Vko 48/2015: sieniseinä DONE, mutta hirsimiesten työt sen kun vaan jatkuvat

Vihdoin, VIHDOIN, se päivä on tullut, että vieraseteisemme seinästä ei enää tuijota Simo-sieni. Muistaqn sen vielä kuin eilisen, kun otimme vanhoja tapetteja pois ja aloimme aavistelemaan jotain olevan pielessä ko. seinässä. Siitäkin on jo, melkeinpä tasan, 8 kk kun sitä purkutyötä tehtiin. Älytöntä, niin se aika juoksee!

Alla se pakollinen ennen-kuva, josta näkee koko komeuden. Siinä näkyy myös niska, joka saanut ”vähän osumaa”. Siinä kyljessä on lauta, jolla pidetään niska kasassa. On siis ihan poikki-laho.

IMG_20150419_174136-0

Joo-o, tässä se on sitten valmiina. Seinä.

Niskojen tarina ei ollutkaan niin simppeli. Koska kattoon laitetaan helmiponttipaneeli, joka on materiaalina suhteellisen armoton alustan suhteen, päädyimme uusimaan kaikki huoneen niskat. Materiaaliksi valikoitui ihan uusi puutavara. Jos joku vanhan tappiin-asti-vaalija repii tästä pelihousunsa ja lopettaa blogin seuraamisen niin so be it. Vanhat niskat olivat a) notkolla, b) osin lahoja ja c) eri tasossa, joten päädyimme tähän ratkaisuun. Sama tehdään myös porrashuoneen niskoille, koska ne ovat vielä pahemmassa kunnossa kuin eteisessä olevat. Porrashuoneessa pystytään samalla sitten tehdä porrasaukko ihan kunnolla eikä vanhoja niskoja sahaamalla ja sovittamalla portaat niihin.

Keskiviikkona tuli mieheltä viesti, että aitan siirto onkin siirtynyt tapahtuvaksi perjantaina, alkuperäinen suunnitelma oli että  kasataan Hlinnassa perjantaina ja tuodaan meille lauantaina. Nyt kuitenkin koko homma tapahtuu tuolloin perjantaina. Siitä seurasi se ihana asia, että mies tuli päivää aikaisemmin kotiin! Jee!

Torstaina kun tulin kotiin, olivat hirsimiehet jättäneet kattosuunnitelmapiirroksen keittiönpöydälle. Onneksi on puhelin keksitty, koska mun oli vaikeaa ymmärtää siitä kaikkea oleellista. Päädyimme 3. vaihtoehtoon, jossa kattoon ei jää yhtään näkyvää tukiparrua. Näin katot ovat samanlaisia eri huoneissa. Palkin jättäminen näkyvillä keskelle huonetta olisi myös mittasuhteellisesti hankala, koska tuleva wc muuttaa huoneen pohjaa siten, että palkki näyttäisi aika tyhmältä.

IMG_20151125_162822

Torstaina, miehen tultua kotio, käytiin käymässä rakennuspuolella ja sehän vasta olikin avointa tilaa 😀 Jännän näköistä, kun näkee yläkertaan täysin esteettä ja väliseinä ns. leijuu ilmassa… Mietittiin hirsimiesten kanssa vähän sellaista, että ko. väliseinä lähtisi mänee ja tuo päätyhuone avattaisiin yhtenäiseksi tilaksi. Sitten joskus, jos tarvis, voi tehdä uuden väliseinän parempaan parempaan paikkaan. Nyt se on vähän epäsymmetrisessä paikassa, julkisivun puolella kun kylmän vintin osuus on suurempi kuin takasivun puolella. Mutta tuon seinän poisto tulee tehdä sitten hallitusti, kun lattiat ja muut ovat paikoillaan ja noin.

Perjantaina lähdimme aamutuimaan hakemaan aitan alustaksi kuormalavoja. Nooh, siinä kehäkolmosta kun paahdettiin Espoon kohdilla, soittivat kuljetusliikkeen poijjaat, että ovat Lohjan kohdilla tuloillaan. Että ei sitten ihan oltu kotona, kun aitta tuotiin. Onneksi hirsimiehet olivat siellä ja he kertoivat mitä ja minne. Kiva sääkin kun oli, NOT, niin kotiin tullessa oli vähän peittämistä kasassa. Onneksi ostettiin pellitkin samalla. Mutta tuulenvoimakkuuden ollessa silleen tyyliä ”tukka lähtee päästä ja hiekat ovat silmissä”, oli vähä haasteita saada seittemänmetrisiä kattopeltejä paikoilleen. Mutta saatiin nekin, joten kuten. On vaan päivän tuolleen, lauantaina avataan paketti ja tehdään uusiksi alusta lähtien, tulee sitten suht leveä, muttei niin korkea keko.

IMG_20151127_145219

Jäi sieltä reissulta jotain muutakin lapaseen eli uusi auto. Saadaan haettua Vaasasta loput ikkunat ja jää vielä tilaakin. Minä en nyt sillä ajaa, koska on kuorma-auto, mutta ei sen väliksi, onhan mulla kuski. Hän on ihana, hän on Monni.

IMG_20151127_121412

Lauantai meni mulla tampatessa ja miehellä ilmaista polttopuuta hakiessa. Rakennuksilla siis tapahtui suhteellisen vähän. Mä sain tampattua ruokailuhuoneen ja porrashuoneen. Nyt muistin käyttää hengityssuojaintakin, hyvä minä!

Sunnuntaina oli myrskytuuletkin hieman laantuneet ja aurinkokin antoi näkyä itsestään. Mutta kyllähän sade sieltä taas tuli parin tunnin jälkeen. Kivakiva. Siitä huolimatta saatiin paljon tehtyä. Meidän huokolevyt (200 kpl) siirtyivät sisälle, kuten myös helmiponttipaneelit (pari kolmesataa kpl, pituus 5 m). Nyt ei vedentulo aiheuta ongelmia. Aika pienillä hävikeillä päästiin: huokolevyjä nakattiin mäkeen nolla, paneeleita ehkä kolme. Meni siinä kantamisessa oma aikansa, pari tuntia pyöreesti. Eli siis tuosta motskarin vierestä kannettiin niitä tuonne tulevaan ruokailuhuoneeseen. Voi olla, että huomenna tuntuu käsissä.

Ja tässä sitten se lauantain polttopuun hakureissun lopputulema: 12 lavaa ja paljon irtopuita. Saavat pönttikset syötävää jossain vaiheessa.

image

Ja saatiin me nuo aittatarpeetkin suojattua sitten vähän paremmin. Ei todellakaan jakettu alkaa availemaan pakettia, koska tuuli taas yltyi ja tehtyä ei halunnut tehdä tekemättömäksi (perjantain taiteilu-urakkaa, jolloin pellit tuonne päälle saatiin). Laitettiin siis pellitykset melkein joka puolelle. Nuo myrkytuulet vähän pelottavat, pellit kun ovat just sinne tuulen suuntaan että tuuli pääsee kivasti pellin alle. Mutta pidetään peukkuja, ettei naapurista tartte lähteä mitään hakemaan. Pellit ovat kiinni liinoilla aidassa sekä alushirsissä sekä nauloilla. Luulisi pysyvän.

image

Ja tässä vielä loppuun pakollinen tirppa-kuva. Hän on laatikossa. Hän syö laatikkoa.

image

Ensi viikolla luvassa: muurari palaa hommiin, eteisen kattoa paperoidaan, lattialaudat (toivottavasti) saadaan sisälle jne. Paljon on siis odotettavissa. Mies lähtee taas itään ja tulee takaisin vasta ennen joulua. I will hold down the fort until then.

Hyvää viikkoa palleroiset, pitäkää tukistanne kiinni!

Vko 47/2015: vuosipäivää ja eristeen tamppaamista

Nonniin, nyt se on täällä taas. Reissuhommaleskeys. Mies siis lähti L:rantaan ja mä jäin tänne. Tajuttiin tuossa, että meidän kartanon oston vuosipäiväkin meni. 20.11.2014. Menee nopeasti aika. Älytöntä.

Ilmat kylmenivät kivasti alkuviikosta, on vähän positiivisempi mieli uuden lattian kannalta. Lattiaahan ei voi näillä keleillä kiinnittää. Ilman pitää olla kuiva. Talvipakkaset, saatte tulla!

Mutta niin siis taas siihen kuluneeseen viikkoon. Maanantaina, kun kotiin töistä palasin, oli rekka pihassa, josta lähti letku taloon. ERISTEET OVAT TULLEET!! Ihanaa.

villamiehet vauhdissa

Ja tiistaina tuli lisää hyviä uutisia: hirsimiehet tulivat takaisin työmaalle korjaamaan sieniseinää. Parissa päivässä ovat saaneet jo aikas paljon aikaan. Ovat käteviä miehiä. Noissa ekoissa kuvissa näkyy Simo-sienikin ihan hyvin, oma rakas seinälemmikkimme. Eipähän ole enää.

Viikolla on mun rakennustyöt aika vähäisiä. Lauantaina oli mökillämme talkoot/pikkujoulut, joten silloinkaan en työmaalle mennyt. Sunnuntaina nyt kuitenkin sain edes jotain tehtyä: tamppausta. Eli siis, kun selluvillaa puhalletaan alapohjaan, puhalletaan se ns. ylitäyttönä. Meillä ylitäyttö oli n 30 %. Tuo ylitäyttö sitten tampataan tiiviiksi jollain tamppaukseen soveltuvalla välineellä.

Minulle olivat hirsimiehet jättäneet hienon työvälineen, jolla oli ilo tamppausta suorittaa.

väline

Lähtötilannehan oli tämä, villaa oli ihan reilusti.

Oli kyllä pölisevää ja yllättävän raskasta hommaa. Kaksi huonetta sain tampattua noin kolmessa neljässä tunnissa. Jos osaisi hyvän tekniikan niin varmaan menisi vähemmän. Onneksi on vielä kaksi huonetta jäljellä, voi hioa tekniikan huippuunsa…

Mies tulee ensi viikolla taas tänne, aitan hirret tulevat kanssa jee, ja varmaan laitetaan tällöin vanhat lattialaudat sisälle kuivumaan. Nythän ne ovat autotallissa, joka, noh, ei ole se kaikista kuivin paikka. Siitä saa taas lisää säilytystilaa kaikille kamoille mitä olen ostanut ja mitä tulen ostamaan, miehen iloksi 😀 😀

Nonni eiköhän se ollut taas siinä. Kissakuvia loppuun, laik oolveis.

Vko 16/2015: viimeisiä kattoja viedään

Tänä viikonloppuna se tehtiin: betonieteisen ja porrashuoneen katot ovat valmiit (tai no, niin valmiit kuin voivat olla ennen ikkunoiden poisottamista)! Eristeet ovat tontilla odottelemassa päiviä parempia, kattopaneelit suurimmaksi osaksi poistettu. Nyt on hyvä fiilis!

Lauantaina kohteena oli olkkarin lattia mulla ja miehellä betonieteinen. Minä siis revin vaneria olkkarin lattiasta kun mies hakkasi seiniä palasiksi. Lopputuotokset ovat alla.

Olkkarin lattia oli hetken jopa puhdas…

Sunnuntaina tehtiin sellainen plääni, että mä lähdin käymään Biltemassa ja kaupassa, mies jäi repimään kamoja katosta ja seinistä. Kolme tuntia mulla kesti ja siinä ajassa oli mies saanut jo melkeinpä kaiken tehtyä. Jei!

Eristeiden repiminen on sotkuista puuhaa, olisi ehkä kannattanut laittaa jotkut muovit tälläkin kertaa oviaukkoihin. Nyt on koko remppapuoli kuorrutettu ruskealla pölyllä. Noh, hyvähän se on jälkikäteen mietiskellä.

olkkarin_lattia_puhdas

Nyt alkaisi olemaan paikat niin valmiita, että ootellaan enää keväisiä kelejä, jotta ikkunoita voisi alkaa ottamaan irti. Sitten alkaakin taas jännät ajat: päätettiin ottaa imuauto imuroimaan alapohjan olkieristeet ja dumppaamaan ne pihalle. Sen jälkeen muokataan maapinta (-> siivotaan rakennusjätteet ja tehdään uudet tuennat niskoille) sekä tehdään rossilaudoitus ja paperointi. Sitten vaan sama auto pihaan ja selluvillat alapohjaan. Sähkö- yms. vedot (viemäri- ja käyttövesiputket kai päätettiin meneväksi rossipohjassa eli eristetilan alla) valmiiksi ja avot, laudat takaisin. Eikö kuulostakin helpolta?

Okei, siinä välissä pitäisi taloa myös hieman kengittää. Vielä ei tiedetä miten paljon alimpia hirsiä tulee vaihtaa, mutta on niitä varmaan ainakin pari. Kengittämisellä tarkoitetaan siis talon alimman hirsivarvin vaihtamista. Tämä on yleensä jossain vaiheessa edessä jokaisessa vanhassa hirsitalossa. Itse kengitys tapahtuu siten, että talo tunkataan ylös, vanha hirsi poistetaan ja uusi laitetaan tilalle. Helpommin ehkä sanottu kuin tehty… Hirret ollaan jo hankittu, ostetaan pois Säkylän hirsitalosta ylijääneet kappaleet. Lisäksi meillä pitää vaihtaa ainakin yksi välipohjan niska sekä osa sitä seinää, jossa Simppa asustelee.

Lyhyestä virsi kaunis. Pieneltä tämä viikonlopun homma tuntuu kun kirjoittelee sen paperille (virtuaaliselle sellaiselle), mutta sunnuntaina nukkumaanmennessä tuntui siltä, että saatiin taas ihan älyttömästi aikaan.

Ensiviikkoon öttelöt, eagle has left the building.

