Vko 43/2015: Ikkuna- ja viemäri/lattiahommia, pönttikset redi!

Yksi viikko taas pulkassa. Paljon on rakennuksilla tapahtunut viikon aikana, suurin kiitos tästä urhealle lomalaiselle, joka ei lannistu työnsaran edessä.

Maanantai oli rakennuksilla hiljainen meidän osalta, vain muurari paiskoi töitä, koska oli pakko kattoa vielä uuden ja vanhojen karvakavereiden perään. Ei ollut täyttä varmuutta, ettei tule tappeluita. Päivä meni kuitenkin kissojen kannalta hyvin, kuten myös lomalaisen, joka vietti ensimmäistä oikeaa lomapäiväänsä. Zero tappeluita siis.

Tiistaina palattiin vanhaan päivärytmiin. Mies pisti ranttaliksi ja alkoi paperoimaan lattioita. Paperointia ei sinänsä tarttisi, mutta, koska olemme über-varovaisia, teemme sen silti. Paperointi on siis ilmansulku, jolla estetään alapohjan ilman pääsy huonetilaan. Koska meillä on pohjalla tuulensuojalevyt, ei ilman pitäisi päästä eristetilan kautta huoneeseen, mutta better safe than sorry.

Keskiviikkona saimme arvoisia vieraita, kun putkari tuli tekemään viemärivetoja. Ai että, nyt on sekin päivä täällä! Yksi virstanpylväs on taas ohitettu, oi riemua! Mutta joo, homma jäi vähän kesken, kun tuli vasta suht myöhään, mutta jatkaa sitten huomenna. Mies jatkoi paperointia.

Torstaina piti tulla museoviraston tyyppi käymään, mutta tapaamista piti siirtää, kun olisi ollut vähän liikaa porukkaa pienessä tilassa. Putkari siis jatkoi hommiaan, kuten myös muurari. Viemärit ovat sitä myöten valmiit. Ulkopuolen liitos pitää vielä kattoa läpi, lafkan pomo kun sanoi, että ei ollutkaan ihan sellainen mitä aiemmin ajatteli. Mutta sitä voi miettiä sitten.

Keittiön putket
keittiö

Teknistä tilaa putkineet
tekninen tila

Vieraseteisen vessan putkistoa
vieraseteinen_vessa

Perjantaina aloitimme pistämään ikkunoita paikalleen. Viikolla ollut myräkkä muistutti talven tulosta ja tajusimme, että ikkunat olisi pakko saada paikoilleen ja raot eristettyä melkeinpä heti. Ei ollutkaan sitten ihan niin helppo homma kuin mitä aluksi ajateltiin. Kun ikkunoita ensimmäisen kerran poistettiin, revittiin irti tippapelti (joka oli aika pitkälle vaakatasossa, ei siis paljoa ohjannut vettä pois talosta…) ja sen sijalle ostettiin puusta tehdyt tippalaudat. Noh, tippalauta kun oli sen noin 4 cm paksu niin piti löytää sen taakse puu, joka oli saman kokoinen. Kun se löytyi, piti alkaa miettimään miten eri puunpalat kiinnitetään taloon. Kun se saatiin pähkittyä, piti alkaa miettimään, että miten se ikkuna saadaan suoraan siihen aukkoon (ikkuna-aukkohan ei ole tietenkään tasakokoinen, koska on tehty hirrestä, jotka taas kuoppaisia kuin perunapelto). Eka ikkuna oli aika koetinkivi, ei menny niinku naapurisaaren kivassa ohjelmassa. Mutta joo, loppujen lopuksi meni ihan hyvin. Opittiin paljon siitä, että miten EI kannata asioita tehdä. Siitä on hyvä jatkaa. Tässä lopputulos.

porrashuoneen ikkuna valmis

Tässä vaiheessa muurari tuli kertomaan, että hän on valmis pönttöjen kanssa ja palailee työmaalle ensi viikolla taikka seuraavana. Seuraavaksi siis luvassa puuliesi/erillisuuni-yhdistelmä. Alla kuvat ihanista pönttiksistä ❤

Ruokailuhuone (ennen ja jälkeen 10 kk välissä)
ennen ja jälkeen ruokailuhuone

Olohuone (nähtävästi unohdettiin tuosta kruunusta poistaa maalis, souvvot)
olohuoneen pönttö

Illemmalla käytiin hakemassa aivan ihana puusohvasänky (taas ostoksilla, kun halvalla sai…!), jonka niin näen osana ruokailuhuonetta. Ikkunan edessä, ruokapöydän päässä. Uuuuh ❤

sohva

Lauantaina mies kävi aamusella hakemassa Nummelasta rakennuslämmittimen, että sitten, kun joskus ehkä saadaan kaikki aukot suljettua maapohjaan ja ulkoilmaan, alkaa kämppä lämpiämään. Se aika ei ole vielä. Nummela-reissun jälkeen käytiin paikallisessa rautakaupassa ostamassa vähän listaa ikkunoihin sekä ikkunakittiä, jolla saataisiin ikkunoiden erinäiset raot tukittua. Onneksi, ONNEKSI, joskus nuo ikkunat lähtevät ikkunoiden taivaaseen ja tilalle tulee talon alkuperäisiä ikkunoita vastaavat. Tiesittekö muuten, että tuollaiseen entistämiseen voi hakea museovirastolta avustusta? Kyllä näin voi tehdä. Mutta meidän tapauksessa se tarve on joskus 5-10 vuoden päästä, samalla kun julkisivu vaihdetaan, joten en ihan vielä laita hakemusta sisään.

Mutta sitten aloitettiin taas ikkunatalkoot. Seuraavana vuorossa oli ruokailuhuoneen takapihalle antavat ikkunat. Ähellystä ja kiroilua sekin vaati, mutta kyllä siitä hieno tuli. Tuossa oikean puolen kuvassa näkyy myös se kuuluisa tippalauta sekä listat. Ne jäävät maalamatta tässä vaiheessa, maalataan sitten ensi kesänä.

Sunnuntaina tuli miehen veli auttamaan. Ei muuten ollut yhtään niin hieno päivä kuin lauantaina. Oli harmaata ja sadettakin saatiin. Mikä ihanempaa koota puisia ikkunoita sateessa… Ja ikkunaton seinä ei sateella ole se ihan paras mahdollinen homma. Mutta noh, kyllä homma saatiin tehtyä.

Ekaksi oli, suht kunnianhimoinen, suunnitelma saada kolme ikkunaa tehtyä, mutta kyllä kahden jälkeen tuli selväksi, ettei kolmas tule tehtyä. Vettä alkoi tulemaan sen verran kovaa, ettei hommassa ollut mitn pointtia. Keittiön ikkuna vaihdetaan sitten tässä jossain vaiheessa, tällä viikolla kuitenkin. Siinä on se onni, että se on suht maan tasalla. Takapuolen ikkunoiden ja maanpinnan välillä on sellainen 1,5 metriä. Vaikeuttaa hommaa tuo korkeusero.

Ei kai tässä sitten muuta. Ensi viikolla on luvassa muun muassa LISÄÄ paperoituja lattioita, tilkittyjä ikkunoita ja muuta sen sellaista. Jännää ku mikä, as usual.

Loppuun taas kuva kissoista. Nyt vuorossa Väiski ja Kerttu-tirppa, joilla ensimmäinen yhteinen naamapesu tässä käynnissä. Kokoero on aika suuri 😀 Ja tämä kolli siis pelkäsi tirppaa aluksi…

kisset1

Vko 42/2015: Hommat etenevät ja karvaperhe sen kun kasvaa

Mies lomailee ja hommat sen kun vaan etenee! Lattioita on saatu siihen kuntoon, ettei oikeastaan enää missään huoneessä näy maapohja. EI NÄY MAAPOHJA! Onko ihanempaa lausetta?? Aivan epätodellista, tämä ehkä joskus valmistuu ❤ Okei, joissain kohdissa näkyy, koska putkaria odotellessa, mutta suurin osa lattiapinta-alasta on peitossa. Jeeee!

Mutta joo, mitäs sitä noin niinku oikeasti tehtiin. Maanantai-keskiviikko oli mies muurarin kanssa talolla hommailemassa. Pönttikset sen kun vaan edistyvät. Tässä koko viikon saldo.

Torstaina tehtiin vähän putkihommia eli vedettiin vesiputkien suojaputket tekniseltä tilalta tulevaan keittiöön sekä vierasvessaan. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, putket riittivät ja kiinnikkeitä oli tarpeeksi. Success!

Kun putkihommat olivat done, kävin vähän (taas) ostoksilla. Pakko on ostaa ku halvalla sai. Ja läheltä. Tällä kertaa mukaan siis lähti tällainen ihana kaappi (joka on aiemmin ollut saman vihreä kuin aiemmin ostettu astiakaappikin, pitää vaan kaivaa vanha maali esiin sinisen lateksin alta!).

image

Lisäksi ostin Livalin jalkalampun tulevaan olohuoneeseen.

Perjantaina mä tein töitä kotoolta käsin iltapäivään asti, mies teki lattioita yksin ennen sitä. Kolmelta alettiin leikkelemään tuulensuojalevyjä sopiviksi paloiksi. Se vasta hauskaa, ja pölyistä!, puuhaa olikin.

Lauantaina lähdettiin käymään Hämeenlinnassa, josta matkaan tuli Kerttu (aka Usva), pieni 16 viikkoinen tyttöriiviökissa.

image

Meidän muut kissat olivat aika epäileviäisiä hänen suhteensa,  mutta kyllä nekin tottuvat ajan kanssa. Lauantaina tuli myös anoppi työmaalle avuksi. Mun osalta lauantai ja sunnuntai menikin sitten näitä karvalapsia vahtiessa, ettei mitään suurempia tappeluita pääsisi käymään, ja mies äiteensä kanssa paiskivat hommia yhdessä. Ja hehän saivat lattioita levytettyä ihan huolella. Lisäksi puhdistivat maapohjaa porrashuoneesta sekä pistivät takapihan lautakasoja palasiksi, jotta on jotain mitä pistää pönttiksiin sitten parin kuukauden päästä.

Ajatella, että kohta on se aika, että voidaan alkaa miettimään eristemiehen tilaamista, lattialautojen tontilletuomista ja kaikkee muuta tuollaista. Siis oikeasti, ihanaa! Ikkunat pitäisi kyllä saada paikoilleen jossain vaiheessa, mutta se on varmaan parempi tehdä vasta sitten kun sinne ikkunoille pääsee ilman kaatumisvaaraa.

Ensi viikolla luvassa kaikkea tätä ja paljon muuta: eka pönttöuuni on DONE, lattiat saavat pintaansa kauniin paperipinnan, viemärit valmistuvat ja niinku KAIKKEE! Ette varppina jaksa odottaa ja menetätte yöunet silkasta suspensiosta, TUNNUSTAKAA! Okei, nyt on mä ehkä lopetan. Mä oon vähän täpinöissäni. Ehkä.

Ensi viikkoon pallerot. PALLEROT.

Lopuksi vielä Kerttu toisen kerran. Hän on ihana.
image

Vko 39-40/2015: Reissuhommaleskeilyä ja valuhommien jatkamista

Hei vaan kaikille täältä työmaalta! Syksy lähestyy ja ilmat alkavat kylmenemään. Ei kiva.

Minun reissuhommaleskeyteni jatkuu. Mies tulee kyllä yleensä viikonloppuisin kotio, paitsi tänä viimeisenä, joten saadaan melkein aina jotain tehtyä la-su. Ja olihan mulla suuri tehtävä tässä viikon 40 lopussa. Sain jopa itse tehtyä jotain…

Viikko 39

Hirsimiehet jatkoivat hommiaan arkisin. Arvio töiden kestosta menee pitkäksi aika paljon. Eka arvio oli kaksi viikkoa ja nyt se on jo päälle kuukausi mistä puhutaan, mutta kyllä se vaan niin on, että näihin hommiin kannattaa panostaa. Muutoin sitä tulee katumaan pitkässä juoksussa.

Tällä viikolla on korvattu betonieteisen hirsiä. Lisäksi alettu vaihtamaan porrashuoneen lahopaloja uusiin. Koska meidän makkari on ihan seinän takana, haisee siellä ihan tervalta. Entisenä heppatyttönä se on vain kotoisa tuoksu 🙂

Viikonloppuna mies tuli kotio, jolloin saimme arvon vieraita, kun ent-arkkitehtimme nyk-vastaava mestarimme tuli käymään työmaalla. Oli kämppä vähän muuttunut sitten edellisen käyntikerran, joka taisi olla joskus maaliskuussa. Käytiin läpi mitä tehdään ja milloin, milloin hänen pitää tulla tarkastamaan juttuja ja miten tuo meidän sosiaalipuoli voitaisiin ottaa käyttöön (käyttöönottokatselmus) ja siten voisimme ihan oikeasti muuttaa tänne. Voisimme siis siirtää kirjamme Raaseporiin. Joka olisi aikas ihanaa! Koska rakennuslupamme meni lautakunnan päätettäväksi, on sillä kuukauden valitusaika. Vähän aikaa kestää siihenkin, että saadaan katselmus aikaan. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Arkkitehdin lisäksi saimme vieraaksi muurarin, jonka kanssa katottiin läpi minne mitäkin tuli ja näin. Päätettiin, että ekaksi tehdään pönttikset ja puuliesi voidaan tehdä vähän myöhemmin. Tärkeintä on saada pönttikset toimimaan. Niissä kuitenkin on parin kuukauden kuivumisaika. Remppapuoli pitää saada lämpimäksi ennen vuoden vaihdetta, joten ollaan aika aikataulussa.

Lauantaina jatkettiin uuninpohjien tekoa. Tämä toinen tehtiin vähän eri tavalla, seinäharkoista, joka vei enemmän aikaa kuin pilariharkoista tekemällä. Siinä meni koko viikonloppu. Oman jännityksensä toi kulkusiltojen kautta kamojen raijaus ulkoolta valupaikalle. Mutta hyvä siitä tuli!

Mä tein tässä välissä vähän ovihommia eli vanha ovi sai tiputtaa vanhat maalinsa maahan. Jossain vaiheessa maalataan uudelleen. Tai ollaan maalamatta. Aika näyttää.

Viikko 40

HIrsimiesten työt jatkuivat, nyt oltiin siirrytty porrashuoneeseen, josta viikon loppuun mennessä oltiin saatu kaikki pahat hirret pois. Hienolta näyttää!

Lisäksi on pönttisten pohjat yhdistävä päälivalu tehty.

image

Ja mikä ihaninta, betonieteisen lattia alkaa muovautumaan. Hirsimiehet tekevät sen ja hankkivat meille tykötarpeet kahdelle muulle huoneelle, jotka tehdään sitten heidän esimerkkinsä mukaan.

Koska huoneen maapohja on suht matala ja tämän takia kostea, tehtiin haltijapalkin tuenta luonnonkivellä eikä betonivalulla. Fiksua, eikö vain?

Ja sitten tähän mun tämän viikonlopun hommaan eli keittiön puulieden tukimuurin jatkon tekeminen. Hirsimiehet tekivät mulle ekan kerroksen sekä havainnekuvan miten siitä sitten jatketaan.

Siitä sitten vaan tekien 🙂

Ekan valupäivän jälkeen olin ihan poikki, koska homma on muuten ihan syvältä. Tli todetuksi, ettei tästä naisesta muuraria tule. Yksin kun tuota puljaa niin on ihan älyttömän raskasta… Kuusi tuntia meni yhden kerroksen tekemiseen. Tuli kirottua kaikki ja moneen kertaan. Huomenna pitäisi tehdä toinen kerros.

Tällainen siitä ekasta itse tehdystä kerroksesta tuli.

image

Sunnuntaina oli lihakset ihan kuolleet. Hyvä, että sai nostettua lattialta mitään. Äiteen ja siskontytön kanssa käytiin päivällä Slow Food Festivaleilla Fiskarsissa. Oli kivaa. Olin päättänyt, että pidän välipäivän, koska olin niin romuna. Mutta ei se luonto sitten antanut periksi. Viiden aikoihin menin työmaalle ja paiskin hommia vähän yli seiskaan. Silloin loppui vesi enkä jaksanut sitä enää mennä sosiaalipuolelta hakemassa. Puoleen väliin toista kerrosta pääsin tuossa ajassa. Oli jotenkin helpompi, koska tiesi mitä odottaa. Lauantaina homman rankkuus jotenkin yllätti. Sitä kun ajatteli, että tuosta vaan pistää tekien. Mutta ei se ihan niin mennyt. Tai olisi varmaan mennyt helpommin, jos eri huoneiden työskentelykorkeuserot eivät olisi olleet niin suuret. Toisessa huoneessa kulkuväylät ovat noin metrin korkeammalla kuin toisen huoneen, joten kamojen raahaaminen paikasta toiseen oli aika haastavaa. Mutta joo, alla kuva tokasta kerroksesta, jonka siis sain puoleen väliin asti valmiiksi. Siitä saa vähän selvyyttä tuosta korkeuserosta.

image

Ekaksi aattelin, että josko tekisi viikolla loppuun, mutta emmä varmaan jaksa. Tehdään sitten miehen kanssa yhdessä, kun tulee kotio viikonloppuna. Viikonloppuna aateltiin, josko saataisiin pari lisäkättä auttamaan kahden huoneen lattioiden kanssa. Yhden huoneen tekevät hirsimiehet ja meille jää sitten kahden muun huoneen lattiat tehtäväksi. Mutta aatelkaa, kohta meillä on lattiat!!!! Tai siis lattia-aihiot, ei niitä ihan vielä lattioiksi voi sanoa, jos niissä ei ole lattialautoja, joiden päällä kävellä… Mutta silti 😀

Ne kaksi viikkoa olivat sitten siinä. Katotaan josko saisin päivitettyä plogia jo ensi viikolla, ettei taas tule tällaista gäppiä. Hirsimiehet tekevät enää tämän viikon töitä, sitten tulee kahden viikon paussi heidän töihinsä. Sen jälkeen alkaa ”sieniseinän” ja lahonneen niskan korjaus. Siinä menee varmaan tovi, koska sieni on suht korkealla, tellinkejä ja muita siis tarvitaan. Kahden viikon sisällä pitäisi muurarinkin tulla tekemään pönttikset. Mutta joo, jää nähtäväksi miten paljon saadaan tehtyä itse tänä aikana. Toivottavasti paljon 🙂

Ensi kertaan palleroiset, hyvää viikkoa!

Vko 36-38/2015: Hirsimiesten odottelua ja kivien potkiskelua

Heti näin alkuun pahoitteluni, ettei postauksia ole viimeisinä viikkoina tullut. Syy on yksinkertainen: työmaalla on hommat olleet suhteellisen seis. Nyt sitten tulee tällainen kokooma parilta viime viikolta.

Miehenpuoli lähti työkeikalle Lappeenrantaan viikolla 36. Tuli kyllä viikonlopuksi kotiin ja silloin saatiinkin jotain tehtyä. Mies alkoi purkamaan, mun inttämisen takia, keittiön ja olohuoneen välisen väliseinän alakoolinkeja. Ekaksi ajateltiin antaa olla, koska koolinkien välissä oli kaikkea mahdollista töhnää, rappinkia ja vanhaa lasivillaa ja sun muuta. Ihan hyvä kuitenkin, että tultiin toisiin aatoksiin. Tältä näyttää hirret, kun niiden väliin on joskus vuonna nakki pistetty vanha valurautainen vesiputki.

Vanha vesiputki oli siis laitettu tuossa ekassa kuvassa näkyvien hirsien väliin. Alle oli laitettu vähän purua ja päälle vanhaa lasivillaa. Ei ollu puu oikein tykännyt kondensiosta 🙂 Mutta hirsimiehet vaihtavat nuokin. Kuhan aloittavat.

Mä kävin tuolloin Turun lähistöllä Marttilassa, jossa myytiin vanhoja ikkunoita ja ovia. Oli kyllä kiva pariskunta, joilla (melkein) takana samanlainen urakka kuin meillä. Heillä mennyt noin 10 vuotta, mutta he ovat tehneet kaiken ihan omin voimin. Ja siihen taloon ei aiemmin tullut edes vesi, joten vois sanoa olevan olleen isompi urakka kuin meillä. Ostin neljä ovea, joista voi modata pariovet, sekä yhdeksän ikkunaa, jotka pistetään eteispatteihin sitten joskus. Kuvia ei sitten olekaan niistä. Tietenkään.

Kaivuriäijä kävi perjantaina tekemässä pihalle vähän vallihautaa. Lauantaina, kun minä olin kaukomailla, mies teki  piikkaustöitä kaivannossa. Kaivuriäijä löysi maasta vanhat sokkelit, jotka piti piikata auki, jotta kaivantoon menevät runkosähkö- ja päävesijohto mahtuvat kulkemaan.

Eli tuolla tulee jatkossa menemään nuo johdot tekniseen tilaan. Timattiporari saa tehdä reiät sokkeliin maalämpöputkia varten.

Viikon 37 mies olikin sitten poissa maisemista ja mun piti tehdä vähän hommia. Perjantaina tuli käymään sähkäri ja Raaseporin Veden mies sekä timanttiporari. Netistä ostetut viemärikamat pitivät kanssa tulla perjantaina, jotta olisin saanut kamat railoon ja sitten railon kiinni. Ettei nurkkakivet tipu. Mutta eivätpähän tulleet, runkovesijohto tuli vasta seuraavan viikon torstaina. Oli tehnyt kiekan Maarianhaminan kautta. Loogista.

Noh joo, mutta porari sai kyllä hommansa tehtyä, vaikkakin aikaa meni ehkä enemmän kuin mitä ajateltiin. Hienot reijät, joiden poraamiseen meni vain 7 tuntia. Voi porari raukkaa…

Sähkäri toi kuparia maadoitukseen sekä kolkytä metriä maakaapelia, joiden avulla saadaan sähköt siirrettyä parempaan paikkaan. Mittari jää ulos, mutta taulu tulee tekniseen tilaan. Kyllä se siitä.

Viikolla 38 aloittivat hirsimiehet työssään. Tiistaina. Sinä neljänä päivänä kun olivat töissä, saivat aika paljosti aikaan. Kuvat kertovat enemmän kuin miljoonasataa sanaa.

Tuo valu tuossa lattiassa on tehty kahta asiaa silmällä pitäen: puuhellaa varten tulee tukimuuria leventää ja sitä vasten pistetään lepäämään myös olohuoneesta tuleva alushirsi sekä näiden kahden huoneen väliin laitettava korvaushirsi, joka piti poistaa suhteellisen pitkältä matkalta, koska a) vesiputki ja b) ollut tulisijan takana ja muuri tehty siihen päälle. Hirsi siis oli menettänyt elinvoimansa. Muurin alle tehdään valu samalla, kun pönttisten tukimuureja vahvistetaan ja nostetaan pilariharkoilla korkeammalle.

Mies tuli takaisin sivistyksen pariin perjantaina, jolloin käyntimme kävi kohti Lohjaa, josta olimme hankkineet betonimyllyn. Veri händi remonteissa. Ja aina voi myydä eteenpäin, kun ei enää tartte. Siitä sitten Billnäsin Rakennusapteekin kautta kotio. Apteekista jäi hanskaan koivun tuohta ja pellavaa (rivettä sekä nauhaa). Reissailun jälkeen pistimme pihakaivantoon uuden runkovesipiuhan sekä putkitimme maakaapelin. Aloitimme myös kaivannon täyttämisen. Olisi hyvä saada ainakin räystäiden lähettyville maa-ainesta alle, jottei sadevesiputket lähde kaivantoon. Huomasimme, että kovalla sateella ei vesi menekään oikeaan paikkaan vaan osa loiskuu ylivuotona maahan, joka sitten taas alkaa pehmenemään ja näin. Siinä meni tovi. Ihan hauskaa hommaa, vaikkakin aika rankkaa. Loppui puhti siihen.

Lauantaina alkoi ekan pönttiksen tukimuurin korotus-urakka. Kuvia pistän taas, koska olin aika statistin roolissa tässä 😀 Sunnuntaina homma jatkui saman homman parissa. Silloin vedettiin toinen kerros pilariharkkoja sekä päälivalu. Hirsiä yritettiin suojata koivun tuohilla. Tuohia siis laitetaan valun (veden) ja hirren väliin, jottei hirsi ota nokkiinsa ja ala lahota (taas). Hyvä siitä tuli, vaikka olikin aikamoista palapeliä. Muurin alta oli siis poistettu yksi hirsi ja se kolo piti täyttää valulla sekä jollain kovalla aineella, jottei muuri tule alas. Me pistettiin sinne tiiliä. Kyllä siitä hyvä tuli.

Sinänsä hauska huomata, että vaikka sitä ajattelee, ettei täällä nyt ole mitään tehty, niin kun asioita kirjoittelee ylös ja alkaa kunnolla muistelemaan, että mihin aikaa on käytetty, niin huomaa, että on sitä sittenkin ihan mukavasti saatu asioita etiäppäin.

Hyvä me! Ensi viikkoon balleroiset. Silloin tulee lisää valu- ja hirsijuttuja! Ne vasta onkin mielenkiintoisia juttuja, saannen mainita!

Loppuun. Kissa, joka näyttää hylkeeltä. On raksu maistunut.

image

Vko 29/2015: viimeinen lomaviikko, reissuja ja touhuamista sopivassa suhteessa

Viimeistä viedään eli kesäloman loppu häämöttää. Paljon saatiin tällä viikolla aikaan, mutta jäi sitä vielä tehtävää loman jälkeisellekin ajalle.

Maanantai pyhitettiin maapohjan puhdistukselle tulevassa keittiössä sekä olohuoneessa. Ja kun oltiin keittiössä oma aikamme moskaa ulosheittäneet, tulimme siihen tulokseen, että vuoliaiset menevät tässäkin huoneessa vaihtoon. Liikaa vettä virrannut niiden välissä, ei osaa sanoa miten paljon saanut siipeensä. Ei siis oteta riskejä tämänkään kanssa. Ja kun tämä päätös oli tehty, oli ihan turha yrittää repiä puu- ja muuta ainesta vuoliaisten välistä: se kannattaa tehdä vasta sitten kun vuoliaiset ovat poissa, on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Kaikkea ei saada ikinä pois, joten otetaan suurimmat. Turha alkaa ylikorjaamaan, kun eivät ole tähänkään asti mitään kasvustoa kasvattaneet puun pintaan. Hiekka, joka nyt kasattu keskelle keittiöhuonetta, levitetään ymäriinsä, jotta saadaan ilmalle parempi kulkemareitti. Kun oltiin aikamme revitty niin lopetettiin. Ei taas jaksanut, loppu into. Ihmekö tuo. Illemmalla katto-mies kävi kääntymässä ja toi toisen, korjatun, pönttiksen. On sekin vaan niin hieno! Ei kuvaa kuitenkaan tajuttu ottaa.

Tiistai vietettiin mökillä. Minä kävin venheilemässä Sipoon edustalla isän, siskon miehen ja siskonlapsien kanssa. Oli kyllä hauskaa, kivempaa kuin pentuna. Jotenkin enemmän luotti itteensä eikä vain ajatellut, että tippuu rantautuessa veneen alle tai jonnekin muualle uppeluksiin. Tällä reissulla oli sopivassa suhteessa aaltoja ja suvantoja. Illalla, kun oltiin kotio päästy, aloiteltiin vielä pönttiksen maalinpoistoa. Loppuivat akut koneista suht nopsaan, joten lopetettiin sekin homma siihen.

