuraavaksi päiväksi luvattu räntää. Sisällä listat. Mitä teen? No soitan kaverille ja hää tulee auttamaan tallille uuden väliaikaisen pressun päälle. Girl power!! Ennen ja jälkeen -kuvat alla.

Äitini tuli käymään tiistaina, jolloin pääsin maalaamaan päälimaalilla sen kuuluisan ”viimeisen seinäkaapin”. Yöllisen pressutallilepatuspamahtelusta traumatisoituneena modasin tallin rakennetta niin, että pressu laitettiin sinne tavaroiden päälle sisään. Joo, kaveri ehdotti tätä jo alkuunsa, torppasin idean. Tyhmä minä 😀 😀

Käytiin äiteen kanssa myös Ikeassa, josta ostin kaikkea tarpeellista. Kuten alla olevat verhot. Katteja seinilläkin nykyään siis.

img_20171101_163119-388780641.jpg

Keskiviikkona ostin kybällä kaksi vanhaa isoa puulaatikkoa, jonne kumpaankin mahtuu puolimottia polttopuuta. Erittäin hyvä ostos sanoisinko.

img_20171101_160033514919650.jpg

Mies palasi kotiin perjantaina. Kuten varmaan arvasitte, silloin ei rempattu. Juuei.  Lauantaina minun piti mennä pojan kanssa vauvauintiin, mutta ollaan saatu taas jostain joku nenänvalumistauti, joten jätettiin väliin. Mies kuitenkin toteutti itseään remppapuolella ja siirsi huokolevyt yläkertaan sekä pisti kaapit seiniin kodinhoitohuoneessa.

Huhkittuaan mies tuli nukkumaan pojan kanssa päikkärit ja minä pääsin vähän hiomaan kaappien ovia. Kaikki sain hiottua, maanantaina vaan maalin ostoon ja avot, ne olis valmiita. Vielä pitää hioa toiselle seinälle tulevien kaappien (seinä- ja lattia-) ovet ja etulevyt.

Sunnuntaina aamupäivällä mies teki khh:n tason valmiiksi. Hionta ja lakkaus pitäisi vielä suorittaa. Ja toiselle puolelle pykätä samanlainen.

Vanha koulun vaatekaappi pääsi pressutallista sisälle (koska kondensiovesi) ja eteisessä ollut peltikaappi siirtyi säilytykseen sinne talliin. Pelti kun ei mene miksikään, toisin kuin puu. Nyt meillä on ihan oikea vaatekaappi eteisessä!

Minä kävin iltapäivällä makulatuurittamassa viimoisia kohtia, ensi viikolla olisi enää vikojen tapettien sekä maalien vuoro :O

Mies kävi illalla siivoilemassa remppiksellä. Tapetointipöytä sai väistyä, pienkoneet ja -asiat siirtyivät khh:n seinäkaappeihin. Ny on puhasta, pentele!

Vko 45: Minä kun kerhoilin pojan kanssa, mies listoitti menemään.

Kerhon jälkeen käytiin Tammisaaren Värisilmässä ostamassa maalit kaappien oviin ja etulevyihin sekä lakka tasoille. Nyt tulee mustat tasot. Eivätpähän kaikki pskat näy heti.

Illalla minä tapetoin khh:n toisen välitilan sekä aloitin aulan loppuun tapetoimista. Mutta. TAPETTI HAS HÄVINNYT!!! Todellä omituista ja yllättävää, tavaraa kun on niin vähän, sitä liikutellaan niin harvoin ja tilaa on pikkiriikkisen. Meni melkein taas tunteisiin tämäkin asia. Mutta kyllä se jostain ilmestuu, viimeistään ensi vuonna.

Hauska tarina tuon välitilan tapetin kanssa. Se saatiin vähän kaupan päälle samalta henkilöltä, jolta ostimme nuo alakaapit. Nyt siis on vähän sellainen tribuutti ko. talolle meidän kodinhoitohuoneessamme. Tapetti on oikeaa paperitapettia jostain 30-50-luvulta, toivottavasti kestää elämää tuossa paikassa. Vettä tuohon ei tule, joten voisin kuvitella kestävän. Yläpuolelle tulee kaapit seinästä muuriin. Välitilan korkeutta oli vaikeaa arvioida, toivottavasti ei tullut liian alas. Tapettia ei oikein enempää ole.

Tiistaista keskiviikkoon olimme tapiseeraamassa kaverillamme isolla kirkolla. Käytiin leffassakin. Tiistaina 10.30 näytöksessä 😀 Sitä se elämä on nykyään. Ei voi leffassakaan käydä enää illalla, koska nukahtaa kesken kaiken penkkiin… Yötä oltiin anopilla. Hyvät tuli seinistä, ainakin omasta mielestäni.

Kävin keskiviikkoiltana vielä maalaamassa ekan kerroksen kaappien oviin. En maalaa takaosia, koska haluan pitää esillä niiden värihistoriaa. Sieltä näkyy edelliset sävyt. Maalasin myös savimaalilla toisen seinän, johon seinäkaappeja tulee. Nyt voi alkaa niitäkin asentelemaan.

Noi vetimet jää puun värisiksi. Antaa vähän kontrastia.

Torstaina päivällä mies pisti viimeiset seinäkaapit seinälle. Iiiih!

Kun mies nukkui pojan kanssa päikkäreitä, meikämandolska hioin noiden yo. kaappien ovet sekä maalasin ne toiset ovet toiseen kertaan. Nyt vaan asentamaan kaappeihin. Ja niinhän se mies illalla teki ❤ Keskimmäisestä kaapista oli saranat hukassa (itse olen syyllinen tähän), joten alkoi maalailemaan listoja joutessa ollessaan.

Tuo väri on ihan paras, sopii tuonne niin hyvin!!

Perjantaina mies pisti viimeiset maalatut ovet paikoilleen kodinhoitohuoneeseen. Niin tykkään. Joku ihmeellinen valoilmiökin nähtävästi ollut taivaalla. Ja löytyi kiinnitystarvikkeetkin, huh.

Sitten hää pääsi kylppärin kimppuun. Teki oviaukkoon peitelistat. Sivuille tulee vanhat karmilistat, mutta päälle sama peitelista kuin mikä paneelien päälle.

Ja tämän jälkeen alkoi maalaussavotta, kun maalattaviksi tulivat ovet, vanhat karmilistat ja kylppärin listat. Alkoi tila loppua kesken, joten teki Dextermäiset suojaukset vessan seiniin ja maalaili sielläkin 😀

Vanhoja karmilistoja on vähän palasteltu, joten katotaan voidaanko kaikkia käyttää. Toistaalta haittaako, jos niistä pieniä soiroja puuttuukin. Historian havinaa sekin. Mies jatkoi talkoitaan illalla. Toisen maalipinnan sai pintaansa seinäkaapin ovet.

Lauantaina mies ehti maalailla pienesti listoja, keskimmäisissä jo päälikerros ja oikean puoleisissa pohja valmis. Kaapinovet olivat kuivuneet, nyt odottavat kiinnitysrimojen tekoa ja paikalleenlaittoa.

Minä jätin pojan ja miehen keskenään touhuilemaan päiväksi, kun lähdin Espooseen kaverin tapetointiavuksi. Hyvin pärjäsi kotiväki, kuten myös äiti. Illalla tein pienen ostoksen taas… Kyllähän jokaisesta perhekunnasta pitää pulpetti löytyä ❤ Ja kun halvalla sai niin niin niin…

68D3CD40-A595-4379-ACB5-C376D256C04C

Sunnuntai, isänpäivä. Remppa alkoi myöhemmin, koska lahjat ja aamiainen. Mies laittoi listoja paikoilleen.

Lisäksi allasseinän viimeinen seinäkaappi sai ovensa. Nyt se on valmis (tai valmiihko 😀 )

On se vaan… IHANA!!!

Illalla minä maalailin listoja ja siirtelin tavaroita lähemmäs maalauspistettä. Eli makkaria. Meillähän listat ovat kylppärissä mustat. Karmi- ja päälilistat siis. Vähän erilaista. Ja komuuttihan pitää vahata tässä päivänä muutamana, siksi se sai luvan siirtyä kylppäristä makkariin. Pitäisi leikata siihen vielä päälilevy ennen putkarin saapumista. Nooh, aikaahan on kyllä 😬

Vko 45: Minä olin pojan kanssa muskarissa aamupäivän ja mies aloitti mahdottoman urakan: kuraeteisen siivoamisen. Voi hipatti, mä sanon. Siellä oli romua kerrakseen. Ai että. img-20171113-wa00052127014570.jpg

Ja niin, että miksi siivotaan? Noooooh, kohta alkaa ko huoneen purku. Se olis silleesti suunniteltu, että huoneessa olisi lopullinen lattia siihen mennessä kun meillä vietetään vuosikaspäivää eli 25.11. Sitä ennen pitäisi siis piikata lattia auki, heittää betonit jorpakkoon ja imaista hiekat pois. Sitten uusi koolaus, paperit, eristeet ja lattia. Seinät ja muut tehdään sitten myöhemmin. Ja miksi, kysytte? No siksi, että saataisiin ko tilasta lämmin ja että saataisiin kissat juhlien ajaksi toiselle puolelle.

Kyllä se sai sieltä n 95 % kamoista jonnekin. Osa meni remppapuolelle (kaapit yms), osa viedään yläkertaan (vasemman puoleinen kuva). Khh:kin sai arvoisensa valaisimen, eikö vain? 😉

Ja hei, sai se ekan listan paikoilleen kylppärissä. Onko vähän hienon näköinen yhdistelmä? NO ON!

img-20171113-wa00011258860769.jpg

Siinä kaapeille tilaa raivaamassa mies otti pojan huoneen lattiaakin esille. Kyllä ne vaan jotenkin niin sopivat yhteen, nuo värit ja kaikki.

img-20171113-wa00041075720649.jpg

Mies tuli iltapäivällä pojan seuraksi ja mä lähdin tekemään toiselle puolelle niitä vaativampia hommia: lajittelin nippelinappeleita, maalasin listoja ja kaappien etusia.

img-20171113-wa00091377204136.jpg

Toi nippeleiden lajittelu (ja ehkä kahden asian pois heitto) oli kaikista haastavinta. Huhhuh. Minä olen sellainen ihminen, joka ei voi heittää mitään pois. Ihan oikeasti, en mitään. Aikamoinen yhdistelmä on mun luonto ja talo, jossa on tilaa. Josko mä oppisin ajan kanssa… Ja niin, sain maalattua listat vielä toiseen kertaan sekä pohjamaalattua kodinhoitohuoneen alakaappien etuosat.

Miehellä on ollut ulkopuolinen valvoja nyt tällä viikolla. Ensin hänet nähtiin valvomassa saunamatkaa (vas) ja eilen siivousurakkaa. Tiedä sitten ollaanko valvomossa tyytyväisiä vaiko ei. Raportti seuranneee perästä.

Aloin tässä vahvasti miettiä kissoille sisustukseen sopivia lepopaikkoja. Silmään pisti tällainen ratkaisu Keltainen kahvipannu -nimisestä blogista:

screenshot_20171113-1125031606016863.png

Kyllä, tällainen meillekin!! Pitää vain miettiä miten sisälmys otetaan poijes. Työtä se ehkä vaatii, mutta mitä sitä ei kauneuden ja kissojen eteen tekisi?

Keskiviikkona alkoi kuraeteisen katon purkaminen. Minä menin kaverille pakoon demolition-töitä, mutta sain minäkin osani kun kannoin kyprokin paloja lavalle. Melkein koko katto on alhaalla päivässä. On se aika tekijä tuo mies.

Mies kävi hakemassa sen maailman ihanimman pulpetin. Joka ei mahtunut khh:n oviaukosta lastenhuoneeseen, joten jäi odottelemaan paikalleen vientiään sinne kodinhoitohuoneeseen. Minä ehdin vielä hiomaan kolmisen vetolaatiokon etusarjaa. Ti&ke ei olla iltaisin hommia tehty, koska on anoppi ollut vierasilla eikä ole viittinyt häätä jättää tupaan ihan ilman seuraa.

Torstaina aloitettiin hommat suht aikaisin, jotta saatiin mahdollisimman paljon tehtyä ennen anopin lähtöä. Minä aloitin hiomisella. Sain hiottua jonku neljä etulevyä, kunnes mies pyysi kantoapuun kuraeteiseen. Ja sitä saikin tehdä, kantamista. Mulla oli kuitenkin helpoin homma, mies rehki ihan olan takaa! Alla kuvakoostetta urakasta:

Vähän oli joo vuotanut joku keittiökone tuonne laudoille. Olivat sitä korjanneet, mutta vain seinän vierestä. Vesi oli kuitenkin valunut ainakin pari metriä huoneen keskelle päin. Noooh, ei liikaa ongelmia aiheuttanut, kaikki kuitenkin poistetaan ja korvataan. Mies sanoi aamulla, puoliksi leikillään, että tänään näkyy betoni. Ja näkyihän se!

Muisto kuntotarkastuksestakin tuli vastaan. Muovimattohan testattiin asbestin varalta. Nyt ekan näytteen palanen päätyi lavalle. VIHDOINKIN!!

img_20171116_103516-12085459978.jpg

Anopin piti lähteä, mutta mies jäi pojan kanssa leikkimään, kun minä menin taas hiomaan vähän etulevyjä. Sain poistettua maalit myös tulevasta peilikaapista. Jaappi on ollut lääkekappi joskus alkuaikoinansa.

Nyt vaan vaha päälle tähän sekä komuuttiin.

Illalla pääsin maalaushommiin vihdoinkin. Maalin sai päällensä (melkein) kaikki maalia kaipaavat.

Vähän lannistuin, kun huomasin, että mulla oli jäänyt kuutisen kaapinovea hiomatta. Nooh, eipähän hommat lopu kesken. Kuvan ovet liittyvät.

img_20171117_1917031917800375.jpg

Tämä puoli on nyt minun valtakuntaani, kuraeteinen miehen. Pitäis varmaan vähän siivota tätä mun queendomia jossain vaiheessa…

Perjantai, ah perjantai. Petoni-perjantai. Vitsiä pukkaa. Mies piikkasi lattian auki. Varmaan pari ärräpäätä aiheutti sekin homma. Me pojan kanssa ei tiedetä, me oltiin muualla. Pitää pyytää Kauno Virkiltä taas vähän konsultaatiota. Keskellä huonetta olikin kellari, jota ei saa siitä mihinkään. Että mites tuo lattia tehdään. Ettäs joo.

img-20171117-wa0001694884635.jpg

Illalla kävi imuautomies (http://www.sjobloms.fi/fi/, suosittelen suurimmalla lämmöllä, loistava palvelu ja laatu) kattomassa kuoppaa, tulee tiistai-aamuna letkun kanssa taas pyörimään. Onneksi tiistaille saatiin Virkinkin vierailu. Hommat siis etenevät.

Lauantaina mies raijasi petonkia tontinkulmalle. Kyllä se vaan päivässä aikamoisen työn teki!

Minä hioin ja maalailin jäljellä olevia ovia päivällä. Sunnuntai oli oikeastaan lauantain toisinto, paitsi että mies keskitti tarmonsa keittiön ja kuraeteisen väliseen seinään. Nyt saadaan veto pois, tai ainakin vähennettyä sitä roimasti.

Meidän rappusten eteen keräätyi lammikko, kun tielle satava vesi valui siihen. Mies teki pienen puron, jolla vesi saatiin ohjattua muualle. Success!

