Hei ja hyvää mennyttä vaappua vaan kaikille! Toivottavasti meni hulabaloot hyvin. Meillä meni ainakin. Ja mitä sitä muuta tekisikään vappuna kuin remonttia. No ei mitään.

Olimme miekkosen kanssa torstain lomalla ja silloin sai betoni kyytiä. Edellisenä päivänä oltiin käyty hakemassa Vuokraavasta murtovasara, joka olikin aikamoinen peli. Jyskääminen aloitettiin ysiltä ja ennen puoltapäivää oli betoni palasina. Alla kuvia operazionesta.

Vähän me tiedettiin, kun tätä virstanpylvästä riemuittiin. Tästähän se hupi vasta alkoi. Betonit siirrettiin ulos ikkunasta, aina niin luetettavien, ämpärien avulla. Oli hikistä ja suhteellisen ärsyttävää hommaa.

Betonikeko oli tällainen torstai-iltaan mennessä:

Perjantai-aamulla lähdettiin taas maaseutumatkailemaan Säkylään. Tuliaisiksi tuotiin yhden suhteellisen ison kuorma-auton verran:

Mukaan mahtui hirsiä aikamoinen läjä, kaksi pönttistä tiileineen ja huutokaupasta ostetut pöydät. Lisäksi ostin vielä yhden Porin Valun leivinuunin luukun kehyksineen. Onneksi mukaan tuli miekkosen Veli, jonka apu oli korvaamaton. Ilman häntä ei tästä olisi tullut mitään. Mä en todellakaan olisi osannut lastata tuota autoa Miehen kanssa niin, että lopputuloksena ei olisi ollut maailmanluokan avioriita. Mä en ole hyvä tetriksessäkään. Noh, perjantai meni oikeastaan tuossa. Ei sitä muuta jaksanut tehdä. Onneksi oli sauna illalla. Lihakset olivat vähän jumissa.

Lauantai avautui silmiemme eteen sateisena ja harmaana. Jatkoimme betonieteisen purkamista.

Kello 12 olin luvannut käydä Puuseppämme juttusilla, jonka verstas sijaitsee Fiskarsissa. Jätin miehen hikoilemaan ja lähdin kohti Ruukkia. Samalla sain hyvän syyn käydä SPR:n kirpparilla, joka järjestetään kerran kuukaudessa. Oli ihan hyviä vanhoja huonekaluja ja suhteellisen halvalla. Pidetään mielessä. Noh, mutta taas palaillaan pikkuhiljaa asiaan. Niin siis pienen etsimisen jälkeen löysin verstaan ja sieltä Markku Soinion, jonka kanssa olen Feispuukissa kirjoitellut keittiöideoistani ja niiden toteutuksista. Mulle pääasia keittiön (ja muidenkin) tekijöissä on se, että tulen heidän kanssaan toimeen eli meidän ajatusmaailmamme pitää olla edes vähän lähekkäin (vrt. rakennesuunnittelija). Ja Markun kanssa meillä ajatusmaailmat kohtaavat täysin. Olen niin iloinen siitä. Lisäksi heillä on ollut samanlainen projekti kuin meillä työnalla noin 10 vuotta siinä Ruukilla, joten myös siltä osin hän ymmärtää meitä ja mitä yritämme tehdä. Monet eivät ymmärrä esim. sitä, että korjaamme vanhaa emmekä vaan puske sitä maahan ja rakenna uutta. Se, että löydän ihmisen, joka ajattelee samoin kuin me, tuntuu niin hyvältä. Lisäksi voimme kaivaa heidän aivojaan joissain kohdin, koska he ovat miettineet jo esimerkiksi yläkerran ilmanvaihdon (alakerrassa painovoimainen, miten tehdään yläkerta jossa ei ole tulisijoja?) toteutuksen. Miksi keksiä pyörä uudelleen, jos voi käyttää jo hyväksi havaittuja tapoja tehdä asioita. Tulee meille katsomaan joku päivä, ihan uteliaisuudesta kuten myös keittiön mittailujen osalta. Hienoa! Kaikki kiva loppuu aikanaan ja minunkin oli sitten lähdettävä jatkamaan matkaa.

Seuraava pysäkki oli Billnäsin Ruukissa sijaitseva Varaosa-apteekki, joka on tällaiselle vanhan harrastajalle kuin karkkikauppa…

Täältäkin oli pakko lähteä tyhjin käsin, koska uutta ei saa ostaa. Ei saa. Ennen lähtöä otin kuitenkin vielä yhden inspiraatiokuvan. Kyseessä ovet, jotka löytyvät yhdestä Ruukin monista taloista. Mielestäni erittäin kauniit ja simppelit.

Meillähän muuttuu ulko-ovien paikka jossain vaiheessa. Ulko-ovet siirtyvät eteispattien sisälle nykyisten väliovien paikalle. Eteiset tulevat olemaan maatasossa kylmiä. Lämmintä tilaa ne ovat toisessa kerroksessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lukollinen ovi ei olekaan se, joka näkyy ulospäin. Ulospäin näkyvät ovet voivat olla millaisia tahansa. Nyt sitten kauheasti mietin (ihan liian aikaisin), että millaiset olisivat kivat ja talon ulkonäköön sopivat.

Vihdoin, kun kotiin pääsin, oli näky kyllä… Sanoinkuvaamaton! Meillä on monttu sisällä!

Kivasti oli työmiehet päättäneet sijoittaa vanhojen pönttiksien ja puuliesien tiilet tänne hiekan sekaan maapohjaa vahvistamaan. Eivätpähän meidän hommat lopu kesken. Tästä jatketaan sunnuntaina.

Sunnuntaina sää suosi meitä. Mies alkoi puhdistamaan taka- ja etupihaa kaikesta moskasta (pääosin puu- sellaisesta). Minä taas sain hommakseni raijata ne himputin tiilet ulos. Käsin. Montusta. Noh, tulipa selkä/jalka/hauisreenit vedettyä samalla. Päivä meni sitten siinä. Kolmen aikoihin lopeteltiin ja näky oli tämä montun osalta (miehen aikaansaannoksista en nähtävästi ottanut edes kuvia…):

Päätettiin, että sponssaamme vähän lisää Vuokraavaa. Hihnakuljetin on pakko saada, jotta saadaan isoimmat kivet ja hiekat tuolta pois jotenkin. Käsipelin se olisi liian raskasta ja aikaavievää. Vuokrataan siis kuljetin, joka laitetaan menemään takapihalle. Sieltä voi aineksen sitten levittää tulevan nurmikon aluseksi heinien ja muiden kanssa. Laite näyttää tältä (netistä lainattua):

Pieni yhteenveto tästä viikosta. Pitää sanoa, että kyllä me saatiin taas aika paljon aikaan. Ihan helvatasti jos oikein alkaa ajattelemaan. Hyvä me, hyvä Mies! Kun niitä tiiliä kärräsi niin joskus alkoi usko loppua, kun näytti siltä, ettei ne ikinä lopu. Mutta loppuivat ne! Kiellän itseltäni sen tosiasian, että niitä on vielä miljoona hiekan seassa, nyt siis siirsin vain pienen osan. Kyllä niiden pitää jossain vaiheessa loppua. Pakko.

Ensi viikkoon palluraiset, aurinkoista viikkoa!