Toinen lomaviikko alkoi jännissä merkeissä, kun alkumetreillä tipuin lahojen rossilautojen läpi maahan. Tai siis puoliksi tipuin: toinen jalka jäi ylös ja toinen meni läpi. Onneksi en ole enää niiiiiin jäykässä kunnossa kuin remontin alussa, olisin mennyt varmaan kahtia. Mutta vähän tuli damagea. Ja piti vähän aikaa miettiä onko kaikki osaset vielä paikoillaan. Hengittelin syvään vähän aikaa. Kädet ja jalat toimivat ja pääsin ylös. Noh, onneksi ei pahempaa käynyt.

No joo, mutta asiaan. Koolingit saatiin ylös viimeinkin myös porrashuoneesta ja päästiin katselemaan vähän missä kunnossa niskat ja seinähirret ovat. Suht rämänä ne olivat. Vettä oli päässyt jostain vähän kaikkialle. Lahoa oli niin seinässä kuin myös niskoissa. Monet saadaan veisteltyä pois, mutta kyllä sitä ainakin yksi kokonainen niska menee vaihtoon, kuten myös pari osaa seinähirrestä parista kohtaa. Monet vaurioista oli tosi vanhoja, niitä vaan ei oltu koskaan korjattu, kun ei ole niinkään kantavasta rakenteesta kyse. Mutta this was expected, ei siis tullut yllätyksenä.

Jussi tuli katsomaan keskiviikkona hirsien tilannetta ja vähän mietittiin mitä niille voitaisiin tehdä. Päädyttiin Miehen kanssa siihen, että korjataan nämä kaikki samaa aikaa kuin muutkin hirret eli elokuu/syyskuu-akselilla.

Keskiviikkona siivottiin kanssa vähän porrashuoneen maapohjaa. Oli sitä kökköä ja roskaa ja kaikkea siellä ”aika” paljon. Ja mikä olikaan parempi tapa käyttää hellepäivä kuin huhkimalla ulkona kaiken sen körtsän keskellä 😀

Torstaina oli vähän löysempi päivä. Raaseporin tiedottaja kävi käymässä ja katsomassa työmaata. Toi samalla meille vähän kiitos-lahjaa siitä kun annettiin haastattelu Raaseporin kamppikseen. Käynnin jälkeen lähdin kirjastoon hakemaan kaikki hirsikirjat, jotka olivat tarjolla. Pitää tutkia ja pähkiä miten asioita tehdään, ettei ihan urvelolta vaikuta 😉

Perjantai saapui yhtä kauniina kuin nämä pari muutakin edellistä päivää. Aloimme ottamaan olohuoneen rossilautoja ylös ja tutkimaan mitäs sen maapohja oli syönyt. Ei ollut niin pahasti roskan peittämä kuin porrashuoneen. Which was nice. Kuvassa näkyy tiilitukia, joilla niskoja on tuettu.

Seuraavaksi alettiin availemaan tulevan keittiön lattioita. Oli tukittu aika hyvin tulevan kuraeteisen puoli myös tuolta puolelta. Myöskään porrashuoneesta ei ollut näkyvyyttä eteisen puolelle. Tämä muistutti paljonkin betonieteisen tilannetta alussa, samankaltaisuutta oli… Liikaakin. Ei siinä sitten mitään kun Miehelle kuppiterä porakoneeseen ja ei kun vaan lattiaan reikiä poraamaan. Pahoille aavistuksille saatiin vahvistus kun reikään tungettu sorkkarauta osui betoniin. Edessä siis on jossain vaiheessa samanlainen betoninpoistosavotta kuin betonieteisenkin kanssa. Mietittiin kyllä, että ei alettaisi tekemään ko. tilasta rossipohjallista. Yksi vaihtoehto olisi, että valettaisiin lattiaan betoni, sen päälle vesikiertoinen lattialämmitys ja kaiken päälle laatta. Liikaa riskiä ei haluaisi tuon kanssa ottaa. Sokkeli on tuossa kohdin niin pieni, ettei tuuletusta ole ehkä mahdollista saada toimimaan niin, ettei kosteus nousisi maaperästä rossipohjaan ja näin lahottaisi puurakenteita. Mutta pitää miettiä ja konsultoida eksperttejä, tuokaan ratkaisu ei taida olla riskitön. Onneksi on aikaa pähkiä.

Samalla kun tuo betonihavainto tehtiin, tajuttiin myös, että tämähän tarkoittaa myös sitä, että viemäriputki on siellä betonin sisällä/alla. Ja kuraeteisen remontointi tehdään vasta vaiheessa kaksi. Eli miten hitsissä me saadaan pskavedet sinne kunnan viemäriin ilman, että kuraeteisen lattia räjäytetään jo nyt?? Pienen pohdinnan jälkeen muistettiin, että betonieteisessä olleen vessan viemäri oli liitetty vanhaan betoniseen viemäriputkeen eli ei samaan kuin talon muut viemärit. Minne siis siihen johdetut likavedet menevät ja voisiko sitä kautta mennä jatkossa keittiön/vierasvessan putket? Tuumasta toimeen ja takapihalle, josta löydettiinkin vanha kaivo, jossa oli yhdysputki talolle päin. Kaivo ei siis kuitenkaan ole kunnallistekniikan viemärikaivo vaan joku vanha kaivo, johon johdetut vedet ja kakat menevät suoraan meidän takapihan maapohjaan. Ei hyvä. Ei todellakaan. Näin ei saisi mennä talossa, joka on kunnallistekniikkaan liitetty. Melkein alkoi ottamaan päähän. Kaupungin sivuilta löytyi ympäristötarkastajan nimi ja puhelinnumero, sitä kautta saatiin sovittua maanantaille tapaaminen meidän talolla tarkastajan ja jonkun Raaseporin Veden lvi-tyypin kanssa. Katotaan miten ne vedet menevät, miten niiden pitäisi mennä ja miten ne saataisiin menemään niin kuin halutaan. Pähkäiltäväksi sitten jää kuka maksaa ja mitä. Mehän ei makseta kaupungin mokien korjaamisia, joten luulisin sieltä tulevan maksumies. Toivottavasti.

Vielä kirsikkana kakun päällä oli rakennussuunnittelijan käynti. Löysin tässä päivänä muutamana netistä Fiskarissa pääkallopaikkaansa pitävän suunnittelijan tiedot ja sovittiin reffit täksi päiväksi. Käytiin talo aikasmoisen perusteellisesti läpi, aikaa meni sellaiset kolme tuntia. Voisin siis sanoa, että olemme löytäneet ”sen oikean” eli rakennussuunnittelijan, joka ymmärtää tämän meidän projektin päälle. Sellaisen, joka ei ehdota rakennuksen polttamista. Tai tuomitse kaikkia hirsiä homeisiksi tai lahoiksi. Oli realistinen, puhui meille kuin ihmisille (tasa-arvoisille) ja kuunteli mitä meillä oli sanottavaa. Mä tykkäsin. Mä tykkäsin paljon. Nyt on hyvä mieli.

Pitää vielä laittaa kuva noista meidän tulisijojen alusista. Rakennesuunnittelija sanoi, ettei ole ikinä nähnyt tällaista viritystä. Jokaisen tulisijan sekä muurin alla menee hirret. Hirsi ja betoni/muu kosteus ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta miten ne voi saada pois niin, ettei koko tulisijarakennelma kaadu?? Nooh, sitä kysytään sitten ensi viikolla Kauno Virkiltä, joka tulee tutustumaan kohteeseen.

Lauantaina huilattiin, oltiin Miehen veljenpojan synttäreillä ja sen jälkeen ei jaksanut enää riehua. Tehtiin kyllä periaatepäätös eteispattien lipan poistosta. Tulee vähän kauniimpi ja perinteisemmän näköinen. Havainnekuvat alla. Pois lähtee tuo lippa ulko-ovien päältä. Ulko-ovetkin vaihtuvat, koska (lainaten rakennussuunnittelijan sanoja) ne ovat harvinaisen rumat.

Sunnuntaina siivoiltiin takapihaa. On se ihmeellistä miten sitä kaikkea moskaa vaan kerääntyy ittekseen erinäisiin paikkoihin. Lopputulos kuitenkin miellytti silmää.

Mä tein myös tilapaisen följarin tilalle tulevan pysyvän tolpan reijät näppäränä tyttönä. Tai siis mies porasi ja mä talttailin. On se hiano.

Siihen oli sitten hyvä lopettaa.

Tähän loppuun on hyvä laittaa se pakollinen kissa-kevennys. Tällä kertaa siihen sisältyy itse tehty aktivointilelu (vessapaperirullaan kiinnitetyt raksut) ja yliaktivoituneet kissat (sotkusta syytän myös kissoja 😀 )…