Karis Suomen Paris -tapahtuma järjestettiin ilman meitä. En olisi kestänyt stressiä tapahtuman järjestämisestä sekä oman talon kuntoonsaattamisesta. Tehtiin siis, melkein heti edellisen postauksen jälkeen, olla osallistumatta.
Ulkommia ollaan vieläkin tehty, aittaa ja muuta sellaista. Pidettiin jopa kesäloma, jossa ei tehty (melkein) yhtään mitään :O
Vko 26: Vajaan saatiin katto paikalleen. Woop Woop! Mutta yllättävän nopeasti on sekin taas täynnä kaikkea tavaraa… Pihan ainoa kukkapenkkikin alkaa näyttämään kivan värikkäältä.
Vko 27-31: nyt alkoi aittahommat. Ja ne alkoivat ketunmoisella siirtelyllä. Hirret kun piti saada lähemmäksi rakennuspaikkaa. Ja ihan käsipelillä.
Pitää sanoa, että oli kyllä aikamoinen homma saada koko urakka edes alkuun. Kun ei ole itse ollut purkamassa, on kokonaisuuden hahmottaminen tosi vaikeaa. Ainakin kun havainnekuvana on vain käsin piirretty kuva. Ja tietenkin merkit hävinneet vuosien saatossa hirsistä. Kettu sanon minä.
Perustaksi tehtiin betonianturat, joiden päälle laitettiin nurkkakivet. Alaspäin viettävä maasto aiheutti aika monia ongelmia myös. Mutta saatiin kuitenkin nekin setvittyä.
Vasemman sivun alimmat hirret olivat ihan läpilahoja, joten ne otettiin pois. Alakerran lattialankkujen suunta siis vaihdetaan ja tilkitään poiston aiheuttama rako jotenkin. Tapaa mietitään sitten, kun se on ajankohtaista.
Vko 32: alla olevista kuvista näkee miten Suomen kesä osaa yllättää. Ekaksi mies teki kaverinsa kanssa täyden päivän helteessä, sitten tehtiin kaksistaan kaatosateessa. Mutta nyt se on harjakorkeudessa ja hirret vihdoinkin poissa aidan vierustalta! Neljän vuoden jälkeen! Aikamoista.
Vko 33-35: kesäloman loppumetrit. Perheen miesväki tekasi sivuovelle kaiteet, koska joku nimeltämainitsematon oli erittäin innostunut hyppimään sieltä ales.
Vajan osalta viimeisiä viedään eli vikat laudat sahattu ja oveen leikattu helmiponttipaneelit. Kodarin allaskaappiin saatiin kauan odotettu roskis! Roskista muuten tajuaa ikävöidä vasta kun sellaista ei lähettyvillä ole. Jännä juttu.
Eteiseen ostin tuollaisen amerikanarkun, joka oikeasti tosi hyvä tohon tarkoitukseen. Pitäisi pykätä vielä pari hyllyä tohon vasempaan osaan.
Takauma kahden (?) vuoden takaa. Eteisen purkamista. Ei oo ikävä.
Vko 36: Aitan päälle laitettii pressu väliaikaiseksi katoksi. Ei taida näillä sateilla olla kauhean pitkäikäinen ratkaisu 😀
Meillä oli myös eläinvieraita. Toi oikeanpuoleinen kuva kuvastaa sitä minkä takia tykkään asua täällä lähes maaseudulla. Hiekkateitä vaikka ja kuinka. Rauhallista seutua.
Vko 37: mies alkoi purkamaan vanhoja portaita toisesta eteispatista. Eteen tuli seun mitä, enimmäkseen hiirenkakaa. Otti esiin myös vanhan oviaukon. Ei auennut ovi. Syy löytyi ulkopuolelta: ovi on naulattu kiinni. Sitten vaan joskus sorkkarauta käteen ja menoksi.
Oli pakko ottaa kuva tästä. Jotenkin tuli niin hyvä fiilis, kun kattoi taloa ja miehiä. Paljon on rempallaan, paljon on tehtävää, mutta just sillä hetkellä fiilis oli aivan todella hyvä. Mä niin rakastan mun elämää ja mun taloa. Ja mun miehiä ❤
Vko 38: tällä viikolla tuli valoa toiselle puolelle. Tuli kodariin, pojan huoneeseen ja aulaan. Väliaikaiset tai pidempiaikaiset, katellaan. Lisäksi laitettiin ikean verhovaijeri seinään, johon voi nipsuilla laittaa lappuja roikkumaan, kun huomattiin tärkeiden lappujen aina häviävän.
Lisäksi saatiin a) aittaan väliaikainen peltikatto (oli pressu ”hiukan” kerännyt vettä :D), b) osoitenumero tielle ja c) vajaan ovi.
Joo-o, tässä tämä sitten taas. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Josko seuraavan postauksen saisin tehtyä aikaisemmin kuin jouluna 😀
Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus 