Tulisi liian pitkä otsikko, jos alkaisi luettelemaan kaikkea tällä viikolla tehtyä 😀 Pitää vain sanoa, että nyt on olo niin onnellinen ja… Onnekas. Emmä tiiä, jotenkin ihan utopistista, että oikeasti nyt asutaan täällä toisella puolella. Että 50 neliöstä tuli 100 ihan yhdessä päivässä. Jotenkin ajattelin, ettei tämä päivä koskaan koita, vaikka kuinka painaa duunia 😀

Mutta siis, mennäänpä taas asiaan. Maanantaina tuli anoppi. Hän pisti heti ranttaliksi ja pesi kolme ikkunaa ihan perusteellisesti. Kyllä nyt näkee ulos. Ja kyllä kelpaa katella ❤

Me miehen kanssa puuhailtiin pääosin tavaroiden lajittelun ja tulevan remppapuolen, entisen sosiaalipuolen, tyhjennyksen kanssa. Minä laitoin vaatteet kaappeihin, mies pisti energiansa kamojen kärräämiseen.

Seinät kumisevat tyhjyyttään, kylmyys hiipii huoneisiin.

Maalämpömies tuli käymään päivällä, koska sunnuntaina huomattiin pumpun tekevän vähän omiaan. Miehet teki taikojaan ja avot, alkoihan se toimimaan halutulla tavalla. Tekniikka, ymph. Mutta nyt tarkenee!

Sänky siirtyi illan suussa uuteen väliaikaiseen makkariin. HITSI KUN ON TILAA KUULKAAS!!

Ilta sitten katottiin telkkaria ja syötiin anopin tekemää nannaa murkinaa. Uudessa keittiössä on tilaa duunata vaikka millaisia kulinaristisia makuelämyksiä. Ja vaikka kuinka isoja!

Tiistaina minä lähdin Forssaan hakemahan verhotankoja. Mies ja anoppi jäivät duunailemaan. Mies maalaili ja anoppi siivosi pihan puolta. Kahden aikoihin kaarsi peltimiesten auto pihaan ja ei siinä kauaa nokka tuhissut niin oli keittiössä huuva, takapelti sekä lieden ja pönttisten edessä eduspellit. Vähän pitää vielä fiksailla, lieden seinän vierustasta kun jäi kulmapelti laittamatta paikoilleen (pitää leikata uusi kulmapala). Tehdään ensi viikolla. Uunineduspeltejäkään ei laitettu vielä kiinni kahdesta syystä: pönttisten etusia pitää maalailla&tasottaa ja lieden edusta laatoitetaan muurin kohdalta. Ei himputti, mä niin tykkään ❤ ❤ ❤

Laittoivat toisen pönttiksen päällä vielä tuollaisen peltilevyn, jonka alla palosuojalevyä. Kattolista sitten peittää seinän ja levyn väliin jäävän pienen raon. Toisen puolen levyä ei asennettu, koska kattolistoja tulee vähän leikellä, jotta se mahtuu kattoon.

Anoppi pesi viimeiset kaksi ikkunaa, olohuoneen sekä vieraseteisen.

Mies oli kärsivällinen ja jaksoi vielä asentaa kaksi verhotankoa. Verhoja ei ollut, joten roikkumaan pääsivät vanha aluslakana sekä pussilakana 😀 Mutta kyllä ne tekee tehtävänsä, vaikkeivat nyt maailman kauniimpia olekaan.

Keskiviikkona jatkui siivoilu, maalailu ja sen sellainen. Anoppi kävi, ennen meidän heräämistä, heittämässä leca-pavut sähkö/vesikaivantoon. Me siinä heräiltiin vasta ysin aikoihin katos. Eihän tuollaiset eläkeläiset niin pitkään nuku, hänen piti siis löytää jotain tekemistä aamupuhteeksi 😀

Heräilyn ja syömisen jälkeen aloimme mekin sitten härväillä. Minä maalailin viimeisiä kattolistoja, mies siivosi vieraseteistä kaikesta kamasta. Ja kamaahan siellä oli: viitisen ovea (kaksi pariovea), kymmenisen ikkunaa ja saman verran sementtisäkkejä. Tilephööriä tuhottomasti, paperia sen verran että saisi yhden huoneen vuorattua. Polttopuuksi kelpaavaa pirusti. Kaikki pois, tyhjää tilalle.

Anoppi oli luvannut pestä aiemmin ostamamme puusohvan, joten se pistettiin kasaan pihalla. Anoppi myös siivosi entisen sosiaalipuolen, imuroi matot ja kaikkea. Me tehtiin noin sadasosa kaikesta siitä mitä hän teki 😀 Sossupuoli odottelee siis enää vain suihkukaapin purkamista sekä yleisen purkutyön aloittamista.

Ja ei tässä vielä kaikki: siivosi se anoppi vielä sen tyhjentämämme eteispatinkin. Ja sehän näyttää aikas hyvältä (jos ei kiinnitä huomiota ihanaan värimaailmaan 😀 )! Nyt jää odottelemaan vuonna x tapahtuvaa remonttia. Siihen asti menee tällaisena.

Yhden aikoihin tuli maalämpömies pitämään käyttökoulutusta. Se kesti kolmisen tuntia. Puoli viiden aikoihin tuli peltiseppä käymään, sovitettiin kulmapalaa. Palataan ensi viikolla asiaan, koska sitä pitää fiksailla. Mä kävin hammaslääkärin tarkastuksessa ja maalasin kattolistat toiseen kertaan. Anoppi lähti siinä viiden pintaan.

Torstai alkoi minun osaltani suullisissa merkeissä eli käväisin kasin aikoihin suuhygienistin pakeilla. Kun sieltä kotiuduin, teki mies meille ruhtinaallisen aamiaisen. Sitten jatkui armoton viimeistely. Minä maalailin, mies laittoi listoja. Nyt ovat viimeisetkin yksityiskohdat valmiita. VIHDOINKIN STANA!!

Toinen iso homma, joka saatiin tehtyä, oli liesituulettimen asennus huuvan sisään. Toimii.

Ja kolmas meitsör homma oli se, että saatiin keittiön valaisimetkin paikoilleen kattoon! Nyt siis näkee tehdä ruokaa (jota tein illalla tyytyväisesti puristen, mies kun maalaili viimeisiä lattialistoja uudella remppapuolella).

Perjantai oli toivoa täynnä. Mies pisti ”uuden” ja ”vanhan” puolen aukon umpeen. Helpottaa kissojenkin elämää. Mä paikkamaalailin seiniä ja sekoittelin värejä, jotta seinistä tulisi oikean värisiä (harmaa). Maalailin listoja, paklailin jiirejä. Ei tehty siis mitään maata järisyttävää, oli vähän takki tyhjä.

Lauantai meni kamoja järjestellessä. Kannettiin kamaa yläkerran seilytyksestä ulos ja raakattiin roskiin meneviä, lahjoitettavia sekä säästettäviä. Joku rakas jyrsijälajiin kuuluva tyyppi oli pesinyt parissa laatikossa, joten pesuun menee kivasti kamaa kuten myös ihan roskiin. Mies sitten teki tuota työtä, mä en sitä enää voinut tehdä. Mä kävin muuta kamaa läpi ja yritin saada siihen lahjoitettavien kasaan edes vähän kamaa. Jonkun on hiukka vaikea luopua asioista 😉 Löydettiin myös se, mitä mentiin sinne etsimään: ikkunanpesulaite siskolle vietäväksi. Jippii!

Iltapäivällä lähdettiin siskolla käymään, siellä meni ihan iltaan asti. Mies jaksoi vielä sen jälkeen maalata lattialistat toiseen kertaan.

Sunnuntai, viimeinen lomapäivä. Huoh. Nukuttiin taas aika pitkään. Jotain tässä uuden puolen ilmassa on, joka pistää nukuttamaan niin armottomasti 😀 Aamukahvien jälkeen oli kello jo noin 12, sitten oli pakko alkaa vähän hommiin. Mies meni täyttämään talon kulmalla olevaa holea. Ja hienosti täyttikin, ei ole enää kuoppaa! Muutenkin saatiin tuota edustaa putsattua. Oveenkin tuli hieno nimikyltti 😉

Minä jatkoin listojen jiirien paklailua. Yhden pintaan tuli puutarhasuunnittelija käymään. Käytiin kattomassa tulevaa puusavottapaikkaa, aka ryteikköä, mutta ei sieltä löytynyt mitn säästettävää. Olisi ollut niin kiva, jos olisi vanhoja perennoja sieltä löytynyt, mutta kun ei niin ei. Pari hopeapajun uutta alkua löydettiin kyllä, jotka säästetään hakkuilta. Isot pajuthan kaadetaan, koska alkavat olemaan oman tiensä päässä.

Suunnittelijan käynnin jälkeen tehtiin vielä vähän kiinnityshommia. Vierasveski sai seinilleen taidetta (taattua Ikea-laatua) sekä säilytystilaa (ent. veistoluokan seinäkaappi -> lääkekaappi).

Keittiöön taas pistettiin seinälle tuollainen hieno kattilankansiteline, ihan itte ideoitu 😀 😀

Ei tartte enää kansia pitää tuossa saarekkeen päällä, jossa ovat vain aina tiellä. Kai tuohon aukkoon saadaan vielä muitakin funktioita suunniteltua. Väliaikainenhan tuo on, joten jossain vaiheessa kansien loppusijoituspaikka pitää miettiä uudelleen. Mutta onneksi on aikaa miettiä tuotakin. Aina on aikaa.

Jees, eiköhän se ollut taas tässä. Viikon kissakuvaksi valikoitui tämä mystinen otos, jossa on Väiski piilossa. Arvatkaapa missä herra luuraa? Selvittävä kuva alempana.

Kyllä, mrmr löytyy tuolta yläkaapista, jonne hyppäsi suoraan lattialta. Eli noin kahden metrin korkeuteen. Ihan älytön loikka. En olisi uskonut ilman, että olisin ollut paikalla näkemässä. Todiste:

Nonniin, se siitä viikosta. Päivitän ensi viikolla taas, jos en ole kuollut ekan työviikon uuvuttavana 😉 Hyvää syksyä palleroiset, toivottavasti hyvät (hyvähköt) säät jatkuvat!!