Vihdoin, VIHDOIN, se päivä on tullut, että vieraseteisemme seinästä ei enää tuijota Simo-sieni. Muistaqn sen vielä kuin eilisen, kun otimme vanhoja tapetteja pois ja aloimme aavistelemaan jotain olevan pielessä ko. seinässä. Siitäkin on jo, melkeinpä tasan, 8 kk kun sitä purkutyötä tehtiin. Älytöntä, niin se aika juoksee!

Alla se pakollinen ennen-kuva, josta näkee koko komeuden. Siinä näkyy myös niska, joka saanut ”vähän osumaa”. Siinä kyljessä on lauta, jolla pidetään niska kasassa. On siis ihan poikki-laho.

Joo-o, tässä se on sitten valmiina. Seinä.

Niskojen tarina ei ollutkaan niin simppeli. Koska kattoon laitetaan helmiponttipaneeli, joka on materiaalina suhteellisen armoton alustan suhteen, päädyimme uusimaan kaikki huoneen niskat. Materiaaliksi valikoitui ihan uusi puutavara. Jos joku vanhan tappiin-asti-vaalija repii tästä pelihousunsa ja lopettaa blogin seuraamisen niin so be it. Vanhat niskat olivat a) notkolla, b) osin lahoja ja c) eri tasossa, joten päädyimme tähän ratkaisuun. Sama tehdään myös porrashuoneen niskoille, koska ne ovat vielä pahemmassa kunnossa kuin eteisessä olevat. Porrashuoneessa pystytään samalla sitten tehdä porrasaukko ihan kunnolla eikä vanhoja niskoja sahaamalla ja sovittamalla portaat niihin.

Keskiviikkona tuli mieheltä viesti, että aitan siirto onkin siirtynyt tapahtuvaksi perjantaina, alkuperäinen suunnitelma oli että  kasataan Hlinnassa perjantaina ja tuodaan meille lauantaina. Nyt kuitenkin koko homma tapahtuu tuolloin perjantaina. Siitä seurasi se ihana asia, että mies tuli päivää aikaisemmin kotiin! Jee!

Torstaina kun tulin kotiin, olivat hirsimiehet jättäneet kattosuunnitelmapiirroksen keittiönpöydälle. Onneksi on puhelin keksitty, koska mun oli vaikeaa ymmärtää siitä kaikkea oleellista. Päädyimme 3. vaihtoehtoon, jossa kattoon ei jää yhtään näkyvää tukiparrua. Näin katot ovat samanlaisia eri huoneissa. Palkin jättäminen näkyvillä keskelle huonetta olisi myös mittasuhteellisesti hankala, koska tuleva wc muuttaa huoneen pohjaa siten, että palkki näyttäisi aika tyhmältä.

Torstaina, miehen tultua kotio, käytiin käymässä rakennuspuolella ja sehän vasta olikin avointa tilaa 😀 Jännän näköistä, kun näkee yläkertaan täysin esteettä ja väliseinä ns. leijuu ilmassa… Mietittiin hirsimiesten kanssa vähän sellaista, että ko. väliseinä lähtisi mänee ja tuo päätyhuone avattaisiin yhtenäiseksi tilaksi. Sitten joskus, jos tarvis, voi tehdä uuden väliseinän parempaan parempaan paikkaan. Nyt se on vähän epäsymmetrisessä paikassa, julkisivun puolella kun kylmän vintin osuus on suurempi kuin takasivun puolella. Mutta tuon seinän poisto tulee tehdä sitten hallitusti, kun lattiat ja muut ovat paikoillaan ja noin.

Perjantaina lähdimme aamutuimaan hakemaan aitan alustaksi kuormalavoja. Nooh, siinä kehäkolmosta kun paahdettiin Espoon kohdilla, soittivat kuljetusliikkeen poijjaat, että ovat Lohjan kohdilla tuloillaan. Että ei sitten ihan oltu kotona, kun aitta tuotiin. Onneksi hirsimiehet olivat siellä ja he kertoivat mitä ja minne. Kiva sääkin kun oli, NOT, niin kotiin tullessa oli vähän peittämistä kasassa. Onneksi ostettiin pellitkin samalla. Mutta tuulenvoimakkuuden ollessa silleen tyyliä ”tukka lähtee päästä ja hiekat ovat silmissä”, oli vähä haasteita saada seittemänmetrisiä kattopeltejä paikoilleen. Mutta saatiin nekin, joten kuten. On vaan päivän tuolleen, lauantaina avataan paketti ja tehdään uusiksi alusta lähtien, tulee sitten suht leveä, muttei niin korkea keko.

Jäi sieltä reissulta jotain muutakin lapaseen eli uusi auto. Saadaan haettua Vaasasta loput ikkunat ja jää vielä tilaakin. Minä en nyt sillä ajaa, koska on kuorma-auto, mutta ei sen väliksi, onhan mulla kuski. Hän on ihana, hän on Monni.

Lauantai meni mulla tampatessa ja miehellä ilmaista polttopuuta hakiessa. Rakennuksilla siis tapahtui suhteellisen vähän. Mä sain tampattua ruokailuhuoneen ja porrashuoneen. Nyt muistin käyttää hengityssuojaintakin, hyvä minä!

Sunnuntaina oli myrskytuuletkin hieman laantuneet ja aurinkokin antoi näkyä itsestään. Mutta kyllähän sade sieltä taas tuli parin tunnin jälkeen. Kivakiva. Siitä huolimatta saatiin paljon tehtyä. Meidän huokolevyt (200 kpl) siirtyivät sisälle, kuten myös helmiponttipaneelit (pari kolmesataa kpl, pituus 5 m). Nyt ei vedentulo aiheuta ongelmia. Aika pienillä hävikeillä päästiin: huokolevyjä nakattiin mäkeen nolla, paneeleita ehkä kolme. Meni siinä kantamisessa oma aikansa, pari tuntia pyöreesti. Eli siis tuosta motskarin vierestä kannettiin niitä tuonne tulevaan ruokailuhuoneeseen. Voi olla, että huomenna tuntuu käsissä.

Ja tässä sitten se lauantain polttopuun hakureissun lopputulema: 12 lavaa ja paljon irtopuita. Saavat pönttikset syötävää jossain vaiheessa.

Ja saatiin me nuo aittatarpeetkin suojattua sitten vähän paremmin. Ei todellakaan jakettu alkaa availemaan pakettia, koska tuuli taas yltyi ja tehtyä ei halunnut tehdä tekemättömäksi (perjantain taiteilu-urakkaa, jolloin pellit tuonne päälle saatiin). Laitettiin siis pellitykset melkein joka puolelle. Nuo myrkytuulet vähän pelottavat, pellit kun ovat just sinne tuulen suuntaan että tuuli pääsee kivasti pellin alle. Mutta pidetään peukkuja, ettei naapurista tartte lähteä mitään hakemaan. Pellit ovat kiinni liinoilla aidassa sekä alushirsissä sekä nauloilla. Luulisi pysyvän.

Ja tässä vielä loppuun pakollinen tirppa-kuva. Hän on laatikossa. Hän syö laatikkoa.

Ensi viikolla luvassa: muurari palaa hommiin, eteisen kattoa paperoidaan, lattialaudat (toivottavasti) saadaan sisälle jne. Paljon on siis odotettavissa. Mies lähtee taas itään ja tulee takaisin vasta ennen joulua. I will hold down the fort until then.

Hyvää viikkoa palleroiset, pitäkää tukistanne kiinni!