Vkot 13-16/2017: mies lomailee, hommat etenee

Kevättää rinnassaaaaa on tällä naisellaaaaaa! Leskenlehdet ja muut kukat ovat alkaneet nousemaan nurmikosta sekä perhoset tulleet piiloistansa! Se on kohta täällä! ❤ ❤ Okei, varmaan vielä pari takatalvea tulee ja juhannuksena on samanlainen sää kuin jouluna, mutta silti, alan olemaan optimistinen (tai ainakin optimistisempi)! Ja asiaan, turhaa sitä jaaritella.

Viikko 13: Mies teki rossipohjaa niskoihin. Siisti myös yhden väliseinän alle tehdyn valun sellaiseksi, että sen saa jotenkin tiiviiksi. Tiiviys on tarpeen, ettei tule ilmasiltoja (alapohjan kylmä ilma kylmetä lattioita). Tämä vielä lastenhuoneessa, jossa olisi ihan kiva, että olisi lämpimät (tai niin lämpimät kuin vain voi olla) lattiat.

Minä sain vähän puuhailtua takapihalla. En paljoa, mutta vähän. Siellä oli sekalainen kasa puuta, joista osa oli polttokelpoista ja osa ihan lahoa muhjua, niitä sain lajiteltua erilaisiin kasoihin. Josko saisi jatkettua joku päivä, kun poika on päikkäreillä ja sää edes vähän keväisempi.

Perjantaina käytiin myös läheisen metallinkierrätyslafkan pihalta hakemassa kaksi metallitynnyriä (ihan luvalla ps), niissä voidaan sitten polttaa noita sivu- ja takapihan puita. Eikös silloin perjantaina iskenyt joku takatalvi, joten puun poltto siirtyy vähemmän vetiseen aikaan. Kesäkuuhun meibi?

Mies sai työkaverinsa kautta hankittua meille lattialämmityskaapelit kylppäriin ja kodinhoitohuoneeseen, ja vielä halvemmalla kuin mitä oltiin budjetoitu. Nice. Lisäksi lauantaina kaverimme huomasi, että paikkakunnan fb-kirppiksellä oli myytävänä juuri sellainen Kurasyöppö kuin mitä oltiin unelmoitu neljänneksellä kauppahinnasta. On iso (500×800) eli kaupassa ovh joku 500 e, nyt maksettiin 120 e. Kerrankin oikeasti tällainen sattuma käy! Ja teille, jotka ette tiedä mikä Kurasyöppö on, se on sellainen allas jossa metalliritilä päällä, upotetaan lattiaan. Voi siis pestä koirien tassut, lasten kumpparit yms. Alla netistä lainattu kuva.

IMG_2391

Mulle tämä oli ihan must saada kodinhoitohuoneeseen. Myös kuivauskaappi on sellainen, mutta kaappi tulee sitten joskus. Ei ole ensimmäisenä hankintalistalla.

 Viikko 14: Aika hiljainen viikko työmaalla. Lauantaina tuli anoppi aamupäivällä ja lähdettiin kimpassa kohti Turkua ja miehen veljenpojan lapsen ristiäisiä. Sunnuntaina paiskottiin kyllä hommia, minä ja anoppi ulkona sekä mies sisällä, mutta kuvia tästä ei jostain syystä ole. Anoppi siivosi oman ja meidän autot sekä kaateli puita ja repi juolavehnää talon sivusta. On muuten maailman vattumaisin rikkaruoho! Ai että… Ja mies teki rossipohjan tukilaudoituksen valmiiksi.

Viikko 15: Miehellä alkoi LOMALOMALOMA ja missä muualla se vietetäänkään kuin remonttia tehdessä 😀

Maanantaina tuli putkari ja hää teki valmiiksi kodinhoitohuoneen viemäröinnit. Tämän jälkeen lähdettiin käymään Espoossa hakemassa a) lattialämmitystasoitetta 6 säkkiä (maksettiin 12 euroa, yhden säkin ovh kaupassa 25 e, vois sanoa että oli kiva säästö) ja b) lattiakipsilevyä neljä kokonaista sekä paloja (30 e maksettiin, ovh yhteensä öböyt 70 e). Säästöä taas!

Tiistaina mies lähti käymään aamulla rautakaupassa ostoksilla (tuulensuojalevyä ja remonttipaperia) ja minä hoidin poikaa. Jälkikasvun päikkäreillä menin taas juolavehnää repimään. Pitääpä ostaa talikko, petkele ja kunnolliset puutarhahanskat. On sormenpäät aika verillä. Mies taas laittoi tuulensuojalevyjä niskaväleihin.

Keskiviikkona oli remppa taas tauolla, kun lähdettiin taas reissuilemaan. Minä lähdin kaverilleni Kivikkoon ja mies äiteelleen Malmille. Samalla reissulla käytiin Ogelin K-Raudassa hakemassa nuo ylempänä mainitsemani asiat. Petkeleen toivon löytäväni jostain käytettynä.

Torstaina mies otti eilistä kiinni työmaalla, minun seurakseni tuli äitini. Miehelle aiheutti suurta päänvaivaa kodinhoitohuoneen niskojen eritasaisuus. On vaikeaa saada vaneria sopimaan, kun mikään ei ole samalla korkeudella. Onneksi naapurissa asuva konkari tuli pähkimään probleemaa miehen kanssa. Ja saihan ne sen ratkaistua!

Perjantaina ja lauantaina mies paneutui khh:n koolinkeihin ja paperointiin. Ja valmiiksihan ne tulivat, naturligtvis 😉 Minä taas jatkoin hommia sen juolavehnän kanssa takapihalla.

Pinkopahvin takaa löytyi tekovuoden 25 penninen, ihana löytö mielestäni!

Sunnuntaina ei tehty rempassa mitään, koska pääsiäisruokailut Ogelissa.

Viikko 16: viikko alkoi ihanassa säässä. On se vaan niin ihanaa, kun aurinko paistaa! Okei, välillä aurinko paistoi ja lunta satoi, jännä yhdistelmä 😀

Maanantaina mies teki kodinhoitohuoneen vanerointeja. Hän tekee kaiken valmiiksi ja numeroi, sen jälkeen purkaa pois, jotta puhallusvillan saa tampattua hyvin. Minä taas tyhjäsin ja uudelleen järjestelin autotallin. Tallissa oli lattialautoja, listoja (katto- ja lattia- sekä karmi-) sekä seinä- ja kattopaneeleja. Kaikki kamat kärrättiin ekaksi ulos ja sen jälkeen takaisin sisään siinä järjestyksessä kun niitä tullaan tarvitsemaan toisella puolella. Koska tietenkin kamat tallissa oli nyt niin, että ne joita tarvitaan vikana olivat päällimmäisenä jne. Mutta nyt on sekin tehty. Tein mä vähän tilaa mun uusille hankinnoillekin (vaatekaapille ja kahdelle seinäkaapille).

Tiistaina mies alkoi tekemään lastenhuoneen paperointeja ja koolinkeja. Sai melkeistä tehtyä valmiiksi, 10 % jäi vielä seuraavalle päivälle. Minä taas keskitin tarmoni etupihan siivoamiseen. Haravoin lehtiä (niitä oli ihan sikapaljon) ja keräilin poltettaaksi tarkoitettuja puita sekä sitä sun tätä. Nyt on piha edes vähän siivomman näköinen, viime vuonna kun ainakin haravointi jäi aika vähäiseksi tuon raskauden takia. Nyt kun säät suosivat, on ihana olla ulkona!

Keskiviikkona oltiinkin pois työmaalta kaveria auttelemassa itäisessä Helsingissä. Haettiin kanssa 12 lattiakipsilevyä Kellokoskelta. Nyt on nekin kaikki saatun hankittua. Säästettiin ”vain” noin 400 e. Ihan älytöntä! Ja mähän olen jo tuhlannut nuokin rahat 😀 😀 No en ole, älä suutu mieheni rakas, joka tätä luet 😉

Torstaina tuli mun uusimmat hankinnat: vanha vaatekaappi ja kaksi keittiön yläkaappia. Yläkaapit eivät nyt ole oikein näkyvissä, mutta ovat siis nuo tuossa vaatekaapin päässä (oikean puoleinen kuva).

Minä kitkin taas vähän aikaa takapihalta juolavehnää, kunnes meni hermo ja menin tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Mies jatkoi lastenhuoneen lattian kanssa. Suunnitteli myös aloittavansa tekemään käytävän ja lastenhuoneen välisen väliseinän tekemistä. Ja niinhän se tekikin 🙂

Tuossa vasemman puoleisessa kuvassa näkyy pojan huoneen oviaukon koko. Siihen siis tulee ne pariovet, jotka avautuvat huoneeseen päin. Mä niiiiiin näen jo tämän tilan valmiina… Vähän aikaa kyllä kestää, että se on oikeasti valmiina 😀 Oikeassa kuvassa näkyy betonilaatan viereen tungettua Ekovillalevyä, sitä kun ei voida eristää puhallusvillalla, kuten muut lattiat.

Perjantaina mies jatkoi vessan kimpussa, minä taas menin sosialisoitumaan perhekerhoon. Sen jälkeen lähdettiin hakemaan auto huollosta ja käymään Lohjalla kaupoilla. Remppa ei siis paljoa edennyt.

Lauantaina minä ja poika mentiin vauvauintiin, mies paperoi ja eristi vessaa. Villavarkaissa hänen piti käydä uuden ja vanhan osan välisessä aukossa. Vähän on eteinen remppapuolella tukossa, kuten vasemman puolen kuvasta näkee 😀

Sunnuntaina minä tein pihahommia eli sitä iänikuista juolavehnää revin. Nyt projenti kuitenkin saatiin päätökseen ja räippeet pressun päälle odottamaan hävitystä. TUUTTUUT!!

Mies ekaksi siivoili pihaa, pätki tuulensuojalevyjä ja sitten alkoi tekemään erinäisiä väliseiniä.

wp-1492948294573.

Noita perkeleen lehtiä on joka paikassa!!

Ja viikon eläinkuva:

IMG-20170417-WA0001

Palataan taas parin viikon päästä, vapun jälkeen varmaankin!

Vkot 1-8/2017: Suunnittelua ja purkamista

Ollaan päästy helmikuun puolelle, jippii! Kohta on kevät! Aurinkoa ja lämpöä! Okei, ohan siihen vielä aikaa, mutta kyllä sekin aika jossain vaiheessa koittaa 🙂

Näiden kahden viikon teemana ovat olleet purkutyöt, kuten edellisessäkin postauksessa. Lisäksi olen alkanut miettimään kahden tilan sisustuksellisia ratkaisuja.

Viikolla 6 mies jatkoi tulevan kodinhoitohuoneen kanssa. Nyt vuorossa oli lattian purkaminen muovimatosta sekä kovalevystä. Ikkunan (tulevaisuudessa oven) puoleiselta seinältä purettiin vielä viimeisiä kipsilevyjäkin.

Sitten siihen jää vielä raakalauta, jonka alla koolaukset ja niskat. Niskoja ei uusita, vaan lattiarakennetta vain vahvistetaan, koska tilaan tulee kuitenkin kaksi pesukonetta sekä kuivausrumpu yms. Olemme myös päättäneet tässä hiukan törsätä: sivuoven (joka siis ulko-ovi) eteen tulee kurasyöppö (lattia-allas). Tämä helpottaa koiran tassujen, lasten saappaiden yms. pesua. Haaveilen myös kuivauskaapista, katotaan sitten tuleeko sitä ja jos tulee niin milloin.

Olen miettinyt kylpy- ja kodinhoitohuoneen lattialaattoja (tällaisia asioita minä pystyn tehdä, aikaa kun ajatushommille kyllä on). Olen päätynyt seuraaviin:

KHH (n 11 m2), perus 10×10

img_2327

Kylppäri (4,5 m2), kuusikulmainen valkoinen laatta

img_2303

Kummatkin tulevat mustalla saumauksella, koska en tod jaksa aina miettiä miten vaaleat saumat saadaan pidettyä siisteinä.

Kylppärin värimaailmasta haluaisin vähän värikkäämmän, mutta mielestäni laatta pitää olla ns. neutraali. Seinään saa maalia laitettua suht helposti, mutta värikästä laattaa ei noin vain vaihdeta lattiasta jos/kun se alkaa tympimään. Ekaksi oli tarkoitus, että koko kylppäri olisi paneloitu, mutta tovin asiaa pähkäiltyämme päädyimmekin kahden seinän laatoittamiseen ja kahden panelointiin. Seinälaatatkin ovat perusvalkoiset kiiltävät laatat tiililadonnalla ja mustalla saumalla, kokovaihtoehdot ovat joko 20×25 tai 25×40.

Kahteen seinään tulee siis puolipaneelit. Ne eivät ole perus helmiponttia, jota on jo käytetty katoissa yms., vaan otettiin STK-paneelia. Sen päälle tulee peitelista.

Olen jotenkin todellä tykästynyt smaragdinvihreään ja turkoosiin. Voipi siis olla, että paneelit tulevat maalattua jommalla kummalla. Mutta tila on sen verran pieni, että pitää miettiä miten kirkasta/räväkkää sinne sitten kannattaa laittaa. Alla skeemoja, jotka vetoavat mun värimakuun.

Paneelien ja katon väliin tulee vielä tapetti (kustannusteknisistä syistä), jolla tilaan saadaan ehkä vielä vähän raikkautta. Ostin sitten tuollaisen alla olevan. On ainakin väriä, josta ottaa vaikutteita 🙂

Tapettia näkyy vain 60 cm, joten siihen ei tarvinnut kauheaa rahamäärää investoida.

Kodinhoitohuone tulee olemaan aika mustavalkoinen, ainakin laatoiltaan. Välitilaan haluaisin fasettilaatan valkoisena. Tyyliin alla oleva:

img_2323

Mutta tuo otetaan vain jos halvalla jostain saa. Tila, johon tulee, ei ole kauhean suuri, vain noin 3 m2, mutta tässä vaiheessa alkaa budjetti olemaan aika tiukilla.

Kaapistot ostin käytettynä. Vaasasta tulee alakaappi sekä yksi yläkaappi:

Meidän kaverilta Soilelta tulee taas toinen yläkaappi. Nyt on siis KHH:n kaapit hankittu. Vähänkö hienoa!

Viikko 7. Viikolla ei taas tapahtunut mitään ja viikonloppukin meni siskolla kyläillessä. Ei uutta rempparintamalta siis.

Viikko 8. Mies pisti purkien. Kuvasaldoa siitä.

Ihan hyvä, että tuossa ikkunan paikalla on nähtävästi ollut jo joskus ovi. Ei helpommaksi voisi oven laitto mennä 😀 Ja niin, työnjäljestä näkyi, että alkoa oli korjatessa vedetty (kuten löydöt antavat ilmi…).

Joskus ovat ampiaiset pitäneet pesää alapohjassa, nais…

Piti vähän säitä viikonloppuna, kivasti tuli  lunta ja oli kylmää. Ei kärrien pyörä oikein tykännyt pakkasesta…

Ja sitten vielä ylimmäinen työjäljentarkastaja työssään:

img_20170225_112702

Nonni, oliskohan se siinä tältä osin taas. Parin kuukauden päästä taas lisää 😀 Noh, toivotaan, että saan kirjoitettua aiemmin…

Hyvää viikkoa palleroiset, kesää kohti mennään!

Vko 52/2016: Ja niin yksi vuosi on taas takana

Tällä viikolla vaihtuu vuosi. Jännä miten paljon sitä onkaan saatu tehtyä tässä, suhteellisen lyhyessä, ajassa. Yksi remontinjatkaja ainakin, niinku esimerkiksi 😉 Katseltiin blogin vuoden takaisia postauksia ja joo-o, onhan sitä jotain tapahtunut sitten niiden aikojen 😀

Mutta niin, taas tähän viikkoon. Minä pidin pojan tyytyväisenä, mies teki töitä (vaikka lomalla olikin). Tällä kertaa vuorossa oli lattiarakenteen, rossipohjan, tekeminen. Ja sehän tehtiin. Viikossa. Aikamoista. Nopeammin ja helpommin kuin viime kerralla kuulemma.

Entisen ulko-oven (ennen eteistila/tuulikaappi) ja viereisen huoneen välisestä seinästä löytyi jännä aukko, joka laudoitettu jossain vaiheessa umpeen. Kyselimme sen funktiota vanhoihin taloihin erikoistuneesta FB-ryhmästä ja suurin todennäköisyys luukulle on ollut laskiämpärin (suom. kusiämpärin) siirto asumistilasta kylmään eteiseen. Jänniä tuollaiset asiat tällaiselle modernille 80-luvulla syntyneelle. Niih.

Mutta nyt hommat melkein tuolta osin valmiit tilassa. Seuraavaksi jatketaan entisen keittiön purkamisella (tuleva khh) sekä rakenteiden korjaamisella. Ensin tila pitää tyhjentää, sitten ottaa seinät ja lattiat auki. On erittäin todennäköistä, että lattiarakenteelle on jotain tehtävä. Yritetään kuitenkin mennä mahd pienellä työllä, ei siis ylikorjata. Jos joku niska on sökö niin korvataan se, ei muita. Sitten olisi vessan rungon loppuunrakentelu viemäreiden sen sellaisten osalta. Viikolla 2 pitäisi putkarin tulla käymään.

Mitäs sitten muuta… Eh, ei varmaan mitään. Ei voi muistaa 😀

Ensi viikkoon taas pallerot! Kylmää kyytiä säiden puolesta luvassa, ei siis saada mitään lunssia siellä!

Vko 36-38/2015: Hirsimiesten odottelua ja kivien potkiskelua

Heti näin alkuun pahoitteluni, ettei postauksia ole viimeisinä viikkoina tullut. Syy on yksinkertainen: työmaalla on hommat olleet suhteellisen seis. Nyt sitten tulee tällainen kokooma parilta viime viikolta.

Miehenpuoli lähti työkeikalle Lappeenrantaan viikolla 36. Tuli kyllä viikonlopuksi kotiin ja silloin saatiinkin jotain tehtyä. Mies alkoi purkamaan, mun inttämisen takia, keittiön ja olohuoneen välisen väliseinän alakoolinkeja. Ekaksi ajateltiin antaa olla, koska koolinkien välissä oli kaikkea mahdollista töhnää, rappinkia ja vanhaa lasivillaa ja sun muuta. Ihan hyvä kuitenkin, että tultiin toisiin aatoksiin. Tältä näyttää hirret, kun niiden väliin on joskus vuonna nakki pistetty vanha valurautainen vesiputki.

Vanha vesiputki oli siis laitettu tuossa ekassa kuvassa näkyvien hirsien väliin. Alle oli laitettu vähän purua ja päälle vanhaa lasivillaa. Ei ollu puu oikein tykännyt kondensiosta 🙂 Mutta hirsimiehet vaihtavat nuokin. Kuhan aloittavat.

Mä kävin tuolloin Turun lähistöllä Marttilassa, jossa myytiin vanhoja ikkunoita ja ovia. Oli kyllä kiva pariskunta, joilla (melkein) takana samanlainen urakka kuin meillä. Heillä mennyt noin 10 vuotta, mutta he ovat tehneet kaiken ihan omin voimin. Ja siihen taloon ei aiemmin tullut edes vesi, joten vois sanoa olevan olleen isompi urakka kuin meillä. Ostin neljä ovea, joista voi modata pariovet, sekä yhdeksän ikkunaa, jotka pistetään eteispatteihin sitten joskus. Kuvia ei sitten olekaan niistä. Tietenkään.

Kaivuriäijä kävi perjantaina tekemässä pihalle vähän vallihautaa. Lauantaina, kun minä olin kaukomailla, mies teki  piikkaustöitä kaivannossa. Kaivuriäijä löysi maasta vanhat sokkelit, jotka piti piikata auki, jotta kaivantoon menevät runkosähkö- ja päävesijohto mahtuvat kulkemaan.

Eli tuolla tulee jatkossa menemään nuo johdot tekniseen tilaan. Timattiporari saa tehdä reiät sokkeliin maalämpöputkia varten.

Viikon 37 mies olikin sitten poissa maisemista ja mun piti tehdä vähän hommia. Perjantaina tuli käymään sähkäri ja Raaseporin Veden mies sekä timanttiporari. Netistä ostetut viemärikamat pitivät kanssa tulla perjantaina, jotta olisin saanut kamat railoon ja sitten railon kiinni. Ettei nurkkakivet tipu. Mutta eivätpähän tulleet, runkovesijohto tuli vasta seuraavan viikon torstaina. Oli tehnyt kiekan Maarianhaminan kautta. Loogista.

Noh joo, mutta porari sai kyllä hommansa tehtyä, vaikkakin aikaa meni ehkä enemmän kuin mitä ajateltiin. Hienot reijät, joiden poraamiseen meni vain 7 tuntia. Voi porari raukkaa…

Sähkäri toi kuparia maadoitukseen sekä kolkytä metriä maakaapelia, joiden avulla saadaan sähköt siirrettyä parempaan paikkaan. Mittari jää ulos, mutta taulu tulee tekniseen tilaan. Kyllä se siitä.

Viikolla 38 aloittivat hirsimiehet työssään. Tiistaina. Sinä neljänä päivänä kun olivat töissä, saivat aika paljosti aikaan. Kuvat kertovat enemmän kuin miljoonasataa sanaa.

Tuo valu tuossa lattiassa on tehty kahta asiaa silmällä pitäen: puuhellaa varten tulee tukimuuria leventää ja sitä vasten pistetään lepäämään myös olohuoneesta tuleva alushirsi sekä näiden kahden huoneen väliin laitettava korvaushirsi, joka piti poistaa suhteellisen pitkältä matkalta, koska a) vesiputki ja b) ollut tulisijan takana ja muuri tehty siihen päälle. Hirsi siis oli menettänyt elinvoimansa. Muurin alle tehdään valu samalla, kun pönttisten tukimuureja vahvistetaan ja nostetaan pilariharkoilla korkeammalle.

Mies tuli takaisin sivistyksen pariin perjantaina, jolloin käyntimme kävi kohti Lohjaa, josta olimme hankkineet betonimyllyn. Veri händi remonteissa. Ja aina voi myydä eteenpäin, kun ei enää tartte. Siitä sitten Billnäsin Rakennusapteekin kautta kotio. Apteekista jäi hanskaan koivun tuohta ja pellavaa (rivettä sekä nauhaa). Reissailun jälkeen pistimme pihakaivantoon uuden runkovesipiuhan sekä putkitimme maakaapelin. Aloitimme myös kaivannon täyttämisen. Olisi hyvä saada ainakin räystäiden lähettyville maa-ainesta alle, jottei sadevesiputket lähde kaivantoon. Huomasimme, että kovalla sateella ei vesi menekään oikeaan paikkaan vaan osa loiskuu ylivuotona maahan, joka sitten taas alkaa pehmenemään ja näin. Siinä meni tovi. Ihan hauskaa hommaa, vaikkakin aika rankkaa. Loppui puhti siihen.

Lauantaina alkoi ekan pönttiksen tukimuurin korotus-urakka. Kuvia pistän taas, koska olin aika statistin roolissa tässä 😀 Sunnuntaina homma jatkui saman homman parissa. Silloin vedettiin toinen kerros pilariharkkoja sekä päälivalu. Hirsiä yritettiin suojata koivun tuohilla. Tuohia siis laitetaan valun (veden) ja hirren väliin, jottei hirsi ota nokkiinsa ja ala lahota (taas). Hyvä siitä tuli, vaikka olikin aikamoista palapeliä. Muurin alta oli siis poistettu yksi hirsi ja se kolo piti täyttää valulla sekä jollain kovalla aineella, jottei muuri tule alas. Me pistettiin sinne tiiliä. Kyllä siitä hyvä tuli.

Sinänsä hauska huomata, että vaikka sitä ajattelee, ettei täällä nyt ole mitään tehty, niin kun asioita kirjoittelee ylös ja alkaa kunnolla muistelemaan, että mihin aikaa on käytetty, niin huomaa, että on sitä sittenkin ihan mukavasti saatu asioita etiäppäin.

Hyvä me! Ensi viikkoon balleroiset. Silloin tulee lisää valu- ja hirsijuttuja! Ne vasta onkin mielenkiintoisia juttuja, saannen mainita!

Loppuun. Kissa, joka näyttää hylkeeltä. On raksu maistunut.

image

Vko 33/2015: turbotalkoot ja ikkunoiden maalausta

TALKOOOOOT!! Eli tänä viikonloppuna oli talkoot, jonne tuli työvoimaa jopa länsinaapuristamme asti! Työlistalla oli pressutallin tyhjennys, lautojen siirto pressutalliin, ikkunoiden siirto kuraeteisestä ulos, ovien siirto eteiseen, ikkunoiden ja niiden karmien hiominen sekä homeenestoaineen levitys ja loppujen niskojen poikkiveto. Jos aikaa jää, niin voisi tehdä yleistä siivoamista.

Talkooporukkaan tällä kertaa kuuluivat: äitee ja iskä, ruotsinsukulaiset täti ja serkku, sisko ja hänen miehensä (sekä neljä siskonlasta, kaksi oli hoidossa kun toinen sisso oli miehensä kanssa festareilemassa TERKKUJA SINNE!), Karjaalla asuva kaveripariskunta sekä Miehen veli.

Minä, hyvänä emäntänä, lähdin melkein heti käymään sahamiehen luona Tenholassa. Tunti matkassa meni ja sinä aikana oli oikeastaan koko remonttipoppoo tullut ja pistänyt tuulemaan: kaikki laudat olivat uudessa asumuksessaan pressutallissa!! Aivan loistavaa! Kyllä sitä vaan saa tehtyä nopeasti kun on tarpeeksi porukkaa!

Seuraavaksi alettiin siirtämään ikkunoita eteisestä pihalle odottamaan hiomista sekä homeenestoaineen levitystä. Ikkunoiden siirron jälkeen alettiin vuorostaan siirtämään pressun alla olleita ovia sisätiloihin odottelemaan maalinpoistoa. Kun se oli tehty, olikin aika siirtyä lounaspöytään. Mamma oli tehnyt lihasoppaa, jonka kanssa oli jälkiuunileipää ja sensellaista. Älyttömän hyvää oli kuulemma, tämä yleinen mielipide. Minähän en siitä osaa sanoa, raivodieettini kun ei tuollaista ihanuutta salli. Mä puputin porkkanoita. Nekin olivat ihan jees.

Toisella puoliajalla alkoikin sitten ikkunakarmien hiominen yhdessä leirissä, toisaalla taas niskojen poikkaisu. Tämän lisäksi tehtiin myös sitä yleistä siivoamista. Ja kaikki saatiin valmiiksi! Homeenestoaineiden levityksen jälkeen päätimme, että eikähän se ollut tässä. Yksi kuppikunta toisensa perään jättivät meidät ihailemaan talkoopäivän saavutuksia. Mies ja hänen veljensä jäivät vielä ulos skrapaamaan ikkunoita ja levittämään niihin homeenestoainetta. Huomenna alkaa maalin levittäminen, homeenestoaine kun kuivuu sen 1 vuorokauden.

Säistä sen verran, ettei parempaa talkoosäätä olisi voinut toivoa! Oli kuumaa, pilviä kun ei taivaalla ollut ollenkaan, mutta parempi sekin kuin vesisade…

Ohessa kuvia lopputuloksesta. Koska oli koko ajan tehtävää, ei ehtinyt edes kuvia oikein ottaa kun hommat olivat käynnissä!

Porrashuone niskatonna

Ovet uudella paikallaan eteisessä
image

Keittiö

Betonieteinen

Ikkunanmaalaus-steissön

Sunnuntaina pohjamaalattiin ikkunapokat sekä ikkunat. Lisäksi kokeiltiin yhteen Somerolta haettuun oveen uutta Metabon maalinpoistajaa (uusia leluja) sekä ikkunaskrabaa. Hyvin näyttivät toimivan. Homma jätettiin kuitenkin hieman kesken, koska a) vanha lateksi tms. maali alkoi kuumuudesssa jäämään liiaksi terään kiinni ja b) ei vaan suamari enää jaksanut.

Sauna odottaa, pakko mennä!
Palaamisiin taas viikon päästä!
Aurinkoista viikkoa pallurat ja kiitos talkooväelle vielä kerran (jos joku heistä nyt tätä lukee)!!

Vko 30-32/2015: remonttirintamalla ei (melkein) mitään uutta, tavaramäärä kasvaa

Vähän on hiljaiseloa vietetty remonttipuolella. Arkipäivät menee töissä ja remonttia pykätään viikonloppuisin. Mutta edellisinä viikonloppuina ollaankin sitten tehty ihan jotain muuta kuin remonttia. Minä olen hankkinut tavaraa ja mies on ajanut hakupakua.

Purkutavarakirppikseltä löysin naisen, joka tyhjensi navettaansa Somerolla. No sieltä hankittiin vanha kelkka, kaksi ovea, ruuvipenkki ja kaksi hetekaa. Eihän sitä koskaan tiedä milloin sellaisille on tarvetta. Ihan varppina on joskus.

Lähialueen FB-kirpputorilla joku taas myi vanhaa senkkiä. Piti osaa kun halvalla sai.

Retrosta ja romusta (Karkkila) hankittiin vanha astiakaappi. Kaipaa rakkautta ja hellää hoivaa, mutta kyllä siitä hieno tulee. Jotenkin olen ihastunut värimaailmaan. Maali kuoriutuu pois, joten pitää ottaa kaikki pois, käsitellä jotenkin alla oleva lakkapinta ja pistää uusi maali päälle.

astiakaappi

Nyt kaikki kamat on kaikki tungettu meidän uuteen hienoon, ja halpaan, pressutalliin, joka pykättiin pihalle päivänä muutamana. Talliin tullaan raahaamaan lattialankut betonieteisestä tulevan viikonlopun talkoissa.

Ja onhan remonttipuolellakin jotain tapahtunut tässä. Porrashuoneen niskoja alettiin poistamaan. Meni ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että mies käytti moottorisahaa tokaa kertaa elämässään ja teki melkeistä kaiken ihan itte ilman apua.

Mä hioin pihalla toista pönttistä. Nyt ovat nekin vanhasta maalista vapaat, jee!

Ja vihdoin ja viimein saatiin se määräaikainen följarikin vaihdettua pysyvään! Se vasta olikin penteleen vaikia homma. Mutta väkivallalla ja raa’alla repimisellä  saatiin se siihen.

Siinä varmaan aika pitkälle kaikki mitä täällä nyt on tapahtunut. Ei ole to-do-list paljoa pienentynyt. Onneksi on aikaa. Pitääpä alkaa kyselemään hirsimieheltä pitääkö syyskuun alun aikataulu vai meneekö pidemmälle. Ei siinä sinänsä mitään ongelmaa ole vaikka siirtyisikin eteenpäin. Alkuperäinen valmistumisaikataulu on hylätty jo jonkin aikaa sitten. Valmistuu kun valmistuu, kuhan valmistuu.

Ensi viikkoon pyllyrät.

Vko 27/2015: toinen lomaviikko, pieniä vammoja ja hirsihommia

Toinen lomaviikko alkoi jännissä merkeissä, kun alkumetreillä tipuin lahojen rossilautojen läpi maahan. Tai siis puoliksi tipuin: toinen jalka jäi ylös ja toinen meni läpi. Onneksi en ole enää niiiiiin jäykässä kunnossa kuin remontin alussa, olisin mennyt varmaan kahtia. Mutta vähän tuli damagea. Ja piti vähän aikaa miettiä onko kaikki osaset vielä paikoillaan. Hengittelin syvään vähän aikaa. Kädet ja jalat toimivat ja pääsin ylös. Noh, onneksi ei pahempaa käynyt.

No joo, mutta asiaan. Koolingit saatiin ylös viimeinkin myös porrashuoneesta ja päästiin katselemaan vähän missä kunnossa niskat ja seinähirret ovat. Suht rämänä ne olivat. Vettä oli päässyt jostain vähän kaikkialle. Lahoa oli niin seinässä kuin myös niskoissa. Monet saadaan veisteltyä pois, mutta kyllä sitä ainakin yksi kokonainen niska menee vaihtoon, kuten myös pari osaa seinähirrestä parista kohtaa. Monet vaurioista oli tosi vanhoja, niitä vaan ei oltu koskaan korjattu, kun ei ole niinkään kantavasta rakenteesta kyse. Mutta this was expected, ei siis tullut yllätyksenä.

Jussi tuli katsomaan keskiviikkona hirsien tilannetta ja vähän mietittiin mitä niille voitaisiin tehdä. Päädyttiin Miehen kanssa siihen, että korjataan nämä kaikki samaa aikaa kuin muutkin hirret eli elokuu/syyskuu-akselilla.

Keskiviikkona siivottiin kanssa vähän porrashuoneen maapohjaa. Oli sitä kökköä ja roskaa ja kaikkea siellä ”aika” paljon. Ja mikä olikaan parempi tapa käyttää hellepäivä kuin huhkimalla ulkona kaiken sen körtsän keskellä 😀

image

Torstaina oli vähän löysempi päivä. Raaseporin tiedottaja kävi käymässä ja katsomassa työmaata. Toi samalla meille vähän kiitos-lahjaa siitä kun annettiin haastattelu Raaseporin kamppikseen. Käynnin jälkeen lähdin kirjastoon hakemaan kaikki hirsikirjat, jotka olivat tarjolla. Pitää tutkia ja pähkiä miten asioita tehdään, ettei ihan urvelolta vaikuta 😉

Perjantai saapui yhtä kauniina kuin nämä pari muutakin edellistä päivää. Aloimme ottamaan olohuoneen rossilautoja ylös ja tutkimaan mitäs sen maapohja oli syönyt. Ei ollut niin pahasti roskan peittämä kuin porrashuoneen. Which was nice. Kuvassa näkyy tiilitukia, joilla niskoja on tuettu.

image

Seuraavaksi alettiin availemaan tulevan keittiön lattioita. Oli tukittu aika hyvin tulevan kuraeteisen puoli myös tuolta puolelta. Myöskään porrashuoneesta ei ollut näkyvyyttä eteisen puolelle. Tämä muistutti paljonkin betonieteisen tilannetta alussa, samankaltaisuutta oli… Liikaakin. Ei siinä sitten mitään kun Miehelle kuppiterä porakoneeseen ja ei kun vaan lattiaan reikiä poraamaan. Pahoille aavistuksille saatiin vahvistus kun reikään tungettu sorkkarauta osui betoniin. Edessä siis on jossain vaiheessa samanlainen betoninpoistosavotta kuin betonieteisenkin kanssa. Mietittiin kyllä, että ei alettaisi tekemään ko. tilasta rossipohjallista. Yksi vaihtoehto olisi, että valettaisiin lattiaan betoni, sen päälle vesikiertoinen lattialämmitys ja kaiken päälle laatta. Liikaa riskiä ei haluaisi tuon kanssa ottaa. Sokkeli on tuossa kohdin niin pieni, ettei tuuletusta ole ehkä mahdollista saada toimimaan niin, ettei kosteus nousisi maaperästä rossipohjaan ja näin lahottaisi puurakenteita. Mutta pitää miettiä ja konsultoida eksperttejä, tuokaan ratkaisu ei taida olla riskitön. Onneksi on aikaa pähkiä.

