Vko 51/2015: porausta, seinää ja sensellaista

21.12.201528.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Alkuviikko meni kauhean nopeasti. Maanantaina, töiden jälkeen, alettiin väsäämään taas vessanseiniä. Meni vähän paremmin kuin edellinen yritys, mutta mulle iskenyt migraanikohtaus lopetti työt vähän ennen aikojaan. Hyvä alku silti.

Illalla kävi yksi paikallinen hakemassa vanhan lämminvesivaraajankin. Onneksi on Roskalava-tyyppisiä ryhmiä facessa.

Tiistaina käytiin töiden jälkeen Lohjalla hakemassa pari valurautapatteria. Niitä oli yhteensä kuusi, mutta vain kolme saatiin mukaan, koska painoivat IHAN ÄLYTTÖMÄSTI! Kaksi 50 senttistä ja yksi kasikytsenttinen saatiin autoon, mutta yläkertaan jäi vielä yksi 120 senttinen ja kaksi satasenttistä. Pitää saada lisämuskeleita, jotta ne saadaan ales ja autoon. Katellaan. Jatkettiin taas vessanseinän kanssa illalla, alkaa muotoutumaan tuo rakenne. Ihan hyvän kokoinen siitä tulee.

Keskiviikkona käytiin hakemassa vannesaha samalta tyypiltä keneltä ostin valurautasen pylväsporakoneen. Tämä ei niin paljoa maksanut. Samalla varattiin anopille kuusi saman miehen pihasta. Hieno kuusi on. Haetaan huomenna tai joku päivä. Kympillä lähti, ei paha.

Hirsimiehet saivat urakkansa päätökseen keskiviikkona. Enemmän meni rahaa (paljon enemmän) ja aikaa kuin mitä etukäteen ajateltiin. Pitää siis säästää loppupäästä. Nyt on porrashuoneessa kattokin pään päällä, uudet niskat ja kylmän vintin osuus purettukin. Aivan ihanaa!

Jatkotyöt ovat siis täysin meidän käsissä. Onneksi miehellä alkaa loma maanantaina, kolme viikkoa työleiriä taas edessä 😀

Ekaksi tehdään vessan väliseinät. Sitten aletaan levyttämään seiniä. Seinien levytys aloitetaan porrashuoneesta, koska se on ainoa tila, jossa ei ole kaikkea romua. Kun se on saatu valmiiksi, voi sinne alkaa raijaamaan niitä kamoja muista huoneista, jotta ne päästään levyttämään. Kaiken tuon jälkeen pitäisi alkaa tekemään lattioita. Ja sitten pääsisi hei koeponnistamaan pönttiksiä, ehkä! Vähänkö siistii.

Torstaina tontille saapui rekka. Rekassa oli porausvehje. Se poras reijän. 230 metriä ja rapiat. Aikamoista, sanon minä.

Homma alkoi siinä ysin aikoihin ja loppui varmaan siinä kuuden pintaan. Hienosti jaksoi koneenkäyttäjä vieressä seistä ja operoida vehjettä. Vietiin häälle kahvia jossain vaiheessa, ulkona oli kuitenkin jo pakkasta.

Torstai-päivällä kävi käymässä myös yksi ehdokas teknisen tilan vedeneristyksen tekijäksi: Akun Laatoitus- ja Vesieristyspalvelu. Tuntui hyvältä ja ammattitaitoiselta tyypiltä. Jäämme odottelemaan tarjousta.

Perjantaina mies lähti taas matkoihinsa ja minä jäin yksi talolle. Illalla siivoilin porrashuonetta, koska lauantaina alkoi huoneen huokolevytys. Kamaa ei paljoa ollut, puuta ja vanhaa huokolevyä yläkerrasta. Samalla siirsin vanereita seinän vierestä pari senttiä, koska huokolevyjen tulee levätä koolinkien päällä.

Lauantaina aloittelin töitä ysin aikoihin. Ensimmäinen este ilmeni nitojan muodossa, ei ollut oikeita niittejä. Kuitenkin oli pakko tunkea niitä vääriä sinne, jotka jäivät, tietenkin, sinne kiinni. Purin masiinan enkä osannut enää koota sitä. Noh, rautakauppaan ostamaan uutta. Uusi toimi kuin unelma. Olihan se aika kova homma nostella noita 1200x2700mm levyjä, mutta onneksi olivat kevyitä. Multitoolilla sahasin ja sepä vasta olikin helppoa ja kätevää. Oman haasteensa hommaan toivat ulkoseinään jo naulatut huokolevyn palaset, jotka aiheuttivat sen, että eka levy piti nostaa 10 senttiä lattiapinnan yläpuolelle. Yksin levyn nosto, paikallaanpito ja ruuvaus oli aika hankalaa. Mutta kyllä se meni ihan hyvin kun sai itsekseen kiroilla. Kovaa. Lopetin työt kahden aikoihin, koska minulla oli ilo päästä kavereiden kanssa pikkujouluilemaan isolle kirkolle. Tai siis itäpuolelle isoa kirkkoa.

