Vko 12/2016: edellisviikon toisintoa, pienillä matkoilla ja mausteilla höystettynä

Pääsiäinen lusittu, tai siis ajettu, suslaamunat syöty, sukuloitu ja noin. Ja rempattu silleen kivasti pikkasen.

Mullahan oli reissuleskiviikko torstaihin asti eli hommailin yksinään sen mitä kerkesin.

Maanantai-iltana maalasin olohuoneen paneeleita maitomaalilla. Nyt ne ovat yhteen kertaan maalattu. Vielä toinen kerros jäljellä. Voi olla, että se tehdään liimamaalilla, pitää kattoa. Maalaussavottamme näyttää tällaiselta:

image

Kun tuolta takaisin sohvalle pääsin, päätin palkita itseni kaapilla. MAAILMAN KAUNEIMMALLA KAAPILLA. Niin, taisin mainita, että miesihminen oli poissa kotoolta? Silloin ei kukaan ole myöskään kieltämässä 😀

image

Noh, ny se on meidän ja varmaan pitäisi hakea Turusta jossain vaiheessa 😀 Uskalsin kertoa miehelle pienen harkinnan jälkeen… Kyllä se mulle vielä puhuu 😉

Tiistaina oli välipäivä, koska kävin treffaamassa kaveria perheineen. Oli ihana ilta!

Keskiviikkona alkoi loma! Aamulla tein liisteriä liimamaalia varten. Tällaista litkua se on keittovaiheessa:

image

Olin toissapäivänä laittanut 2,5 kg liitua likoamaan. Sitten piti vain odottaa, että liisteri jäähtyy, sekoittaa se liituun ja alkaa telaamaan kattoa. Ei oo vaikeata ei. Mutta, koska sohva houkutteli liikaa, en ehtinyt maalausurakkaa aloittaa, kun pitikin jo lähteä isolle kirkolle tapaamaan kaveria sekä käymään mummin luona. Kotona olin vasta seiskan aikoihin, silloin ei enää jaksanut alkaa maalaushommiin.

Torstaina oli sitten sutimisen aika. Sehän meni ihan hyvin. Nyt on katto valmis. Kuivumisen jälkeen katottiin vielä sellaiset kohdat, jotka olivat kuplineet ja paikkamaalattiin ne. Yksi homma taas valmis, aivan ihanaa! Tummemmat läntit kuvisssa ovat märkää maalia.

Koska maalia jäi vielä jäljelle, maalasin samaan syssyyn vierasvessan katonkin. Nyt pitää antaa sen taas kuivua vuorostaan ja sitten maalata toinen kiekka. Sitten on sekin valmis. Tuuttuut!

Vähän rujon näköinenhän se on, kun maali ei ole kuivunut, mutta kyllä se siitä. Ajan kanssa. Toinen kerros pitää laittaa ensi viikolla.

Kävin illemmalla hakemassa Karkkilasta tämän täydellisen työkalukaapin, joka sisälsi myös kaikki työkalut. On saman valmistajan, Salon Koulukalusto, tekemä kuin aiemmin ostamani iso kaappi.

Perjantaina koitti reissun aika. Eli pitkään odotettu Vaasa-turnee. Hotelli oli ihana ja tilava, keskellä kaupunkia. Sänky oli iso ja pehmeä, rentouttavaa oli taas nukkua yksi yö ilman kissoja 😀

Lauantaina lähdettiin kotia kohti mukana 45 kappaletta ikkunoita sekä pesukaappi. Onneksi on iso auto, on aika täynnä.

image

Kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta näinpä ihan uusia paikkoja ja hienoja vanhoja taloja!

