Nyt se on sitten takanapäin. Ei työt tähän tietenkään lopu, no sir, mutta yksi virstanpylväs on ohitettu. Se valaa uskoa siitä, että joskus nämä rempat ja projektit loppuvat. Vai onko sellainen elämä edes mitenkään kivaa? Ei varmaan.
Vko 35/2020
Lauantai, purkupäivä:
Miehet lähtivät töihin siinä 6.30 aikaan. Saapuessaan Vantaalle siinä ennen kasia, oli tukkirekka jo pelipaikoilla. Purku alkoi siis aikas heti. Itse tulin vasta kymmenen pintaan, silloin oltiin heiluttamassa kattorakenteita. Noh, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mun kuvista ei ehkä voi sanoa samaa, mutta yritin vangita kaikki tärkeimmät edes jotenkin. Kuvien järjestys voi olla hiukan outo, mutta hermo meni viidennen kuvan paikalleen klipsuttelun jälkeen.
Sunnuntai, kasausta:
Seuraava päivä olikin sateinen ja märkä. Mutta eipähän tullut kuuma. Kuvat taas saavat puhua puolestaan. Vähemmän niitä tuli tästä vaiheesta sitten nähtävästi otettua, vaikka tämän päivän homma oli paljon haastavampi kuin edellisen. Eli kokoaminen hard, purjaminen iisii. Koska ei ollut puutavaraa, oli hommat pakko lopettaa siihen, kun väliaikaistellinkien korkeus loppui. Ei ollut järkeä pelätä henkensä puolesta, kun hommia pystyi kuitenkin siirtämään parin viikon päähän. Onni on hyvä tukkirekkatyyppi, joka lupautui meitä auttamaan niin kauan kuin tarpeen on.
Vko 36/2020:
Väliviikko. Tukkirekka haki vielä viimeisiä kamoja (peltejä, lautaa jne.) Vantaalta, kaveri toi ikkunakarmit. Mummo tuli käymään viikonloppuna, jolloin mies sai tehtyä alapohjan runkoa. Tukkirekan seuraavaa käyntiä varten tulee tehdä tellingit, joilla uskaltaa liikkuakin.
Vko 37/2020:
Lauantaina tellingit ylhäällä ja tukkirekka pihassa. Vettä alkoi tulemaan kunnolla vasta, kun viimeinen hirsikerta oli ylhäällä, onneksi! Rekan avulla siirrettiin vielä ylös katevanerit, kattoniskojen puutavara sekä haltijapalkki. Käsipelillä niiden sinne saaminen olisi ollut aika mahdotonta, vaikka olisikin ollut kaivuri apukätenä.
Sunnuntaina oli jo kauniimpi sää ja kehikko näytti kauniilta kuin karkki hohtaessaan hopeana kilpaa auringon kanssa. Surettaa ajatus hirsien peittämisestä lähitulevaisuudessa, mutta niin se on vain tehtävä. Onneksi on kuvat muistuttamassa ja toivottavasti tuleva julkkarilaudoitus yhtä kaunis ❤ Tehtiin lattialaudoille taapelikatos, jossa voivat huoletta olla niin kauan kuin tarpeellista.
Vko 38:
Muistetaan kurkihirsi-viikonloppuna. Mies ja kaivurimies pistivät kurjen paikoilleen liinojen avulla kivassa sivutuulessa. Ei ollut kuulemma helppoa. Me oltiin pojan kanssa ihan vaan mökillä ja sukuloimassa. Saatiin vaan kuvia lopputuloksista. Se oli kiva!
Nonni, siinä sitten taas tämä neljä viikkoa kerrattuna. Ensi viikolla olisi luvassa kattorakenteiden laittoa, josko tässä lähiaikoina olisi katevaneritkin paikoillaan. Huopa laitetaan vasta ensi vuonna, siihen asti mennään vaneri/pressu-kombolla. Seiniin kun saadaan vielä pistettyä tuulensuojalevyt niin sitten voi alkaa tekemään sisäpuoltakin. Kiva päästä sisätiloihin eikä tartte miettiä minne vesi menee.
Ensi kertaan siis palleroiset! Stay tuned!
Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus 