Jos viime viikon teemana oli peittäminen niin nyt se on purkaminen. Ja hitsi, mies on purkanut niin maan perkeleesti!

Perjantaina mies purki siivouskomeron. Koolausten väliin oli joku pieni hiirulainen heittänyt henkensä. Vain karvat ja luut olivat jäljellä. Oli kiva huomata, että kattopaneelit olivat sielläkin hyvässä kunnossa. Ai että, kun tilasta tuli iso kun tuosta pikkuhuoneesta sai seinät pois.

Lauantaina minä lähdin äiteeni kanssa Fiskarsiin Slow Food Festivaleille. Mies jäi jatkamaan purkuhommia. Kun tultiin takaisin, olivat hommat taas edenneet kovaa vauhtia. Nyt tila näyttää vieläkin isommalta!

Muutettiin vähän sitten tuota tulevaa pohjapiirrustusta. Ei tehdäkään pientä lastenhuonetta meidän vanhan makkarin paikalle, vaan tila jätetään tuollaiseksi isoksi, josta on sitten pääsy meidän makkariin oven kautta. Lapselle/lapsille on sitten tuo iso ja korkea tila. Siinä vaiheessa, kun lapset haluavat yksityisyyttä, saavat siirtyä yläkertaan asumaan. Tästä tulee sitten varmaan joku työhuoneen tapainen tms. Ovi ja seinä tähän tilaan kuitenkin tulee, joka erottaa huoneet kph/khh-tilasta. Se tulee tuohon oikean kuvan palkin kohdalle. Siihen tulee siis väliseinä, jonka keskellä on pariovet. Tehdään joo kyllä varaus mahdolliselle väliseinälle myös sinne sisemmäs, jos alkaakin jossain vaiheessa kaduttamaan 🙂

Ennen festareita ehdin vähän tehdä täällä asumispuolella sisustuksellisia hommia. Seinään saatiin veitsiteline ja liitutaulu (enää ne samperin liidut puuttuu…).

Sunnuntaina mies, yllätyyyys, jatkoi purkamista. Nyt osansa sai kylppäri, josta piti ensin purkaa suihkukaappi. Sen jälkeen pihalle lähti lavuaari ja putket. Sitten vaan seinää alas. Oli erittäin mukava huomata, että lattiassa ja seinissä on vesieristeet. Ehkä ei siis ihan lahonnutta puuta odotettavissa lattian purkamisissa.

Aika silleen uskaliaasti on kaupungin miehet katkoneet noita hirsiä. Tuon oikean puoleisen kuvan aukon hirret on silleen vaan vedetty katki ilman minkäänlaista tukea. Eli ekaksi pitää laittaa tuohon tukilauta kylkeen, ettei seinä kaadu, kun kovalevyjä poistellaan.

Vessa tuntuu nyt yhtä aikaa isolta ja pieneltä. Isolta siinä mielessä, että kun suihkukaappi on poissa niin tila tuntuu avaralta. Mutta pieneltä taas siinä mielessä, että tuohon tilaan pitäisi tulevaisuudessa mahduttaa, mielellään vielä jotenkin kauniisti, se sama kaappi, tupla-altainen allastaso sekä pönttö. Se, että tila on sen kolmisen metriä korkea, antaa kyllä oman ilmavuutensa, mutta ei sitä kuitenkaan haluaisi pienestä tilasta vielä pienemmän näköistä huonolla tilaratkaisulla. Mutta joo, pitää kattoa ihan ajan kanssa sitten noita putkien ja viemäreiden paikkoja, ettei tule huonoja ratkaisuja jo siinä vaiheessa tehtyä.

Minä pesin sunnuntain pyykkiä pari kolme koneellista. Siirtelin asioita paikasta aa paikkaan bee, koska vasta nyt kun täällä asuu, tajuaa miten homman pitäisi toimia. Kun muutettiin niin päätettiin, että jotkut asiat menevät tuonne ja toiset tänne. Noh, asuminen on osoittanut jotkut ratkaisut vääriksi ja nyt siirtelen nyssyköitä ja pussukoita uusille paikoilleen. Kivaa pikkupuuhastelua 🙂

Mutta siinä varmaan tämän viikon osalta kaikki häppeningit. Jotenkin tämä purkuvaihe on taas ihanaa, pienessä ajassa saa niin suuria ja näkyviä muutoksia aikaan! Ja tämä ns. tutkimusmatkailu talon historiaan on tosi kivaa. Pintojen alta löytyy kaikkea kivaa ja vanhaa, ne kertovat eletystä elämästä.

Ensi viikolla purkamiset jatkuvat jälleen. Seuraavaksi vuorossa taitaa olla vessan loppuhommat, kovalevyjen purku sekä sen jälkeen lattioiden purku. Tai näin on ajateltu. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tuleman pitää 🙂

Viikon kissakuvia on kolme. Kahden kuvan pääosassa on Tirppa, joka on löytänyt tö best pleis evö lämmittää masulia. Kolmannessa on hurrrrrrja Peppi, joka leikkii höyhenkepillä. Olkoon siis hiiret varuillaan, kun tällainen metästäjä on talossa!

 Hyvää viikkoa kaikille ja nyt ollaankin sitten jo lokakuussa! Kohtahan on joulu!!