Vko 23/2016: Megaviikko, hitsin vitsi

Joo, otsikko kertoo kaiken. Ihan paras viikko takana. Forriils OMG ja IHQ ja noin jotteesti. Enhän mä paljoakaan tehnyt, Mies teki noin 99 % kaikesta. Mutta se kaikki oli kyllä ihan älypaljon ja -hienoo. Okei lopetetaan nämä adjektiivien latelut ja mennään asiaan.

Maanantaina siivottiin olohuoneen lattia. Tiistaina Mies löi ko. huoneen naulat alas. Keskiviikkona minä, wohoo, kävin Rakennusapteekissa hakemassa pellavaöljymaalia, jonka Mies sitten suti ekaksi kerrokseksi lattiaan. Se toimii otepohjana vanhan vernissa maalin päällä. Ei Permo halkeile sitten niin helposti. Torstaina Mies veti toisen kerroksen, perjantaina kolmas. Ja tadaa tässä pari ennen- ja jälkeen-kuvaa. Kyllä mä sanoisin, että vaaleampi sävy kirkastaa huonetta!

Ja niin, keskiviikkona (kun odotettiin vesilaitoksen miestä, joka ei ikinä tullut) mies pisti tekien jääkaapin ympärille tulevan kaapin kehikon. Ja tässä näkyy meidän uusi jääkaappikin, joka on ihan superhyperhieno. Ja ostettu Saksasta. Ei se ehkä lasta mun puolesta synnytä, mutta kaiken muun kyllä varmastikin. Perjantaina kehikko sai ylleen sivupaneloinnin. Etuosaan tehdään avattavat yläkaapit ja vasemmalle sivulle avohyllyt. Mutta ne tehdään vasta sitten, kun patteriputket on saatu vedettyä.

Löördaakkina minä kävin äiteen kanssa Tahvosten Taimipäivillä Pohjassa, en ostanut mitään ps, ja mies mitotti sekä leikkasi listat niin olohuoneeseen kuin keittiöön ja pikkuvessaan. Sen jälkeen tulikin vaikein homma: vieraseteisen siivous sekä lattian hiominen. Se vasta olikin pölystä hommaa! Mutta pakko tehdä, koska sunnuntaina alkoi SUOPAKUURAUS.

Sunnuntain suopakuuraus alkoi sillä, että mä kävin Kodin Tavaratalossa ostamassa kolme ämpäriä ja kuurausharjan. Sitten vaan kylmää vettä ämpäreihin, joista yhteen laitettiin juoksevaa pellavaöljysuopaa. Marssijärjestys oli seuraava: ekaksi pari kolme lautaa kasteltiin vedellä (pyyhe), sitten laudat kuurattiin käyttämällä kuurausharjaa (suplais!). Viimeiseksi laudat putsattiin veteen kastetulla pyyhkeellä ylimääräisestä suovasta. Polvet huusivat hoosiannaa enkä päässyt loppuun, kun piti miestä pyytää apuun. Vatsaan tuli kramppi ja piti luovuttaa. Onneksi mies oli ihana ja tuli apuun. Lopputulema on kyllä hieno, sanomme me! Pinta tulee sellaiseksi samettimaiseksi.

Toinen suopaus tehdään viikolla taikka ensi viikonloppuna. Kuurauksen pointtina siis on se, että lattiasta tulee ajan mittaan likaa hylkivä, kestävä ja kaunis. Se myös pysyy vaaleana ja aidon puun tuntuisena eikä kellastu. Tällainen parin tunnin hevikuuraus tehdään pari, kolme kertaa vuodessa. Muutoin lattia sitten pestään kerran pari kuukaudessa vesisuopaseoksella. Niin, siitäs saitte tietoiskun ihan ilmatteeksi.

Kun mä kuurailin, mies siivosi ja järjesteli kaikki meidän kamat etueteisestä, kuraeteisestä ja porrashuoneesta. Nyt on rojut järjestyksessä.

Mulla oli vielä vähän virtaa kuurauksen jälkeen, ehkä siksi että mies teki sitten loppuosan ja mä sain vain istuskella taas, joten otin työn alle parin patterin maalinpoiston. Tai siis lähtevän maalin poistamisen. Siirrettiin ne odottelemaan parempia päiviä, minnes muuallekaan kuin, kuorkkiin. Sinne mahtuu, onhan siellä jo sohvakin 😀

Ai niin, perjantaina kävi kaksi vesilaitoksen miestälkin, joista ekan kanssa keskusteltiin mitä pitäisi tehdä (vesimittarin siirto sekä uuden ja vanhan runkovesijohdon yhdistaminen) tässä kuukauden sisällä. Tokaksi tuli mies, joka laittoi uuden vesimittarin paikoilleen ja liitti uuteen runkovesiputkeen. Nyt on pelit ja vehkeet teknisessä tilassa valmiita sen osalta.

Oliskohan siinä nyt kaikki tältä viikolta… Joo ehkä on. Ihan hitusti saatiin siis tehtyä!! Kaikki listalta ja vielä enemmänkin! Seuraavan kahden viikon työlista on alla kuvatun lainen:

image

Ja sitten vielä viikon kissakuva, jossa Tirppa (jolla oli sunnuntaina synttärit!) lekottelee ruokapöydällä, kun Mies juo kahvia. Ei olisi kannattanut yrittää rapsuttaa, tuli kynsistä per heti. On se sellainen epeli tuo kissa ❤

image

Jees, and that’s all folks! Ensi viikkoon pallerot, rentouttavaa viikkoa kaikille!

Vko 22/2016: Listat opettavat kärsivällisyyttä

Hellettä piisaa. Uusi kaasugrilli lämpenee kädenkäänteessä. Autotallissa odottaneet listat ovat päässeet viikon näytelmän pääosaan. Hyvä niin. Taas yksi askel eteenpäin.

Viikolla mies maalasi vierasvessan lattian pariin kertaan. Ny o sekin valmis. Katto- ja lattialistatkin saivat ekan ja tokan maalikerroksen päällensä. Torstaina se pisti jalkalistat ihan omille paikoillensa. Ne o hienot!

Perjantaina mies teki ikkunoiden smyygejä. Me ei oltu ihan loppuun mietitty ikkunanpieliä kun laitettiin ikkunoita paikoilleen, aiheuttaa siis pientä pähkäilyä tänään ja tulevaisuudessa. Eka ikkuna takana, viisi edessä. Kyllä se siitä. Mutta nyt saa ikkunalistat edes jotenkin paikoilleen ja pieluksen näyttävät hyviltä. Ylin rivi ennen- ja alempi jälkeen-kuvia.

Lauantaina minä menin serkunlapsen ylppärijuhliin, mies jäi töihin. Siellä se laitteli sähköt ruokailuhuoneeseen. Tai siis sähkökalusteet. Pinta-asennettavia ovat. Näyttävät mun mielestä ihan sikahyviltä, ainakin nuo jossa on jo nuo kansihärvättimet.

Samaan syssyyn se maalasi vessan puuseinän toisen kertaan sekä laittoin puuttuvat pinkkaripalaset eri paikkoihin. On se aika kätsy! Kun tulin takaisin, alettiin laittamaan ekoja kattolistoja paikoilleen. Huomattiin, ettei mennykään ihan ku siellä Römsöössä. Ihan eri kulmia kuin lattialistoissa jne. Huoh. Siinä sitten pähkittiin oikeita leikkauskulmia, onneksi on netti josta tieto löytyi suhteellisen helposti. Ja nehän pätisi, jos kulmat olisivat sen just 90 astetta.

Sunnuntaina alettiin sitten mallaamaan listoja taas uudelleen paikoilleen, uusilla mitotuksilla. Ei menny taaskaan ihan niinku ajateltiin. Piti soveltaa. Sitten sovellettiin vähän lisää. Sitten pähkäiltiin. Ja loppujen lopuksi oltiin (olin) tyytyväisiä. Paikkapaloista jotkut kulmat kun ei vaan menny paikoilleen 4,5 metrin kangilla, kuten kolmesta ekasta kuvasta näkyy. Seinät kun eivät myöskään ole suoria. Hirret harvoin ovat. Paikkapalat saatiin hyvin piiloon maalilla. Ohan ne nyt hienot!

No siinä se oli se viikko taas pulkassa. Ensi viikolla ohjelmassa olisi

  • ruokailuhuoneen lattian puukittipaikkojen hiominen
  • korjausmaalaus olohuoneessa, vierasvessassa sekä -eteisessä
  • olohuoneen lattian naulojen alasvasarointi
  • oh:n lattian paikkakittaus
  • oh:n lattian maalaus
  • oh:n lattialistojen maalaus
  • jääkaapin raahaus keittiöön
  • jääkaappi/kuiva-ainekaapin kehikon tekeminen

Oliskohan tuossa ihan tarpeeksi yhdelle viikolle… Ehkä 😀

Mutta näihin tunnelmiin jätämme tämän lähetyksen. Kuulemma alkaa pakastamaan, suojelkaa kasvejanne sekä muistakaa pistää kunnolla vaatetta päälle!

Tässä viikon kissekuva, jossa ei ole kisseä. Yöllä siinä kyllä sellainen on ollut, kun naapurin mirri ollut kyttäyskeikalla auton päällä.

image

Vko 21/2016: Mitäpä muutakaan kuin maalaamista

Viikko takana, uusi viikko edessä. Koska rakastan listoja, tehtiin tuon remppapuolen töistä tällainen huonekortti, jossa näkyy mitä mihinkin huoneeseen pitää vielä tehdä.

IMG_20160529_194311

Vähän on pienellä kirjoitettu eikä kohdistuskaan ole oikein toiminut kamerassa, mutta hommaa on kuitenkin silleen ihan kivasti. Ettei aika vaan kävisi pitkäksi.

Perjantaina meille tuotiin kamaa, jota odotettu kauan: kunnon ruohonleikkuri ja kaasugrilli (joojoo, ei ole perinteisen voittanutta, mutta nopeampi tuo on!). Kuhan vaan ehtisi niitä käyttämäänkin…

Perjantaina mies teki olohuoneen katon valmiiksi. Koska maitomaalia olisi pitänyt pistää vielä toinen kerros, päädyttiin käyttämään ihan tavallista pellavaöljymaalia. Se kun peittää ihan eri tavalla ja on paaaaaljon helpompi levittää. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten siinä maalaamisessa. Lopputulos on mielestäni aikas jees!

