muovimatto

Tämä naisenpuoli otti perjantain vapaaksi töistä ja päätti, että nyt lähtee yläkerran yhdestä huoneesta muovimatto ja vaneri, jotta mies pääsee raapimaan eristeitä sieltäkin. Huoneen eristeet tulee poistaa, jotta alla olevan betonieteisen katto voidaan purkaa.

Nooh, siinä sitten revittiin. Ja revittiin. Ja kiroiltiin. Ja revittiin. Selkä valitti, nainen valitti, Kuuman tanssin soundtrack piti puhtia yllä. Taidettiin vähän laulaakin. Loppujen lopuksi, miehen tullessa töistä, oli lattia aluslaudalla ja nainen suht tyytyväinen itteensä.

Kuten illalla sitten huomasi, niin selkä ei ollut tyytyväinen naiseen. Se veti herneen nenään ja jalat alta. Tunsin itseni vanhaksi. Sitä se remontti teettää. Kai.

Lauantaina jatkui savotta siten, että mies meni kylmälle vintille puruimurin kanssa ja minä jäin pihalle ottamaan aurinkoa. Ei kun siis odottamaan eristeen säkkeihin viskaamista. Puruimurin poisto tuli eteiseen vintin rappusten alapäähän ja kun mies tuli alas haukkaamaan happea, minätyttö kippasin kertyneet eristeet rakennusjätesäkkeihin. Ei tykännyt tästäkään selkä. Sitä ei kuunneltu. Odotusajan kiertelin tontilla, otin aurinkoa ja viskelin jokapuolelle leijuneita lasivillapaloja roskalavalle. Oli jees. Työpäivä lopetettiin siinä kolmen aikoihin kuuden tunnin rupeaman jälkeen. Hyvä fiilis.

Sunnuntaina saatiin apukäsiä oikein kahden ihmisen verran. Anoppi ja hänen siskonsa (anotti?) tuli auttelemaan takapihan puusavotan kanssa. Takapihallehan heiteltiin talven korvilla viime vuonna mitä sun tätä, jotka nyt ovat paljastuneet lumen alta. Sen lisäksi sinne on heitelty poltettavia lautoja ja muita puita. Anopin kanssa mietiskeltiin myös puutarhojen ja muiden paikkoja. Ei ihan tämän päivän asia, mutta sellaista tulevaisuudenkuvan hiontaa, joka pitää mielen virkeänä. Sellaisia kun miettii niin alkaa taas uskoa siihen, että tämä talon remontointi loppuu jossain vaiheessa.

Minä jatkoin yläkerrassa huoneen lattialautojen availua ja mies eristeiden imuroimista. Välissä käytiin syömässä. Ja sitten taas jatkettiin. Kolmen pintaan päätettiin lopetella, mun porukoilla kun olisi sauna lämpenemässä ja meillä aika hiki/eristepäällyste iholla. Suihkuahan meillä ei VIELÄKÄÄN ole, kun tukkuliike unohti tilauksen tehdä, joten suihkutonna olemme näillä näkymin 24.3. asti. Kuka nyt suihkua tartteekaan. Ei karpaasit ainaskaan. Suihkuttomuus kyllä estää töiden teon arkisin, ei oikein sovi työelämään tuo eriste/hikikerros iholla. Voivat vielä luulla hampuusiksi. Keskitämme voimamme siis viikonloppuihin.

Naapurin karvis-kisse tuli tuijaamaan uusia naapureitaan. Meidän karvakorvat eivät vaan tajunneet tunkeilijasta mitään, vaikka kuinka yritin viittoilla sen suuntaan.

Huh, tuntuu siltä, että tännekään ei ole miljoonaan vuoteen mitään kirjoittanut ja onhan siitä jo kuukausi kun viimeksi tämän avasin! Lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta yhtä sun toista kuitenkin ehtinyt tapahtua. En kyllä yhtään muista mitkä alla olevista tapahtuivat ennen muuttoa ja mitkä sen jälkeen. Niin sitä vaan kadottaa ajantajun kun on kivaa.

Miehenpuolella alkoi kahden viikon loma 23.2., joten hän oli aika aktiivisesti työmaalla ennen muuttoa. Puuhuoneen sai melkeinpä tyhjäksi, loput puista putsattiin nauloista viikonloppujen aikana. Voisi sanoa, että Ikean pöydänjaloista saa ihan hyvän puuntyöstöaseman, jossa voi mittailla lautoja, irroitella nauloja yms. yms. Mökiltä saatiin lainaksi kanssa Makitan katkaisusirkkeli, joka on kyllä maanmainio peli. Kuvan takana näkyvässä puukasassa on ne laudat ja kertopuut, joita voidaan vielä hyödyntää jossain. Lahot ja muutoin epäkelvot heitettiin ikkunasta takapihalle kekoon.

Miehenpuoli sai valmiiksi myös yläkerran huoneen eristeiden purkamisen, jota aloiteltiin aiempina viikonloppuina. Kaikkia eristeitä ei saatu pois, joten ne lasketaan hallitusti (not) alla olevan huoneen lattialle siten, että kattopaneelit irroitetaan niskoista yksitellen ja paneelin päällä oleva eriste tippuu kivasti huoneen lattialle. Näin teoriassa. Käytäntö voi olla jotain tuohon suuntaan olevaa. Tai jotain ihan muuta. Mutta jos ei kokeile, ei ikinä opi.

Lomallansa mies myös purki tulevan vieraseteisen vessan, jonka seinästä löytyi vesivahingon merkkejä. Samoja merkkejä näkyi myös tulevan keittiön nurkasta. Ovat kantavan väliseinän molemmin puolin ja ko. kohdassa myöhemmin rakennettu eteinen liittyy vanhaan rakennukseen. Samanlainen vamma on puussa myös eteisen toisessa sivussa, taitaapi olla siis jiirien tiiviydessä ollut pieniä muutteita jossain vaiheessa. Näillä mennään.

Vieraseteisen lattiasta saatiin kanssa muovimatto ja vanerit poistettua päivänä muutamana. Mies teki ihan itte. Yhteistyössä jatkettiin samalla tiellä ja revittiin (aika raivolla, ei kivaa hommaa ollenkaan) tulevan keittiön lattia laudalle asti.

Ja loppujen lopulta: se löytyi! Se lauta!

Sinänsä aika hauskasti on laudat ladottu. Huone on jaettu puoliksi, toisella puolella lauta on leveää lankkua ja toisella taas kapeampaa. Mietin, että voiskohan olla huone on joskus olla kaksi eri tilaa. Tämähän oli yksiö silloin 70-luvulla. Voi siis olla, että lankku oli tuvassa ja kapeampi lauta keittiön puolella.

Keittiön osalta lopputulos on alla olevan kaltainen. Siihen se köökki sitten jossain vaiheessa pykätään. Sitä aikaa ei osaa vielä oikein edes hahmottaa, kun ei tiedä onko se tänä vaiko ensi vuonna.

Purettujen vessojen pöntöt toimittavat tilataiteen virkaa pihamaalla siihen asti, kun joko pyydään pois taikka otetaan käyttöön. Tai kun naapurit sanovat, että tuo ei ole soveliasta. Tästä kuvasta sa varmasti parhaimman käsityksen tuon lasten vessan pöntön kokoerosta jos vertaa tavalliseen valtaistuimeen. Aika hauska.

Mutta nyt voisi laittaa sitten ihan kuvia nykyisistä elinoloista. Pitää sanoa, että oon kyllä todella tyytyväinen kaikkeen mitä meillä on. Paitsi, että astianpesukoneen puuttuminen on syvältä. Argh. Muut mukavuudet oikeastaan onkin. On pyykkikone ja kuivausrumpu, on kuumaa vettä ja uuni. Eli ei tunnu ollenkaan siltä, että asuisi jossain rakennustyömaalla.

Eristeiden tulevaa hallittua laskemista varten tiivistettiin myös remontti/sosiaalipuolten aukot, jotta pystyttäisiin pitämään kaikki suurimmat pölyt ja kakat sillä puolella jonne ne kuuluivat. Alla taidonnäytteet.

Lauantaina saatiin vieraaksi katontekijä, jonka kanssa kaupat tulivatkin aika nopeasti. Hän katsoo katon kaikki akuutit korjaustarpeet ja tekee pois. Lisäksi tekee piipuille hatut ja kiinnittää huoltosillat. Jos jälki on tyydyttävää niin varmasti käytetään uudelleenkin. Mukava nuorimies. Ihanaa olla siinä iässä, että voi alkaa kuulostamaan äidiltään ja kutsumaan kaikkia nuorempiaan nuorimies ja -nainen etuliitteillä.

Mitäs tässä sitten muuta. No, tällä viikolla olisi tarkoistus alkaa purkamaan tuota kylmän ullakon välipohjaa, jotta vieraseteisen katto voitaisiin ottaa alas. Sitä varten tulee ottaa ylhäältä pois myös puolet yhden huoneen lattian eristeistä. Mutta samallahan nuo menee. Toivottavasti. Ja sitten olisi sekin homma tehty. Tai tehty ja tehty, seuraavaksi aletaan repimään alapohjaa auki ja sen eristeitä kärräämään pihalle. Pitäisköhän pistää talkoot pystyyn 😀 Halukkaat voivat ilmoittautua tänne ihan milloin tahansa!!

Ja sitten loppuun vielä kevennys, koskien tuota astianpesukoneen (ja kunnon pesualtaan) puuttumista, tänä iltana olisi vuorossa alla olevan puhdistaminen.

Mun etätöiden laadunvalvojasta kuoriutui hurja saalistaja, kun näki kevään ensimmäisen kärpäsen ikkunan takana. Knääpiö eläin. Mutta silti aika ihana torspo.

Ja niin hei, HEI, me saatiin roskis!! Nyt ei tartte enää kärräillä roskia eri sukulaisten jäteastioihin. Onhan se aika pieni ja säälittävä, mutta on oma. Tai vuokrattuhan se on, mutta noin kuvainnollisesti meidän. Lisäksi kuva, josta voisi jotenkin jo kuvitella, että jossain vaiheessa olisi sellainen kuin KESÄ tulossa. Tai ainakin kevät.