Vkot 27-31/2018: kyllähän sitä jotain sai aikaan

Nonniin. Miten sitä summaisi ajan ennen avoimia ovia? Kaaos ja sensellainen tulee ensin päähän. Asiaan siis.

Vko 27: Viikon päämääränä oli saada oviaukko umpeen. Ja sehän saatiin. Lisäksi kaadettin vähän puita.

Vko 28: Sama teema jatkui seuraavalla viikolla. Myös kaapin runko alkoi hahmottumaan.

Vko 29: Mä tein vähän seinää. Siitä tuli hyvä.

Mies teki karmia. Siitäkin tuli hyvä.

Vko 30: Tällä viikolla sitten alkoi porrasaulan pinkopahvittaminen. Tein ekaa kertaa vähän eri tavalla eli Järvisen opeilla sekä sitten laudan päälle nupinauloilla. Oli rankkaa, mutta kyllä siitä tuli ihan jees!

Lauantaina minä lähdin poijjaan kanssa Raumalle, jotta mies pääsi maalaamaan lattiaa. Ja sekin meni hyvin!

Viikolla tuli laudat lähisahalta, joita mallailin paikoilleen. Ai että kun tykkään.

Vko 31: Lankut pääsivät paikoilleen.

Ja sitten päästiinkin aloittamaan tapetointia!

Ja tällä viikolla oli sitten Karis Suomen Paris -tapahtuma, joka avasi ovet Karjaan ja Billnäsin taloihin, asuntoihin ja puutarhoihin. Aivan ihana tapahtuma, vaikka pari viimeistä päivää olikin yhtä itkua ja hampaiden kiristystä. Kuulemma tulee avioero, jos joskus vielä ilmoitan talomme johonkin tällaiseen ilman kysymistä mieheltä. Että ehkei ensi vuonna osallistuta 😀

Mutta itse päivä meni kyllä hyvin, vaikka aamu olikin pientä hässäkkää siivouksen ja sen sellaisen kanssa. Ei sen väliks. Ihania ihmisiä tuli, yli viisikymmentä sellaista!, käymään. Ensimmäiset kolme olivat olleet talossa töissä noin 10 vuotta (2003-2012), kun talossa toimi päiväkoti. Sanoivat talon olleen paras talo, missä ovat olleet töissä. Ja eivät ainakaan haukkuneet remonttiamme 😀 Ihana pystyä pitämään talo elossa ja täyttämään se taas lasten naurulla ja leikillä ❤ Illalla olin täysin puhkipoikki.

Ensi viikko onkin remppalomaviikko (jaa, mitenköhän osataan olla tekemättä mitään…) ja sitten rempat taas jatkuvat.

Siihen siis, palataan taas kohtapuolin!

Vkot 20-26/2018: kaakenlaista sisä- ja ulkosettii

Alkaa vähän stressiä pukkaamaan. Kuukausi aikaa avoimiin oviin (Karis Suomen Paris) ja kämppä ei ole lähellekään valmista. Tai on se lähempänä kuin vuosi sitten, mutta niin… Noh, eipä ressailla, ei sillä saa mitään aikaiseksi. Paitsi hätiköityjä päätöksiä ja huonoja lopputuloksia.

Asiaan.

Vko 20. Saatiin meidän suksi. O se hieno, vaikka itse sanonkin. Tämä siis tulee khh:en liukuoveen.

img-20180518-wa00092055901016806638143.jpg

Loppuviikolla mies jatkoi kuraeteisen purkamista. Oli hirsipaneeli tiukassa. Nähtävästi on hormi jossain kohdin muurattu huoneeseen uudelleen ja paneelit jääneet sinne taakse. Niitä irrotellessa meni tovi jos toinenkin.

Aloimme myös sommittelemaan rappusia. Pitäisi sisson mieheltä saada noi tarkat mittapiirrokset niin pääsis tekemään.

Ja on ollut joskus hienoa tapeettiakin seinässä.

Ja sivurappuloi aloimme sommittelemaan.

Vko 21. Mies alkoi siivoamaan. Siivoa tuli.

Vko 22-23: Portaita. Tehty on tuhottomasti portaita. Sisällä ja ulkoa. Muuta ei olla tehtykään. Ulkoportaiden pintaan laitettiin Uulan Roslagin mahonkia. Suojaa puuta hieman.

Mies puuhasteli sisäportaiden kanssa. Hyvät niistä tulee!

Vko 24: Ylläripylläriaiheen parissa vieläkin pyöritään. Portaat.

Vko 25: Joo-o, portaita vieläkin, mutta pienellä tvistillä 😀

Portaisiin alettiin tekemään pystyjuoksuja. Ostin Billnäsin varaosapankista meille ikkunan rappusiin, saadaan vähän luonnonvaloa sinnekin. Vanhan katon koolausta purettiin kanssa. Ja mies sai laitettua huokolevyäkin seinään!

Ja sitten siihen tvistiin. Eli vanhojen, tulevassa kylmässä eteisessä sijaitsevien, portaiden purku tehtiin sunnuntaina. Ny o vaan reikä seinässä ja katossa. Aikamoista!

Nonniin, siinä tämä montaviikkoatässänytonkaan-aika kuvattuna nopsasti!

Kuukauden päästä viimoinen postaus ennen tapahtumaa (TULKAA KUULE KÄYMÄÄN TÄÄLLÄ LAUANTAINA 4.8.2018), toivottavasti ollaan vähän pidemmällä siinä vaiheessa 😀 😀 😀

Vko 50/2015: kaikenlaista hommaa

Viikko alkoi etätyöpäivällä, jota seurasi huhkiminen lattialautojen kanssa. Päivällä saatiin hirsimiesten kanssa keskusteltua millaiset portaat tulee ja nuin, mitä porrashuoneesta puretaan jne. jne. Portaiden alkupää siis on muuttanut paikkaansa matkan varrella. Vasemmalla oleva kuva on arkkitehdin piirros, joka tehtiin rakennuslupaa varten. Oikeassa kuvassa taas tämän hetken tilanne (kuva otettu kameralla paperilta, ai kun on hai-tekkiä).

Hirsimiehet laittoivat tänään ikkunat tiiviiksi. Ei ollut ihan perinnerakentamisen oppikirjasta, koska hommassa käytettiin sikaliimaa. Koska kyseessä ovat väliaikaiset ikkunat, jotka tullaan vaihtamaan noin viiden vuoden päästä, on oikeastaan ihan sama mitä ikkunoille käy. Kunhan vaan sade ja muu ulos-kuuluva-tavara pysyy siellä ulkona, minä olen onnellinen. Nyt näin on ja hyvä niin.

Kolmen aikoihin alkoi sitten mun urakka: lattialaudat pressutallista sisälle. Hirsimiehet ehtivät tänään myös korjaamaan tuon meidän tallinkin, nyt pitäisi senkin pitää vähän paremmin vettä. Vesi ei ole ollut meidän kaveri viime aikoina, sitä on mennyt sinne minne sen ei ole ollut tarkoitus mennä.

Homma oli valmis siinä puoli seiskan aikaan. Eli kolmisen tuntia hommassa meni. Lautoja oli varmaan noin 150. Loppuajasta oli valon puolesta vähän haastavaa, kun sitä ei enää ollut. Mutta tähtitaivas oli taas jotain uskomatonta. Sitä jäi tuijottelemaan aina tasaisin väliajoin. Siinä ne ny on. Olohuoneessa. Eivät enää homehdu ulos.

Tiistaina kävin vain nopeasti avaamassa oven porrashuoneeseen. Siellä oli… perin villaista, noin lievästi sanottuna 😀

image

Tuossa siis joko kaikki tai osa yläkerran kylmillä sivuvinteillä olevista lasivilloista. Kylläpä sitä on sinne siunaantunut, halavattu sentään. Olihan siellä lasivillapaalien muovikääreetkin. Kiva saada kaikki moskat pois.

Keskiviikkona kävin taas ottamassa kuvan oven suusta. Olin tosi häpi kun huomasin villojen olevan poissa.

image

Huone oli siis pilkkopimeä. Onneksi laitoin taskulampun päälle ja aloin kattelemaan tarkemmin huonetta:

On toi hormi kyllä aika pähee. Jää sitten loppujen lopuksi näkyviin tuonne ylös, maalataan vaan. Ja lämminvesivaraajakin on hävinnyt yläkerran huoneesta. Se on jossain. Ja mikä ihaninta, kylmillä vinteillä ei taida olla enää lasivillaa. Mun mieli on rauhoitettu.

Päätin myös, kotimatkalla, etten ala tyhjentämään yläkerran huoneita vielä vanhoista eristeistä. Keittiöstä on varmaan pakko pari kattopaneelia vaihtaa, koska jostain on vettä sinne päässyt. Muutoin niin tyhjätään kun päästään yläkerran kimppuun. Jos niskoja pitää vaihtaa niin tehdään korvaava pattinki viereen ja otetaan huono niska pois. Alakerran vanhoille kattopaneeleille ei myöskään tehdä mitn ennen kuin yläkerta on valmis. Eli maalaamiset jne tehdään vasta sitten. Eipähän ota päähän, jos yläkerran rempassa tulee yllätyksiä (lahoa lautaa, kenkä paneelista läpi tms.). Otetaan vanhat naulat pois ja se siitä. Onhan noissa nokeutuneissa (onko tuo edes sana?) katoissa jotain nostalgistakin.

Torstaina olivat miehet saaneet jo ekan niskankin paikoilleen. Ei ole ihan varma tuleeko noita vain yksi, kuten eteisessä, vaiko monta. Kassellaan mitä he tekevät, meillehän on ihan sama, kuhan toimii.

Tuossa pikkukuvassa oleva putki, joka tulee lattiasta ylös, on tuleva runkovesiputki, joka sijaitsee teknisessä tilassa. Niska on siis rakennettu niin, että teknisen tilan väliseinä on juuri sen alla. Hyvähyvä.

Perjantaina taas etäpäivä. Keskipäivän tienoilla pidimme hirsimiesten kanssa pienen neuvottelutauon, jolloin päädyimme seuraavaan: työmaalle pitäisi saada puuseppä käymään, joka voisi sanoa millainen porrausaukon tulisi olla, jotta rappuset tulisivat käytännöllisiksi. Rappusten ehdoilla tehdään myös välikaton rakenne, joten olisi hyvä tietää millaiset niistä tulee. Noh, onneksi Markku osasi sanoa, että ihan naapurissa asuu puuseppä, joka on tehnyt portaita esim. Billnäsiin. Ja ei kun tuumasta toimeen ja puhelin käteen. Lopputulos: puuseppä oli työmaalla vartin sisällä soitosta. Loistavaa. Noh, siinä kateltiin ja mittailtiin, keskusteltiin ja tuumailtiin. Lopputulema oli se, että emme teekään u-portaita, vaan l-mallin portaat. Porrashuoneeseen ei siis tule enää käännöstä, vaan portaat loppuvat suoraan teknisen tilan päälle. Ovi-aukko siirtyy hieman sivuu, melkein vastapäätä ulko-ovea, joka mielestäni hyvä, koska tällöin siihen suunnittelemani pariovet pääsevät oikeuksiinsa. Alla toooodella havainnollistava kuva tulevasta porrasrakenteesta, ihan itte tein:

image

Mitattiin, että tulokohdasta on kattoon vielä yli kaksi metriä. Ei siis osu otta kattoon. Ja vastapäiseen seinään on kanssa matkaa sen verran, ettei tunnu siltä, että rappusten lopussa tulee seinä vastaan. Jee.

Päätimme myös, että yläkerran aulatilan kylmät ullakot poistetaan käytöstä. Kahden päätyhuoneen kylmät ullakot pidetään käytössä ja aulatilan sivuihin tehdään oviaukot kylmille ullakoille, jotta voimme tarvittaessa tarkistaan eristysten tilanteen.

Kylmäullakko näkyy tuossa vasemmassa kuvassa. Oikeassa kuvassa taas näkyy IV-poistoputki, joka menee kai katolle. Pitää varmaan tehdä vähän purkuhommia ennen rappusten tekemistä…

Lauantaina tuli anoppi käymään ja puuhailut alkoivat toden teolla. Saimme perjantaina tietää, että maalämpökaivon poraus suoritetaan jo ensi viikolla. Ei siis viikolla kaksi, kuten aiemmin sovittu. Huh. Viikonlopun työsuunnitelma oli siis aika selvillä. Takapiha kun näytti lauantai-aamuna tältä:

image

Anoppi aloitti joulusiivouksen sisällä, kissojen suureksi iloksi, ja me lähdimme miehen kanssa siivoamaan takapihaa. Nuo roinat ovat siis tasan siinä kohdassa mihin kaivo pitäisi porata. Tunti pari siinä meni, mutta saatiin me kaikki lavalle taikka kasaan. Miten taas muistuikin mieleen, että mä halvattu inhoan tuota kipsilevyä ja lasivillaa. Yöh. Onneksi nämä olivat taas viimeiset niitä vähään aikaan. Tai ei ainakaan tämän vuoden puolella pitäisit tulla vastaan.

Lauantaina käytiin myös hakemassa rautakaupasta puutavaraa vierasvessan rakentamista varten. Ja ei kun tekemään. Ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Alkaa olemaan niin epäileväinen eri mittojen ja suoruuksien suhteen, koska niitä on tässä tapahtunut sen pari kertaa. Hirsimiehet antoivat vinkiksi sen, että ulkoseinät ovat suht suoria, joten mittaus kannattaa tehdä suhteessa niihin. Joo tätä nuodatettiin. Mutta, koska aloitimme suht myöhään, saimme vain yhden alajuoksun tehtyä. Loppu aika meni mittailuun ja miettimiseen. Nälkä tuli, kuten myös väsy, joten lopetettiin. Olihan kello jo neljä. Heti kun aurinko menee mailleen, tulee taloon aikamoinen kylmyys. Ei jaksa pieni lämmitin saada kaikkea sitä tilaa lämpimäksi. Nyt kun vielä on yläkerran kylmät vintitkin on tyhjätty eristeistä.

Sunnuntai alkoi unisesti. Anoppi on aivan liian aamuvirkku. Uuh. Aamukahvien jälkeen suuntana työmaa. Sinne päästyämme tajusimme, että eilen ostamamme puutavara ei käy tarkoitukseemme. Ei kun Lohjalle rautakauppaan. Sinne päästyämme huomasimme sen olevan kiinni. Tietenkin. Mikään rautakauppa ei Länsi-Uudellamaalla ole auki sunnuntaisin. Ei tietenkään. Talolla jatkoimme sitten ulkopuolen siivousta. Nyt mahtuu pora-auto tontille ja porauspaikkaan. Työt lopetettiin yhden maissa, koska anopin piti lähteä. Huomenna käyvät hirsimiehet aamusella hakemassa oikeaa puutavaraa ja illalla töiden jälkeen jatketaan vierasvessan kanssa.

Eiköhän se ollut sitten taas tässä. Vaikka tuntuu, ettei paljoakaan saatu tehtyä niin kyllä sitä silti saatiin. Ihan oikeasti. Ja raitista ilmaakin haukattiin ihan reilusti. Kunto kiittää.

Kiitos, että jaksoitte lukea tämän aivo-oksennuksen 🙂 Ensi viikkoon pallerot.