Jaahas, taas sitä on mennyt aikaa vaikka ja kuinka edellisestä julkaisusta. Oli kyllä tarkoitus lyhentää näitä välejä, mutta näin se vaan taas kävi… Tuntuu, että joka postauksessa aina sama virsi 😀
Loppuvuonna ei oikein tapahtunut mitään. Mies sai lasi/metalli/muovikierrätyskaapin valmiiksi ja se siirtyi eteiseen. Saa olla ilman mitän päällystettä jonnin aikaa.
Tammikuu 2020
Aloitettiin sitten taas hommien tekeminen, niin alakerrassa kuin ylhäälläkin. Ekaksi minä siirsin listoja sekä muuta puutavaraa yläkerrassa vähän pois jaloista eli tonne niskojen päälle. Mukavasti sai lisää tilaa.
Lisäksi pojalle saatiin hommattua ja seinäänlaitettua puolapuut. Kova hitti.
SEKÄ suurimpana, saatiin tehtyä meille siivouskaappi. Joka tietenkin aiheutti remonttikaman siirron jo muutenkin täpötäyteen porrashuoneeseen. Onneksi sopu sijaa antaa.
Mä sain myös tehtyä sellaisia pieniä asioita, jotka ovat häirinneet jo jonnin aikaa. Eli kylppärin kynnyksen siistiminen (loppuunsaatto menee jonnekin eläkeikään tällä vauhdilla) ja kodarin erilaisten kuivaushärpäkkeiden modaaminen taikka varastointi. Ja hei, sainhan mä kylppäriin tuollaisen ihanan lipastonkin hommattua!
Helmikuu 2020
Ensimmäinen projekti oli keittiön vikan seinän pinkopahvittaminen, tapetointi sekä panelointi. Ja sehän tuli sutjakkaasti tehtyä! Tuli just sellainen kuin mitä halusinkin.
Maaliskuu 2020
Ja nythän pystyi alkaa laittamaan ns lopullista sisustusta paikoilleen! Tähän asti kaikki alhaalla olevat huoneet (keittiö/olkkarit) ovat olleet sellaisia säilytyspaikkoja. Asiat laitetaan paikoilleen, kun kaikki on tehty. Ja nyt oli se aika, kun kaikki siirrettiin sinne minne kuuluvatkin! Jee!
Kenellekään ei varmaan tullut yllätyksenä, että kaikkien kaappien alta löytyi aika monta mun ponkkaria sekä tietenkin kaikkea muutakin 😀
Ja sitten tuli viikonloppu, kun poikapoikanen oli siskollani hoidossa, ja vanhemmat pääsivät todenteolla yläkerran kimppuun! Ai että oli palkitsevaa siirtää niitä sataan kertaan siirrettyjä kamoja taas paikasta A paikkaan B, siitä sitten Cn kautta Dhen. Mutta saatiin sekin tehtyä!
Huhtikuu 2020
Säät hellivät alku kuukaudesta ja olimme ulkona. Mies teki puuhommia, ihan käsin pätki noita kaadettuja puita. Sai agressiotaan purettua… Eipä sitä kauheasti missään pysty käymäänkään, koska maailmantilanne, mutta miksipä sitä muualle lähtisikään, kun voi olla kotona. Minä maalailin kodarin seiniin tulevia listoja yläkerrassa. Pellavaöljymaalin kävin ostamassa naapurista Rakennusapteekista. On se vaan niin kätsyä, että on perinnerakentamisen kauppa lähellä. Vaikka toimiihan niillä verkkokauppakin aivan mallikkaasti.
Kätevänä emäntänä tein myös pataleivän med cashew ja karpalo. Oli hyvää!
Ja nyt sitten siihen tämän vuoden isoimpaan juttuun eli saunan rakentamiseen. Nyt ollaan päästy jo niin pitkälle, että demolition on aloitettu. Minä kävin hajottamassa yläkerran pääsiäismaanantaina. Oli ihanaa, vaikkakin viha lasivillaa kohtaan vain kasvoi.
Aika samanlaisia uutisia ollut v 1957 kuin nytkin. Onko sitten hyvä vai huono juttu, että nämä pulpahtelevat esiin aina tasaisin väliajoin, en tiedä.
Alakerta talosta on ihan hirrellä eli se on paljon helpompi purkaa vanhoista seinäpäällysteistä.
Ja sitten sain Ikeasta pakettini, joka toi helpotusta reseptikirja/lehti-ahdinkooni. Sopivat mun mielestä siihen oikein hyvin. Kyseessä siis Ikean tauluhyllyt sekä Ikean lehtiteline. Kyllä ny kelpaa.
Nonni, se tais olla sitten taas siinä! Paljon on saatu, kai, tehtyä, vaikka joskus tuntuukin pyörivän vain paikallaan.
Palaamme toivottavasti ennen kesälomia! Kissakuvaan lopetamme tämän lähetyksen, vuorossa Smärta-Martta ja niin sanottu masu-ansa.
Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus 