Vko 36-38/2015: Hirsimiesten odottelua ja kivien potkiskelua

Heti näin alkuun pahoitteluni, ettei postauksia ole viimeisinä viikkoina tullut. Syy on yksinkertainen: työmaalla on hommat olleet suhteellisen seis. Nyt sitten tulee tällainen kokooma parilta viime viikolta.

Miehenpuoli lähti työkeikalle Lappeenrantaan viikolla 36. Tuli kyllä viikonlopuksi kotiin ja silloin saatiinkin jotain tehtyä. Mies alkoi purkamaan, mun inttämisen takia, keittiön ja olohuoneen välisen väliseinän alakoolinkeja. Ekaksi ajateltiin antaa olla, koska koolinkien välissä oli kaikkea mahdollista töhnää, rappinkia ja vanhaa lasivillaa ja sun muuta. Ihan hyvä kuitenkin, että tultiin toisiin aatoksiin. Tältä näyttää hirret, kun niiden väliin on joskus vuonna nakki pistetty vanha valurautainen vesiputki.

Vanha vesiputki oli siis laitettu tuossa ekassa kuvassa näkyvien hirsien väliin. Alle oli laitettu vähän purua ja päälle vanhaa lasivillaa. Ei ollu puu oikein tykännyt kondensiosta 🙂 Mutta hirsimiehet vaihtavat nuokin. Kuhan aloittavat.

Mä kävin tuolloin Turun lähistöllä Marttilassa, jossa myytiin vanhoja ikkunoita ja ovia. Oli kyllä kiva pariskunta, joilla (melkein) takana samanlainen urakka kuin meillä. Heillä mennyt noin 10 vuotta, mutta he ovat tehneet kaiken ihan omin voimin. Ja siihen taloon ei aiemmin tullut edes vesi, joten vois sanoa olevan olleen isompi urakka kuin meillä. Ostin neljä ovea, joista voi modata pariovet, sekä yhdeksän ikkunaa, jotka pistetään eteispatteihin sitten joskus. Kuvia ei sitten olekaan niistä. Tietenkään.

Kaivuriäijä kävi perjantaina tekemässä pihalle vähän vallihautaa. Lauantaina, kun minä olin kaukomailla, mies teki  piikkaustöitä kaivannossa. Kaivuriäijä löysi maasta vanhat sokkelit, jotka piti piikata auki, jotta kaivantoon menevät runkosähkö- ja päävesijohto mahtuvat kulkemaan.

Eli tuolla tulee jatkossa menemään nuo johdot tekniseen tilaan. Timattiporari saa tehdä reiät sokkeliin maalämpöputkia varten.

Viikon 37 mies olikin sitten poissa maisemista ja mun piti tehdä vähän hommia. Perjantaina tuli käymään sähkäri ja Raaseporin Veden mies sekä timanttiporari. Netistä ostetut viemärikamat pitivät kanssa tulla perjantaina, jotta olisin saanut kamat railoon ja sitten railon kiinni. Ettei nurkkakivet tipu. Mutta eivätpähän tulleet, runkovesijohto tuli vasta seuraavan viikon torstaina. Oli tehnyt kiekan Maarianhaminan kautta. Loogista.

Noh joo, mutta porari sai kyllä hommansa tehtyä, vaikkakin aikaa meni ehkä enemmän kuin mitä ajateltiin. Hienot reijät, joiden poraamiseen meni vain 7 tuntia. Voi porari raukkaa…

Sähkäri toi kuparia maadoitukseen sekä kolkytä metriä maakaapelia, joiden avulla saadaan sähköt siirrettyä parempaan paikkaan. Mittari jää ulos, mutta taulu tulee tekniseen tilaan. Kyllä se siitä.

Viikolla 38 aloittivat hirsimiehet työssään. Tiistaina. Sinä neljänä päivänä kun olivat töissä, saivat aika paljosti aikaan. Kuvat kertovat enemmän kuin miljoonasataa sanaa.

Tuo valu tuossa lattiassa on tehty kahta asiaa silmällä pitäen: puuhellaa varten tulee tukimuuria leventää ja sitä vasten pistetään lepäämään myös olohuoneesta tuleva alushirsi sekä näiden kahden huoneen väliin laitettava korvaushirsi, joka piti poistaa suhteellisen pitkältä matkalta, koska a) vesiputki ja b) ollut tulisijan takana ja muuri tehty siihen päälle. Hirsi siis oli menettänyt elinvoimansa. Muurin alle tehdään valu samalla, kun pönttisten tukimuureja vahvistetaan ja nostetaan pilariharkoilla korkeammalle.

Mies tuli takaisin sivistyksen pariin perjantaina, jolloin käyntimme kävi kohti Lohjaa, josta olimme hankkineet betonimyllyn. Veri händi remonteissa. Ja aina voi myydä eteenpäin, kun ei enää tartte. Siitä sitten Billnäsin Rakennusapteekin kautta kotio. Apteekista jäi hanskaan koivun tuohta ja pellavaa (rivettä sekä nauhaa). Reissailun jälkeen pistimme pihakaivantoon uuden runkovesipiuhan sekä putkitimme maakaapelin. Aloitimme myös kaivannon täyttämisen. Olisi hyvä saada ainakin räystäiden lähettyville maa-ainesta alle, jottei sadevesiputket lähde kaivantoon. Huomasimme, että kovalla sateella ei vesi menekään oikeaan paikkaan vaan osa loiskuu ylivuotona maahan, joka sitten taas alkaa pehmenemään ja näin. Siinä meni tovi. Ihan hauskaa hommaa, vaikkakin aika rankkaa. Loppui puhti siihen.

Lauantaina alkoi ekan pönttiksen tukimuurin korotus-urakka. Kuvia pistän taas, koska olin aika statistin roolissa tässä 😀 Sunnuntaina homma jatkui saman homman parissa. Silloin vedettiin toinen kerros pilariharkkoja sekä päälivalu. Hirsiä yritettiin suojata koivun tuohilla. Tuohia siis laitetaan valun (veden) ja hirren väliin, jottei hirsi ota nokkiinsa ja ala lahota (taas). Hyvä siitä tuli, vaikka olikin aikamoista palapeliä. Muurin alta oli siis poistettu yksi hirsi ja se kolo piti täyttää valulla sekä jollain kovalla aineella, jottei muuri tule alas. Me pistettiin sinne tiiliä. Kyllä siitä hyvä tuli.

Sinänsä hauska huomata, että vaikka sitä ajattelee, ettei täällä nyt ole mitään tehty, niin kun asioita kirjoittelee ylös ja alkaa kunnolla muistelemaan, että mihin aikaa on käytetty, niin huomaa, että on sitä sittenkin ihan mukavasti saatu asioita etiäppäin.

Hyvä me! Ensi viikkoon balleroiset. Silloin tulee lisää valu- ja hirsijuttuja! Ne vasta onkin mielenkiintoisia juttuja, saannen mainita!

Loppuun. Kissa, joka näyttää hylkeeltä. On raksu maistunut.

image

Vko 34/2015: Ikkunanmaalaamiset ja vuoliaisten tukemiset jatkuu

Viikko meni ihan siivillä! Tälle viikonlopulle oli suunnitelmissa jatkaa ikkunoiden parissa, kuten myös jatkaa tukien tekoa alapohjaan. Sää oli meille vieläkin suosiollinen, aurinko paistoi kuin viimeistä päivää. Oih, ihanaa! Perjantaina meille tuli taas ruohonleikkuuapua naapurista. Tällä kertaa he olivat poikia, heitä oli kaksi ja he olivat aivan tappavan suloisia! Saannen esitellä, Kingi ja Blingi:

Lauantai menikin sitten mulla ikkunanmaalaushommissa, mies taas paineli alapohjaan tekemään niitä tukien betonivaluja. Vedin ikkunoihin ja karmeihin lisäkerroksen. Karmit olisivat siis valmiit, ikkunoihin menee mahdollisesti vielä toinen kerros.

Kun maalaushommat olivat valmiit, menin kattelemaan miehen hommia. Sehän hommaili oikein hienosti, valut saatiin tehtyä nopsaan kuin mikä. On se niin tehokas ❤

Sunnuntaina siirryin ensimmäisenä käyttööntulevan oven maalinpoistoon ja hiomiseen. Tämä ovi on Someron tuliaisia. Tämä tulee tulevaisuudessa juurikin tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvään oviaukkoon. Olohuone tulee olemaan, toisen puolen remontin ajan, meidän makuuhuoneemme ja me todellakin haluamme pitää kissat poissa sieltä. Jos ei öisin, niin ainakin päivisin. Pirulaiset rakkaat. Hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin  🙂

Mies jatkoi tänään tukien tekoa. Sai valmiiksi. Hieno, mahtavaa.

Lisäksi Mies etsi kunnallisen viemäriverkon putken, johon uusi viemäri pitäisi yhdistää. Varmaan voisi konsultoida vesimiestä ennen toimenpidettä. Ehkä.

image

Seuraava urakka olisikin sitten tuon oven maalaaminen, ennen sateita siis (keskiviikkona taitaa sataa pitkästä aikaa), sekä tämän kasan kevyt hiominen, jotta uusi maali saadaan pysymään kiinni. Työn sarkaa taitaa olla vähäksi aikaa.

image

Olikohan siinä kaikki tältä viikonlopulta… Ei muuten ollut! Kävin Billnäsissä kääntymässä sunnuntaina ja löysin mitä mainioimman paikan: Miesten kirpputori. Löytyi höyläpenkkejä, ovia karmeineen ja kaikkea mahdollista tilpehööriä. Oli aivan taivast mulle! Mies, joka kirpparia piti, asuu tuossa meidän naapurissa. Hauska yhteensattuma 🙂 Ovia siis saadaan tarvittaessa lisää. Ja voisin kuvitella, että niitä tarvitaan. Aina tarvitaan lisää ovia. Ovet ovat elämänsuola. Ah, ovet! Öh, joo ehkä mä lopetan tähän ja menen hakemaan ruokaa, alkaa päässä vippaamaan 😀

Ensi viikkoon palleroiset, aurinkoista viikkoa taas! Toivottavasti sää ei nyt suoraan syksyyn siirry…

Vko 29/2015: viimeinen lomaviikko, reissuja ja touhuamista sopivassa suhteessa

Viimeistä viedään eli kesäloman loppu häämöttää. Paljon saatiin tällä viikolla aikaan, mutta jäi sitä vielä tehtävää loman jälkeisellekin ajalle.

Maanantai pyhitettiin maapohjan puhdistukselle tulevassa keittiössä sekä olohuoneessa. Ja kun oltiin keittiössä oma aikamme moskaa ulosheittäneet, tulimme siihen tulokseen, että vuoliaiset menevät tässäkin huoneessa vaihtoon. Liikaa vettä virrannut niiden välissä, ei osaa sanoa miten paljon saanut siipeensä. Ei siis oteta riskejä tämänkään kanssa. Ja kun tämä päätös oli tehty, oli ihan turha yrittää repiä puu- ja muuta ainesta vuoliaisten välistä: se kannattaa tehdä vasta sitten kun vuoliaiset ovat poissa, on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Kaikkea ei saada ikinä pois, joten otetaan suurimmat. Turha alkaa ylikorjaamaan, kun eivät ole tähänkään asti mitään kasvustoa kasvattaneet puun pintaan. Hiekka, joka nyt kasattu keskelle keittiöhuonetta, levitetään ymäriinsä, jotta saadaan ilmalle parempi kulkemareitti. Kun oltiin aikamme revitty niin lopetettiin. Ei taas jaksanut, loppu into. Ihmekö tuo. Illemmalla katto-mies kävi kääntymässä ja toi toisen, korjatun, pönttiksen. On sekin vaan niin hieno! Ei kuvaa kuitenkaan tajuttu ottaa.

Tiistai vietettiin mökillä. Minä kävin venheilemässä Sipoon edustalla isän, siskon miehen ja siskonlapsien kanssa. Oli kyllä hauskaa, kivempaa kuin pentuna. Jotenkin enemmän luotti itteensä eikä vain ajatellut, että tippuu rantautuessa veneen alle tai jonnekin muualle uppeluksiin. Tällä reissulla oli sopivassa suhteessa aaltoja ja suvantoja. Illalla, kun oltiin kotio päästy, aloiteltiin vielä pönttiksen maalinpoistoa. Loppuivat akut koneista suht nopsaan, joten lopetettiin sekin homma siihen.

Keskiviikkona jatkettiin puoliksi siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin: minä pönttisten parissa ja Mies alkoi tekemään uusille vuoliaisten tuille valumuotteja. Sain aika hyvin tehtyä kun oli kaksi konetta, joissa eri hiomapäät sekä neljä akkua. Iltapäivällä oli ensimmäinen pönttis valmis.

image

Mies oli saanut muotit tehtyä, yhteensä noin 20 kpl, ja alkoi mallaamaan ekaa paikoilleen. Siihen sai se päivä päättyä, koska ruokaa piti saada ja sitä piti hakea kaupasta. Jäi hyvä fiilis.

Torstaina oli ajatuksena käydä piipahtamassa puusepän talossa Fiskarissa. Oli kyllä kiva nähdä talo, jossa oli saatu aikaan valmista pintaa, ja joka kuitenkin läpikäynyt saman muodonmuutoksen kuin meidänkin talo tulee läpikäymään. Ihan nopsa käynti se ei sitten ollutkaan, jäätiin vähän suistamme kiinni. Neljä tuntia turistiin asiasta ja sen vierestä. Mutta oli todella mukavaa, avauduttiin puolin ja toisin erinnäisistä asioista. Avautuminen on aina kivaa. Ja kun kuuntelevana osapuolena oli vielä sellainen, joka on tehnyt samat hommat kuin mekin, niin sai vertaistukea jotenkin ihan eri tavalla. Ainahan sitä avautua voi vaikka kaupanmyyjälle, mutta ei sillä mitään mielenrauhaa saa. Se toinen osapuoli voi vain nyökytellä ja ynähtää myötätuntoisesti. Ei siinäkään tietenkään mitään vikaa ole, mutta voisin kuvitella olla myös kuuntelevalle osapuolelle aika hedelmätön keskustelu. Näinsilleesti niin. Se päivä meni niinku vähän sitten siinä, kello oli jo neljä kun palailtiin kotiin. Tehtiin ruoat ja katottiin telkkua. Kerättiin voimia seuraavan päivän koitokseen. Pihaan tulisi betonimylly ja mies alkaisi tekemään ekoja valuja. Minä jatkaisin toisen pönttiksen kanssa siihen saakka, kun Mies tarvitsee apua.

Siitä se perjantai sitten lähti, mä menin pönttisten pariin ja mies alkoi sovittelemaan muotteja paikoilleen. Koska oltiin oltu tosi fiksuja (NOT), niin ei oltu otettu ruokailuhuoneen rossilautoja pois kuin vasta nyt. Joo. Oli sitten pari puuta maassa. Kerpele. Ulkona alkoi satamaan, joten menin auttelemaan Miestä maapohjan puhdistamisessa. Se menikin sitten aika rivakasti kahdestaan ja muotit saatiin paikoilleen. Alla ennen ja jälkeen -kuvat. Jälkeen-kuvassa jo valettu laattakin.

Onneksi sadekuuro oli aika nopea ja päästiin betonimyllyä käyttämään suht nopsaan. Mä olin koneenkäyttäjä ja mies taas teki valoi laattoja sisällä. Pari tuntia vierähti ja voilaa, laatat olivat valmiit. Hyvä fiilis tuli kyllä kun saatiin kaikki aika pienellä vaivalla valmiiksi. Lauantaina apumieheksi tulee Miehen veli, jolloin suunnitelmissa olisi pistellä harkot paikoilleen, kuten myös tukiraudat. Apu tulee vasta viideltä, siihen mennessä mä pyrin saamaan toisen pönttiksen puhdistettua ja Mies taas vietyä harkot odottamaan valamista.

Lauantai valkeni aurinkoisena, mutta aloitettiin työt vasta 11 aikoihin. Piti tulla pitkä päivä. Nooh, mä jatkoin toisen pönttiksen parissa jonnin aikaa. Mutta koska emme olleet ladanneet kuin kaksi akkua, alkoi akkujen nopeampi ja nopeampi loppuminen tympimään. Miehelläkin alkoivat hommat olemaan siinä vaiheessa, ettei muuta pystynyt enää tekemään. Lähettiin sitten kauppaan. Kaupasta tullessa taivas alkoi näyttämään tummalta. Sadetutka näytti vielä pahemmalta. Vettä tulisi koko loppupäivän. Ja illan. Ja yön. Turhaan Miehen veli sitten tulisi auttelemaan, kun ei koneita voi käyttää. Vettä tulee kuin Esterin persiistä. Siirrettiin apu, ja homma, siis sunnuntaille.

Sunnuntai näytti lupaavalta sään suhteen. Sadetutkan tarkastus näytti, että sadekuuroja voisi tulla, muttei mitään suurempaa myräkkää näköpiirissä. Miehen veljestä ei kuulunut mitään, joten aloitettiin homma kahdestaan kympin aikoihin. Ja kahden kolmen aikoihin oltiinkin jo valmiita: kaikki harkot oli valettu ja sadettakin pidelty vähän aikaa. Splendid!

Se loma oli sitten siinä. Katotaan jos ensi ensi vkloppuna jaksamme mitään tehdä. Aamuherätykset tulevat olemaan helvatan vaikeita.

Tässä kuva kissoista, joilla vähän omaa kivaa. Tymät.

image

Ja lopuksi to-do-list ennen ja jälkeen loman:

Pari riviä on tullut lisää, pari on tehty puoliksi tai osin ja pari tehdään vasta hirsienvaihdon yhteydessä. Saatiin siis tehtyä noin 95 prossaa. Voisin jopa sanoa, että aika hyvin vedetty!