Vko 17/2015: betonieteinen, we are coming for you

Kuten otsikosta näkyykin, oli aika siirtyä betonieteisen kimppuun. VIHDOINKIN!!

Mutta alkuun vähän kuluneesta viikosta. Konsulttimme Jussi oli käymässä tiistaina. Sen jälkeen oli hyvä fiilis. Maailma ei ollut kuolemassa, vaikka Simppa nyt seinässä olikin. Hirsiä vaihtoon ja noin. Ei paha. Ei ainakaan sanottuna, tekeminen voi sitten ehkä olla jotain muuta. Kävimme koko talon läpi, mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja noin. Hyvä iltapäivä. Jäi vähän toisenlaiset fiilikset kuin sen rakennesuunnittelijan käynnistä. Silloin oli mieli musta, kun talo on ihan homeessa ja laho ja jajajajajajajaja… Argh. Minä en todellakaan pysty työskentelemään tuollaisen negatiivisen energian lähettilään kanssa, etitään siis joku toinen kun tarvis. Joo, mutta siis päädyttiin Jussin konsultaation pohjalta siihen, että kengitys tehdään ekaksi ja sen jälkeen vasta tehdään seinän korjaus. That is good.

Perjantaina, töistä tullessa, poikettiin Kirkkonummen K-raudassa, josta ostettiin Miehelle vähän työkaluja. Onhan se kivempi tehdä niitä töitä kun vermeet ovat kunnossa. Aiempi akkukone alkoi olemaan aika lailla loppusuoralla, joten ostettiin Makitan akkukonesetti, johon kuului akkuporakone ja iskevä ruuvinväännin. Ny on vääntäminen ja poraaminen taas mielekästä puuhaa, kun ei tartte sadatella koneen tehottomuutta.

leluja

Mies sai töistään myös ultimaattisen hifitusmaximus-sarjan, johon kuului kaikki tarpeellinen remonttipuolen äänentoistoon. Kuten kuvasta huomaa, on mies av-alan ammattilainen. Tavalliset duunarit olis pistäneet kajarit pliisusti olamme hyllylleen. Ei meillä. Meillä ne porataan katostaan hyllyyn. Eripäheen näköistä.

audioo

Lauantaina sitten aloitettiin hommat aamukahvien jälkeen hyvällä sykkeellä ja energialla. Mies meni betonieteiseen repimään koolinkeja ja mä suunnistin porrashuoneeseen, josta aloin repimään lattioita auki. Joo, en sitten kauaa repinyt. Meni hermot. Isosti. Stanan muovimatot prkl. Siis oikeesti. Voiko olla viheliäämpiä kapistuksia?? Tuossa on vielä tuollainen kangas alla, joka ei anna yhtään periksi. Pistää vastaan niin himputisti. Koko ajan. Mies jaksoi kuunella kiroilua sellaisen tunnin ja sitten tuli ehdottamaan josko tulisin hänen kanssaan betonieteiseen tekemään jotain muuta. Tähän asti pääsin, aika paljon vielä jäljellä (noin 2/3)… Pitää löytyä parempi tapa saada toi pois. Muutoin pamahtaa joku suoni. Jussin käydyn keskustelun perusteella päätettiin laittaa myös niin sanottu följari (johtokara/tuki) porrashuoneen ja olohuoneen väliseen seinään, joka tukee hirsiseinää ja pitää sen seurassa. Nyt suoruuden ovat taanneet seinissä olleet koolingit. Nyt kun ne otetaan pois, on hyvä seinää tukea jotenkin. Tämä siis siksi, että seinään on tehty jälkikäteen oviaukko. Seinän rakenne siis on muuttunut alkuperäisestä olotilastaan. Kuvassa ajateltu föjarin paikka otettu vanhalle tapetille asti.

lattian purkamista 1

Alla olohuoneen puoleinen seinä. Se aateltiin jätettäväksi hirrelle, koska on varmaan ainoa jossa hirret ovat suht samankokoisia ja kokonaisia. Eikö jaksaisi miettiä miten följarin kulmat saisi kauniisti tapetoitua.

seinää1

No joo, menin sitten auttelemaan miestä betonieteiseen. Tein sen mitä pystyin eli pääasiassa neuvoin. Tein päällikön hommia. Antaumuksella.

Ekaksi lähti ikkuna karmeineen:

Sitten putsattiin seinää. Ikkunan koko jotenkin korostuu noissa tikaskuvissa, ikkuna taitaa olla Miehen mittainen.

Valitettavasti seinissä olevat tapetit piti poistaa suurimmalta osin seinän sienen takia. Yhden seinän vanhan vaakalaudoituksen päätimme kuitenkin jättää paikoilleen. Sen olla vanhat tapetit ovat tallessa jälkipolville.

tapetteja

Vähän oli mynnähtänyt ikkunanalunen, mutta ei niin pahasti kuin mitä ajateltiin.

ikkunan alunen

Löydettiin myös ikiaikasta graffitointia, joka on kuitenkin ehkä enemmän jotain nimenkirjotusta tai jotain. Pitää yrittää jos saisi koneella noita kirjaimia tuosta esille paremmin.

seinäkirjoitus 1

Seuraavaksi alettiin repimään lattioita poijes. Sepä olikin sitten taas hauskaa, naulat kun olivat metrisiä. Ei jaksettu kauaa. Senpäiväinen takki oli tyhjä.

lattianpoistoa

Sunnuntai-aamu valkeni sateisena (onneksi oltiin laitettu muovit ikkunattomaan huoneeseen…). Suunnitelma päivälle oli seuraavanlainen: minä lähden mammani kanssa antiikkihuutokauppaan Säkylään ja Mies jatkaa betonieteisen kanssa. Näin myös tehtiin.

Kun saavuimme Säkylään, huomasimme, että myös muut olivat löytäneet huutokaupan.

huutokauppameininkiä

Sain kuitenkin huudettua kaksi laatikollista vanhaa pöytää, jotka olin halunnutkin, ja vielä suhteellisen halvalla. Mukaan lähti myös vanha munalaatikko, jossa vanhoja pulloja, sekä vanha laatikko. Otin kuvia ja mittoja myös hirsistä, jotka matkaavat meille ensi viikon lauantaina. Ne tulevat hyvään käyttöön seinissä.

Ja kun naiset rillutteli huutokaupoissa, teki Mies ihan oikeita töitä:

Näyttäisi siltä, että betonivalu on ollut lattiassa jo ennen 80-luvun perusparannusta. Tällöin on vaan otettu pois vanha vesilinja ja louhittu uusille viemäröinneille paikat valuun. Olisi silloin ehkä kannattanut miettiä mitä lattiaan laitetaan. Tällöin lattiaan tungetut lasivillat eivät ainakaan olleet se paras vaihtoehto. Olivat meinaa painavia, kuulemma.

Jussi unohti tiistaina kansionsa meille, jota tuli hakemaan. Kattoivat Miehen kanssa betonieteisen tilanteen läpi. Ei kuulemma mitenkään hälyyttävää. Suhteellisen hyvässä kunnossa. Ja pitää ottaa huomioon, että kyse kaikista riskialttein rakenne/huone koko talossa. Pitää siis olla huokaista pienesti helpotuksesta.

Betonin purkaminen ei vaan ole helppoa näillä työvälineillä. Menee ikä ja terveys. Vuokrataan ensi viikonlopuksi siis vähän järeämpi peli, jotta homma menisi sutjakkaammin.

Tähän loppuu tämä kertomus. Seuraavaan viikoon. Peace and out.

Viikot 13-14/2015: stuff is happening (hitaasti mutta varmasti)

No huhhuh, taas on pari viikkoa mennyt huomaamatta ohi. Ei ole ehtinyt kirjoitella tännekään.Mutta nyt korjataan sekin vääryys kun laitetaan kirjoitettuun muotoon tapahtumat.

Aloitetaan siitä surullisenkuuluisasta suihkukaapista, jonka oli tarkoitus tulla vihdoin ja viimein 24.3. Otettiin lomaa oikein, että saadaan suihku paikoilleen ja noin. No ei tullut suihkua. Eikä ilmoitusta siitä ettei sitä tule. Mikäs sen mukavempaa. Ilma oli kuitenkin enemmän kuin suotuisa, joten saatiin jotain tehtyä ulkona: puukatos! Vihdoin! Ja käytiin ostamassa heavy duty -kottikärryt, joiden kasaamiseen meni jokunen tunti. Pidempään siis kuin puukatokseen. Nykyajan DYI-kamat ovat joskus hanurista. Kaikki pitää koota itte ilman suomenkielisiä ohjeita. Noh, saatiin kuitenkin tehtyä. Jippii!