Minä maalailin ja sain parit ovet asennettuakin! Ja maalasin ekaa kertaa pellavaöljyvahamaalilla (Byta Yta peittomaali, http://www.byggnadsapoteket.se/fi/product/ytbehandling/byta-yta-inredningsfarg/art-242-205-03) ja oli ihan hyvä  kokemus. Vaikka aluksi yritinkin käyttää maalaamiseen sientä, joka ei toiminut ollenkaan. Vaihdoin siveltimeen ja avot, toimi ku unelma! Nyt pitäisi vielä käydä ostamassa vaha, joka laitetaan tuohon pintaan. Ja sitten vielä maalata komuutti. Ja vahata se. Huhhuh, ei hommat lopu (sanoo sisällä lämpimässä töitä tekevä, toisin kuin mies joka ahkeroi kylmässä tilassa), kovvoo hommoo.

Mies valitteli tilanpuutetta tuolla mun valtakunnassa. Siirtelin laatikostoja kaappiin, nyt on taas vähän enemmän tilaa 🙂

Sitten käänsin alakaapit ympäri ja mallailin säätöjalkoja niihin. Ovat aivan tosi matalia, sen ajan mukaisesti, joten on pakko korotella niitä hiukkasen. Ostetaan 10-15 cm kalustejalat säätömahdollisuudella, niin saadaan kaappeja korkeammaksi sekä samoille koroille (toinen on vähän alempana kuin toinen). Onneksi kaappien pohja on tukevaa tekoa, voidaan huoletta laittaa jalat.

Vko 47: Maanantai, oi maanantai. Minä maalailin ja mies siivoili kuraeteistä tiistain nuunutusta varten. Kävin ostamassa Rakennusapteekista sitä päälivahaa tuohon kaappiin. Yritin laittaa. Ei onnistunut, kun lähti maalit irti. Pentele. Odottelemme siis vielä vähän aikaa kuivumista. Pintahan tuossa oli petsattu, kai, ja jäi aika liukkaaksi. Toivottavasti tuo maali siinä nyt sitten pysyy.

Tiistaina tuli nuunuu ja alkoi hommat edetä. Ja karu totuus paljastua 😀 😀 😀

Siinä niitä on. Kiviä. Niin maan stanasti. Ja pois pitäis saada. Jotenkin. Jonnekin. Prkl. Mullahan oli aika hyvä tilanne, kun olin pojan kanssa vauvakinossa koko päivän. Miehen osa oli karumpi. Alla oleva kuvasarja luonnonkivimuuristamme ennen ja jälkeen miehen uurastuksen kuvaa aika hyvin. Ja tässä noin 60 % koko kivimäärästä.

Tistaina kävi myös putkari-Kari (pystyy tulla töihin vasta joulukuun puolivälissä, krpl) ja Kauno Virkki, jonka kanssa mies mietti miten lattia rakennetaan, jotta siitä saadaan oikeasti toimiva. Tuulettuva alapohjahan tuossa jää auttamattomasti suht matalaksi. Kiviä pitää saada pois, jotta ilma kiertää tilassa. Ja oman haasteensa tuo se kellari sekä iso tulisijan perusta.

Keskiviikkona vein pojan pariksi tunniksi hoitoon ja pistettiin miehen kanssa hihat heilumaan. Puolen päivän tienoilla kävin hakemassa poijjaan kotiin ja mies meni hään kanssa päikkäreille. Minä jatkoin huhkimista. Kaksi kiveä jäi, joita en saanut yksin ulos kannettua. Vähän muuri taas kasvoi 😀

Illemmalla minä lähdin vielä kaveria moikkaamaan poitsun kanssa, mies jäi hommiin. Ekat lattiapuut paikoillaan!

Torstaina mies puuhaili yksin lattian kanssa. Lunta satoi. Tuuli. Hyyh. Mutta lattia eteni, jippii!

Perjantai, oi ihana perjantai! Lattiahommat jatkuivat. Vuorossa olivat tuulensuojalevyt.

Lauantai ja sunnuntai olivat rempan kannalta aika turhia, koska poika täytti vuoden ja biletettiin armottomasti. Sunnuntaina biletettiin Merihaassa kaverin pojan syndejä. Ihan partya koko vloppu siis.

Vko 48: Lattia sen kun etenee. Nyt päästiin jo eristämäänkin!

Tämän huoneen eristäminen tehdään käsipelillä käyttämällä saavia ja vispilää. Ns eka kerros laitetaan ennen ristikoolausta. Koolauksen teon jälkeen laitetaan päälle levyvilla. Ja sen jälkeen tietenkin ilmansulkupaperi seinille nostettuna. Tämä myös eristeen alla.

Minä sain vihdoinkin laitettua kaappeihin ne jalat. Woop woop! Nyt voi VIHDOINKIN alkaa laittamaan laatikoita ja ovia paikoilleen.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina mies teki lattiaa. Ei kuvamateriaalia.

Minä laitoin tuohon ylläolevaan kaapistoon laatikot ja ovet. On ne vaan niin ihanat! I like. A lot.

Perjantaina oli vähän taas kaksinkeskeistä parisuhdeaikaa, kun poika oli taas hoidossa parisen tuntia. Tehtiin koolauksia, revittiin betonia. The usual 😀 Betonia piti poistaa vanhan tulisijan perustusten päältä. Muutoin ei olisi eristeet mahtuneet. Ärsyttävää hommaa, mutta kyllä sen kesti kun muisti olevan vika sellainen! Mutta illan tullessa meillä oli lattia koolattu ja eristetty. Nyvvaa ilmansulkupaperia ja lattialautaa päälle!

Sitä pitikin lauantaina tuleman. Ekat lankut paikoillaan!

img-20171202-wa00051820490766.jpg

Teille kaikille tarkkasilmäisille perinnerakentajille tiedoksi: kellarin päälle oli pakko laittaa styroksia, koska muutoin ei lattiaa olisi saanut eristettyä mitenkään. Ettäs tiedätte, niin.

Kävin hakemassa mulle uuden etätyöpöydän. Kyllä nyt kelpaa! Enää pitäisi löytää pöydän arvoinen työtuoli…

img_20171202_145400260337077.jpg

Sunnuntaina minä lähdin poijjaan kanssa Motonetiin käymään. Haettiin vähän ruuveja sun muuta tilpehööriä. Mies teki lattiaa. Ja avot illan tullen meillä oli lattia, melkein 😀 Laudat on leikattu mittaansa eli enää asennusta vaille valmis.

Viimeinen lattia. Viimeinen betonilaatta. Viimeinen alapohja. Viimeinen pelko-perseessä-mitä-jos-hirret-antavat-periksi-purku. Viimeinen kerpelesaatama. Iso juttu. Joojoo, onham tässä vielä hommaa (lämmitys, portaat, seinät yms kaikkea pientä ja triviaalia), mutta nyt voin alkaa miettimään jotain niinkin pinnallista kuin lattian väriä. Siis LATTIAN VÄRIÄ. Huhhuh. (Se muuten on vadelmanpunainen, kiitos koti1898 😉 )

Mutta joo, tässä meni nyt vähän yli kuukausi. Sanotaan heipat taas arkirempoille, koska mies lähtee takaisin sorvin ääreen. Ja kohta on joulu, sitten vaihtuu vuosi. Sen jälkeen muuttuu koko arki, kun äitikin lähtee takaisin työelämään. Uudet rutiinit, uudet asiat. Jännittävän pelottavaa. En kuitenkaan ihan vielä ala kyynelehtimään, onhan tätä vuotta vielä rutkasti jäljellä!

Tämän kertaiseksi kissakuvaksi valikoitui lämmityskauden ilolla vastaanottava TirppaTörps, joka parkkeerasi pönttiksen eteen heti, kun huomasi sen olevan lämmin. Kai nyt jokaisella kissalla oma laatikko pitää lämmönlähteen edessä olla!

09851354-11C8-48F3-812C-6E1E4F545D41

 

Vko 42-44/2016: etenee se talvi ja ne hommat

Kolmisen viikkoa on mennyt edellisestä postauksesta, pahoittelut siitä! Se ei tarkoita, etteikö jotain olisi tapahtunut, mutta jotenkin on vain päivittäminen unohtunut… Sinänsä jännä, koska mammalomalla luulisi olevan juurikin sitä aikaa, jolloin tehdä näitä postauksia 😀

Joo, asiaan siis. Viikolla 42 tehtiin jotain. Ehkä. Viikonloppuna oli anoppi käymässä. Silloin puuhailtiin porrashuoneen eristämisen kanssa sekä ulkohommia. Pitää myöntää, etten yhtään muista mitä tällä viikolla on tapahtunut, mutta kai se on ymmärrettävää. Yksi kuva on kuitenkin todisteena, että jotain on tapahtunut 😀 Tuon päälle laitettiin sitten  vanereita ja kamaa. Eivät pääse kissat enää alapohjaan ja voidaan pitää joskus huoneen ovea jopa auki.

image

Ja jos oikein muistan, mies ja anoppi siivosivat kuraeteisen. Ylös siirtyi sohvapöytä ja ylimääräinen romu, maalit taas saivat uuden leposijan porraseteisestä. Kuraeteinen on siis aikas kivan siisti. Ainakin vähän aikaa 😉

Viikko 43 meni miehellä töissä ja mulla taas ihan kotona möllötellessä. Tein uudella yleiskoneella sämpylöitä ja pullia ja tollaisia. Perjantaina käytiin Ikeassa ostamassa porrashuoneeseen kirjahyllyjä. Koska niitä ei ollut Espoossa, piti lähteä Vantaalle. Ihan meni koko päivä siinä retkessä. Oli kivaa. Ei oikeasti ollut. Mutta nyt on hieno hylly seinässä. Nyt pitäisi enää löytää ne kirjat sinne.

Lauantaina talo täyttyi lapsista ja lapsenmielisistä aikuisista. Mun kavereita siis tuli käymään lapsiensa kanssa. Oli oikein kivaa. Tein feta-pinaatti- ja mustikkapiirakkaa, ihan ekaa kertaa elämässäni. Ja onnistuivatkin vielä! Olen aika yllättynyt… Kyllä musta vielä pullantuoksuinen äitee saadaan leivottua 😉 Käytiin kattomassa hepoisia ja yksi kaveri vielä haravoikin

Mutta sai tuo mies vielä muutakin tehtyä, kuin vain hyllyjuttuja: pisti jytäkoneella remppapuolen lattiaa taas palasiksi. Joku tymä oli muurannut isoja kiviä tuohon betonilaatan päälle. Ei oikein tajua niiden pointtia…

Viikko 44 meni arkipäivien osalta aika ei-remppahommissa. Mies oli töissä ja mä möllötin kotona. Perjantaina aattelin kyllä yläkerrassa vähän kamoja lajittelemassa. Sain hommaa vähän tehtyäkin, kunnes kuulin yhdestä pahvilaatikosta ääniä ja näin sen päällä olevan reiän. Siihen jäi lajittelut…

image

Viikonloppuna saatiin kuitenkin hommia taas tehtyä. Oltin tässä päivänä muutamana käyty hakemassa Kodin Tavaratalosta toinen pressutalli, joka nyt sitten saatiin pystytettyä. Onneksi sää oli puolellamme 🙂

Tapasimme myös perjantaisen äänen aiheuttaja, ei ollut kauhean otettu saamastaan huomiosta. Mutta lähti sitten naapuriin johonkin toiseen taloon asustelemaan. Metsähiiri hän taisi olla.

image

Sunnuntaina mies meni remppapuolelle touhuamaan. Minä en. Ja taas hän sai tehtyä hommia paljosti ja kunnolla.

Betonikakku siis murtuu aika helposti, mutta sen alla on sitten hiekkaa sellaiset miljoonasataakuutiota. Ja se pitää saada kärrättyä ulos jotenkin. Miehellä on siinä sitten tekemistä…

Se näistä viikoista. Seuraavaan kertaan pallerot ❤

Kissekuvia onkin sitten parikin, koska a) kissat ovat tymiä ja b) valokuvauksellisia.

Vko 18/2015: case betonieteinen, we went, did and conquered

Hei ja hyvää mennyttä vaappua vaan kaikille! Toivottavasti meni hulabaloot hyvin. Meillä meni ainakin. Ja mitä sitä muuta tekisikään vappuna kuin remonttia. No ei mitään.

Olimme miekkosen kanssa torstain lomalla ja silloin sai betoni kyytiä. Edellisenä päivänä oltiin käyty hakemassa Vuokraavasta murtovasara, joka olikin aikamoinen peli. Jyskääminen aloitettiin ysiltä ja ennen puoltapäivää oli betoni palasina. Alla kuvia operazionesta.

Vähän me tiedettiin, kun tätä virstanpylvästä riemuittiin. Tästähän se hupi vasta alkoi. Betonit siirrettiin ulos ikkunasta, aina niin luetettavien, ämpärien avulla. Oli hikistä ja suhteellisen ärsyttävää hommaa.

Betonikeko oli tällainen torstai-iltaan mennessä:

mursketta

Perjantai-aamulla lähdettiin taas maaseutumatkailemaan Säkylään. Tuliaisiksi tuotiin yhden suhteellisen ison kuorma-auton verran:

Mukaan mahtui hirsiä aikamoinen läjä, kaksi pönttistä tiileineen ja huutokaupasta ostetut pöydät. Lisäksi ostin vielä yhden Porin Valun leivinuunin luukun kehyksineen. Onneksi mukaan tuli miekkosen Veli, jonka apu oli korvaamaton. Ilman häntä ei tästä olisi tullut mitään. Mä en todellakaan olisi osannut lastata tuota autoa Miehen kanssa niin, että lopputuloksena ei olisi ollut maailmanluokan avioriita. Mä en ole hyvä tetriksessäkään. Noh, perjantai meni oikeastaan tuossa. Ei sitä muuta jaksanut tehdä. Onneksi oli sauna illalla. Lihakset olivat vähän jumissa.

Lauantai avautui silmiemme eteen sateisena ja harmaana. Jatkoimme betonieteisen purkamista.

Kello 12 olin luvannut käydä Puuseppämme juttusilla, jonka verstas sijaitsee Fiskarsissa. Jätin miehen hikoilemaan ja lähdin kohti Ruukkia. Samalla sain hyvän syyn käydä SPR:n kirpparilla, joka järjestetään kerran kuukaudessa. Oli ihan hyviä vanhoja huonekaluja ja suhteellisen halvalla. Pidetään mielessä. Noh, mutta taas palaillaan pikkuhiljaa asiaan. Niin siis pienen etsimisen jälkeen löysin verstaan ja sieltä Markku Soinion, jonka kanssa olen Feispuukissa kirjoitellut keittiöideoistani ja niiden toteutuksista. Mulle pääasia keittiön (ja muidenkin) tekijöissä on se, että tulen heidän kanssaan toimeen eli meidän ajatusmaailmamme pitää olla edes vähän lähekkäin (vrt. rakennesuunnittelija). Ja Markun kanssa meillä ajatusmaailmat kohtaavat täysin. Olen niin iloinen siitä. Lisäksi heillä on ollut samanlainen projekti kuin meillä työnalla noin 10 vuotta siinä Ruukilla, joten myös siltä osin hän ymmärtää meitä ja mitä yritämme tehdä. Monet eivät ymmärrä esim. sitä, että korjaamme vanhaa emmekä vaan puske sitä maahan ja rakenna uutta. Se, että löydän ihmisen, joka ajattelee samoin kuin me, tuntuu niin hyvältä. Lisäksi voimme kaivaa heidän aivojaan joissain kohdin, koska he ovat miettineet jo esimerkiksi yläkerran ilmanvaihdon (alakerrassa painovoimainen, miten tehdään yläkerta jossa ei ole tulisijoja?) toteutuksen. Miksi keksiä pyörä uudelleen, jos voi käyttää jo hyväksi havaittuja tapoja tehdä asioita. Tulee meille katsomaan joku päivä, ihan uteliaisuudesta kuten myös keittiön mittailujen osalta. Hienoa! Kaikki kiva loppuu aikanaan ja minunkin oli sitten lähdettävä jatkamaan matkaa.

Seuraava pysäkki oli Billnäsin Ruukissa sijaitseva Varaosa-apteekki, joka on tällaiselle vanhan harrastajalle kuin karkkikauppa…

Täältäkin oli pakko lähteä tyhjin käsin, koska uutta ei saa ostaa. Ei saa. Ennen lähtöä otin kuitenkin vielä yhden inspiraatiokuvan. Kyseessä ovet, jotka löytyvät yhdestä Ruukin monista taloista. Mielestäni erittäin kauniit ja simppelit.

ovi-inspistä

Meillähän muuttuu ulko-ovien paikka jossain vaiheessa. Ulko-ovet siirtyvät eteispattien sisälle nykyisten väliovien paikalle. Eteiset tulevat olemaan maatasossa kylmiä. Lämmintä tilaa ne ovat toisessa kerroksessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lukollinen ovi ei olekaan se, joka näkyy ulospäin. Ulospäin näkyvät ovet voivat olla millaisia tahansa. Nyt sitten kauheasti mietin (ihan liian aikaisin), että millaiset olisivat kivat ja talon ulkonäköön sopivat.

Vihdoin, kun kotiin pääsin, oli näky kyllä… Sanoinkuvaamaton! Meillä on monttu sisällä!

Kivasti oli työmiehet päättäneet sijoittaa vanhojen pönttiksien ja puuliesien tiilet tänne hiekan sekaan maapohjaa vahvistamaan. Eivätpähän meidän hommat lopu kesken. Tästä jatketaan sunnuntaina.

Sunnuntaina sää suosi meitä. Mies alkoi puhdistamaan taka- ja etupihaa kaikesta moskasta (pääosin puu- sellaisesta). Minä taas sain hommakseni raijata ne himputin tiilet ulos. Käsin. Montusta. Noh, tulipa selkä/jalka/hauisreenit vedettyä samalla. Päivä meni sitten siinä. Kolmen aikoihin lopeteltiin ja näky oli tämä montun osalta (miehen aikaansaannoksista en nähtävästi ottanut edes kuvia…):

Päätettiin, että sponssaamme vähän lisää Vuokraavaa. Hihnakuljetin on pakko saada, jotta saadaan isoimmat kivet ja hiekat tuolta pois jotenkin. Käsipelin se olisi liian raskasta ja aikaavievää. Vuokrataan siis kuljetin, joka laitetaan menemään takapihalle. Sieltä voi aineksen sitten levittää tulevan nurmikon aluseksi heinien ja muiden kanssa. Laite näyttää tältä (netistä lainattua):

hihnakuljetin

Pieni yhteenveto tästä viikosta. Pitää sanoa, että kyllä me saatiin taas aika paljon aikaan. Ihan helvatasti jos oikein alkaa ajattelemaan. Hyvä me, hyvä Mies! Kun niitä tiiliä kärräsi niin joskus alkoi usko loppua, kun näytti siltä, ettei ne ikinä lopu. Mutta loppuivat ne! Kiellän itseltäni sen tosiasian, että niitä on vielä miljoona hiekan seassa, nyt siis siirsin vain pienen osan. Kyllä niiden pitää jossain vaiheessa loppua. Pakko.

Ensi viikkoon palluraiset, aurinkoista viikkoa!

Vko 17/2015: betonieteinen, we are coming for you

Kuten otsikosta näkyykin, oli aika siirtyä betonieteisen kimppuun. VIHDOINKIN!!

Mutta alkuun vähän kuluneesta viikosta. Konsulttimme Jussi oli käymässä tiistaina. Sen jälkeen oli hyvä fiilis. Maailma ei ollut kuolemassa, vaikka Simppa nyt seinässä olikin. Hirsiä vaihtoon ja noin. Ei paha. Ei ainakaan sanottuna, tekeminen voi sitten ehkä olla jotain muuta. Kävimme koko talon läpi, mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja noin. Hyvä iltapäivä. Jäi vähän toisenlaiset fiilikset kuin sen rakennesuunnittelijan käynnistä. Silloin oli mieli musta, kun talo on ihan homeessa ja laho ja jajajajajajajaja… Argh. Minä en todellakaan pysty työskentelemään tuollaisen negatiivisen energian lähettilään kanssa, etitään siis joku toinen kun tarvis. Joo, mutta siis päädyttiin Jussin konsultaation pohjalta siihen, että kengitys tehdään ekaksi ja sen jälkeen vasta tehdään seinän korjaus. That is good.

Perjantaina, töistä tullessa, poikettiin Kirkkonummen K-raudassa, josta ostettiin Miehelle vähän työkaluja. Onhan se kivempi tehdä niitä töitä kun vermeet ovat kunnossa. Aiempi akkukone alkoi olemaan aika lailla loppusuoralla, joten ostettiin Makitan akkukonesetti, johon kuului akkuporakone ja iskevä ruuvinväännin. Ny on vääntäminen ja poraaminen taas mielekästä puuhaa, kun ei tartte sadatella koneen tehottomuutta.

leluja

Mies sai töistään myös ultimaattisen hifitusmaximus-sarjan, johon kuului kaikki tarpeellinen remonttipuolen äänentoistoon. Kuten kuvasta huomaa, on mies av-alan ammattilainen. Tavalliset duunarit olis pistäneet kajarit pliisusti olamme hyllylleen. Ei meillä. Meillä ne porataan katostaan hyllyyn. Eripäheen näköistä.

