Joulu alkaa lähenemään. Illat pimenevät. Viideltä illalla on jo sysimustaa. Aamut ovat pimeitä. Ja kylmiä. Ettäs näin, näillä fiiliksillä lähdetään 🙂

Mutta joo. Viime viikko. Mitäs sitä tulikaan tehtyä. Tai siis mitäs se mies siellä tekikään. No koolinkeja tietenkin! Sekä paperointia. Kaksi huonettahan meillä on vanhoilla niskoilla ja kolmeen tehtiin niskat täysin uusiksi. Vanhojen niskojen päälle koolinkien teko on hieman haastavampaa, koska niskat ovat vanhaa käsin veistettyä hirttä eli on koloa ja nyppylää ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun koolingit pitäisi saada kuitenkin lattialle suoraksi pohjaksi. Tällaisia palikoita sinne sitten askarreltiin:

Ja lopputulos näytti tältä:

Hyvin vedetty päivässä, pitää sanoa. On se mies kätsy!

Tässä taas siirrytty olohuoneen paperoinnin kimppuun. Vikassa kuvassa näkyvät palkkikengät, joilla koolingit kiinnitetään seinään kiinni.

Nyt ovat jo koolingit kengissä, enää puuttuu välitukien askartelu.

Ja nehän saatiin paikoilleen perjantaina yhteisvoimin. Mä käytin ko. päivänä paljon uusia vekottimia: sirkkeliä, kuviosahaa ja akkukonetta. Aikamoista, sanon ma!

Lauantaina lähdettiin maaseutumatkailemaan miehen kanssa, ihan Lahteen asti! Siellä piti paikallinen hienopuuseppa kurssin, jonka aiheena olivat puuliitokset ja ikkunat. Eli kun sitten joskus (muahaahaa) hankimme kunnostettavat vanhat ikkunat taloamme koristamaan, voimme käyttää ko. kurssin oppeja hyväksemme. Ohessa kuvat näytekappaleista, jotka piti väkerrellä japaninsahoilla ja taltoilla. Ei ihan tullut samanmoisia, mutta lähelle meni.

Tuo suluissa oleva kommentti selittyy tällä: kurssista intoutuneena selailin Navetan sivuja, joista silmilleni pompahti ilmoitus kymmenen karmillisen T-ikkunan myynnistä. Ikkunat aluinperin 1800-luvulta ja ne on purettu vaasalaisesta kaupunkilaiskodista joskus tällä vuosituhannella. Noh, mailia Vaasaan ja avot, parin viikon päästä lähetään pakulla hakureissulle. Vaikka polttoaineesta maksaa x-määrää, oli koko ikkunapaketti puolet YHDEN UUDEN SAMANLAISEN IKKUNAN HINNASTA. Oikeesti. Älytöntä. Ja, koska ikkunoidenvaihto tehdään vasta parin kolmen vuoden päästä, ehdimme korjaamaan ikkunat ihan ajan kanssa. Wuhuu!

Toinen hankinta, joka viikonloppuna tehtiin, oli 1800-luvun puolivälissä tehty luhti-aitta. 3×4 metrin hirret, noin 18 hirsikertaa. Rakennuslupa tarvitaan, mutta, koska rakennusoikeutta on vielä hyvin, ei pitäisi olla ongelmaa. Pystytys vasta ensi kesä/syksy, siihen asti tulee oleskelemaan pihamaalla peltien alla. Kuljetus tulee maksamaan jonnin verran, mutta kerran se vaan kirpaisee. Siellä se aitta meitä vilkuilee nykyisessä kodissaan.

Ei tässä muuta oikein ehtinyt sitten tekemään. Paljon kulutettiin peppuamme autossa, mutta ei sen väliks.

Loppuun, kuten aiemminkin, kissojen kuvia. Koska he ovat ihania. Siksi.