Hei vaan kaikille taas täältä remontin keskeltä! Kevättä alkaa olemaan rinnassa ja ruista ranteessa 😀 Ainakin jos kattoo sitä mitataan uloskärrätyn maa-aineksen määrässä… Viikolla 19 ei oikein tapahtunut mitään mainittavaa, joten päätin yhdistää pari viime viikkoa yhteen postaukseen. Nyt kun aattelee edellisen viikon otsikkoa, niin tajuaa miten väärässä siinä oltiinkaan 😀 Näkymä ikkunan takaakin antaisi ymmärtää, että kevät olisi pikkuhiljaa täällä:

Pääpaino näillä kahdella viikolla on ollut (vieläkin) betonieteisessä, jota kyllä enemmän kuvaisi nykyään nimi kuoppaeteinen. Viikon 19 viikonloppuna lähti tämätyttö Loimaalle hakemaan hellan osia. Ja nepä vasta olivatkin hienoja! Mukaan tuli siis huuva, liesitaso, arkina, luukut, savupelti ja eduspelti. Hyvä paketti vielä parempaan hintaan. Success! Samaan aikaan toisaalla:

Koko viikonloppu meni oikeastaan taas samassa samperin huoneessa. Tiiliä, kiviä, uunien rautaosien palasia jne. Niitä sieltä maan alta löytyi.

Viikko 20 meni aika samoissa hommissa. Paitti, että päätettiin ottaa vähän järeämpää asetta sitten käyttöön eli sen nauhakuljettimen. Kone tuli keskiviikkopäivänä. Karmit ja ikkunat ikkuna-aukosta pois. Ah sitä tunnetta kun ”pienen” ähkimisen ja repimisen jälkeen saatiin kone paikoilleen. On se hiano!

Ja kun laitettiin se päälle, niin… Ei mitään. Ei toiminut. Ei ollenkaan. Antikliimaksi potenssiin sata. Soitto vuokraajalle, kokeiltiin erilaisia korjaustoimenpiteitä, niistä ei kuitenkaan apua. Perjantaina tulee uusi kone. Puolitoistatyöpäivää hukkaan siis. Prkl. Ja tämän takia en päässyt rakkaan työkaverini eläköitymisjuhliin (Onnea M, pääsit pois oravanpyörästä!!!!). Sapetti. Lopetettiin työt siihen paikkaan.

Torstai meni siis ämpärihommissa ja tiiliä kaivellessa. Kiveen osuvan lapion ääni tuli tutuksi. Tiiliä oli tähän mennessä löytynyt noin 600 kpl. Luonnonkiviä (isoja ja pieniä) noin sata. Hitaasti mutta varmasti. Joskus niiden on pakko loppua. Ihan varmasti on.

Perjantai tuli ja niin tuli myös korvaava kone. Sen toimivuus testattiin tällä kertaa jo pihamaalla. Toimi. Ja eiku hommiin! Pari tuntia saatiin rehkittyä ennen saunaa ja ai että kun oli helppoa! Huoneen alkuperäinen muoto alkaa jo tässä hahmottumaan:

Lauantaina rupeama oli noin 8 tuntia. Kyllä siinä tunsi tekevänsä. Ainakin kun maanpinta kuljettimen edessä laski koko ajan. Maa-aineksen kippaaminen nauhalle oli siis koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Tuli aika selväksi, että huoneen rakenne on erilainen kuin koko muussa osassa taloa. Tässähän on multapenkki (lisätietoa: http://www.perinnemestari.fi/?id=65&id2=74), kun muussa talo on tuulettuvan rossipohjan päälle pykätty. Mielenkiintoinen kuriositeetti, joka aiheuttaa tuhottomasti töitä.

Alla päivän kuvasaldoa.

Sunnuntaina jatkettiin ahertamista:

Sunnuntaina klo 18 lopeteltiin siinä hommia ja samalla kellonlyömällä sanoi konekin sopimuksensa irti eli lopetti toimintansa. Onneksi oli noin 99 % valmista. Maanantaina piti Miehen vielä jatkaa hommia, lomalla kun on, mutta eipä taida jatkaa. Pitäköön tunkkinsa.

Ja muistin virkistämiseksi vielä tälleen hienosti Paintilla tehty Ennen/Jälkeen-kuva:

Ja loppuun pitää tietenkin vielä laittaa tällainen kevennys eli Väkä:

Ensi viikkoon palleroiset. Hyvää ja aurinkoista kaikille!