Samalla kun tuo betonihavainto tehtiin, tajuttiin myös, että tämähän tarkoittaa myös sitä, että viemäriputki on siellä betonin sisällä/alla. Ja kuraeteisen remontointi tehdään vasta vaiheessa kaksi. Eli miten hitsissä me saadaan pskavedet sinne kunnan viemäriin ilman, että kuraeteisen lattia räjäytetään jo nyt?? Pienen pohdinnan jälkeen muistettiin, että betonieteisessä olleen vessan viemäri oli liitetty vanhaan betoniseen viemäriputkeen eli ei samaan kuin talon muut viemärit. Minne siis siihen johdetut likavedet menevät ja voisiko sitä kautta mennä jatkossa keittiön/vierasvessan putket? Tuumasta toimeen ja takapihalle, josta löydettiinkin vanha kaivo, jossa oli yhdysputki talolle päin. Kaivo ei siis kuitenkaan ole kunnallistekniikan viemärikaivo vaan joku vanha kaivo, johon johdetut vedet ja kakat menevät suoraan meidän takapihan maapohjaan. Ei hyvä. Ei todellakaan. Näin ei saisi mennä talossa, joka on kunnallistekniikkaan liitetty. Melkein alkoi ottamaan päähän. Kaupungin sivuilta löytyi ympäristötarkastajan nimi ja puhelinnumero, sitä kautta saatiin sovittua maanantaille tapaaminen meidän talolla tarkastajan ja jonkun Raaseporin Veden lvi-tyypin kanssa. Katotaan miten ne vedet menevät, miten niiden pitäisi mennä ja miten ne saataisiin menemään niin kuin halutaan. Pähkäiltäväksi sitten jää kuka maksaa ja mitä. Mehän ei makseta kaupungin mokien korjaamisia, joten luulisin sieltä tulevan maksumies. Toivottavasti.

image

Vielä kirsikkana kakun päällä oli rakennussuunnittelijan käynti. Löysin tässä päivänä muutamana netistä Fiskarissa pääkallopaikkaansa pitävän suunnittelijan tiedot ja sovittiin reffit täksi päiväksi. Käytiin talo aikasmoisen perusteellisesti läpi, aikaa meni sellaiset kolme tuntia. Voisin siis sanoa, että olemme löytäneet ”sen oikean” eli rakennussuunnittelijan, joka ymmärtää tämän meidän projektin päälle. Sellaisen, joka ei ehdota rakennuksen polttamista. Tai tuomitse kaikkia hirsiä homeisiksi tai lahoiksi. Oli realistinen, puhui meille kuin ihmisille (tasa-arvoisille) ja kuunteli mitä meillä oli sanottavaa. Mä tykkäsin. Mä tykkäsin paljon. Nyt on hyvä mieli.

Pitää vielä laittaa kuva noista meidän tulisijojen alusista. Rakennesuunnittelija sanoi, ettei ole ikinä nähnyt tällaista viritystä. Jokaisen tulisijan sekä muurin alla menee hirret. Hirsi ja betoni/muu kosteus ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta miten ne voi saada pois niin, ettei koko tulisijarakennelma kaadu?? Nooh, sitä kysytään sitten ensi viikolla Kauno Virkiltä, joka tulee tutustumaan kohteeseen.

image

Lauantaina huilattiin, oltiin Miehen veljenpojan synttäreillä ja sen jälkeen ei jaksanut enää riehua. Tehtiin kyllä periaatepäätös eteispattien lipan poistosta. Tulee vähän kauniimpi ja perinteisemmän näköinen. Havainnekuvat alla. Pois lähtee tuo lippa ulko-ovien päältä. Ulko-ovetkin vaihtuvat, koska (lainaten rakennussuunnittelijan sanoja) ne ovat harvinaisen rumat.

Sunnuntaina siivoiltiin takapihaa. On se ihmeellistä miten sitä kaikkea moskaa vaan kerääntyy ittekseen erinäisiin paikkoihin. Lopputulos kuitenkin miellytti silmää.

image

Mä tein myös tilapaisen följarin tilalle tulevan pysyvän tolpan reijät näppäränä tyttönä. Tai siis mies porasi ja mä talttailin. On se hiano.

image

Siihen oli sitten hyvä lopettaa.

Tähän loppuun on hyvä laittaa se pakollinen kissa-kevennys. Tällä kertaa siihen sisältyy itse tehty aktivointilelu (vessapaperirullaan kiinnitetyt raksut) ja yliaktivoituneet kissat (sotkusta syytän myös kissoja 😀 )…

Vko 25/2015: Lomalla pitää tehdä töitä aka työleiri kutsuu! Osa 1/2.

Hei vaan hei

Lomat alkoivat vihdoinkin, samoin myös työleiriksi kutsuttu rupeama. To-do-list on pulloillaan tehtäviä, joita pitäisi saada edistettyä. Parhaassa tapauksessa jopa poistettua listalta!

Urakka aloitettiin sunnuntaina keittiön ja olohuoneen välisen aukon tukemisella ja tiilien poistolla. Ihan ex-tempore tuli sellainen ajatus mieleen, että ko. aukkoon tulisi myös oviaukko. Näin olisi helpompaa esim. mennä katsomaan mikä hellalla palaa eikä tarvitse kiertää parin huoneen kautta. Alla havainnekuvaa. Uusi oviaukko siis olohuoneen ja keittiön välillä.

alakerta_pohja

Lopputulema rupeamassa oli alla oleva. Ei näytä suurelta hommalta, mutta kyllä siinä pari ärräpäätä pääsi itse kullakin. Taas. Ei jaksanut enempää sitten sinä päivänä.

Maanantai sekä tiistai pyhitettiin följarille, joka tuli siis laitettua olohuoneen ja porrashuoneen väliseen seinään. Se pitää seinän suorassa. Saatiin samalla käyttöä joskus taannoin ostetulle alajyrsimelle. Tuli kuulkaas hienoa jälkeä. Pieni opettelu kyllä helpotti. Koneen kasaaminen oli kyllä kaikista haastavinta, suomenkielisiä ohjeita kun ei ollut. Onneksi netissä oli.

Hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin.

Tuo oikean kuvan tukipuu pitää vielä jossain vaiheessa vaihtaa toiseen, nyt kun ei mahtunut oikean pituinen puu paikoilleen. Oli nuo suamarin koolaukset edessä. Alle jätettiin vanha tapetti, joka oli aika ihanan pinkki. Maanantain urakka loppui tähän.

Nyt kun jälkeenpäin miettii, niin oli tuo aikamoinen urakka. Oman mausteensa toi myös hirren läpi poraaminen, joka ei ollut kauhean helppoa tikkailla. Oli kone aika tiukilla. Hah, kun painumisvara-aukkoja porattiin niin yksi kone alkoi palamaan. Mies vei sen ulos. Sitä ei enää käytetty. Vanhaa, eristeistä löytynyttä, höylää käytettiin aukkojen tekemiseen myös. Se toimi hyvin.

Tiistaina meidät herätettiin julmasti jo klo 7 kun Rautian lähetys tuli sovittuna päivänä. Ei vaan tajuttu, että se tulee jo noin aikaisin. Kuljetuksessa oli mukana sementtisäkkiä ja muuta tilpehööriä.

Följarinlaitoin jälkeen pystyttiin repimään koolingitkin olohuoneesta pois ja ottamaan olohuoneen lattiakoolingit hiiteen.

Ja tähän väliin tällainen huoneen koosta kertova kuva, jossa myös kuuluisa tukipuu. Mies lupautui olemaan vertailukohteena. Mies on 176 cm pitkä. Eristettä tulee sellainen 30 senttiä tuohon ja lattialaudat, joten loppujenlopuksi huone tulee olemaan sellaiset 265 cm korkea. Ei liian korkea siis.

WP_20150623_014

Sitten vaan ”pikku” siivous ja lopputulos oli ihan jees.

Siinä oli se tiistai.

Keskiviikko meni kaupoilla käydessä ja autoa hakiessa. Niin, meille tuli uusi perheenjäsen. Kyllä nyt kelpaa käydä Rautiassa ja noin. Jei!

paku

Loppupäivä sitten siivottiin, ylläripylläri, ja Mies alkoi valmistelemaan torstaina tehtävää sähköjen yliheittoa. Yliheitto tulee tehdä siksi, että saadaan porrashuoneenkin seinät joskus puhtaiksi ja ikkuna pois. Keskiviikkona vähän otettiin myös keittiön koolinkeja pois. Mutta paljoa ei sieltä saa poistettua, koska vanhat viemäri- ja vesiputket menevät eristetilassa.

Torstaina aloitettiin sitten porrashuoneen kimpussa. Mies veti sähköjä uusiksi meidän sosiaalitiloihin, vanhat sähköt kun menivät porrashuoneen läpi eikä tämän takia koolinkeja voitu poistaa. Hyvällä tsägällä oltaisiin poltettu koko talo. Minä otin listoja, lasivilloja ja muita ikkunan ja koolinkien välistä. Sitten vaan hiiop ja ikkuna pois. Ja tadaa, se oli siinä!! Tämän vuoden viimeinen ikkunanpoisto on tehty! On tätä odotettukin, voi pentele…

WP_20150625_004

Perjantaina jatketaan porrashuoneen kimpussa, kolmen ja puolen seinän koolingit ovat vielä poistamatta. Siitä on hyvä jatkaa.

Palaillaan pallerot!

Vko 22/2015: Ikkunat, nuo talon silmät

Nonniin, yksi työntäyteinen viikonloppu taas takana. Tuntui kyllä, että sai suhteellisen vähän aikaan suhteellisen pitkässä ajassa. Mutta näinhän se joskus menee. Joidenkin asioiden kanssa pitää nyhvätä ja oppia tekemällä.

Viikolla kävi Jussi kääntymässä ja kattomassa hirsien kuntoa, nyt kun eristeet oltiin saatu pois häiritsemästä. Ei nyt mitään kauhean tarkkaa pystynyt sanomaan, kun oli vielä niskat ja seinäkoolingit siinä blokkaamassa näkyvyyden seinien alaosiin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että hirsienvaihto tehdään vasta lomien jälkeen, elokuun puolenvälin viiva syyskuun paikkeilla. Onpahan aikaa tässä tehdä kaikki sitä ennen tehdtävät hommat ihan kunnolla kesälomien aikana eikä kiire (toivottavasti) pääse yllättämään. Meidän lista remppapuolen ovessa kertoo mitä on vielä tehtävänä ennen hirsienvaihtoa.

To-do-list

Alla kuvaa talon alapohjasta. Sen rakenne koostuu haltijapalkeista (alimmat hirret) sekä niiden päällä olevista niskoista. Haltijapalkkien välissä on niin sanottu rossilaudoitus eli raakalautoja jotka laitettu pitkittäin palkkien väliin. Palkkien ja niskojen väliin tulee paperointi (-> alapohjasta tuleva kylmä ilma pidetään poissa) ja sen päälle eristeet (meidän tapauksessa selluvilla). Niskojen päälle laitetaan lattialaudat. Siinä se noin pähkinänkuoressa.

Tuon aikataulutiedon jälkeen soitin Kauno Virkkalalle, tammisaarelaiselle hirsi/restaurointitekijälle, että saisiko hänestä apua. Jussilla kun se olkapää oli mennyt pahaksi eikä hän pysty raskaimpia hommia tekemään. Olisi siis hyvä saada toinenkin tekijä siihen, joka pystyisi tekemään niitä. Ja kuinka ollakaan, hänellä oli juuri miettimäämme ajankohtaan vapaata eli näyttää vahvasti siltä, että hän ja hänen yhteistyökumppaninsa tulisi meille hommiin elokuun tienoilla. Mahtavaa, sanon minä.

Ja mitäs sitten viikonloppuna. Perjantai meni ajaessa, Mies kun oli työkeikalla Raumalla ja minä toimin kotiinkuljettajana. Sitä ennen piipahdin hakemassa Arkkitehdiltä Rakennusvalvonnasta lainaamani lippulappuset, hänellä kun alkaa rakennuslupahakemukseen tehtävät työt olemaan klar. Itse hakemuskin taitaa olla jo valvonnassa. Naapureiden tidottaminen tulee vielä suorittaa, otetaan työn alle ensi viikolla.

Lauantai alkoi muuratitapaamisella, tällä kertaa oli vuorossa Siuntiossa pajaansa pitävä herrasmies, joka taisi sitten voittaa meidän urakkamme. En nyt tiedä miten suuri palkinto se on, mutta ainakin saadaan ammattitaitoinen henkilö tekemään. Otti heti sellaisen asenteen, että hän ratkaisee ne ongelmat (koskien esim. palomuurin ja savupeltien sijoitusta), jotta meidän ei tarvitse sitä tehdä. Me kun emme ole ammattilaisia. Tämä tulokulma on meille oivallinen, stressitaso pieneneee ainakin tällä remontoijalla. Aioita kun ei jätetä meidän pähkittäväksi, vaan sanotaan ”miksi ei tehtäisi asioita näin?”.

Tapaamisen jälkeen päästiin sitten ikkunoiden kimppuun, ne kun ovat seuraavana task-listilla. Ikkunat tuli siis ottaa kokonaan karmeineen irti ja aukon suurentamisen jälkeen siirtää eteenpäin ulkovuorauksen kanssa samalle tasolle.Tämä tehtiin siis siksi, että sisältä saadaan seinäkoolinkeja pois ja sen myötä myös niskat sekä muut. Tämä työ siis piti tehdä ennen kuin mitään muuta pystyi jatkamaan.

Ensimmäinen ikkuna meni enemmän tai vähemmän ihan päin pepatinta, vaikka lopputulos näyttääkin ihan hyvältä. Eteen tuli niin monta ongelmaa, ettei  olisi uskonutkaan. Ja kun oli vielä vähän nälkä, niin kyllähän sitä arvaa miten hyvin yhteen hiileen tämä aviopari puhalsi. Hiilet taisivat olla ihan eri pitäjissä. Päätettiin lopettaa työt siltä päivältä ja jatkaa sunnuntaina.

