Vkot 5/2022-26/2023: Olipahan postaustauko…

Tiedättekö sen tunteen, kun ajattelette tekevänne jotain, mutta aikaa menee eikä mitään saa tehtyä? Noh, silleesti kävi blogin kanssa. Päivät ja viikot juoksee ohi eikä kirjoitusaikaa muka löydy. Ja mitä pidempään menee, sitä vaikeampaa on kirjoittaa. Noh. Silleestinyssitte. Ollaan me kuitenkin tehty jotain tänä aikana, EES! Alla lisää siitä.

Alla kuvia tauon aiheuttajista. Suurimpana niistä tuo pieni töppöjalka eli Hildur eli Hilppa. Hän tuli sulostuttamaan eloamme heinäkuussa 2022. En tiedä parempaa tauottajaa.

Tässä tehdään toista eteispattia. Pahoittelut kuvien epäloogisesta järjestyksestä 😀

Yläkertaan ja saunalle tulee savilaastia seiniin. Kukapa parempi opettaja kuin savimestari itse eli Suveka Kymäläinen. Olin savilaasti ja -maalikurssilla Naantalissa. Opettaja ja ympäristö ihan paras ❤

Yläkertaan kattokoolinkeja. Josko joskus saisi katonkin paikoilleen. Pintaan tulee kovalevy ja siihen joko makulatuuri taikka suoraan savimaali. Katotaan kun kovalevyt paikoillaan, että miten tehdään.

Kattolyhdyt yläkertaan: done.

Ja sitten saunan kimppuun. Siellä vedetty viemäriä, mietitty värivaihtoehtoja, vesiputkia laiteltu, ulkopuolta laudoitettu jajajaja… Kaikkee. Tekninen tila saanut lattiaansa mäskit ja laatat.

Aitta sai päällensä vaneria ja kunnollista pressua. Josko vesi pysyisi jatkossa ulkopuolella. Ja joskus huopaa.

Pihallakin ehdittiin pyörähtämään pikaisesti. Hiekkaa laitettiin sivu- ja etupihalle. Saunan lähistöllä alkoi ruoho kasvamaan, piti ottaa kovat välineet käyttöön.

Meidän tulevaan makkariin kattorakenteita. Tuuletusräppänöitä sen sellaisia.

Ja sitten lattian kimppuun.

Tiituksen tulevan huoneen seinää ja lattiaa.

Leffahuoneen lattiarakennetta.

Vuoden kuvat kerralla. Onpa vaikeaa. Olis parempi tehdä pienemmissä osissa. Opinpahan. Ehkä.

To be continued.

Vko 49/2015: lahoa löytyy, kattoa tehdään, muurari muuraa ja sun muuta

Nonni, joulukuuta pukkaa. Kohta on joulu, sitten alkaakin kevät kolkuttelemaan ovea. Siinä välissä allekirjoittanut täyttää 35 vuotta. Jännä juttu miten aika juoksee. Joskus ennen kesälomia oltiin vähän sitä mieltä, että tämä alakerta olisi valmis ennen joulua. Joo, ei ole. Mutta ei se haittaa. Joskos ensi jouluna olisi valmis niin olisi ihan kiva.

Maanantain oli mieskin vielä maisemissa. Koska ei sunnuntaina saatu ikkunaa paikoilleen, päätettiin tehdä se tänään. Mies otti tuulensuojalevyn pois sekä vanhat koolaukset. Koska karminalushirsi oli vähän alempana kuin vanha ulkolaudotus sekä vuorilauta, aateltiin lyödä hirteen lauta kiinni, jonka päälle sitten tippalauta, smyygi sekä ikkuna sitten tulevat. Eka ruuvi: ei ota hirteen kiinni. Toka ruuvi: edellisen toisto. Kolmas ruuvi: ei vieläkään ota kiinni. Joo, laho on hirsi, ei siihen mitään saa kiinni. Soitin sitten hirsimiehille, että menee vaihtoon tuokin tuosta. Aloittivat korjauksen tiistaina ja illalla oltiinkin jo tässä vaiheessa eli homma redi! Oli karapuitakin, nuo pystyt puut ikkunan sivuilla, pitänyt vähän vaihtaa…

image

Sinänsä kiva, että tuli huomattua tuo nyt eikä esmes vasta sitten kun tapetit ovat paikoillaan tms.

Ja hei, muurarikin on taas aloittanut hommat! Nyt vuorossa siis puuliesi/halkorako/erillisuuni -kompleksi. Otin maanantain tilanteesta kuvan, mutta ei se ole jostain syystä kameraan tallentunut. Höh. Mutta hienon näköinen se oli, vaikka oli vain yhden päivän tehnyt. Lieden sekä olohuoneen ja keittiön välisen oven väliin jää sellainen metri, joten hyvin mahtuu puusepän tekemä laatikosto siihen. ja seinäänhän tulee se vanha astiakaapin yläosa. Senkin pitäisi mahtua.

Tässä kuvakollaasi lieden valmistumisesta tiistaista perjantaihin, on se hiano!!