Ekassa kuvassa näkyy maitomaalin ja pömmin ero. Tokassa katto on maalattu kokonaan.

Minä maalailin lauantaina vuorostani keittiön paneeleita sekä vierasvessan lautoja. Vierasvessan seinä pitää maalata vielä toiseen kertaan.

Sunnuntaina minä leikkasin nurtsia kun mies maalasi olohuoneen kattoa loppuun. Oli muuten aikas työ vaikka olikin vetävä ruohonleikkuri. Onneksi ei ollut aurinkoinen päivä, olisin ehkä kuollut lämpöhalvaukseen. Nopsaan sen nurmikko kasvaa parissa viikossa. Nyt on taas, ainakin vähän aikaa, vähän kynitympi.

IMG_20160529_134926

Kun ulkoolta sisään pääsin, siirryin vierasvessan lattian kimppuun. Nyt on sielläkin eka kerros maalia pinnassa. Etenee etenee.

Vielä kun aikaa oli, aloimme mallaamaan ruokailuhuoneeseen listoja. Oltiin ostettu ihan digitaalinen kulmamitta, jotta nähdään nuo kulmat. Ainoa huono puoli, että sirkkelistä ei saa ihan niin tarkkaa säätöä. Nooh, mennään sillä mitä on. Vois sanoa, että aika äijämäiset listat ovat, ei mitään rimpuloita!

Listat pitää vielä maalata ennen kiinnittämistä. Kiinnitykseen käytetään ruuveja, koska muutoin seinän ja listan väliin jää aikamoisia holeja.

No siinä taisikin olla kaikki tältä viikolta. Ensi viikkoon pallerot! Se olisi kesäkuu!

Kissakuvaksi valikoitui tirppa, joka päätti mennä miehenpuolen kenkään, koska.

IMG_20160528_090429

Vko 13/2016: vihdoinkin maalia lattiassa ja katoissa

Hyvää ja aurinkoista päivää taas täältä työmaalta! Täällä ollaan oltu ahkeria, vaikka itse sanonkin. Olen hiukan jopa ylpeä itsestäni 😉

Viime viikollahan tein itselleni to-do-list’in reissuleskiajalleni. Mitäs kaikkea sainkaan noista tehtyä?

Tiistaina oli vielä lomapäivä, kun putkari tuli käymään. Häntä odotellessani tapetoin keittiön loppuun. ONKO VÄHÄN HIENO!! Eli yksi kohta listassa tehty, check.

Samalla kun tapetoin, irroittelin ruokailuhuoneen katosta nauloja. Sekin valmis, check.

Ennen lounasta imuroin ja putsasin keittiön lattian. Check.

Lounaan jälkeen aloitin maalaushommat eli nyt on keittiön lattiassa eka kerros Permoa. Tämä ei ollut edes listalla ja kuitenkin tehty!

Keskiviikkona aloitin tekemään toista kerrosta. Maali loppui kesken. Voihan pihka. Noh, huomenna K-raudan kautta kotiin ja eikun jatkamaan. Kyllä se alkaa näyttämään jo lattialta!

Mä en ole valkoisen lattian suurin ystävä, mutta kyllä se vaan kirkastaa huonetta! Ja lattiahan ei jää täysin valkoiseksi, siihen tulee harmaalla maalilla maalattu salmiakkikuvio, vähän niinkusta alla olevissa kuvissa (jotka ryöstetty netin syövereistä):

Torstaina vetäsin puoleen huoneeseen sen tokan maalikerroksen. Nyt näyttää tältä:

Suurensuuri yllätys oli, kun siirrtyin sosiaalitilaan tekemään ruokaa, että Miehenpuoli palasi matkoiltaan kotiin! Ai ihanaa!

Perjantaina minä tein taas etätöitä, kun mies puursi remontin kimpussa. Hää otti ruokailuhuoneen katosta kaiken irtoavan irti ja sitten lähti hakemaan Tammisaaresta maalia, jolla katto maalataan. Katon sävy, Uulan Minttu, tulee olemaan mahdollisimman lähellä alkuperäistä väriä. Tuli siitä aikamoisen makee! Ei liian uuden näköinen ja kuitenkin tosi siisti. Kuva ennen ja jälkeen. Oikeassa, jälkeen, kuvassa on katto vielä vähän märkä, siksi on vähän laikukas.

Töiden jälkeen otin taas sudin vanhaa maalia täynnä olevaan käteeni ja aloin maalaamaan keittiön lattiaa, taas kerran. Maalasin vain siihen asti mistä eilen aloitin, se kun oli vielä hiukka nahkeeta.

Siinä kauppaan ajellessamme mietin ääneen sellaista vaihtoehtoa, että talossa olisi sama katon väri linjassa etu- ja takapuolella. Eli tuo minttu olisi ruokailuhuoneessa, vierasvessassa sekä -eteisessä. Valkoinen olisi keittiössä ja olohuoneessa, porrashuoneessa ja kuraeteisessä omansa, kuten myös aula/lastenhuone/vessa- sekä kodinhoitohuone/vanhempien makkari-kombinaatioissa. Joillain samaa väriä löytyy lattioista, me oltaisiin vähän erilaisia tässä. Ja niinhän päätettiin sitten tehdä.

Lauantaina oli taas reissun aika. Mä kävin aamulla ennen lähtöä sutasemassa vielä keittiön loppuun. Nyt saa odotella keittiökaappeja, joiden jälkeen alan kuvioiden tekemisen.

Ysin aikoihin otettiin suuntimeksi Marttila, josta käytiin hakemassa pari paria pariovia (hahaa, kuinka älytön lause 😛 ), kuusi kappaletta ikkunoita (kylmiin eteisiin) sekä pari kph-seinävalaisinta ja katkaisijoita+pistorasioita. Siellä oltiin vähän pidempään, omistajapariskunta kun on NIIIIIN älyttömän mukava. Ovat saman ikäisiä kuin me ja tehneet aika pitkälle saman kuin me. Hiukkasen laajemmankin, heille ei tullut edes vettä tuossa 2009. Meillä on niin onnellinen tilanne, että talo on kunnallistekniikasta eikä tarvitse miettiä jätevesiasetuksia taikka muita.

Marttilasta ajettiin Turkuun, Hassisen kirpputorille, josta haettiin se ihana Muuramen kaappi. Sen paikka tulee olemaan ruokailuhuoneen nurkassa. Ja en varmaan edes koske siihen, vaikka maali onkin vähän lohkeillut, antaa iän näkyä vaan reilusti.

Kun kotio tultiin, alettiin hommiin. Mulla oli homma aika iisipiisi: vierasvessan katon maalaus. Ja kyllä, sekin on hieno! Kuvaa siitä ei ole, joten sanaani pitää vain luottaa 😉 Sävy on sama kuin mikä siellä ruokailuhuoneessa.

Mies aloitti ruokailuhuoneen lattian hiomisen kanssa. Osassa vanhoja lattialautoja oli joku tasoite päällä, joka piti saada poistettua. Ei ollut mikään nopea homma! Kun tasoite oli saatu poistettua, aloitti mies ruskean maalin pinnan rikkomisen. Tämä tehdään siksi, että uusi maali pysyisi kiinni vanhassa laudassa. Alla kuvakolleksön työn edistymisestä.

Vikassa kuvassa näkyy oviaukkoon laitettu muovi, jolla yritettiin pitää pölyn huoneessa. Toimi ihan ok. Hiominen saatiin valmiiksi vain kolmasosan verran, jatkuu siis ensi viikolla.

Keittiönlattian tilanne on hyvä. Sehän onnistui paremmin kuin mitä olisin voinut kuvitella!

image

Sunnuntaina oli vapaapäivä. Mun maha kun oikein ei ollut yhteistyöhaluinen ja mies teki oikeita töitä.

Mutta alla siis yhteenveto tästä viikosta to-do-list’in muodossa:

  • Irroittaa ruokailuhuoneen katosta naulat
  • Maalata olohuoneen kattopaneelit taas ja kerran (siirtyy johonkiin tulevaisuuden viikkoon)
  • Paikkamaalata keittiön katto (lattian maalauksen takia siirtyy)
  • Maalata vierasvessan katto toisen kerran
  • Tapetoida keittiö loppuun (jos uskallan)
  • Siivota keittiö
  • Hioa puuhellan savupelti (ensi viikolla sitten, tai joskus)

Tuon lisäksi tuli vedettyä alla olevat yli

  • Ruokailuhuoneen katon maalaus
  • Vierasvessan katon maalaus
  • Ruokailuhuoneen lattian skrapaaminen ja hiominen

Noh, mitäs ensi viikolla (rakastamieni listojen teko jatkuu :D)

  • Ruokailuhuoneen lattian loppuunhiominen
  • Vierasvessan katon paikkamaalaus
  • Vieraseteisen katon maalaus (x2)
  • Ruokailuhuoneen hirsiseinän putsaus ja yleinen siivous
  • Ruokailuhuoneen seinien maalaus (tai ainakin sen aloittaminen)

Elikkäs nyt pääfokus on ruokailuhuoneessa sekä vierasvessa/eteinen-akselilla, koska keittiö on holdissa lattian maalaamisen takia. Maanantaina pitäisi aloittaa sillä, että eteinen siivotaan ja telineet kasataan, jotta maalaus voi alkaa. On se ihme miten sitä romua kerääntyy joka paikkaan 😀

Nonniin, kissakuvia kehiin! Tällä kerralla pääosissa Tirppa ja Väiski, jotka päättivät vähän painiskella kevätauringon loisteessa ❤ Kuten jokainen kissan omistaja tietää, kunnon painit alkavat hellällä nuolemisella ja päättyvät jomman kumman häviöön. Tällä kertaa häviön koki Väiski, joka päätti poistua paikalta. Eli puolikas kissa voitti ison kollin. Girl power!

Vko 46/2015: Lisää putkien vetoa ja maaseutumatkailua

Miehen piti mennä töihin tällä viikolla. Kyllä se menikin käymään, mutta lomaili kuitenkin torstain ja perjantain. Hyvä meille, hyvä työmaalle! Maanantaina on lähtö kohti Lappeenrantaa, joten pari viikkoa on projekti meidän osalta vähän holdissa. Tai siis ei siinä tapauksessa ole, jos mä sinne uskaltaudun hommailemaan.

Jees. Tähän viikkoon. Viikon alussa tehtiin lista asioista, jotka saatava tehtyä ennen maanantaita. Lista oli suht pitkä:

  • Vieraseteisen sähköputket
  • Keittiön sähkövedot
  • Vieraseteisen sähkövedot
  • Siivous
  • Patterit sisälle
  • Pakun tyhjennys
  • Kuormalavat aitan hirsille
  • Huokolevyt sisälle
  • Vaasasta tulevat ikkunat autotalliin
  • Pakun renkaidenvaihto

Sitten aikataulutettiin ne, että minä päivinä tehdään. Ei se loppujen lopuksi niin paha nakki ollutkaan, oli kuitenkin viikko aikaa tehdä.

Kaikista tärkeimmät hommat olivat renkaidenvaihto (että päästään ikkunanhakureissulle) ja sähkövedot (jotta eristeäijät pääsevät töihin).

Sähkövetoja mies teki torstaina ja perjantaina, patterit siirtyivät yläkertaan myös perjantaina. Samana päivänä tehtiin myös pakun tyhjennys ja renkaidenvaihto. Sunnuntaina tehtiin loput. Ja hyvin ehti!

Ja hyvin ehti myös käväistä Vaasassa ikkunanhakureissulla. Lähdettiin perjantaina neljän aikoihin (käytiin ekaksi lainaamassa kaverilta kuomullinen peräkärry, ehdoton apuväline) puksuttamaan pakulla kohti Poria, jossa yövyttiin aivan ihanassa vanhassa puutalossa, Mäntyluodon Hotellissa. Hotelli sopi reissuumme kuin nenä päähän. Huoneemme oli ihanasti sisustettu, paperitapettia ja lautalattiaa. Suosittelen lämmöllä!

FB_IMG_1447440941622

Lauantaina matka jatkui kohti Vaasaa. Matkalla ajettiin  läpi Ahlaisten kirkonkylän, joka täynnä vanhoja hirsi- ja puurakennuksia. Aivan ihana reitti, mutta kannattaa ajaa henkilöautolla. Pakulla olivat jotkut kohdat aika kuoppaisia…

Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vaasaan. Suuntimeksi otettuun Mustasaari. Onneksi on navigaattori, huh, ei musta kartanlukijaksi olisi…

Villapoika, aka Lasse Villanen, myi meille 10 ikkunaa, jotka oli purettu n 1,5 vuotta sitten vanhasta vaasalaisesta kaupunkikodista. Ikkunat sijaitsivat pellon reunassa olevassa aitassa. Pellon perällä. Aitassa. Vettä tullut viimeiset kaksi viikkoa kuin aisaa. Ja meillä etuvetoinen pakettiauto vm-98 sekä peräkärry. Ei ehkä paras yhdistelmä 😀 Mutta hyvin tuo mies veti, sai auton aitalle ja ei kun lastaamaan. Meitä oli kirittämässä lampaita sekä Romeo-pässi, joka osottautui erittäin seuralliseksi tyypiksi. Meille yksi sellainen, kiitos. Ei kerrota miehelle.

Vaikka tilaa tuntui olevan, ei kaikki ikkunat kuitenkaan kyytiin mahtuneet. Puolet karmeista menivät kärryyn ja puolet vetäjään. Ikkunoista saatiin mukaan ängettyä joku kymmenen, 50 jäi siis ulkopuolelle. Ne haetaan myöhemmin. Mahtuvat onneksi ihan pakuun, joten kärryn kanssa ei tarvitse uusintareissua tehdä. Jos lasi on puhallettu 150 vuotta sitten, ei viitti ottaa sitä riskiä, että pamahtavat rikki kuljetuksessa uuteen kotiin. Parempi tulla hakemaan toisella kertaa.

Kun kamat olivat autossa ja kärryssä, oli aika saada ne taas toisiinsa kiinni. Ei onnannut, ei sitten mitenkään. Paku ei suostunut pakittamaan vaikka miten päin olisi pyytänyt. Onneksi myyjällä oli nelivetopaku, jolla hän nopsaan kärrin haki takaisin kovalle maalle.

Ja ei kun menoksi, nokka kohti Karjaata. Kuusi tuntia paahdettiin menemään, kotona oltiin siinä seiskan aikaan. Koko matkan tuli vettä. Ehkä joskus se muuttuu lumeksi. Ehkä ensi vuonna.

Onneksi kärrinlainaaja antoi meille laina-aikaa sunnuntaille, koska tuon matkan jälkeen oli viimeisenä mielessä ikkunoiden purkaminen pilkkopimeässä. Suosiolla jätettiin se siis sunnuntaille. Kotona odotti neljän kopla, jotka olivat viettäneet kissanpäiviä tyhjässä kämpässä. NÄKI, ETTÄ OLI RAKSUA SYÖTY! Mahtui tuo yksi vielä laatikkoon, noin niinku melkein.

laatikkokisse

Sunnuntai valkeni kirkkaana, joka oli kiva yllätys. Ekaksi tehtiin pakun tyhjennys eli karmit jäivät ulos pressun alle ja pokat siirtyivät yläkertaan. Yksikään ikkuna ei ollut mennyt rikki, tuuttuut! Tyhjennyksen jälkeen palautimme peräkärryn omistajalleen.