Keskiviikkona jatkettiin puoliksi siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin: minä pönttisten parissa ja Mies alkoi tekemään uusille vuoliaisten tuille valumuotteja. Sain aika hyvin tehtyä kun oli kaksi konetta, joissa eri hiomapäät sekä neljä akkua. Iltapäivällä oli ensimmäinen pönttis valmis.

image

Mies oli saanut muotit tehtyä, yhteensä noin 20 kpl, ja alkoi mallaamaan ekaa paikoilleen. Siihen sai se päivä päättyä, koska ruokaa piti saada ja sitä piti hakea kaupasta. Jäi hyvä fiilis.

Torstaina oli ajatuksena käydä piipahtamassa puusepän talossa Fiskarissa. Oli kyllä kiva nähdä talo, jossa oli saatu aikaan valmista pintaa, ja joka kuitenkin läpikäynyt saman muodonmuutoksen kuin meidänkin talo tulee läpikäymään. Ihan nopsa käynti se ei sitten ollutkaan, jäätiin vähän suistamme kiinni. Neljä tuntia turistiin asiasta ja sen vierestä. Mutta oli todella mukavaa, avauduttiin puolin ja toisin erinnäisistä asioista. Avautuminen on aina kivaa. Ja kun kuuntelevana osapuolena oli vielä sellainen, joka on tehnyt samat hommat kuin mekin, niin sai vertaistukea jotenkin ihan eri tavalla. Ainahan sitä avautua voi vaikka kaupanmyyjälle, mutta ei sillä mitään mielenrauhaa saa. Se toinen osapuoli voi vain nyökytellä ja ynähtää myötätuntoisesti. Ei siinäkään tietenkään mitään vikaa ole, mutta voisin kuvitella olla myös kuuntelevalle osapuolelle aika hedelmätön keskustelu. Näinsilleesti niin. Se päivä meni niinku vähän sitten siinä, kello oli jo neljä kun palailtiin kotiin. Tehtiin ruoat ja katottiin telkkua. Kerättiin voimia seuraavan päivän koitokseen. Pihaan tulisi betonimylly ja mies alkaisi tekemään ekoja valuja. Minä jatkaisin toisen pönttiksen kanssa siihen saakka, kun Mies tarvitsee apua.

Siitä se perjantai sitten lähti, mä menin pönttisten pariin ja mies alkoi sovittelemaan muotteja paikoilleen. Koska oltiin oltu tosi fiksuja (NOT), niin ei oltu otettu ruokailuhuoneen rossilautoja pois kuin vasta nyt. Joo. Oli sitten pari puuta maassa. Kerpele. Ulkona alkoi satamaan, joten menin auttelemaan Miestä maapohjan puhdistamisessa. Se menikin sitten aika rivakasti kahdestaan ja muotit saatiin paikoilleen. Alla ennen ja jälkeen -kuvat. Jälkeen-kuvassa jo valettu laattakin.

Onneksi sadekuuro oli aika nopea ja päästiin betonimyllyä käyttämään suht nopsaan. Mä olin koneenkäyttäjä ja mies taas teki valoi laattoja sisällä. Pari tuntia vierähti ja voilaa, laatat olivat valmiit. Hyvä fiilis tuli kyllä kun saatiin kaikki aika pienellä vaivalla valmiiksi. Lauantaina apumieheksi tulee Miehen veli, jolloin suunnitelmissa olisi pistellä harkot paikoilleen, kuten myös tukiraudat. Apu tulee vasta viideltä, siihen mennessä mä pyrin saamaan toisen pönttiksen puhdistettua ja Mies taas vietyä harkot odottamaan valamista.

Lauantai valkeni aurinkoisena, mutta aloitettiin työt vasta 11 aikoihin. Piti tulla pitkä päivä. Nooh, mä jatkoin toisen pönttiksen parissa jonnin aikaa. Mutta koska emme olleet ladanneet kuin kaksi akkua, alkoi akkujen nopeampi ja nopeampi loppuminen tympimään. Miehelläkin alkoivat hommat olemaan siinä vaiheessa, ettei muuta pystynyt enää tekemään. Lähettiin sitten kauppaan. Kaupasta tullessa taivas alkoi näyttämään tummalta. Sadetutka näytti vielä pahemmalta. Vettä tulisi koko loppupäivän. Ja illan. Ja yön. Turhaan Miehen veli sitten tulisi auttelemaan, kun ei koneita voi käyttää. Vettä tulee kuin Esterin persiistä. Siirrettiin apu, ja homma, siis sunnuntaille.

Sunnuntai näytti lupaavalta sään suhteen. Sadetutkan tarkastus näytti, että sadekuuroja voisi tulla, muttei mitään suurempaa myräkkää näköpiirissä. Miehen veljestä ei kuulunut mitään, joten aloitettiin homma kahdestaan kympin aikoihin. Ja kahden kolmen aikoihin oltiinkin jo valmiita: kaikki harkot oli valettu ja sadettakin pidelty vähän aikaa. Splendid!

Se loma oli sitten siinä. Katotaan jos ensi ensi vkloppuna jaksamme mitään tehdä. Aamuherätykset tulevat olemaan helvatan vaikeita.

Tässä kuva kissoista, joilla vähän omaa kivaa. Tymät.

image

Ja lopuksi to-do-list ennen ja jälkeen loman:

Pari riviä on tullut lisää, pari on tehty puoliksi tai osin ja pari tehdään vasta hirsienvaihdon yhteydessä. Saatiin siis tehtyä noin 95 prossaa. Voisin jopa sanoa, että aika hyvin vedetty!

Vko 28/2015: kolmas semilomaviikko, tuo sateen tuhrima jämäviikko

Tämä viikko oli remontin kannalta, ainakin sen alkupuoli, aika vähätöinen mun osalta.

Maanantaina olin töissä etänä työhuoneen kautta, kun mies painoi hommia ja tapasi virkamiehiä. Keittiö saatiin paljon avaremmaksi kun hän poisti huoneessa olleen tukipalkin. Lisäksi hän teki muovista ikkunan porraseteiseen. Eipähän sade tule ihan suoraan sisälle. Ympäristötarkastajakin tuli piipahtamaan, mutta vesilaitoksen miestä ei näin nopealla aikataululla saatu mukaan. Ympäristöhyyppä kuitenkin totesi, että jätevedet menevät täysin väärään paikkaan, varsinkin kun ollaan pohjavesialueella, mutta vesilaitoksen tulee ottaa tästä koppi. Hän sanoi laittaneensa asian laitoksessa vireille ja sieltä otetaan meihin yhteyttä mahdollisimman pian. Toivotaan niin. Illalla käytettiin taas vähän alajyrsintä ja viistettiin uuden följarin reunat kivoiksi. Hyvä me.