20.-22.3.2015: purkua ja eristeiden poistoa (ei niin hyvässä säässä)

No niin. Työntäyteistä viikonloppua taas pukkaa. Perjantaina oli mies vapaalla ja jatkoi minun viitoittamaani tietä yläkerran huoneen purkamisessa. Okei, hän ehkä sai vähän enemmän aikaan kuin mä, mutta mä olin kuitenkin se alkuunpanevavoima. Tai jotain. Alla kuvaa lopputuloksesta sekä olkimäärästä:

Imuri meni myös jumiin tasaisin väliajoin. Tässä yksi jumiutumisen syy nähtäväillä: pyykkipoika pentele.

potkuri jumissa

Hyvin on siis saanut puhdistettua. Mulla taas oli edessä alla oleva kasa kirpsakassa kevätsäässä. Pari ärräpäätä sain ilmoille, kun eihän tuo selkä ihan kauheasti tykännyt tästä aamujumpasta. Mutta saatiin tehtyä ja hyvä niin.

eristekasa

Lauantai meni sitten vähän, mun osalta, istumiseksi. Mies oli yläkerrassa imemässä eristeitä ja mä jotain puuhailin alakerrassa. Ei oikein ollut mitään mielekästä tekemistä ja unikin painoi. Laiska emäntä olin. Silloin tällöin kävin puhistamassa kylmäeteistä eristeistä. Mies sai kyllä tehtyä paljon. Nainen ei.

Sunnuntaina taas saatiin tosi paljon aikaiseksi. Pitkästä aikaa päästiin vanhan kunnon purkamisen kimppuun, tällä kertaa kohteena oli betonieteinen. Ekaksi lähti kattolistat, sitten itte katto ja lopuksi osa koolingeista. Mieshän tuota aika suurimmalti osin teki, mä keskityin kuvaamiseen sekä muiden seinien putsaamiseen.

Kattojen ihana sivutuote oli tietenkin myös edustettuna runsain määrin: kaka á la hiiri. Kaikki noi mustat pisteet ovat sitä itteensä. Nais.

kakkaa 2

Katto oli sitten tämänmoinen:

Mun mielestä talon vanhat väritykset ovat olleet piristäviä, miehen mielestä taas ei. Mitäs mieltä te olette pirtsakan turkoosista seinästä, joka ollut joskus 50-60-luvulla? Löytyi vanhan sähkökaapinpaikan takaa betonieteisestä.

vanhat väritykset

Koolinkien alta löytyi myös kaikkea muuta kivaa, ja ei-niin-kivaa. Kivoimmasta päästä vanhaa tapettia:

vanha tapetti

Ja ei-niin-kiva -kategoriassa Simo the sieni koko kauneudessaan. Näyttäisi olevan toinen ja kolmas ulkohirsi aika mennyttä kamaa, ainakin puoleen hirrensyvyyttä, neljäs on pintalahoa. Yksi niska on noin parin metrin matkalta aika menetettyä kamaa myös. Pitää diskuteerata Jussin kanssa, että mites korvausoperaation kanssa tehdään. Paikataanko hirrellä vaiko pattinkilla. Aika, ja Jussi, sen kertoo. KUVAT VOIVAT JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ KATSOJIA!!

Mutta mennäänpä tästä sitten iloisempiin asioihin 🙂

Mä sain poistettua seinistä inhoamaani levyä ihan hyvän pätkän. Se on naulattu seinään miljoonalla nupunaulalla, jotka eivät anna periksi vaikka mikä olisi. Noh, ehkä oli ihan hyvä, ettei hommaa ollut tehnyt vähään aikaan, koska työ saatiin loppuun suht vähillä kivuilla. Pahvien alta löytyi myös kauneutta jossain muodossa. Eli keittiön vanha tapetti boorneineen. Kaunis.

keittiön vanha tapetti

Lisäksi sain esille myös keittiöön jossain vaiheessa lisätyn tiilimuurin, tai siis osan siitä. Suunnitelmissa olisi purkaa tämä myöhemmin lisätty muuri, koska aukko pistetään umpeen keittiön tieltä ja aukon sulkeminen on suht haastavaa ilman purkamista. Tiileen kun on suht vaikeaa kiinnittää mitään.

muuraukset 1

No, ei tällä velvinä sitten oikein muuta ehditty tekemään. Mutta pitää laittaa ensinnäkin kuvia eristeistä löytyneistä kamoista:

Ja sitten vielä pari kuvaa viime viikon aamuautoilun kauneimmista kohdista. Tässä kiteytyy maalla asumisen parhaat puolet: auringonnousu avarassa peltomaisemassa. Okei, onhan tuossa toi joku sähköpylväs, mutta se on siinä vaan siksi etten osannut ottaa kuvaa oikeessa paikassa 😀 Lisäksi kuva kissasta. Kaiuttimien päältä. Kerällä. Muru.

Ensi viikolla tuleekin suihku, JEI, ja lainanhakupaperit olis allekirjoitusta vaille valmiit. Haah, taas hommat etenee.