Perjantaina olin bongannu tori.fi:stä iiiiihanan vanhan vaatekaapin iiiiiihan sairaan halvalla ja joka sijaitsi iiiiihan meidän vieressä. Laitoin myyjälle viestiä, jolta tuli vastaus, että on menossa muualle. Olin surun murtama 😦 MUTTA lauantaina tulikin viesti, että edellinen ostaja oli perunut ja kaappi on mun. JEEEEE! Käytiin sunnuntaina hakemassa se. On se vaan ihana ❤

Sunnuntai-aamuna, ennen kaapin hakua, siivoiltiin hieman eteistä, jotta lisää kamaa mahtuu sisään 😀 Se kun on vähän täynnä, kuten kuvasta näkyy…

image

Ja ylläolevassa kuvassa näkyy myös se meidän vierasvessaan tuleva allaspöytä, jota ihan Vaasasta asti haettiin. Alla kaappi on vähän paremmin esillä. Se on aika ihQ ❤

image

Kaapin haun jälkeen mies siirsi rakennustelineet keittiöstä ruokailusaliin. Sitten olikin jo aika siirtyä isolle kirkolle eli pääsiäisaterialle porukoille. Samalla vietiin yhdelle purkutavarakirppiksen tyypille meidän loput palovillat. Hyvin mahtui meidän pieneen imurin kaltaiseen autoon 😀

Maanantaina tehtiin sitten vähän isompi siivoaminen eteisessä. Ovet siirrettiin porrashuoneeseen, tekniseen tilaan taas meni erinäisiä teknisiä härväkkeitä. Ylös kannettiin mm. ikkunat (koska mies lähtee taas tiistaina matkoillensa) sekä miljoona huokolevyä. Tässä kuvakavalkaadi näiden siirtomatkasta yläkertaan ja omille paikoilleen. Voisin sanoa, että oli ihan hyvää liikuntaa.

Ja sitten oli vielä kaapin raijaaminen kuorkista omalle paikalleen eteiseen. Se on kyllä aikas ihana, vieläkin! Hitsin painavakin.

Ja tapetoitiinhan keittiö (melkein)!! Hitsin vitsi, on tätä odotettukin! Vielä jäi tehtävää, mutta kyllä se siitä, hitaasti ja varmasti. Ja niin kyllä, meillä on vino katto 😀

Ensi viikolla mulla onkin sitten paljon tehtävää:

  • Irroittaa ruokailuhuoneen katosta naulat
  • Maalata olohuoneen kattopaneelit taas ja kerran
  • Paikkamaalata keittiön katto
  • Maalata vierasvessan katto toisen kerran
  • Tapetoida keittiö loppuun (jos uskallan)
  • Siivota keittiö
  • Hioa puuhellan savupelti

Mitäs luulette, miten pitkälle listassa pääsen? Tokaan? 😀 Nooh, mä tykkään listoista enkä enää ole niin murheen murtama, jos listalle jääkin tekemättömiä töitä. Olen siis kehittynyt henkisesti. Vähänkö siistiä. Alla kuva tuosta meidän ruokailuhuoneen katosta, ihan pari naulaa siellä on. Kivat sille. Mutta se on aika relaksoivaa irroitella niitä 🙂

Viikon kissakuvana Peppi ja Tirppa, anopin vuodevaatteissa nukkumassa. Kuten tavallista.

image

Aurinkoista viikkoa kaikille, the kevät is COMING (ehkä)!!

Vko 46/2015: Lisää putkien vetoa ja maaseutumatkailua

Miehen piti mennä töihin tällä viikolla. Kyllä se menikin käymään, mutta lomaili kuitenkin torstain ja perjantain. Hyvä meille, hyvä työmaalle! Maanantaina on lähtö kohti Lappeenrantaa, joten pari viikkoa on projekti meidän osalta vähän holdissa. Tai siis ei siinä tapauksessa ole, jos mä sinne uskaltaudun hommailemaan.

Jees. Tähän viikkoon. Viikon alussa tehtiin lista asioista, jotka saatava tehtyä ennen maanantaita. Lista oli suht pitkä:

  • Vieraseteisen sähköputket
  • Keittiön sähkövedot
  • Vieraseteisen sähkövedot
  • Siivous
  • Patterit sisälle
  • Pakun tyhjennys
  • Kuormalavat aitan hirsille
  • Huokolevyt sisälle
  • Vaasasta tulevat ikkunat autotalliin
  • Pakun renkaidenvaihto

Sitten aikataulutettiin ne, että minä päivinä tehdään. Ei se loppujen lopuksi niin paha nakki ollutkaan, oli kuitenkin viikko aikaa tehdä.

Kaikista tärkeimmät hommat olivat renkaidenvaihto (että päästään ikkunanhakureissulle) ja sähkövedot (jotta eristeäijät pääsevät töihin).

Sähkövetoja mies teki torstaina ja perjantaina, patterit siirtyivät yläkertaan myös perjantaina. Samana päivänä tehtiin myös pakun tyhjennys ja renkaidenvaihto. Sunnuntaina tehtiin loput. Ja hyvin ehti!

Ja hyvin ehti myös käväistä Vaasassa ikkunanhakureissulla. Lähdettiin perjantaina neljän aikoihin (käytiin ekaksi lainaamassa kaverilta kuomullinen peräkärry, ehdoton apuväline) puksuttamaan pakulla kohti Poria, jossa yövyttiin aivan ihanassa vanhassa puutalossa, Mäntyluodon Hotellissa. Hotelli sopi reissuumme kuin nenä päähän. Huoneemme oli ihanasti sisustettu, paperitapettia ja lautalattiaa. Suosittelen lämmöllä!

FB_IMG_1447440941622

Lauantaina matka jatkui kohti Vaasaa. Matkalla ajettiin  läpi Ahlaisten kirkonkylän, joka täynnä vanhoja hirsi- ja puurakennuksia. Aivan ihana reitti, mutta kannattaa ajaa henkilöautolla. Pakulla olivat jotkut kohdat aika kuoppaisia…

Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vaasaan. Suuntimeksi otettuun Mustasaari. Onneksi on navigaattori, huh, ei musta kartanlukijaksi olisi…

Villapoika, aka Lasse Villanen, myi meille 10 ikkunaa, jotka oli purettu n 1,5 vuotta sitten vanhasta vaasalaisesta kaupunkikodista. Ikkunat sijaitsivat pellon reunassa olevassa aitassa. Pellon perällä. Aitassa. Vettä tullut viimeiset kaksi viikkoa kuin aisaa. Ja meillä etuvetoinen pakettiauto vm-98 sekä peräkärry. Ei ehkä paras yhdistelmä 😀 Mutta hyvin tuo mies veti, sai auton aitalle ja ei kun lastaamaan. Meitä oli kirittämässä lampaita sekä Romeo-pässi, joka osottautui erittäin seuralliseksi tyypiksi. Meille yksi sellainen, kiitos. Ei kerrota miehelle.

Vaikka tilaa tuntui olevan, ei kaikki ikkunat kuitenkaan kyytiin mahtuneet. Puolet karmeista menivät kärryyn ja puolet vetäjään. Ikkunoista saatiin mukaan ängettyä joku kymmenen, 50 jäi siis ulkopuolelle. Ne haetaan myöhemmin. Mahtuvat onneksi ihan pakuun, joten kärryn kanssa ei tarvitse uusintareissua tehdä. Jos lasi on puhallettu 150 vuotta sitten, ei viitti ottaa sitä riskiä, että pamahtavat rikki kuljetuksessa uuteen kotiin. Parempi tulla hakemaan toisella kertaa.

Kun kamat olivat autossa ja kärryssä, oli aika saada ne taas toisiinsa kiinni. Ei onnannut, ei sitten mitenkään. Paku ei suostunut pakittamaan vaikka miten päin olisi pyytänyt. Onneksi myyjällä oli nelivetopaku, jolla hän nopsaan kärrin haki takaisin kovalle maalle.

Ja ei kun menoksi, nokka kohti Karjaata. Kuusi tuntia paahdettiin menemään, kotona oltiin siinä seiskan aikaan. Koko matkan tuli vettä. Ehkä joskus se muuttuu lumeksi. Ehkä ensi vuonna.