Ja sitten löytyi pellolta vielä ihania leskenlehtiäkin!

kukkaa

Keskiviikkona marssittiin Kirkkonummen K-rautaan ja hankittiin sitä kautta samanlainen suihkukaappi kuin aiemmin hankittu. Taloon.com’lta rahat takaisin. Hyvähyvä. Joskus se suihku saadaan tähänkin taloon prkl!

Viikon 13 lauantaina soi miekkosella puhelin, kun oltiin aamukahveita naatiskelemassa. Ja kuka muukaan se siellä olisi kuin anoppi (ei siihen aikaan oikeasti kukaan muu soitakaan :D). Pyysi laittamaan kahvin tulille. Oli jo pihalla ja auto parkissa. Olipa kerrassaan herätys. Viimeisetkin unihiekat karistettiin silmistä kun alettiin touhuamaan. Ja touhuttiin kuulkaas kunnolla. Saatiin tuliaisiksi muun muassa Muurikka-pannu, jolle tehtiin (anoppi teki) hienon grillin. Kyllä kehtasi kesän ekat makkarat pistää tulille. Ja oli kuulkaas hyvää!!

Meillä kävi kanssa maalämpötoimittaja käymässä. Yksi kävi silloin lomatiistaina. Tämä nyt käynyt tuntui sen verran tomeralta ja aikaansaavalta, että jäi hyvä fiilis. Jaksoi kyllä haastaa 1,5 tuntia, että sinänsä jos samalla tarmolla tekee lämpöjärjestelmän niin hyvä tulee.

Sunnuntaina lähdin mun mamman kanssa vähän maaseutumatkailemaan. Ekaksi otettiin suunnaksi Mörby Gård, joka on Tenholassa sijaitseva luomutila. Siellä tapasin alla olevia tyyppejä. He olivat ihania. He yrittivät syödä mun käden. Lisäksi sieltä löytyi iso navetta, joka oli täynnä lehmiä erilaisissa kantamisvaiheissa. Suurin osa lööbas, mutta oli pari joilla oli vasikkoja ja muuta. Hienoa, että tällaisia on nykyään.

Kun tultiin kotiin, oli mies saanut ihan älyttömästi aikaan. Yhden huoneen katto ja eristeet oli lattialla ja mies istui niskojen päällä. On se kyllä etevä kaveri!

Sunnuntai meni sitten tuosta puhdiskellessa. Paljon tuli kamaa säkissä ulos, mutta oli se sen arvoista.

Seuraavana viikonloppuna keskityttiin aika samantapaiseen hommaan. Pääsiäisviikonloppuna oli aikaa tehdä vaikka sun mitä.

Aloitettiin repimällä porrashuoneen seinät paljaiksi. Sieltä paljastui hämppäri (ISO!) sekä mielenkiintoinen paneeliseinä, joka oli saanut itseensä ”hieman” kosteutta. Lähtevät kaatikselle valitettavasti. Alemmassa kuvassa näkyy ammoisenaikainen tapetti, joka ollut paneeleissa kiinni. Ei sekään ole säästynyt ajan hampaalta. Tylsä homma. Ja viimeiseksi vielä katosta löytyneestä hormiaukosta. On ollut tulisija tässäkin huoneessa joskus ajan saatossa. Enää ei ole edes piippua katolla.

Olohuoneen ja porrashuoneen välinen seinä on hauska. Seinä on ammoisina aikoina ollut kahden eri asunnon välinen seinä, joten sen rakenne on aika tuffi. Porrashuoneesta lähtien: kipsilevy, koolingit, puukuitulevy, kivivilla foliovuorauksella, hirsi, tapetti, koolaus, lauta, puukuitulevy ja viimoisena tapetti. Seinän paksuus on siis joku puolimetriä vähintään. Saadaan siis vähän lisätilaa kuin otetaan rakennetta kevyemmäksi.

Näiden ihmettelyiden jälkeen alkoi sitten se hauska vaihe: minä istuin ja mies teki. Yläkerrasta puukkosahalla kattopaneelit poikki ja hakkaamalla alas. Kun noin tekee niin jälki on tällaista:

Lopputulos oli halutunlainen ja lauantai-iltana olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Sunnuntaina tehtiin vielä siivousta.

Koska joskus naisen on pakko ajatella myös tulevaisuutta, joten aloin hahmottelemaan tulevaa keittiötä puupalojen avulla. Ei ole ikinä ollut näin paljon tilaa keittiössä, mutta ei sitä halua liian suureen laatikkomääräänkään hukuttaa. Olenkin siis päättänyt panosta laatuun (puuseppä tekee laatikostot) enkä volyymiin. Laatikostoja tule vain kolme neljä, seinäkaappeja ei ollenkaan. Astianpesukone ja tiskiallas löytyvät saarekkeesta. Ulkoseinää vasten pistetään lepäämään pari vanhaa vaate/astiakaappia, jotka ostetaan joskus lähempänä. Jotenkin tällaisen suunnittelun avulla alkaa taas uskomaan siihen tulevaisuuteen, joka lähestyy hitaasti mutta varmasti. Se tunne, että elämää on myös lattioiden ylösnostamisen jälkeen. Että tämä jossain vaiheessa valmistuu. Kauheeta ajatella sinänsä näin, meidän remppahan on kestänyt vasta 3 kk! No joo, näitä tällaisia tulee varmaan jokaisessa remontissa. Onneksi on oma pää ja mielikuvitus, voi miettiä jotain muuta kuin yläpohjan vino-osuuksien eristevahvuuksia ja rakennusmääräyksiä…

WP_20150406_001[1]

20.-22.3.2015: purkua ja eristeiden poistoa (ei niin hyvässä säässä)

No niin. Työntäyteistä viikonloppua taas pukkaa. Perjantaina oli mies vapaalla ja jatkoi minun viitoittamaani tietä yläkerran huoneen purkamisessa. Okei, hän ehkä sai vähän enemmän aikaan kuin mä, mutta mä olin kuitenkin se alkuunpanevavoima. Tai jotain. Alla kuvaa lopputuloksesta sekä olkimäärästä:

Imuri meni myös jumiin tasaisin väliajoin. Tässä yksi jumiutumisen syy nähtäväillä: pyykkipoika pentele.

potkuri jumissa

Hyvin on siis saanut puhdistettua. Mulla taas oli edessä alla oleva kasa kirpsakassa kevätsäässä. Pari ärräpäätä sain ilmoille, kun eihän tuo selkä ihan kauheasti tykännyt tästä aamujumpasta. Mutta saatiin tehtyä ja hyvä niin.

eristekasa

Lauantai meni sitten vähän, mun osalta, istumiseksi. Mies oli yläkerrassa imemässä eristeitä ja mä jotain puuhailin alakerrassa. Ei oikein ollut mitään mielekästä tekemistä ja unikin painoi. Laiska emäntä olin. Silloin tällöin kävin puhistamassa kylmäeteistä eristeistä. Mies sai kyllä tehtyä paljon. Nainen ei.

Sunnuntaina taas saatiin tosi paljon aikaiseksi. Pitkästä aikaa päästiin vanhan kunnon purkamisen kimppuun, tällä kertaa kohteena oli betonieteinen. Ekaksi lähti kattolistat, sitten itte katto ja lopuksi osa koolingeista. Mieshän tuota aika suurimmalti osin teki, mä keskityin kuvaamiseen sekä muiden seinien putsaamiseen.

Kattojen ihana sivutuote oli tietenkin myös edustettuna runsain määrin: kaka á la hiiri. Kaikki noi mustat pisteet ovat sitä itteensä. Nais.

kakkaa 2

Katto oli sitten tämänmoinen:

Mun mielestä talon vanhat väritykset ovat olleet piristäviä, miehen mielestä taas ei. Mitäs mieltä te olette pirtsakan turkoosista seinästä, joka ollut joskus 50-60-luvulla? Löytyi vanhan sähkökaapinpaikan takaa betonieteisestä.

vanhat väritykset

Koolinkien alta löytyi myös kaikkea muuta kivaa, ja ei-niin-kivaa. Kivoimmasta päästä vanhaa tapettia:

vanha tapetti

Ja ei-niin-kiva -kategoriassa Simo the sieni koko kauneudessaan. Näyttäisi olevan toinen ja kolmas ulkohirsi aika mennyttä kamaa, ainakin puoleen hirrensyvyyttä, neljäs on pintalahoa. Yksi niska on noin parin metrin matkalta aika menetettyä kamaa myös. Pitää diskuteerata Jussin kanssa, että mites korvausoperaation kanssa tehdään. Paikataanko hirrellä vaiko pattinkilla. Aika, ja Jussi, sen kertoo. KUVAT VOIVAT JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ KATSOJIA!!

Mutta mennäänpä tästä sitten iloisempiin asioihin 🙂

Mä sain poistettua seinistä inhoamaani levyä ihan hyvän pätkän. Se on naulattu seinään miljoonalla nupunaulalla, jotka eivät anna periksi vaikka mikä olisi. Noh, ehkä oli ihan hyvä, ettei hommaa ollut tehnyt vähään aikaan, koska työ saatiin loppuun suht vähillä kivuilla. Pahvien alta löytyi myös kauneutta jossain muodossa. Eli keittiön vanha tapetti boorneineen. Kaunis.

keittiön vanha tapetti

Lisäksi sain esille myös keittiöön jossain vaiheessa lisätyn tiilimuurin, tai siis osan siitä. Suunnitelmissa olisi purkaa tämä myöhemmin lisätty muuri, koska aukko pistetään umpeen keittiön tieltä ja aukon sulkeminen on suht haastavaa ilman purkamista. Tiileen kun on suht vaikeaa kiinnittää mitään.

muuraukset 1

No, ei tällä velvinä sitten oikein muuta ehditty tekemään. Mutta pitää laittaa ensinnäkin kuvia eristeistä löytyneistä kamoista:

Ja sitten vielä pari kuvaa viime viikon aamuautoilun kauneimmista kohdista. Tässä kiteytyy maalla asumisen parhaat puolet: auringonnousu avarassa peltomaisemassa. Okei, onhan tuossa toi joku sähköpylväs, mutta se on siinä vaan siksi etten osannut ottaa kuvaa oikeessa paikassa 😀 Lisäksi kuva kissasta. Kaiuttimien päältä. Kerällä. Muru.

Ensi viikolla tuleekin suihku, JEI, ja lainanhakupaperit olis allekirjoitusta vaille valmiit. Haah, taas hommat etenee.

22.-23.2014, 1. remppaviikonloppu

Intopiukeena mentiin talolle lauantaina ja heti hommiin. Luvassa siis oli ihan tavallista demolitionia eli lattioiden aukirepimistä muovimatto/lastulevy-kombosta, jota kaikista huoneista löytyy. Lisäksi availtiin seiniä ja kattoa.

Repiminen palkittiin, ainakin tämän hetken näkemyksen mukaan, sillä, että tulevasta olohuoneesta löytyi vanha maalattu lautalattia, seinistä vanhaa tapettia sekä katosta paneelia. Jei!

Sisäisenän kukkatapetti on aika hienostunut:

WP_20141123_002

Ulkoseinästä löytynyt keltainen tapetti jää valitettavasti lisäeristysten alle:

WP_20141123_003

Sisäseinän vihreä tapetti jää telkkarin taakse, pitäisi vaan saada sitä hiukan lisää (oviaukko pistetään umpeen):

WP_20141123_004

Lautalattia löyty ainakin olohuoneesta sekä tallinpuoleisesta käytävästä, joissain tiloissa oli ihan vaan raakalautaa:

olohuone_lattia

Olohuoneen katosta löytyi paneelia (jos kuvasta nyt jotain saa selvää, siellä se on uskokaa pois):

katto_olohuone

Sunnuntaina koimme jännityksen hetkiä, kun irrotimme yhdestä huoneesta muovimattoa. Mustaa oli vaikka muille jakaa:

image7

Mutta onneksi tilanne ei ollutkaan niin paha kuin mitä pelkäsimme. Alla lattia raakalaudalle vedettynä. On muuten aika raskasta repiä tuota penteeleen mattoa ja hitsin vaneria irti. Sata naulaa ja liimat päälle. Argh.

WP_20141123_008

Loppujen lopuksi oli ihan hyvä viikonloppu, saatiin ihan hyvin tehtyä töitä. Ensi viikonloppuna olisi operaatio ”Mistä helvatasta tuo haju oikein tulee” saa alkunsa.

To be continued.

Pus.