Nonniin. Miten sitä summaisi ajan ennen avoimia ovia? Kaaos ja sensellainen tulee ensin päähän. Asiaan siis.

Vko 27: Viikon päämääränä oli saada oviaukko umpeen. Ja sehän saatiin. Lisäksi kaadettin vähän puita.

Vko 28: Sama teema jatkui seuraavalla viikolla. Myös kaapin runko alkoi hahmottumaan.

Vko 29: Mä tein vähän seinää. Siitä tuli hyvä.

Mies teki karmia. Siitäkin tuli hyvä.

Vko 30: Tällä viikolla sitten alkoi porrasaulan pinkopahvittaminen. Tein ekaa kertaa vähän eri tavalla eli Järvisen opeilla sekä sitten laudan päälle nupinauloilla. Oli rankkaa, mutta kyllä siitä tuli ihan jees!

Lauantaina minä lähdin poijjaan kanssa Raumalle, jotta mies pääsi maalaamaan lattiaa. Ja sekin meni hyvin!

Viikolla tuli laudat lähisahalta, joita mallailin paikoilleen. Ai että kun tykkään.

Vko 31: Lankut pääsivät paikoilleen.

Ja sitten päästiinkin aloittamaan tapetointia!

Ja tällä viikolla oli sitten Karis Suomen Paris -tapahtuma, joka avasi ovet Karjaan ja Billnäsin taloihin, asuntoihin ja puutarhoihin. Aivan ihana tapahtuma, vaikka pari viimeistä päivää olikin yhtä itkua ja hampaiden kiristystä. Kuulemma tulee avioero, jos joskus vielä ilmoitan talomme johonkin tällaiseen ilman kysymistä mieheltä. Että ehkei ensi vuonna osallistuta 😀

Mutta itse päivä meni kyllä hyvin, vaikka aamu olikin pientä hässäkkää siivouksen ja sen sellaisen kanssa. Ei sen väliks. Ihania ihmisiä tuli, yli viisikymmentä sellaista!, käymään. Ensimmäiset kolme olivat olleet talossa töissä noin 10 vuotta (2003-2012), kun talossa toimi päiväkoti. Sanoivat talon olleen paras talo, missä ovat olleet töissä. Ja eivät ainakaan haukkuneet remonttiamme 😀 Ihana pystyä pitämään talo elossa ja täyttämään se taas lasten naurulla ja leikillä ❤ Illalla olin täysin puhkipoikki.

Ensi viikko onkin remppalomaviikko (jaa, mitenköhän osataan olla tekemättä mitään…) ja sitten rempat taas jatkuvat.

Siihen siis, palataan taas kohtapuolin!