Tämän jälkeen siirrettiin huokolevyt, ei sisälle sittenkään, ulos toiseen paikkaan. Nyt vesilaitoiksen miehet pääsevät taas pumppaamolle autolla. Olihan niitä levyjä (1200×2700) ihan kivasti, vähän alle 190 kappaletta. Mutta onneksi siirtomatka oli vain noin metrin pari ja yhdellä kertaa pystyi siirtää kolme levyä.

Sitten työn alle pääsivät vikat sähkövedot. Yksin on suht vaikea tehdä noita pidempiä vetoja, joten niissä pystyin miestä auttamaan. Piuhaa putkeen vedettiin teknisestä tilasta keittiöön sekä vieraseteiseen. Lyhyempiä pätkiä sitten kytkimille. Ja valmiiksi saatiin, wohoo!

Sitten loppusiivous ja se olis siinä. Mä tein pientä siivousta ulkona, vaikka tuntui ihan turhalta. Syksyisessä säässä kaikki näyttää siivottomalta. Ei kyllä ihan vain ja ainoastaan voi säätäkään syyttää, on tuolla pihalla ihan oikeastikin likaista ja asiat ihan mullinmallin. Mutta niitä järjestellään sitten kun tiedetään ettei uusia puu/tiiliponoja tule heti siivottujen tilalle.

Tässä tää ny olis, odottaa ensi viikolla tulevia eristeäijiä sekä hirsimiehiä. Tulkoot, me ollaan valmiita!

Ensi viikkoon taas palleroiset, silloin saattekin kuvia eristepaljoudesta sekä (toivottavasti!) sienettömästä seinästä!!

Vko 29/2015: viimeinen lomaviikko, reissuja ja touhuamista sopivassa suhteessa

Viimeistä viedään eli kesäloman loppu häämöttää. Paljon saatiin tällä viikolla aikaan, mutta jäi sitä vielä tehtävää loman jälkeisellekin ajalle.

Maanantai pyhitettiin maapohjan puhdistukselle tulevassa keittiössä sekä olohuoneessa. Ja kun oltiin keittiössä oma aikamme moskaa ulosheittäneet, tulimme siihen tulokseen, että vuoliaiset menevät tässäkin huoneessa vaihtoon. Liikaa vettä virrannut niiden välissä, ei osaa sanoa miten paljon saanut siipeensä. Ei siis oteta riskejä tämänkään kanssa. Ja kun tämä päätös oli tehty, oli ihan turha yrittää repiä puu- ja muuta ainesta vuoliaisten välistä: se kannattaa tehdä vasta sitten kun vuoliaiset ovat poissa, on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Kaikkea ei saada ikinä pois, joten otetaan suurimmat. Turha alkaa ylikorjaamaan, kun eivät ole tähänkään asti mitään kasvustoa kasvattaneet puun pintaan. Hiekka, joka nyt kasattu keskelle keittiöhuonetta, levitetään ymäriinsä, jotta saadaan ilmalle parempi kulkemareitti. Kun oltiin aikamme revitty niin lopetettiin. Ei taas jaksanut, loppu into. Ihmekö tuo. Illemmalla katto-mies kävi kääntymässä ja toi toisen, korjatun, pönttiksen. On sekin vaan niin hieno! Ei kuvaa kuitenkaan tajuttu ottaa.

Tiistai vietettiin mökillä. Minä kävin venheilemässä Sipoon edustalla isän, siskon miehen ja siskonlapsien kanssa. Oli kyllä hauskaa, kivempaa kuin pentuna. Jotenkin enemmän luotti itteensä eikä vain ajatellut, että tippuu rantautuessa veneen alle tai jonnekin muualle uppeluksiin. Tällä reissulla oli sopivassa suhteessa aaltoja ja suvantoja. Illalla, kun oltiin kotio päästy, aloiteltiin vielä pönttiksen maalinpoistoa. Loppuivat akut koneista suht nopsaan, joten lopetettiin sekin homma siihen.

Keskiviikkona jatkettiin puoliksi siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin: minä pönttisten parissa ja Mies alkoi tekemään uusille vuoliaisten tuille valumuotteja. Sain aika hyvin tehtyä kun oli kaksi konetta, joissa eri hiomapäät sekä neljä akkua. Iltapäivällä oli ensimmäinen pönttis valmis.

image

Mies oli saanut muotit tehtyä, yhteensä noin 20 kpl, ja alkoi mallaamaan ekaa paikoilleen. Siihen sai se päivä päättyä, koska ruokaa piti saada ja sitä piti hakea kaupasta. Jäi hyvä fiilis.

Torstaina oli ajatuksena käydä piipahtamassa puusepän talossa Fiskarissa. Oli kyllä kiva nähdä talo, jossa oli saatu aikaan valmista pintaa, ja joka kuitenkin läpikäynyt saman muodonmuutoksen kuin meidänkin talo tulee läpikäymään. Ihan nopsa käynti se ei sitten ollutkaan, jäätiin vähän suistamme kiinni. Neljä tuntia turistiin asiasta ja sen vierestä. Mutta oli todella mukavaa, avauduttiin puolin ja toisin erinnäisistä asioista. Avautuminen on aina kivaa. Ja kun kuuntelevana osapuolena oli vielä sellainen, joka on tehnyt samat hommat kuin mekin, niin sai vertaistukea jotenkin ihan eri tavalla. Ainahan sitä avautua voi vaikka kaupanmyyjälle, mutta ei sillä mitään mielenrauhaa saa. Se toinen osapuoli voi vain nyökytellä ja ynähtää myötätuntoisesti. Ei siinäkään tietenkään mitään vikaa ole, mutta voisin kuvitella olla myös kuuntelevalle osapuolelle aika hedelmätön keskustelu. Näinsilleesti niin. Se päivä meni niinku vähän sitten siinä, kello oli jo neljä kun palailtiin kotiin. Tehtiin ruoat ja katottiin telkkua. Kerättiin voimia seuraavan päivän koitokseen. Pihaan tulisi betonimylly ja mies alkaisi tekemään ekoja valuja. Minä jatkaisin toisen pönttiksen kanssa siihen saakka, kun Mies tarvitsee apua.