Sunnuntaina ikkunahomma jatkui. Seuraavat kaksi menivät paremmin kuin eka, mutta kyllä niidenkin kanssa piti tapella. Nähtävästi kaikki ikkunat ovat asennettu eri tavalla, joka vähän vaikeuttaa niiden irroittamista kuten myös takaisin paikallepistämistä. Joissain seinissä on vielä vanha vaakalaudoitus uuden ulkovuorauksen alla, jossa kiinni karmirautoja, ja nämä karmiraudat vasta olivatkin suatanasta. Jäivät kiinni ikkunoihin ja niin edelleen. Meni hermot, mutta vähemmän kuin lauantaina.Alla kuva kun Mies tekee ja mä kuvaan, kuten aina. Tässä puolustukseni se, että Mies käytti puukkosahaa, jonka äänestä en tykkää. Päätin siis siirtyä suosiolla kauemmaksi.

ikkunanvaihtoa

Alla lopputulos, josta näkee eron aika selvästi. Tulevaisuudessa kaikki ikkunat tulevat näyttämään tuon ekan kuvan vasemman puoleiselta ikkunalta. Talo ei enää näytä aneemiselta ja nälkiintyneeltä, kun silmät eivät ole niin kuopalla. Näyttäähän se paljon paremmalta.

Ei kai tässä sitten muuta. Lopuksi kuva kasasta, joka siis koostuu alapohjan vanhoista eristeista. Imuauto kippasi ne tuohon parkkiksen viereen. Voidaan sitten jossain vaiheessa pistää maapohjan alle. Tai jonnekin.

olkikasa

’Till next week flurry balls!

Vko 21/2015: What the floors reveals

Hei vaan hei taas täältä maaseudun rauhasta! Aurinko paistaa (joskus) ja linnut laulaa (kovaa), elämä on hunajaa (ei aina) ja remontti etenee (hitaasti, mutta varmasti).

Tämän viikonlopun ja seuraavan viikon alun teema oli lattiat ja niiden eristetilan tyhjennys. Ja tyhjennystä ei voi tehdä silloin kun lattialaudat ovat paikoillaan, joten homma lähti niiden irroittamisella. On se kyllä jännä miten paljon nauloja on saatu tungettua yhteen lautaan (päälle ja ponttiin), vaikka tiedetään että sen päälle tulee vaneri sekä muovimatto. Noh, ei sen väliks, onneksi on ahkerä Mies, joka lomansa jaksaa kuluttaa naulojen ja lattioiden repimiseen. Minä sain rentouduttua töissä.

Perjantaina olin minäkin lomalla ja saatiin porrashuoneen lattia ylös. Ekaksi tehtiin sitä yhdessä, mutta sitten mulla meni hermot ja siirryttiin sellaiseen toimitaprosessiin, että Mies otti laudan irti ja minä revin siitä naulat irti olohuoneessa. Tuli hienoa jälkeä, vaikka itse sanonkin. Villaahan oli täälläkin vaikka muille jakaa, tietenkin.

Lauantaina tuli tehopakki-Anoppi kylään ja sitten alkoikin tapahtua. Lattiat saatiin ylös porrashuoneesta (ei jaksettu kaikkia repiä pe), keittiöstä ja olohuoneesta alle aikayksikön. Ruokailuhuone jätettiin suosiolla sunnuntaille. Laudat säilöttiin maakuoppaeteiseen (aka betonieteinen). Saatiin sekin käyttöön. Laudat tulevat suurimmalta osin takaisin lattiaan kunhan imuauto on saanut imettyä eristeen lattioista. Tuolta ne on helppo siirtää takaisin.

betonieteinen puilla

Lauantaina pistettiin grilli kuumaksi ja paistettiin vähän piffiä. Oli kyllä nannaa. Grilliä piti vähän modata, ettei tuli kärvennä vain ulkopintaa ja jätä sisällystä kylmäksi. Nyt on tuunailtu ja hyväksi havaittu.

piffii

Sunnuntaina jatkettiin talkoita ja ruokailuhuoneen lattia kuin lensi itsestään ylös. Melkein. Kun lattiat olivat ylhäällä, oli villojen poitamisen vuoro. Sen ajaksi siirryimme Anopin kanssa ulos, kun Mies pisti ufo-vaatteet päälle ja lähti repimään eristeitä pihalle. Laskettiin, että noin 600 €:n edestä villaa ulos kärrättiin. Pino oli iso.

villaa

Lopputulos lattioiden osalta oli sunnuntain aalla olevan lainen. Huomenna tulee sitten Anpe imuauton kanssa ja repii loput sisuksiinsa. Säästetään sillä, että eristeet tyhjennetään tontille. Ei me raijauskuluja.

Sunnuntaina tuli myös muuratiehdokas käymään. Melkeinpä ensimmäinen kysymys oli, että ”miten teille tuli mieleen tällainen, tapahtuiko tämä se vahingossa?” 😀 Ei sitä varmaan tavallinen tallaaja tajua miksi kukaan tällaisen projektin ottaa omakseen. Meille tuo kysymys tulee aina vähän yllätyksenä, meille kun tämä oli täysin luonnollinen valinta… Aina silloin tällöin yrittää kattoa tuota remppapuolta myös sen toisen tyypin silmin. Näyttäähän se aika rajulta ja suuritöiseltä. Sitten suljen taas silmäni, jatkan sen hetkistä hommaani ja lopetan tällaisten ajattelun.

Otan tähän tuon maanantainkin urakan. Eli joskus ysin ja kymmenen välissä tuli pihaan imuauto kahdella imuttajalla (miespuolisella imuletkun käyttäjällä) varustettuna.

nuunuuauto

Kolme tuntia myöhemmin:

keittiö

Selvennöksenä sellainen, että koko urakan kesto arvioitiin olevan noin 8 tuntia. Huoneita oli neljä. Kun käyttää vähän laskupäätä niin tuli selväksi, että kyseinen imuauto ei ole kykeneväinen tähän hommaan. Liian vähän imutehoa. Oljet pistävät vastaan. Mitäs sitten. Nooooh, miesten työnjohtaja tuli käymään ja lupasi miettiä mitä tehdään. Pari tuntia myöhemmin tuli soitto, että yksi työmies lupasi tehdä pidemmän päivän ja tulee vielä tänään tehokkaammalla autolla viemään homman loppuun. Kello löi kuusi ja auto tuli pihaan. Kello löi 22.30 ja auto lähti pihasta. Mies ja kahden miehen imuporukka sai homman maaliin kunnialla, mutta kyllä se vaati hikeä, verta ja hermoja. Satavuotta vanhat oljet pistivät pystyyn melkoisen vastarinnan. Mutta me voitettiin. Hyvä mun on sanoa, mä katoin telkkaria ja menin nukkumaan ysiltä…

Lopputulos oli kyllä hieno:

putsattu_porrashuone Porrashuone

putsattu_keittiö Keittiö

putsattu_olohuone Olohuone

putsattu_ruokailuhuone Ruokailuhuone

Eli kyllä yhdessä päivässä sai ihan imutettua poijes kamaa. Löytyi sieltä tällainenkin vehje eli vanha taltta. Pitää ottaa käyttöön 🙂

taltta

Tässä siis yhden käytävän transformaatio 12/2014-05/2015

Ja niin, on niille tulisijoillekin jo oma peti lattian alla. Ehkä pitää vähän vahvistaa vielä.

Mutta nyt on väsynyt, mutta onnellinen olo. Mä en ole kauhea eristeidenputsausfani. Ei taida olla Mieskään. Nyt ollaan niiden osalta vähän aikaa rauhassa. Toivottavasti.

Paalataan taas ensi viikolla balleroiset, kaunista viikkoa!