Onneksi kärrinlainaaja antoi meille laina-aikaa sunnuntaille, koska tuon matkan jälkeen oli viimeisenä mielessä ikkunoiden purkaminen pilkkopimeässä. Suosiolla jätettiin se siis sunnuntaille. Kotona odotti neljän kopla, jotka olivat viettäneet kissanpäiviä tyhjässä kämpässä. NÄKI, ETTÄ OLI RAKSUA SYÖTY! Mahtui tuo yksi vielä laatikkoon, noin niinku melkein.

laatikkokisse

Sunnuntai valkeni kirkkaana, joka oli kiva yllätys. Ekaksi tehtiin pakun tyhjennys eli karmit jäivät ulos pressun alle ja pokat siirtyivät yläkertaan. Yksikään ikkuna ei ollut mennyt rikki, tuuttuut! Tyhjennyksen jälkeen palautimme peräkärryn omistajalleen.

Tämän jälkeen siirrettiin huokolevyt, ei sisälle sittenkään, ulos toiseen paikkaan. Nyt vesilaitoiksen miehet pääsevät taas pumppaamolle autolla. Olihan niitä levyjä (1200×2700) ihan kivasti, vähän alle 190 kappaletta. Mutta onneksi siirtomatka oli vain noin metrin pari ja yhdellä kertaa pystyi siirtää kolme levyä.

Sitten työn alle pääsivät vikat sähkövedot. Yksin on suht vaikea tehdä noita pidempiä vetoja, joten niissä pystyin miestä auttamaan. Piuhaa putkeen vedettiin teknisestä tilasta keittiöön sekä vieraseteiseen. Lyhyempiä pätkiä sitten kytkimille. Ja valmiiksi saatiin, wohoo!

Sitten loppusiivous ja se olis siinä. Mä tein pientä siivousta ulkona, vaikka tuntui ihan turhalta. Syksyisessä säässä kaikki näyttää siivottomalta. Ei kyllä ihan vain ja ainoastaan voi säätäkään syyttää, on tuolla pihalla ihan oikeastikin likaista ja asiat ihan mullinmallin. Mutta niitä järjestellään sitten kun tiedetään ettei uusia puu/tiiliponoja tule heti siivottujen tilalle.

Tässä tää ny olis, odottaa ensi viikolla tulevia eristeäijiä sekä hirsimiehiä. Tulkoot, me ollaan valmiita!

Ensi viikkoon taas palleroiset, silloin saattekin kuvia eristepaljoudesta sekä (toivottavasti!) sienettömästä seinästä!!

Viikko 15/2015: kauppojenteko kunniaan

Olen niin täpinöissäni, että, tavoistani poiketen, kirjoitan tekstiä heti maanantaina 😀 Meillä kun oli, taas!, todella tekorikas viikonloppu. Rahaa meni, mutta ostokset olivat sen arvoisia.

Perjantai-ilta alkoi rattoisasti siten, että aloimme kokoomaan suihkukaappia (taas). Postissa oli tullut pari varapalaa Idolta, ekalla kerralla kun saatiin pari palaa rikottua. Josko me vihdoin saataisiin se samperin suihku! Kokoaminen meni hyvin siihen asti, kun piti alkaa laittamaan tiivisteitä oviin. Ja kun yksi ei mennyt sovinnolla. Ei sitten millään. Käytiin saunassa välissä ”tuulettumassa” ja sen jälkeen Mies aloitti uudella raivolla. Ja menihän se. Vihdoin. Jeeee!

suihku

Ja hei, saatiinhan me vihdoinkin oikea numerokin seinään!

numero

Lauantaina otettiin suunta kohta Säkylää (Turun lähettyvillä) ja Vättin tilaa. Olin bongannut netistä Tuula Vätin ilmoituksen, jossa kyseltiin kiinnostuneita ostajia vanhoille peilioville karmeineen. Ja niitähän me tarvitaan ja paljon! Sovittiin siis reffit lauantaille. Sinne kun päästiin, syötiin isäntäväen kanssa lounas ja sen jälkeen lähettiin kiertelemään tiluksia. Tiluksilla tarkoitan paikkoja, joissa kaikkea vanhaa tavaraa oli. Ja niitä paikkoja oli paljon! Isäntäväen miehen äiti oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen edellisenä vuonna ja hänen jälkeensä oli jäänyt mittava kokoelma kaikkea vanhaa. Mummon taloon muutti perheen poika perheineen, joka remontoi vanhan hirsitalon suhteellisen moderniksi. Siihen ei sitten vanhat tavarat ja ovet enää sitten sovi. Hyvä meille! Mukaan tarttui 11 kpl vanhoja ovia karmeineen sekä kaksi pönttistä (korjaustarvetta löytyy) luukkuineen ja tiilineen kaikkineen. Todella hyvät kaupat, sanon minä. Nyt on tieteellisesti todistettu monta ovea Transitiin mahtuu:

ovet

Pömttikset jätettiin tilalle odottamaan kotimatkaa, joka näillä näkymin koittaa 26.4., jolloin menemme tilalla järjestettävään huutokauppaan. Perhe oli säilönyt myös vanhoja hirsiä, joista toivomme saavan paikkapalat Simo-sienen tuhoamien tilalle sekä mahdollsesti ekan, lahon, hirsikerran korvaajiksi.Pitää konsultoida Jussia niiden osalta.

Loppujen lopuksi päästiin lähtemään. Kotimatka meni rattoisasti harhaan ajellessa (kuka sitä gepsiä kuuntelee). Päästiin kuitenkin kotiin ennen kuin kaupat menivät kiinni. Kiva. Sai ruokaa. Lauantaina ei nyt sitten enempää jaksanut tehdä. Olo väsynyt, mutta onnellinen.

Sunnuntaina alkoi pakun tyhjennys. Ovet nostettiin maahan, kuvattiin, mitattiin ja numeroitiin. Jotkut ovet olivat 170 cm korkeita, pitää miettiä minne ne laitetaan, me kun olemme 176 cm pitkiä Miehen kanssa. Noh, sen ajan murjeita tuollaiset. Laitetaan makkarin oviksi vaikka. Sitten taas palataan asiaan. Irralliset ovet siirtyivät karmeineen taloon, mutta ne, jotka olivat karmi/ovi-paketteina, jätettiin kasaan pihalle. Niitä ei erkkikään jaksa/pysty kantamaan yläkertaan. Pitää vaan kattoa ettei kosteus tee tuhojaan. Sade alkoi mukavasti justiinsa silloin kun oltiin saatu paketti kasaan.

Maalämpömies tuli juttelemaan toviksi. Meidän pitää pyytää naapureilta allekirjoitukset kaivon tekemistä varten. On ihmeellistä, ettei ihmisen nimeä saa selville mitenkään osoitteen perusteella. Emme siis tiedä yhtään kuka toisessa naapurissa asuu. Kai sitä pitää mennä vain pihaan ja koputtaa ovelle, kun auto on pihassa. Jännää. Toisen puolen naapurikiinteistön omistaja on matkoilla perjantaihin, joten lupaa voidaan alkaa hakemaan vasta ensi viikolla. Voi peppu. Ei voi mitään.

Kun oltiin saatu maalämpömiekkonen matkoihinsa, aloimme tehdä töitä sisällä. Ulkona kun oli ihan huono sää. Mä aloin kuorimaan tulevan ruokailutilan lattiasta vaneria pois. Sieltä sitten löytyi tällainen:

Mies taas jatkoi betonieteisen purkua. Tällä kertaa lähti entisen vessan seinät.

Puuta saatiin taas varastoon. Vaikka onhan se hyvä, ettei puuta tarvitse erikseen ostaa, niin on sen siirtely yms. aika hanurista. Aina ne ovat tiellä, mihinkään ei saa pois jaloista (paitsi ulos). Nooh, seuraavaksi sitten tuo toinen väliseinä ja sitten loppukin katto saa tulla alas. Siihen loppuu taas yksi aikakausi. Wohoo!

Kun noi oltiin saatu tehtyä, päätettiin call it a day. Ja sitten pääsi suihkuun, omaan suihkuun, mahtavaa! Ja suihku oli HYVÄ!

Ensi viikkoon pallerot, eläkää hyvin.