Siitä se perjantai sitten lähti, mä menin pönttisten pariin ja mies alkoi sovittelemaan muotteja paikoilleen. Koska oltiin oltu tosi fiksuja (NOT), niin ei oltu otettu ruokailuhuoneen rossilautoja pois kuin vasta nyt. Joo. Oli sitten pari puuta maassa. Kerpele. Ulkona alkoi satamaan, joten menin auttelemaan Miestä maapohjan puhdistamisessa. Se menikin sitten aika rivakasti kahdestaan ja muotit saatiin paikoilleen. Alla ennen ja jälkeen -kuvat. Jälkeen-kuvassa jo valettu laattakin.

Onneksi sadekuuro oli aika nopea ja päästiin betonimyllyä käyttämään suht nopsaan. Mä olin koneenkäyttäjä ja mies taas teki valoi laattoja sisällä. Pari tuntia vierähti ja voilaa, laatat olivat valmiit. Hyvä fiilis tuli kyllä kun saatiin kaikki aika pienellä vaivalla valmiiksi. Lauantaina apumieheksi tulee Miehen veli, jolloin suunnitelmissa olisi pistellä harkot paikoilleen, kuten myös tukiraudat. Apu tulee vasta viideltä, siihen mennessä mä pyrin saamaan toisen pönttiksen puhdistettua ja Mies taas vietyä harkot odottamaan valamista.

Lauantai valkeni aurinkoisena, mutta aloitettiin työt vasta 11 aikoihin. Piti tulla pitkä päivä. Nooh, mä jatkoin toisen pönttiksen parissa jonnin aikaa. Mutta koska emme olleet ladanneet kuin kaksi akkua, alkoi akkujen nopeampi ja nopeampi loppuminen tympimään. Miehelläkin alkoivat hommat olemaan siinä vaiheessa, ettei muuta pystynyt enää tekemään. Lähettiin sitten kauppaan. Kaupasta tullessa taivas alkoi näyttämään tummalta. Sadetutka näytti vielä pahemmalta. Vettä tulisi koko loppupäivän. Ja illan. Ja yön. Turhaan Miehen veli sitten tulisi auttelemaan, kun ei koneita voi käyttää. Vettä tulee kuin Esterin persiistä. Siirrettiin apu, ja homma, siis sunnuntaille.

Sunnuntai näytti lupaavalta sään suhteen. Sadetutkan tarkastus näytti, että sadekuuroja voisi tulla, muttei mitään suurempaa myräkkää näköpiirissä. Miehen veljestä ei kuulunut mitään, joten aloitettiin homma kahdestaan kympin aikoihin. Ja kahden kolmen aikoihin oltiinkin jo valmiita: kaikki harkot oli valettu ja sadettakin pidelty vähän aikaa. Splendid!

Se loma oli sitten siinä. Katotaan jos ensi ensi vkloppuna jaksamme mitään tehdä. Aamuherätykset tulevat olemaan helvatan vaikeita.

Tässä kuva kissoista, joilla vähän omaa kivaa. Tymät.

image

Ja lopuksi to-do-list ennen ja jälkeen loman:

Pari riviä on tullut lisää, pari on tehty puoliksi tai osin ja pari tehdään vasta hirsienvaihdon yhteydessä. Saatiin siis tehtyä noin 95 prossaa. Voisin jopa sanoa, että aika hyvin vedetty!

Vko 22/2015: Ikkunat, nuo talon silmät

Nonniin, yksi työntäyteinen viikonloppu taas takana. Tuntui kyllä, että sai suhteellisen vähän aikaan suhteellisen pitkässä ajassa. Mutta näinhän se joskus menee. Joidenkin asioiden kanssa pitää nyhvätä ja oppia tekemällä.

Viikolla kävi Jussi kääntymässä ja kattomassa hirsien kuntoa, nyt kun eristeet oltiin saatu pois häiritsemästä. Ei nyt mitään kauhean tarkkaa pystynyt sanomaan, kun oli vielä niskat ja seinäkoolingit siinä blokkaamassa näkyvyyden seinien alaosiin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että hirsienvaihto tehdään vasta lomien jälkeen, elokuun puolenvälin viiva syyskuun paikkeilla. Onpahan aikaa tässä tehdä kaikki sitä ennen tehdtävät hommat ihan kunnolla kesälomien aikana eikä kiire (toivottavasti) pääse yllättämään. Meidän lista remppapuolen ovessa kertoo mitä on vielä tehtävänä ennen hirsienvaihtoa.