Tässä yhden ihmisen yhden päivän saavutus:

Kun illan riennoista kotiuduin puolen yön aikoihin, odotti minua iloinen yllätys: Movano pihalla ja mies kotona! Ihanaa! Kolme viikkoa se o kotona!

Sunnuntaina jatkettiin miehen kanssa yhdessä siitä mihin mä jäin. Mun äitee tuli siinä puolen päivän aikoihin ja me tytöt lähdettiin etsimään joulusyötäviä lähiseuduilta, mies jäi töihin. Kun kolmen aikoihin kotiuduille, oli mies melkeinpä valmis huoneen kanssa. Aika hyvin 1,5 päivän työksi!!

Ensi viikolla mies aloittaa teknisen tilan seinien tekemistä, ei siinä kauaa nokka tuhise. Seinät meillä tulee ihan vain vanerista. Lattia epoksia. Eristemies olisi halunnut laittaa seiniin kivilevyä, mutta sitä ei meille enää tule. Ikinä. Ensi viikolla on joulukin. Että silleen ihan kiva.

Ja lopuksi tietenkin taas pakollinen kissa-kuva, jossa Tohvelia käytetään keinoemona, vaikka kolli onkin. Tirpan asento on… Jännä.

No niin, hyvää ja rauhallista Joulua vaan kaikille!

Vko 39-40/2015: Reissuhommaleskeilyä ja valuhommien jatkamista

5.10.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Hei vaan kaikille täältä työmaalta! Syksy lähestyy ja ilmat alkavat kylmenemään. Ei kiva.

Minun reissuhommaleskeyteni jatkuu. Mies tulee kyllä yleensä viikonloppuisin kotio, paitsi tänä viimeisenä, joten saadaan melkein aina jotain tehtyä la-su. Ja olihan mulla suuri tehtävä tässä viikon 40 lopussa. Sain jopa itse tehtyä jotain…

Viikko 39

Hirsimiehet jatkoivat hommiaan arkisin. Arvio töiden kestosta menee pitkäksi aika paljon. Eka arvio oli kaksi viikkoa ja nyt se on jo päälle kuukausi mistä puhutaan, mutta kyllä se vaan niin on, että näihin hommiin kannattaa panostaa. Muutoin sitä tulee katumaan pitkässä juoksussa.

Tällä viikolla on korvattu betonieteisen hirsiä. Lisäksi alettu vaihtamaan porrashuoneen lahopaloja uusiin. Koska meidän makkari on ihan seinän takana, haisee siellä ihan tervalta. Entisenä heppatyttönä se on vain kotoisa tuoksu 🙂

Viikonloppuna mies tuli kotio, jolloin saimme arvon vieraita, kun ent-arkkitehtimme nyk-vastaava mestarimme tuli käymään työmaalla. Oli kämppä vähän muuttunut sitten edellisen käyntikerran, joka taisi olla joskus maaliskuussa. Käytiin läpi mitä tehdään ja milloin, milloin hänen pitää tulla tarkastamaan juttuja ja miten tuo meidän sosiaalipuoli voitaisiin ottaa käyttöön (käyttöönottokatselmus) ja siten voisimme ihan oikeasti muuttaa tänne. Voisimme siis siirtää kirjamme Raaseporiin. Joka olisi aikas ihanaa! Koska rakennuslupamme meni lautakunnan päätettäväksi, on sillä kuukauden valitusaika. Vähän aikaa kestää siihenkin, että saadaan katselmus aikaan. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Arkkitehdin lisäksi saimme vieraaksi muurarin, jonka kanssa katottiin läpi minne mitäkin tuli ja näin. Päätettiin, että ekaksi tehdään pönttikset ja puuliesi voidaan tehdä vähän myöhemmin. Tärkeintä on saada pönttikset toimimaan. Niissä kuitenkin on parin kuukauden kuivumisaika. Remppapuoli pitää saada lämpimäksi ennen vuoden vaihdetta, joten ollaan aika aikataulussa.

Lauantaina jatkettiin uuninpohjien tekoa. Tämä toinen tehtiin vähän eri tavalla, seinäharkoista, joka vei enemmän aikaa kuin pilariharkoista tekemällä. Siinä meni koko viikonloppu. Oman jännityksensä toi kulkusiltojen kautta kamojen raijaus ulkoolta valupaikalle. Mutta hyvä siitä tuli!

