heinäkuu | 2019 | Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus

No onpa mennyt aikaa edellisestä postauksesta! Jotenkin tuntuu, että ei olisi mitään tapahtunut, mutta kuvia katsoessa tajuaa, että on sitä jotain puuhaillut…

Päätimme jossain vaiheessa, että yläkerta saa jäädä kesäksi pienemmälle huomiolle. Ei vaan jaksa pakahtua siellä, kun voi olla ulkonakin. Ulkona it is then! Mutta huhtikuussa vielä tehtiin vähän sitä.

Vko 16: Viimeisiä täällä tehtyjä hommia. Mies repi villoja poijes.

Vko 17-18: Ulkohommat alkoivat. Ekaksi saatiin paikoilleen tramppa. Sitten alettiin siivoamaan takapihaa. Pojan huoneen edessä vuosia lojunut betonikivikasa sai myös lähteä (miehen toimesta, toim.huom.). Luksusta! Myös rytöläjäksi kutsuttu puuvaja sai lähtöpassit.

Käytiin naapurissa kissoja ruokkimassa ja samalla huomattiin, että kyllä se meidän takapiha sinne ihan kivasti näkyy. Ei tee pahaa tehdä siivoavia toimenpiteitä siis…

Etupihalle, pattien väliin, teen kukkapenkin. Varjossa viihtyviä kukkia, ei tonne aurinko niinkään paista. Ei oikein ikinä. Varjolinjaa ja sen sellaista.

Saatiin me vähän sisälläkin järjestystä muutettua. Huomasin päivänä muutamana, että ruokailuhuone on hieman epäkäytännöllinen sen ollessa näkymättömissä keittiöstä katsottuna. kaksivuotias saa aika paljon aikaan, kun jää hetkeksi yksin 😀 Siirsin siis ruokailuhuoneen niin sanottuun porrasaulaan, entisestä ruokailuhuoneesta tuli taas ns vierasolohuone sohvineen. Porrasaulassa aiemmin ollut sohva siirtyi väliaikaisesti olohuoneeseen. En tiedä mille jättiläiselle se on tehty, mutta korkea se o ku mikä ja siksi siinä on aika hankala istua. Oi voi.

Vko 19: Vihdoinkin tämä päivä on täällä. SAIMME ASTIANPESUKONEEN! Ja pyykkäri/kuivari-yhdistelmä on siellä missä pitääkin, kodinhoitohuoneessa! Hahaa, ei enää käsintiskausta, evö! Okei, joskus.

Tietenkin matkaan tuli pieni mutka, kun uusi astianpesukone olikin liian korkea. Ei oltu siihen varauduttu. No mitä tekee kätevä isäntä? Nostaa betonitasoa jonninverran ylöspäin tunkilla, laittaa vanerilaput alle ja avot, kone mahtuu sille tarkoitetulle paikalle. JIPPPPPIIIIII!

Sitten tuli multaa, paljon multaa. Kukkapenkki alkaa muotoutua.

Vko 20: Sitten aloitettiin hiekkalaatikon teko. Ja mies tekaisi puutarhakompostinkin pihan perälle. Mistäpä muustakaan kuin kuormalavoista 😀

Sitten alkoi suurin homma taas vähään aikaan: puuvaja. Ja senkin runko tehdään, mistäpä muustakaan kuin, kuormalavoista 😀 Muotoutuu hitaasti mutta varmasti.

Vko 21-22: Ja homma jatkuu. Puutkin saatiin sisälle. Sitten vaan ulkovuorauslautaa päälle ja maalaten.

Saatiin me jotain muutakin tehtyä. Esimerkiksi kuunliljat penkkiin. Takapihaa pikkasen siistimmäksi taas.

Naapurin latoon saatiin karmit pistettyä. Vihdoin säänsuojassa. Ei niistä kaikista enää kalua tule. Toisista enemmän, toisista vähemmän.

Anopin naapurilta saatiin paviljonki. Löydettiin se yksi aamu vaahteran ympäriltä. Hepposta tekoa nykyään. Kesti parisen viikkoa peltotuulta.

Vko 23-24: Viikot menneet vähän ohi, jotain on tehty ja noin. Kuvia ei ole paljoa otettu. Uusi sohvapöytä saatiin, sopii myös junaleikkeihin… Ja talon kulmalla ollut terijoensalava sai, taas, häädän. Katotaan jos pressulla saisi kasvun taltutettua.

Työmies tekee töitä vajalla. Vehkeet kunnossa. Tietenkin

Lava saatiin vihdoin pois! Oi mikä tilan avaruus, oi mikä ihanuus!

Vko 25-26: Nyt saatiin me jotain näkyvääkin aikaan. MAATA! Nyt se pitäisi saada enää tonne pellonpäähän, oksien päälle. Sinne minne tulee joskus sauna/autotalli/yms.-kompleksi. Saa oksat maatua sen aikaa maan alla. Lisää maata varmaan tarvitaan jossain vaiheessa, jos noi nyt saisi ekaksi sinne.