To-do-list

Alla kuvaa talon alapohjasta. Sen rakenne koostuu haltijapalkeista (alimmat hirret) sekä niiden päällä olevista niskoista. Haltijapalkkien välissä on niin sanottu rossilaudoitus eli raakalautoja jotka laitettu pitkittäin palkkien väliin. Palkkien ja niskojen väliin tulee paperointi (-> alapohjasta tuleva kylmä ilma pidetään poissa) ja sen päälle eristeet (meidän tapauksessa selluvilla). Niskojen päälle laitetaan lattialaudat. Siinä se noin pähkinänkuoressa.

Tuon aikataulutiedon jälkeen soitin Kauno Virkkalalle, tammisaarelaiselle hirsi/restaurointitekijälle, että saisiko hänestä apua. Jussilla kun se olkapää oli mennyt pahaksi eikä hän pysty raskaimpia hommia tekemään. Olisi siis hyvä saada toinenkin tekijä siihen, joka pystyisi tekemään niitä. Ja kuinka ollakaan, hänellä oli juuri miettimäämme ajankohtaan vapaata eli näyttää vahvasti siltä, että hän ja hänen yhteistyökumppaninsa tulisi meille hommiin elokuun tienoilla. Mahtavaa, sanon minä.

Ja mitäs sitten viikonloppuna. Perjantai meni ajaessa, Mies kun oli työkeikalla Raumalla ja minä toimin kotiinkuljettajana. Sitä ennen piipahdin hakemassa Arkkitehdiltä Rakennusvalvonnasta lainaamani lippulappuset, hänellä kun alkaa rakennuslupahakemukseen tehtävät työt olemaan klar. Itse hakemuskin taitaa olla jo valvonnassa. Naapureiden tidottaminen tulee vielä suorittaa, otetaan työn alle ensi viikolla.

Lauantai alkoi muuratitapaamisella, tällä kertaa oli vuorossa Siuntiossa pajaansa pitävä herrasmies, joka taisi sitten voittaa meidän urakkamme. En nyt tiedä miten suuri palkinto se on, mutta ainakin saadaan ammattitaitoinen henkilö tekemään. Otti heti sellaisen asenteen, että hän ratkaisee ne ongelmat (koskien esim. palomuurin ja savupeltien sijoitusta), jotta meidän ei tarvitse sitä tehdä. Me kun emme ole ammattilaisia. Tämä tulokulma on meille oivallinen, stressitaso pieneneee ainakin tällä remontoijalla. Aioita kun ei jätetä meidän pähkittäväksi, vaan sanotaan ”miksi ei tehtäisi asioita näin?”.

Tapaamisen jälkeen päästiin sitten ikkunoiden kimppuun, ne kun ovat seuraavana task-listilla. Ikkunat tuli siis ottaa kokonaan karmeineen irti ja aukon suurentamisen jälkeen siirtää eteenpäin ulkovuorauksen kanssa samalle tasolle.Tämä tehtiin siis siksi, että sisältä saadaan seinäkoolinkeja pois ja sen myötä myös niskat sekä muut. Tämä työ siis piti tehdä ennen kuin mitään muuta pystyi jatkamaan.

Ensimmäinen ikkuna meni enemmän tai vähemmän ihan päin pepatinta, vaikka lopputulos näyttääkin ihan hyvältä. Eteen tuli niin monta ongelmaa, ettei  olisi uskonutkaan. Ja kun oli vielä vähän nälkä, niin kyllähän sitä arvaa miten hyvin yhteen hiileen tämä aviopari puhalsi. Hiilet taisivat olla ihan eri pitäjissä. Päätettiin lopettaa työt siltä päivältä ja jatkaa sunnuntaina.

Sunnuntaina ikkunahomma jatkui. Seuraavat kaksi menivät paremmin kuin eka, mutta kyllä niidenkin kanssa piti tapella. Nähtävästi kaikki ikkunat ovat asennettu eri tavalla, joka vähän vaikeuttaa niiden irroittamista kuten myös takaisin paikallepistämistä. Joissain seinissä on vielä vanha vaakalaudoitus uuden ulkovuorauksen alla, jossa kiinni karmirautoja, ja nämä karmiraudat vasta olivatkin suatanasta. Jäivät kiinni ikkunoihin ja niin edelleen. Meni hermot, mutta vähemmän kuin lauantaina.Alla kuva kun Mies tekee ja mä kuvaan, kuten aina. Tässä puolustukseni se, että Mies käytti puukkosahaa, jonka äänestä en tykkää. Päätin siis siirtyä suosiolla kauemmaksi.

ikkunanvaihtoa

Alla lopputulos, josta näkee eron aika selvästi. Tulevaisuudessa kaikki ikkunat tulevat näyttämään tuon ekan kuvan vasemman puoleiselta ikkunalta. Talo ei enää näytä aneemiselta ja nälkiintyneeltä, kun silmät eivät ole niin kuopalla. Näyttäähän se paljon paremmalta.

Ei kai tässä sitten muuta. Lopuksi kuva kasasta, joka siis koostuu alapohjan vanhoista eristeista. Imuauto kippasi ne tuohon parkkiksen viereen. Voidaan sitten jossain vaiheessa pistää maapohjan alle. Tai jonnekin.

olkikasa

’Till next week flurry balls!