audioo

Lauantaina sitten aloitettiin hommat aamukahvien jälkeen hyvällä sykkeellä ja energialla. Mies meni betonieteiseen repimään koolinkeja ja mä suunnistin porrashuoneeseen, josta aloin repimään lattioita auki. Joo, en sitten kauaa repinyt. Meni hermot. Isosti. Stanan muovimatot prkl. Siis oikeesti. Voiko olla viheliäämpiä kapistuksia?? Tuossa on vielä tuollainen kangas alla, joka ei anna yhtään periksi. Pistää vastaan niin himputisti. Koko ajan. Mies jaksoi kuunella kiroilua sellaisen tunnin ja sitten tuli ehdottamaan josko tulisin hänen kanssaan betonieteiseen tekemään jotain muuta. Tähän asti pääsin, aika paljon vielä jäljellä (noin 2/3)… Pitää löytyä parempi tapa saada toi pois. Muutoin pamahtaa joku suoni. Jussin käydyn keskustelun perusteella päätettiin laittaa myös niin sanottu följari (johtokara/tuki) porrashuoneen ja olohuoneen väliseen seinään, joka tukee hirsiseinää ja pitää sen seurassa. Nyt suoruuden ovat taanneet seinissä olleet koolingit. Nyt kun ne otetaan pois, on hyvä seinää tukea jotenkin. Tämä siis siksi, että seinään on tehty jälkikäteen oviaukko. Seinän rakenne siis on muuttunut alkuperäisestä olotilastaan. Kuvassa ajateltu föjarin paikka otettu vanhalle tapetille asti.

lattian purkamista 1

Alla olohuoneen puoleinen seinä. Se aateltiin jätettäväksi hirrelle, koska on varmaan ainoa jossa hirret ovat suht samankokoisia ja kokonaisia. Eikö jaksaisi miettiä miten följarin kulmat saisi kauniisti tapetoitua.

seinää1

No joo, menin sitten auttelemaan miestä betonieteiseen. Tein sen mitä pystyin eli pääasiassa neuvoin. Tein päällikön hommia. Antaumuksella.

Ekaksi lähti ikkuna karmeineen:

Sitten putsattiin seinää. Ikkunan koko jotenkin korostuu noissa tikaskuvissa, ikkuna taitaa olla Miehen mittainen.

Valitettavasti seinissä olevat tapetit piti poistaa suurimmalta osin seinän sienen takia. Yhden seinän vanhan vaakalaudoituksen päätimme kuitenkin jättää paikoilleen. Sen olla vanhat tapetit ovat tallessa jälkipolville.

tapetteja

Vähän oli mynnähtänyt ikkunanalunen, mutta ei niin pahasti kuin mitä ajateltiin.

ikkunan alunen

Löydettiin myös ikiaikasta graffitointia, joka on kuitenkin ehkä enemmän jotain nimenkirjotusta tai jotain. Pitää yrittää jos saisi koneella noita kirjaimia tuosta esille paremmin.

seinäkirjoitus 1

Seuraavaksi alettiin repimään lattioita poijes. Sepä olikin sitten taas hauskaa, naulat kun olivat metrisiä. Ei jaksettu kauaa. Senpäiväinen takki oli tyhjä.

lattianpoistoa

Sunnuntai-aamu valkeni sateisena (onneksi oltiin laitettu muovit ikkunattomaan huoneeseen…). Suunnitelma päivälle oli seuraavanlainen: minä lähden mammani kanssa antiikkihuutokauppaan Säkylään ja Mies jatkaa betonieteisen kanssa. Näin myös tehtiin.

Kun saavuimme Säkylään, huomasimme, että myös muut olivat löytäneet huutokaupan.

huutokauppameininkiä

Sain kuitenkin huudettua kaksi laatikollista vanhaa pöytää, jotka olin halunnutkin, ja vielä suhteellisen halvalla. Mukaan lähti myös vanha munalaatikko, jossa vanhoja pulloja, sekä vanha laatikko. Otin kuvia ja mittoja myös hirsistä, jotka matkaavat meille ensi viikon lauantaina. Ne tulevat hyvään käyttöön seinissä.

Ja kun naiset rillutteli huutokaupoissa, teki Mies ihan oikeita töitä:

Näyttäisi siltä, että betonivalu on ollut lattiassa jo ennen 80-luvun perusparannusta. Tällöin on vaan otettu pois vanha vesilinja ja louhittu uusille viemäröinneille paikat valuun. Olisi silloin ehkä kannattanut miettiä mitä lattiaan laitetaan. Tällöin lattiaan tungetut lasivillat eivät ainakaan olleet se paras vaihtoehto. Olivat meinaa painavia, kuulemma.

Jussi unohti tiistaina kansionsa meille, jota tuli hakemaan. Kattoivat Miehen kanssa betonieteisen tilanteen läpi. Ei kuulemma mitenkään hälyyttävää. Suhteellisen hyvässä kunnossa. Ja pitää ottaa huomioon, että kyse kaikista riskialttein rakenne/huone koko talossa. Pitää siis olla huokaista pienesti helpotuksesta.

Betonin purkaminen ei vaan ole helppoa näillä työvälineillä. Menee ikä ja terveys. Vuokrataan ensi viikonlopuksi siis vähän järeämpi peli, jotta homma menisi sutjakkaammin.

Tähän loppuu tämä kertomus. Seuraavaan viikoon. Peace and out.