Mä tein tässä välissä vähän ovihommia eli vanha ovi sai tiputtaa vanhat maalinsa maahan. Jossain vaiheessa maalataan uudelleen. Tai ollaan maalamatta. Aika näyttää.

Viikko 40

HIrsimiesten työt jatkuivat, nyt oltiin siirrytty porrashuoneeseen, josta viikon loppuun mennessä oltiin saatu kaikki pahat hirret pois. Hienolta näyttää!

Lisäksi on pönttisten pohjat yhdistävä päälivalu tehty.

Ja mikä ihaninta, betonieteisen lattia alkaa muovautumaan. Hirsimiehet tekevät sen ja hankkivat meille tykötarpeet kahdelle muulle huoneelle, jotka tehdään sitten heidän esimerkkinsä mukaan.

Koska huoneen maapohja on suht matala ja tämän takia kostea, tehtiin haltijapalkin tuenta luonnonkivellä eikä betonivalulla. Fiksua, eikö vain?

Ja sitten tähän mun tämän viikonlopun hommaan eli keittiön puulieden tukimuurin jatkon tekeminen. Hirsimiehet tekivät mulle ekan kerroksen sekä havainnekuvan miten siitä sitten jatketaan.

Siitä sitten vaan tekien 🙂

Ekan valupäivän jälkeen olin ihan poikki, koska homma on muuten ihan syvältä. Tli todetuksi, ettei tästä naisesta muuraria tule. Yksin kun tuota puljaa niin on ihan älyttömän raskasta… Kuusi tuntia meni yhden kerroksen tekemiseen. Tuli kirottua kaikki ja moneen kertaan. Huomenna pitäisi tehdä toinen kerros.

Tällainen siitä ekasta itse tehdystä kerroksesta tuli.

Sunnuntaina oli lihakset ihan kuolleet. Hyvä, että sai nostettua lattialta mitään. Äiteen ja siskontytön kanssa käytiin päivällä Slow Food Festivaleilla Fiskarsissa. Oli kivaa. Olin päättänyt, että pidän välipäivän, koska olin niin romuna. Mutta ei se luonto sitten antanut periksi. Viiden aikoihin menin työmaalle ja paiskin hommia vähän yli seiskaan. Silloin loppui vesi enkä jaksanut sitä enää mennä sosiaalipuolelta hakemassa. Puoleen väliin toista kerrosta pääsin tuossa ajassa. Oli jotenkin helpompi, koska tiesi mitä odottaa. Lauantaina homman rankkuus jotenkin yllätti. Sitä kun ajatteli, että tuosta vaan pistää tekien. Mutta ei se ihan niin mennyt. Tai olisi varmaan mennyt helpommin, jos eri huoneiden työskentelykorkeuserot eivät olisi olleet niin suuret. Toisessa huoneessa kulkuväylät ovat noin metrin korkeammalla kuin toisen huoneen, joten kamojen raahaaminen paikasta toiseen oli aika haastavaa. Mutta joo, alla kuva tokasta kerroksesta, jonka siis sain puoleen väliin asti valmiiksi. Siitä saa vähän selvyyttä tuosta korkeuserosta.

Ekaksi aattelin, että josko tekisi viikolla loppuun, mutta emmä varmaan jaksa. Tehdään sitten miehen kanssa yhdessä, kun tulee kotio viikonloppuna. Viikonloppuna aateltiin, josko saataisiin pari lisäkättä auttamaan kahden huoneen lattioiden kanssa. Yhden huoneen tekevät hirsimiehet ja meille jää sitten kahden muun huoneen lattiat tehtäväksi. Mutta aatelkaa, kohta meillä on lattiat!!!! Tai siis lattia-aihiot, ei niitä ihan vielä lattioiksi voi sanoa, jos niissä ei ole lattialautoja, joiden päällä kävellä… Mutta silti 😀

Ne kaksi viikkoa olivat sitten siinä. Katotaan josko saisin päivitettyä plogia jo ensi viikolla, ettei taas tule tällaista gäppiä. Hirsimiehet tekevät enää tämän viikon töitä, sitten tulee kahden viikon paussi heidän töihinsä. Sen jälkeen alkaa ”sieniseinän” ja lahonneen niskan korjaus. Siinä menee varmaan tovi, koska sieni on suht korkealla, tellinkejä ja muita siis tarvitaan. Kahden viikon sisällä pitäisi muurarinkin tulla tekemään pönttikset. Mutta joo, jää nähtäväksi miten paljon saadaan tehtyä itse tänä aikana. Toivottavasti paljon 🙂

Ensi kertaan palleroiset, hyvää viikkoa!

Vko 33/2015: turbotalkoot ja ikkunoiden maalausta

16.8.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

TALKOOOOOT!! Eli tänä viikonloppuna oli talkoot, jonne tuli työvoimaa jopa länsinaapuristamme asti! Työlistalla oli pressutallin tyhjennys, lautojen siirto pressutalliin, ikkunoiden siirto kuraeteisestä ulos, ovien siirto eteiseen, ikkunoiden ja niiden karmien hiominen sekä homeenestoaineen levitys ja loppujen niskojen poikkiveto. Jos aikaa jää, niin voisi tehdä yleistä siivoamista.

Talkooporukkaan tällä kertaa kuuluivat: äitee ja iskä, ruotsinsukulaiset täti ja serkku, sisko ja hänen miehensä (sekä neljä siskonlasta, kaksi oli hoidossa kun toinen sisso oli miehensä kanssa festareilemassa TERKKUJA SINNE!), Karjaalla asuva kaveripariskunta sekä Miehen veli.

Minä, hyvänä emäntänä, lähdin melkein heti käymään sahamiehen luona Tenholassa. Tunti matkassa meni ja sinä aikana oli oikeastaan koko remonttipoppoo tullut ja pistänyt tuulemaan: kaikki laudat olivat uudessa asumuksessaan pressutallissa!! Aivan loistavaa! Kyllä sitä vaan saa tehtyä nopeasti kun on tarpeeksi porukkaa!

Seuraavaksi alettiin siirtämään ikkunoita eteisestä pihalle odottamaan hiomista sekä homeenestoaineen levitystä. Ikkunoiden siirron jälkeen alettiin vuorostaan siirtämään pressun alla olleita ovia sisätiloihin odottelemaan maalinpoistoa. Kun se oli tehty, olikin aika siirtyä lounaspöytään. Mamma oli tehnyt lihasoppaa, jonka kanssa oli jälkiuunileipää ja sensellaista. Älyttömän hyvää oli kuulemma, tämä yleinen mielipide. Minähän en siitä osaa sanoa, raivodieettini kun ei tuollaista ihanuutta salli. Mä puputin porkkanoita. Nekin olivat ihan jees.

Toisella puoliajalla alkoikin sitten ikkunakarmien hiominen yhdessä leirissä, toisaalla taas niskojen poikkaisu. Tämän lisäksi tehtiin myös sitä yleistä siivoamista. Ja kaikki saatiin valmiiksi! Homeenestoaineiden levityksen jälkeen päätimme, että eikähän se ollut tässä. Yksi kuppikunta toisensa perään jättivät meidät ihailemaan talkoopäivän saavutuksia. Mies ja hänen veljensä jäivät vielä ulos skrapaamaan ikkunoita ja levittämään niihin homeenestoainetta. Huomenna alkaa maalin levittäminen, homeenestoaine kun kuivuu sen 1 vuorokauden.

Säistä sen verran, ettei parempaa talkoosäätä olisi voinut toivoa! Oli kuumaa, pilviä kun ei taivaalla ollut ollenkaan, mutta parempi sekin kuin vesisade…

Ohessa kuvia lopputuloksesta. Koska oli koko ajan tehtävää, ei ehtinyt edes kuvia oikein ottaa kun hommat olivat käynnissä!

Porrashuone niskatonna

Ovet uudella paikallaan eteisessä

Keittiö

Betonieteinen

Ikkunanmaalaus-steissön

Sunnuntaina pohjamaalattiin ikkunapokat sekä ikkunat. Lisäksi kokeiltiin yhteen Somerolta haettuun oveen uutta Metabon maalinpoistajaa (uusia leluja) sekä ikkunaskrabaa. Hyvin näyttivät toimivan. Homma jätettiin kuitenkin hieman kesken, koska a) vanha lateksi tms. maali alkoi kuumuudesssa jäämään liiaksi terään kiinni ja b) ei vaan suamari enää jaksanut.

Sauna odottaa, pakko mennä!
Palaamisiin taas viikon päästä!
Aurinkoista viikkoa pallurat ja kiitos talkooväelle vielä kerran (jos joku heistä nyt tätä lukee)!!

Vko 19-20/2015: yllätyksiä ja vaarallisia tilanteita

20.5.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Hei vaan kaikille taas täältä remontin keskeltä! Kevättä alkaa olemaan rinnassa ja ruista ranteessa 😀 Ainakin jos kattoo sitä mitataan uloskärrätyn maa-aineksen määrässä… Viikolla 19 ei oikein tapahtunut mitään mainittavaa, joten päätin yhdistää pari viime viikkoa yhteen postaukseen. Nyt kun aattelee edellisen viikon otsikkoa, niin tajuaa miten väärässä siinä oltiinkaan 😀 Näkymä ikkunan takaakin antaisi ymmärtää, että kevät olisi pikkuhiljaa täällä:

Pääpaino näillä kahdella viikolla on ollut (vieläkin) betonieteisessä, jota kyllä enemmän kuvaisi nykyään nimi kuoppaeteinen. Viikon 19 viikonloppuna lähti tämätyttö Loimaalle hakemaan hellan osia. Ja nepä vasta olivatkin hienoja! Mukaan tuli siis huuva, liesitaso, arkina, luukut, savupelti ja eduspelti. Hyvä paketti vielä parempaan hintaan. Success! Samaan aikaan toisaalla:

Koko viikonloppu meni oikeastaan taas samassa samperin huoneessa. Tiiliä, kiviä, uunien rautaosien palasia jne. Niitä sieltä maan alta löytyi.

Viikko 20 meni aika samoissa hommissa. Paitti, että päätettiin ottaa vähän järeämpää asetta sitten käyttöön eli sen nauhakuljettimen. Kone tuli keskiviikkopäivänä. Karmit ja ikkunat ikkuna-aukosta pois. Ah sitä tunnetta kun ”pienen” ähkimisen ja repimisen jälkeen saatiin kone paikoilleen. On se hiano!

Ja kun laitettiin se päälle, niin… Ei mitään. Ei toiminut. Ei ollenkaan. Antikliimaksi potenssiin sata. Soitto vuokraajalle, kokeiltiin erilaisia korjaustoimenpiteitä, niistä ei kuitenkaan apua. Perjantaina tulee uusi kone. Puolitoistatyöpäivää hukkaan siis. Prkl. Ja tämän takia en päässyt rakkaan työkaverini eläköitymisjuhliin (Onnea M, pääsit pois oravanpyörästä!!!!). Sapetti. Lopetettiin työt siihen paikkaan.

Torstai meni siis ämpärihommissa ja tiiliä kaivellessa. Kiveen osuvan lapion ääni tuli tutuksi. Tiiliä oli tähän mennessä löytynyt noin 600 kpl. Luonnonkiviä (isoja ja pieniä) noin sata. Hitaasti mutta varmasti. Joskus niiden on pakko loppua. Ihan varmasti on.

Perjantai tuli ja niin tuli myös korvaava kone. Sen toimivuus testattiin tällä kertaa jo pihamaalla. Toimi. Ja eiku hommiin! Pari tuntia saatiin rehkittyä ennen saunaa ja ai että kun oli helppoa! Huoneen alkuperäinen muoto alkaa jo tässä hahmottumaan:

Lauantaina rupeama oli noin 8 tuntia. Kyllä siinä tunsi tekevänsä. Ainakin kun maanpinta kuljettimen edessä laski koko ajan. Maa-aineksen kippaaminen nauhalle oli siis koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Tuli aika selväksi, että huoneen rakenne on erilainen kuin koko muussa osassa taloa. Tässähän on multapenkki (lisätietoa: http://www.perinnemestari.fi/?id=65&id2=74), kun muussa talo on tuulettuvan rossipohjan päälle pykätty. Mielenkiintoinen kuriositeetti, joka aiheuttaa tuhottomasti töitä.

Alla päivän kuvasaldoa.

Sunnuntaina jatkettiin ahertamista:

Sunnuntaina klo 18 lopeteltiin siinä hommia ja samalla kellonlyömällä sanoi konekin sopimuksensa irti eli lopetti toimintansa. Onneksi oli noin 99 % valmista. Maanantaina piti Miehen vielä jatkaa hommia, lomalla kun on, mutta eipä taida jatkaa. Pitäköön tunkkinsa.

Ja muistin virkistämiseksi vielä tälleen hienosti Paintilla tehty Ennen/Jälkeen-kuva:

Ja loppuun pitää tietenkin vielä laittaa tällainen kevennys eli Väkä:

Ensi viikkoon palleroiset. Hyvää ja aurinkoista kaikille!

Vko 18/2015: case betonieteinen, we went, did and conquered

4.5.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Hei ja hyvää mennyttä vaappua vaan kaikille! Toivottavasti meni hulabaloot hyvin. Meillä meni ainakin. Ja mitä sitä muuta tekisikään vappuna kuin remonttia. No ei mitään.

Olimme miekkosen kanssa torstain lomalla ja silloin sai betoni kyytiä. Edellisenä päivänä oltiin käyty hakemassa Vuokraavasta murtovasara, joka olikin aikamoinen peli. Jyskääminen aloitettiin ysiltä ja ennen puoltapäivää oli betoni palasina. Alla kuvia operazionesta.

Vähän me tiedettiin, kun tätä virstanpylvästä riemuittiin. Tästähän se hupi vasta alkoi. Betonit siirrettiin ulos ikkunasta, aina niin luetettavien, ämpärien avulla. Oli hikistä ja suhteellisen ärsyttävää hommaa.

Betonikeko oli tällainen torstai-iltaan mennessä:

Perjantai-aamulla lähdettiin taas maaseutumatkailemaan Säkylään. Tuliaisiksi tuotiin yhden suhteellisen ison kuorma-auton verran:

Mukaan mahtui hirsiä aikamoinen läjä, kaksi pönttistä tiileineen ja huutokaupasta ostetut pöydät. Lisäksi ostin vielä yhden Porin Valun leivinuunin luukun kehyksineen. Onneksi mukaan tuli miekkosen Veli, jonka apu oli korvaamaton. Ilman häntä ei tästä olisi tullut mitään. Mä en todellakaan olisi osannut lastata tuota autoa Miehen kanssa niin, että lopputuloksena ei olisi ollut maailmanluokan avioriita. Mä en ole hyvä tetriksessäkään. Noh, perjantai meni oikeastaan tuossa. Ei sitä muuta jaksanut tehdä. Onneksi oli sauna illalla. Lihakset olivat vähän jumissa.

Lauantai avautui silmiemme eteen sateisena ja harmaana. Jatkoimme betonieteisen purkamista.

Kello 12 olin luvannut käydä Puuseppämme juttusilla, jonka verstas sijaitsee Fiskarsissa. Jätin miehen hikoilemaan ja lähdin kohti Ruukkia. Samalla sain hyvän syyn käydä SPR:n kirpparilla, joka järjestetään kerran kuukaudessa. Oli ihan hyviä vanhoja huonekaluja ja suhteellisen halvalla. Pidetään mielessä. Noh, mutta taas palaillaan pikkuhiljaa asiaan. Niin siis pienen etsimisen jälkeen löysin verstaan ja sieltä Markku Soinion, jonka kanssa olen Feispuukissa kirjoitellut keittiöideoistani ja niiden toteutuksista. Mulle pääasia keittiön (ja muidenkin) tekijöissä on se, että tulen heidän kanssaan toimeen eli meidän ajatusmaailmamme pitää olla edes vähän lähekkäin (vrt. rakennesuunnittelija). Ja Markun kanssa meillä ajatusmaailmat kohtaavat täysin. Olen niin iloinen siitä. Lisäksi heillä on ollut samanlainen projekti kuin meillä työnalla noin 10 vuotta siinä Ruukilla, joten myös siltä osin hän ymmärtää meitä ja mitä yritämme tehdä. Monet eivät ymmärrä esim. sitä, että korjaamme vanhaa emmekä vaan puske sitä maahan ja rakenna uutta. Se, että löydän ihmisen, joka ajattelee samoin kuin me, tuntuu niin hyvältä. Lisäksi voimme kaivaa heidän aivojaan joissain kohdin, koska he ovat miettineet jo esimerkiksi yläkerran ilmanvaihdon (alakerrassa painovoimainen, miten tehdään yläkerta jossa ei ole tulisijoja?) toteutuksen. Miksi keksiä pyörä uudelleen, jos voi käyttää jo hyväksi havaittuja tapoja tehdä asioita. Tulee meille katsomaan joku päivä, ihan uteliaisuudesta kuten myös keittiön mittailujen osalta. Hienoa! Kaikki kiva loppuu aikanaan ja minunkin oli sitten lähdettävä jatkamaan matkaa.

Seuraava pysäkki oli Billnäsin Ruukissa sijaitseva Varaosa-apteekki, joka on tällaiselle vanhan harrastajalle kuin karkkikauppa…

Täältäkin oli pakko lähteä tyhjin käsin, koska uutta ei saa ostaa. Ei saa. Ennen lähtöä otin kuitenkin vielä yhden inspiraatiokuvan. Kyseessä ovet, jotka löytyvät yhdestä Ruukin monista taloista. Mielestäni erittäin kauniit ja simppelit.

Meillähän muuttuu ulko-ovien paikka jossain vaiheessa. Ulko-ovet siirtyvät eteispattien sisälle nykyisten väliovien paikalle. Eteiset tulevat olemaan maatasossa kylmiä. Lämmintä tilaa ne ovat toisessa kerroksessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lukollinen ovi ei olekaan se, joka näkyy ulospäin. Ulospäin näkyvät ovet voivat olla millaisia tahansa. Nyt sitten kauheasti mietin (ihan liian aikaisin), että millaiset olisivat kivat ja talon ulkonäköön sopivat.

Vihdoin, kun kotiin pääsin, oli näky kyllä… Sanoinkuvaamaton! Meillä on monttu sisällä!

Kivasti oli työmiehet päättäneet sijoittaa vanhojen pönttiksien ja puuliesien tiilet tänne hiekan sekaan maapohjaa vahvistamaan. Eivätpähän meidän hommat lopu kesken. Tästä jatketaan sunnuntaina.

Sunnuntaina sää suosi meitä. Mies alkoi puhdistamaan taka- ja etupihaa kaikesta moskasta (pääosin puu- sellaisesta). Minä taas sain hommakseni raijata ne himputin tiilet ulos. Käsin. Montusta. Noh, tulipa selkä/jalka/hauisreenit vedettyä samalla. Päivä meni sitten siinä. Kolmen aikoihin lopeteltiin ja näky oli tämä montun osalta (miehen aikaansaannoksista en nähtävästi ottanut edes kuvia…):

Päätettiin, että sponssaamme vähän lisää Vuokraavaa. Hihnakuljetin on pakko saada, jotta saadaan isoimmat kivet ja hiekat tuolta pois jotenkin. Käsipelin se olisi liian raskasta ja aikaavievää. Vuokrataan siis kuljetin, joka laitetaan menemään takapihalle. Sieltä voi aineksen sitten levittää tulevan nurmikon aluseksi heinien ja muiden kanssa. Laite näyttää tältä (netistä lainattua):

Pieni yhteenveto tästä viikosta. Pitää sanoa, että kyllä me saatiin taas aika paljon aikaan. Ihan helvatasti jos oikein alkaa ajattelemaan. Hyvä me, hyvä Mies! Kun niitä tiiliä kärräsi niin joskus alkoi usko loppua, kun näytti siltä, ettei ne ikinä lopu. Mutta loppuivat ne! Kiellän itseltäni sen tosiasian, että niitä on vielä miljoona hiekan seassa, nyt siis siirsin vain pienen osan. Kyllä niiden pitää jossain vaiheessa loppua. Pakko.

Ensi viikkoon palluraiset, aurinkoista viikkoa!

Vko 17/2015: betonieteinen, we are coming for you

27.4.201529.10.2017 / kaisukkene / Jätä kommentti

Kuten otsikosta näkyykin, oli aika siirtyä betonieteisen kimppuun. VIHDOINKIN!!

Mutta alkuun vähän kuluneesta viikosta. Konsulttimme Jussi oli käymässä tiistaina. Sen jälkeen oli hyvä fiilis. Maailma ei ollut kuolemassa, vaikka Simppa nyt seinässä olikin. Hirsiä vaihtoon ja noin. Ei paha. Ei ainakaan sanottuna, tekeminen voi sitten ehkä olla jotain muuta. Kävimme koko talon läpi, mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja noin. Hyvä iltapäivä. Jäi vähän toisenlaiset fiilikset kuin sen rakennesuunnittelijan käynnistä. Silloin oli mieli musta, kun talo on ihan homeessa ja laho ja jajajajajajajaja… Argh. Minä en todellakaan pysty työskentelemään tuollaisen negatiivisen energian lähettilään kanssa, etitään siis joku toinen kun tarvis. Joo, mutta siis päädyttiin Jussin konsultaation pohjalta siihen, että kengitys tehdään ekaksi ja sen jälkeen vasta tehdään seinän korjaus. That is good.

Perjantaina, töistä tullessa, poikettiin Kirkkonummen K-raudassa, josta ostettiin Miehelle vähän työkaluja. Onhan se kivempi tehdä niitä töitä kun vermeet ovat kunnossa. Aiempi akkukone alkoi olemaan aika lailla loppusuoralla, joten ostettiin Makitan akkukonesetti, johon kuului akkuporakone ja iskevä ruuvinväännin. Ny on vääntäminen ja poraaminen taas mielekästä puuhaa, kun ei tartte sadatella koneen tehottomuutta.

Mies sai töistään myös ultimaattisen hifitusmaximus-sarjan, johon kuului kaikki tarpeellinen remonttipuolen äänentoistoon. Kuten kuvasta huomaa, on mies av-alan ammattilainen. Tavalliset duunarit olis pistäneet kajarit pliisusti olamme hyllylleen. Ei meillä. Meillä ne porataan katostaan hyllyyn. Eripäheen näköistä.

Lauantaina sitten aloitettiin hommat aamukahvien jälkeen hyvällä sykkeellä ja energialla. Mies meni betonieteiseen repimään koolinkeja ja mä suunnistin porrashuoneeseen, josta aloin repimään lattioita auki. Joo, en sitten kauaa repinyt. Meni hermot. Isosti. Stanan muovimatot prkl. Siis oikeesti. Voiko olla viheliäämpiä kapistuksia?? Tuossa on vielä tuollainen kangas alla, joka ei anna yhtään periksi. Pistää vastaan niin himputisti. Koko ajan. Mies jaksoi kuunella kiroilua sellaisen tunnin ja sitten tuli ehdottamaan josko tulisin hänen kanssaan betonieteiseen tekemään jotain muuta. Tähän asti pääsin, aika paljon vielä jäljellä (noin 2/3)… Pitää löytyä parempi tapa saada toi pois. Muutoin pamahtaa joku suoni. Jussin käydyn keskustelun perusteella päätettiin laittaa myös niin sanottu följari (johtokara/tuki) porrashuoneen ja olohuoneen väliseen seinään, joka tukee hirsiseinää ja pitää sen seurassa. Nyt suoruuden ovat taanneet seinissä olleet koolingit. Nyt kun ne otetaan pois, on hyvä seinää tukea jotenkin. Tämä siis siksi, että seinään on tehty jälkikäteen oviaukko. Seinän rakenne siis on muuttunut alkuperäisestä olotilastaan. Kuvassa ajateltu föjarin paikka otettu vanhalle tapetille asti.

Alla olohuoneen puoleinen seinä. Se aateltiin jätettäväksi hirrelle, koska on varmaan ainoa jossa hirret ovat suht samankokoisia ja kokonaisia. Eikö jaksaisi miettiä miten följarin kulmat saisi kauniisti tapetoitua.

No joo, menin sitten auttelemaan miestä betonieteiseen. Tein sen mitä pystyin eli pääasiassa neuvoin. Tein päällikön hommia. Antaumuksella.

Ekaksi lähti ikkuna karmeineen:

Sitten putsattiin seinää. Ikkunan koko jotenkin korostuu noissa tikaskuvissa, ikkuna taitaa olla Miehen mittainen.

Valitettavasti seinissä olevat tapetit piti poistaa suurimmalta osin seinän sienen takia. Yhden seinän vanhan vaakalaudoituksen päätimme kuitenkin jättää paikoilleen. Sen olla vanhat tapetit ovat tallessa jälkipolville.

Vähän oli mynnähtänyt ikkunanalunen, mutta ei niin pahasti kuin mitä ajateltiin.

Löydettiin myös ikiaikasta graffitointia, joka on kuitenkin ehkä enemmän jotain nimenkirjotusta tai jotain. Pitää yrittää jos saisi koneella noita kirjaimia tuosta esille paremmin.

Seuraavaksi alettiin repimään lattioita poijes. Sepä olikin sitten taas hauskaa, naulat kun olivat metrisiä. Ei jaksettu kauaa. Senpäiväinen takki oli tyhjä.

Sunnuntai-aamu valkeni sateisena (onneksi oltiin laitettu muovit ikkunattomaan huoneeseen…). Suunnitelma päivälle oli seuraavanlainen: minä lähden mammani kanssa antiikkihuutokauppaan Säkylään ja Mies jatkaa betonieteisen kanssa. Näin myös tehtiin.

Kun saavuimme Säkylään, huomasimme, että myös muut olivat löytäneet huutokaupan.

Sain kuitenkin huudettua kaksi laatikollista vanhaa pöytää, jotka olin halunnutkin, ja vielä suhteellisen halvalla. Mukaan lähti myös vanha munalaatikko, jossa vanhoja pulloja, sekä vanha laatikko. Otin kuvia ja mittoja myös hirsistä, jotka matkaavat meille ensi viikon lauantaina. Ne tulevat hyvään käyttöön seinissä.

Ja kun naiset rillutteli huutokaupoissa, teki Mies ihan oikeita töitä:

Näyttäisi siltä, että betonivalu on ollut lattiassa jo ennen 80-luvun perusparannusta. Tällöin on vaan otettu pois vanha vesilinja ja louhittu uusille viemäröinneille paikat valuun. Olisi silloin ehkä kannattanut miettiä mitä lattiaan laitetaan. Tällöin lattiaan tungetut lasivillat eivät ainakaan olleet se paras vaihtoehto. Olivat meinaa painavia, kuulemma.

Jussi unohti tiistaina kansionsa meille, jota tuli hakemaan. Kattoivat Miehen kanssa betonieteisen tilanteen läpi. Ei kuulemma mitenkään hälyyttävää. Suhteellisen hyvässä kunnossa. Ja pitää ottaa huomioon, että kyse kaikista riskialttein rakenne/huone koko talossa. Pitää siis olla huokaista pienesti helpotuksesta.

Betonin purkaminen ei vaan ole helppoa näillä työvälineillä. Menee ikä ja terveys. Vuokrataan ensi viikonlopuksi siis vähän järeämpi peli, jotta homma menisi sutjakkaammin.

Tähän loppuu tämä kertomus. Seuraavaan viikoon. Peace and out.

Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus

Elämää ja remontiikkaa Sateenkaaressa