Tiistai meni mulla taas aika pitkälle töissä. Kolmelta loppuivat ne ja sen jälkeen aloitettiin tulevan keittiön vanhojen viemäreiden sekä vesiputkien poistamisoperaatio. Pistivät vastaan ihan kunnolla, mutta loppujen lopuksi antoivat periksi. Jei! Tulpattiin kuraeteiseen menevä putkenpää, katotaan mitä sille sitten tehdään kun kuraeteisen remontti tulee eteen. Sitten pitikin lähteä Lohjalle hakemaan tori.fi’stä löytämääni vanhaa koulukaappia, joka on IHANA ja josta tulee loistava lisä tulevaisuuden keittiöömme. Nyt sai lunastaa paikkansa kuraeteissä, jossa saa säilyttää kaikkia tuikitarpeellisia papereita ja avaimia ja kaikkia. Pitäisi käydä kanssa hakemassa tulevaan keittiöön ostetut puulaatikotkin Matkahuollosta, ovat saapuneet pulloineen kaikkineen. Ihanaa myös tämä. Kuvia ostoksista alla.

Ensin kaappi ❤
image

Ja sitten laatikot

Pullot tulee vielä pestä. Jossain vaiheessa.

Keskiviikko ja torstai olivat suurimmalta osin lomapäiviä, Mies kun lähti veljensä kanssa moottoripyöräilemään. Enhän mä, raukka nainen, osannut itse mitään tehdä… Kauno Virkki, hirsien korjaaja, kävi käymässä keskiviikkona. Katottiin talo läpi ja hän antoi arvionsa työn kestosta: pari viikkoa. Loistavaa. Ei mene ihan älyttömästi yli budjetin. Tulisijojen alla olevat hirret eivät kuulemma ole ongelma ja muutoinkin näytti olevan hänelle aika piece of nakkimakkara. Jäi hyvä ja rauhallinen fiilis.

Perjantai oli Antiikkipäivä eli lähettiin katsomaan Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäivien tarjontaa. Billnäsistä jäi ostoskoriinkin jotain ihanaa:

Toiseen pönttikseen Leinon Valun luukut sekä siipiventtiili (ei kuvaa venttiilistä)
image

Miehelle vähän vanhempi kaljapullo
image

Sekä uusi postilaatikko ❤
image

Sai punainen kauhistus mennä mäkeen valkoisen unelman tieltä. On se hieno!

Fiskarsin Antiikkipäiviltä ei käteen jäänyt mitään, oli vähän liian antiikkikaupallinen mun makuun. Paljon tavaraa, mutta hintataso kova.

Lauantaina käytiin vielä Ruukki kirppiksellä, joka sijaisee Billnäsin vieressä, Fiskarsin tehtaiden kupeessa. Sieltä käsiin jäi tuleva halkolaatikko, joka mielestäni myös aikas ihQ.

image

Lauantai-iltana saatiin vielä vieraitakin, kun sisko perheinensä tuli Puuhamaa-kierroksensa jälkeen käväsemään. Syötiin grillissä käynyttä kanaa ja makkaroita. Jälkkäriksi oli mansikoita sekä jäätelöä. Nomnom.

Sunnuntainakin kävi mieluinen, ja touhukas, vieras eli anoppi. Hänen avustuksellaan saatiin tulevan keittiön maapohja siivottua kaikesta puusta sekä rossilaudat heitettyä mäkeen. Olivat saaneet nekin ”pikkaisen” kosteutta osakseen kun vanhat putket olivat ”hiukan” hikoilleet eristeisiin vuosikymmenten aikana. Vuoliaiset (alimmat tukihirret) olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Vähän otetaan lahoja pois ja tuetaan alta/yltä/sivulta. Eihän niiden tehtävä ole kuin pitää eristeitä paikoillaan ja lattiaa ylhäällä, kauheaa rasitusta niille siis ei tule.

Huomenna jatketaan hommaa. Vuorossa on hirsiä tukemaan tehtyjen tiilitolppien purku sekä hiekan/kivien levittäminen yhdestä isosta kasasta ympäri maapohjaa. Ja kaiken eloperäisen poistaminen. Sitten aloitetaan uusien tukien tekeminen. Ne tehdään siten, että maahan valetaan betonilaatta, joka vahvistetaan teräksellä. Sen päälle kasataan pilariharkko. Lopuksi hirren ja betonin väliin valetaan kakku, jonka päällimmäiseksi laitetaan bitumihuovan pala. Että silleen. Noita sitten tehdään joku parikymmentä. Eipähän vuoliaiset enää nitku. Nih, näin tehdään.

Nonni, ensi viikkoon taas palleroiset. May the force be with you (kattokaa uuden Star Warsin making of -video btw).

Vko 27/2015: toinen lomaviikko, pieniä vammoja ja hirsihommia

Toinen lomaviikko alkoi jännissä merkeissä, kun alkumetreillä tipuin lahojen rossilautojen läpi maahan. Tai siis puoliksi tipuin: toinen jalka jäi ylös ja toinen meni läpi. Onneksi en ole enää niiiiiin jäykässä kunnossa kuin remontin alussa, olisin mennyt varmaan kahtia. Mutta vähän tuli damagea. Ja piti vähän aikaa miettiä onko kaikki osaset vielä paikoillaan. Hengittelin syvään vähän aikaa. Kädet ja jalat toimivat ja pääsin ylös. Noh, onneksi ei pahempaa käynyt.

No joo, mutta asiaan. Koolingit saatiin ylös viimeinkin myös porrashuoneesta ja päästiin katselemaan vähän missä kunnossa niskat ja seinähirret ovat. Suht rämänä ne olivat. Vettä oli päässyt jostain vähän kaikkialle. Lahoa oli niin seinässä kuin myös niskoissa. Monet saadaan veisteltyä pois, mutta kyllä sitä ainakin yksi kokonainen niska menee vaihtoon, kuten myös pari osaa seinähirrestä parista kohtaa. Monet vaurioista oli tosi vanhoja, niitä vaan ei oltu koskaan korjattu, kun ei ole niinkään kantavasta rakenteesta kyse. Mutta this was expected, ei siis tullut yllätyksenä.

Jussi tuli katsomaan keskiviikkona hirsien tilannetta ja vähän mietittiin mitä niille voitaisiin tehdä. Päädyttiin Miehen kanssa siihen, että korjataan nämä kaikki samaa aikaa kuin muutkin hirret eli elokuu/syyskuu-akselilla.

Keskiviikkona siivottiin kanssa vähän porrashuoneen maapohjaa. Oli sitä kökköä ja roskaa ja kaikkea siellä ”aika” paljon. Ja mikä olikaan parempi tapa käyttää hellepäivä kuin huhkimalla ulkona kaiken sen körtsän keskellä 😀

image

Torstaina oli vähän löysempi päivä. Raaseporin tiedottaja kävi käymässä ja katsomassa työmaata. Toi samalla meille vähän kiitos-lahjaa siitä kun annettiin haastattelu Raaseporin kamppikseen. Käynnin jälkeen lähdin kirjastoon hakemaan kaikki hirsikirjat, jotka olivat tarjolla. Pitää tutkia ja pähkiä miten asioita tehdään, ettei ihan urvelolta vaikuta 😉

Perjantai saapui yhtä kauniina kuin nämä pari muutakin edellistä päivää. Aloimme ottamaan olohuoneen rossilautoja ylös ja tutkimaan mitäs sen maapohja oli syönyt. Ei ollut niin pahasti roskan peittämä kuin porrashuoneen. Which was nice. Kuvassa näkyy tiilitukia, joilla niskoja on tuettu.

image

Seuraavaksi alettiin availemaan tulevan keittiön lattioita. Oli tukittu aika hyvin tulevan kuraeteisen puoli myös tuolta puolelta. Myöskään porrashuoneesta ei ollut näkyvyyttä eteisen puolelle. Tämä muistutti paljonkin betonieteisen tilannetta alussa, samankaltaisuutta oli… Liikaakin. Ei siinä sitten mitään kun Miehelle kuppiterä porakoneeseen ja ei kun vaan lattiaan reikiä poraamaan. Pahoille aavistuksille saatiin vahvistus kun reikään tungettu sorkkarauta osui betoniin. Edessä siis on jossain vaiheessa samanlainen betoninpoistosavotta kuin betonieteisenkin kanssa. Mietittiin kyllä, että ei alettaisi tekemään ko. tilasta rossipohjallista. Yksi vaihtoehto olisi, että valettaisiin lattiaan betoni, sen päälle vesikiertoinen lattialämmitys ja kaiken päälle laatta. Liikaa riskiä ei haluaisi tuon kanssa ottaa. Sokkeli on tuossa kohdin niin pieni, ettei tuuletusta ole ehkä mahdollista saada toimimaan niin, ettei kosteus nousisi maaperästä rossipohjaan ja näin lahottaisi puurakenteita. Mutta pitää miettiä ja konsultoida eksperttejä, tuokaan ratkaisu ei taida olla riskitön. Onneksi on aikaa pähkiä.

Samalla kun tuo betonihavainto tehtiin, tajuttiin myös, että tämähän tarkoittaa myös sitä, että viemäriputki on siellä betonin sisällä/alla. Ja kuraeteisen remontointi tehdään vasta vaiheessa kaksi. Eli miten hitsissä me saadaan pskavedet sinne kunnan viemäriin ilman, että kuraeteisen lattia räjäytetään jo nyt?? Pienen pohdinnan jälkeen muistettiin, että betonieteisessä olleen vessan viemäri oli liitetty vanhaan betoniseen viemäriputkeen eli ei samaan kuin talon muut viemärit. Minne siis siihen johdetut likavedet menevät ja voisiko sitä kautta mennä jatkossa keittiön/vierasvessan putket? Tuumasta toimeen ja takapihalle, josta löydettiinkin vanha kaivo, jossa oli yhdysputki talolle päin. Kaivo ei siis kuitenkaan ole kunnallistekniikan viemärikaivo vaan joku vanha kaivo, johon johdetut vedet ja kakat menevät suoraan meidän takapihan maapohjaan. Ei hyvä. Ei todellakaan. Näin ei saisi mennä talossa, joka on kunnallistekniikkaan liitetty. Melkein alkoi ottamaan päähän. Kaupungin sivuilta löytyi ympäristötarkastajan nimi ja puhelinnumero, sitä kautta saatiin sovittua maanantaille tapaaminen meidän talolla tarkastajan ja jonkun Raaseporin Veden lvi-tyypin kanssa. Katotaan miten ne vedet menevät, miten niiden pitäisi mennä ja miten ne saataisiin menemään niin kuin halutaan. Pähkäiltäväksi sitten jää kuka maksaa ja mitä. Mehän ei makseta kaupungin mokien korjaamisia, joten luulisin sieltä tulevan maksumies. Toivottavasti.

image

Vielä kirsikkana kakun päällä oli rakennussuunnittelijan käynti. Löysin tässä päivänä muutamana netistä Fiskarissa pääkallopaikkaansa pitävän suunnittelijan tiedot ja sovittiin reffit täksi päiväksi. Käytiin talo aikasmoisen perusteellisesti läpi, aikaa meni sellaiset kolme tuntia. Voisin siis sanoa, että olemme löytäneet ”sen oikean” eli rakennussuunnittelijan, joka ymmärtää tämän meidän projektin päälle. Sellaisen, joka ei ehdota rakennuksen polttamista. Tai tuomitse kaikkia hirsiä homeisiksi tai lahoiksi. Oli realistinen, puhui meille kuin ihmisille (tasa-arvoisille) ja kuunteli mitä meillä oli sanottavaa. Mä tykkäsin. Mä tykkäsin paljon. Nyt on hyvä mieli.

Pitää vielä laittaa kuva noista meidän tulisijojen alusista. Rakennesuunnittelija sanoi, ettei ole ikinä nähnyt tällaista viritystä. Jokaisen tulisijan sekä muurin alla menee hirret. Hirsi ja betoni/muu kosteus ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta miten ne voi saada pois niin, ettei koko tulisijarakennelma kaadu?? Nooh, sitä kysytään sitten ensi viikolla Kauno Virkiltä, joka tulee tutustumaan kohteeseen.

image

Lauantaina huilattiin, oltiin Miehen veljenpojan synttäreillä ja sen jälkeen ei jaksanut enää riehua. Tehtiin kyllä periaatepäätös eteispattien lipan poistosta. Tulee vähän kauniimpi ja perinteisemmän näköinen. Havainnekuvat alla. Pois lähtee tuo lippa ulko-ovien päältä. Ulko-ovetkin vaihtuvat, koska (lainaten rakennussuunnittelijan sanoja) ne ovat harvinaisen rumat.

Sunnuntaina siivoiltiin takapihaa. On se ihmeellistä miten sitä kaikkea moskaa vaan kerääntyy ittekseen erinäisiin paikkoihin. Lopputulos kuitenkin miellytti silmää.

image

Mä tein myös tilapaisen följarin tilalle tulevan pysyvän tolpan reijät näppäränä tyttönä. Tai siis mies porasi ja mä talttailin. On se hiano.

image

Siihen oli sitten hyvä lopettaa.

Tähän loppuun on hyvä laittaa se pakollinen kissa-kevennys. Tällä kertaa siihen sisältyy itse tehty aktivointilelu (vessapaperirullaan kiinnitetyt raksut) ja yliaktivoituneet kissat (sotkusta syytän myös kissoja 😀 )…

Vko 18/2015: case betonieteinen, we went, did and conquered

Hei ja hyvää mennyttä vaappua vaan kaikille! Toivottavasti meni hulabaloot hyvin. Meillä meni ainakin. Ja mitä sitä muuta tekisikään vappuna kuin remonttia. No ei mitään.

Olimme miekkosen kanssa torstain lomalla ja silloin sai betoni kyytiä. Edellisenä päivänä oltiin käyty hakemassa Vuokraavasta murtovasara, joka olikin aikamoinen peli. Jyskääminen aloitettiin ysiltä ja ennen puoltapäivää oli betoni palasina. Alla kuvia operazionesta.

Vähän me tiedettiin, kun tätä virstanpylvästä riemuittiin. Tästähän se hupi vasta alkoi. Betonit siirrettiin ulos ikkunasta, aina niin luetettavien, ämpärien avulla. Oli hikistä ja suhteellisen ärsyttävää hommaa.

Betonikeko oli tällainen torstai-iltaan mennessä:

mursketta

Perjantai-aamulla lähdettiin taas maaseutumatkailemaan Säkylään. Tuliaisiksi tuotiin yhden suhteellisen ison kuorma-auton verran:

Mukaan mahtui hirsiä aikamoinen läjä, kaksi pönttistä tiileineen ja huutokaupasta ostetut pöydät. Lisäksi ostin vielä yhden Porin Valun leivinuunin luukun kehyksineen. Onneksi mukaan tuli miekkosen Veli, jonka apu oli korvaamaton. Ilman häntä ei tästä olisi tullut mitään. Mä en todellakaan olisi osannut lastata tuota autoa Miehen kanssa niin, että lopputuloksena ei olisi ollut maailmanluokan avioriita. Mä en ole hyvä tetriksessäkään. Noh, perjantai meni oikeastaan tuossa. Ei sitä muuta jaksanut tehdä. Onneksi oli sauna illalla. Lihakset olivat vähän jumissa.

Lauantai avautui silmiemme eteen sateisena ja harmaana. Jatkoimme betonieteisen purkamista.

Kello 12 olin luvannut käydä Puuseppämme juttusilla, jonka verstas sijaitsee Fiskarsissa. Jätin miehen hikoilemaan ja lähdin kohti Ruukkia. Samalla sain hyvän syyn käydä SPR:n kirpparilla, joka järjestetään kerran kuukaudessa. Oli ihan hyviä vanhoja huonekaluja ja suhteellisen halvalla. Pidetään mielessä. Noh, mutta taas palaillaan pikkuhiljaa asiaan. Niin siis pienen etsimisen jälkeen löysin verstaan ja sieltä Markku Soinion, jonka kanssa olen Feispuukissa kirjoitellut keittiöideoistani ja niiden toteutuksista. Mulle pääasia keittiön (ja muidenkin) tekijöissä on se, että tulen heidän kanssaan toimeen eli meidän ajatusmaailmamme pitää olla edes vähän lähekkäin (vrt. rakennesuunnittelija). Ja Markun kanssa meillä ajatusmaailmat kohtaavat täysin. Olen niin iloinen siitä. Lisäksi heillä on ollut samanlainen projekti kuin meillä työnalla noin 10 vuotta siinä Ruukilla, joten myös siltä osin hän ymmärtää meitä ja mitä yritämme tehdä. Monet eivät ymmärrä esim. sitä, että korjaamme vanhaa emmekä vaan puske sitä maahan ja rakenna uutta. Se, että löydän ihmisen, joka ajattelee samoin kuin me, tuntuu niin hyvältä. Lisäksi voimme kaivaa heidän aivojaan joissain kohdin, koska he ovat miettineet jo esimerkiksi yläkerran ilmanvaihdon (alakerrassa painovoimainen, miten tehdään yläkerta jossa ei ole tulisijoja?) toteutuksen. Miksi keksiä pyörä uudelleen, jos voi käyttää jo hyväksi havaittuja tapoja tehdä asioita. Tulee meille katsomaan joku päivä, ihan uteliaisuudesta kuten myös keittiön mittailujen osalta. Hienoa! Kaikki kiva loppuu aikanaan ja minunkin oli sitten lähdettävä jatkamaan matkaa.

Seuraava pysäkki oli Billnäsin Ruukissa sijaitseva Varaosa-apteekki, joka on tällaiselle vanhan harrastajalle kuin karkkikauppa…

Täältäkin oli pakko lähteä tyhjin käsin, koska uutta ei saa ostaa. Ei saa. Ennen lähtöä otin kuitenkin vielä yhden inspiraatiokuvan. Kyseessä ovet, jotka löytyvät yhdestä Ruukin monista taloista. Mielestäni erittäin kauniit ja simppelit.

ovi-inspistä

Meillähän muuttuu ulko-ovien paikka jossain vaiheessa. Ulko-ovet siirtyvät eteispattien sisälle nykyisten väliovien paikalle. Eteiset tulevat olemaan maatasossa kylmiä. Lämmintä tilaa ne ovat toisessa kerroksessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lukollinen ovi ei olekaan se, joka näkyy ulospäin. Ulospäin näkyvät ovet voivat olla millaisia tahansa. Nyt sitten kauheasti mietin (ihan liian aikaisin), että millaiset olisivat kivat ja talon ulkonäköön sopivat.

Vihdoin, kun kotiin pääsin, oli näky kyllä… Sanoinkuvaamaton! Meillä on monttu sisällä!

Kivasti oli työmiehet päättäneet sijoittaa vanhojen pönttiksien ja puuliesien tiilet tänne hiekan sekaan maapohjaa vahvistamaan. Eivätpähän meidän hommat lopu kesken. Tästä jatketaan sunnuntaina.

Sunnuntaina sää suosi meitä. Mies alkoi puhdistamaan taka- ja etupihaa kaikesta moskasta (pääosin puu- sellaisesta). Minä taas sain hommakseni raijata ne himputin tiilet ulos. Käsin. Montusta. Noh, tulipa selkä/jalka/hauisreenit vedettyä samalla. Päivä meni sitten siinä. Kolmen aikoihin lopeteltiin ja näky oli tämä montun osalta (miehen aikaansaannoksista en nähtävästi ottanut edes kuvia…):

Päätettiin, että sponssaamme vähän lisää Vuokraavaa. Hihnakuljetin on pakko saada, jotta saadaan isoimmat kivet ja hiekat tuolta pois jotenkin. Käsipelin se olisi liian raskasta ja aikaavievää. Vuokrataan siis kuljetin, joka laitetaan menemään takapihalle. Sieltä voi aineksen sitten levittää tulevan nurmikon aluseksi heinien ja muiden kanssa. Laite näyttää tältä (netistä lainattua):

hihnakuljetin

Pieni yhteenveto tästä viikosta. Pitää sanoa, että kyllä me saatiin taas aika paljon aikaan. Ihan helvatasti jos oikein alkaa ajattelemaan. Hyvä me, hyvä Mies! Kun niitä tiiliä kärräsi niin joskus alkoi usko loppua, kun näytti siltä, ettei ne ikinä lopu. Mutta loppuivat ne! Kiellän itseltäni sen tosiasian, että niitä on vielä miljoona hiekan seassa, nyt siis siirsin vain pienen osan. Kyllä niiden pitää jossain vaiheessa loppua. Pakko.

Ensi viikkoon palluraiset, aurinkoista viikkoa!