Maanantaina piti, olosuhteiden pakosta, mennä yläkertaan etsimään yhtä asiaa. Ja pitää sanoa, että tällaiselle korkeanpaikankammoiselle (minä sekä mies) ei ollut mikään helpoin homma köpötellä koolinkien päältä huoneen perimmäiseen nurkkaan, joka siis kuvassa tuolla vasemmalla. Uhhuh… Mun onneksi mies tekin tämän(kin) homman!

Tiistaina olivat hirsimiehet aloittaneet katon paperoimisen. Noihin lautoihin siis kiinnitetään sitten kattopaneelit.

image

Keskiviikkona olivat jo valmiit paperoinnin kanssa ja alkoivat tutkimaan, pyynnöstämme, hormin välittömässä läheisyydessä olevia väli- ja yläpohjarakenteita. Niitä tarkasteltiin välipohjassa tällaisista rei’istä:

Positiivista oli se, ettei palavia rakenteita ollut kauhean lähellä eli alakerran pönttiksiä voi alkaa käyttämään. Palovillaa voisi laittaa yläpohjaan, siellä kun oli vain kivivillalevyjä. Näyttää nyt vahvasti siltä, että meidän yläkerran katto nousee jonnin verran nykyistä ylemmäs, noin metrin ehkä 🙂 Kokonaishuonekorkeus on siis sitten 2,5-2,7. Joka on mielestäni aika hyvä korkeus, ottaen huomioon sen, että kyseessä vanha talo. Vaakapuut varmaan jäävät näkyviin, mutta se ei haittaa ollenkaan, ne kun ovat aika kauniita noin yleensäkin.

Tuon vasemman kuvan aukon kautta otettiin tuo oikean puoleinen kuva. Ei ainakaan näin nopeasti katottuna näyttäisi olevan mitn ihan hirveää homepommia tiedossa.

Mulla olisi viikonlopun (ja varmaan seuraavien kolmen viikonloput, toim. huom.) urakkana poistaa vanhat eristeet a) keittiön yläpuolisen kylmän vintin osalta sekä b) ruokailuhuoneen päältä. Oman haastavuutensa tuo kaiken rojun määrä esmes tuolla kylmällä vintillä…

image

Torstaina tekivät hirsimiehet töitä vieraseteisen tulevan oven ja sen karmin kanssa. Ovi oli jossain vaiheessa siirretty eteispötikän vasempaan reunaan, vanhasta paikasta oli jäljellä toinen karapuu sekä vasemman puolen karapuun aukko (näkyvät kuvassa). Nyt siihen laitetaan vanha karmi ovineen. Hirsimiehet tekevät toiselle puolelle myös huulloksen, jotta karmiin voi toiselle puolelle laittaa toisen oven.

image

Meillähän on suunnitelmana, että tuohon hirsiseinään tulee kaksi ovea yhteen karmiin. Uloin ovi, joka siis tuossa kuvassa kauimmaisena, tulee olemaan paneeliovi. Alla inspiraatiokuva ovesta. Vieraseteisen ovi olisi kalanruotoladonnalla (ylä/oikea kuva) ja olisi kaksiosainen kuten ylä/vasemmassa kuvassa. Kuraeteisen (ns. arkieteinen) ovet taas vaakaladonnalla (alempi kuva) joko yksi tai kaksiosaisena. Kuraeteisen puolellahan on kaksi ovea, toinen itse eteiseen ja toinen ns. ulkovälinevarastoon. Ihan vaan knoppitietona, että tuota toista, pienempää, oven osaa kutsutaan vasikaksi. Kun ovat saman kokiset niin ovat sitten vaan pariovet.

Mä ostin Marttilasta kaksi pariovisettiä, jotka olen ajatellut laittaa kummankin eteisen vastapäiseen väliseinään. Tarkoittaen kuraeteisessä ovea, josta mennään porrashuoneeseen ja vieraseteisessä sitä, josta mennään ruokailuhuoneeseen. Karmit pitää noihin tehdä, mutta onneksi nykyään voi ostaa karmipuuta ja tehdä liitokset vaikka itse. Lohenpyrstöliitoksillahan nuo toisiinsa yleensä liitetään.

Ja, nyt kun päästiin tähän unelmointiin, olen niiiiin rakastunut tähän tummanvihreään lattian väriin, vai onko tuo sininen… Okei, on aika raskas ja on dominantti. Mutta hei, onhan se IHANA!! Toistaalta, on toi punainenkin aika pirtsakka… Ja sitten taas toisaalta, kyllä tuollainen vaaleamman vihreäkin kelpaisi. Olen jotenkin tykästynyt väriin. Astia- sekä seinäkaappi tulevat olemaan samaa sävyä.

Sinänsä hyvä juttu, että on monta huonetta ja monta lattiaa. Voi laittaa vaikka miljoonaa eri väriä. Nyt olemme ostaneet pöntöt vaaleanharmaata Uulaa. Se tulee olemaan aika pitkälle tuon keskimmäisen kuvan harmaan sävyä.

Perjantaina kotiin tullessani huomasin ilokseni, että MEILLÄ ON PAIKOILLAAN ENSIMMÄINEN VANHOISTA OVISTA!!! Ei hitsi, on se ihanaa!

Joku tarkkasilmäinen voi huomata, että ovi on kiinnitetty seinään tuollaisilla lattaraudoilla. Kyseessä on vanha ovien ja ikkunoiden kiinnitystapa, joka antoi hirren painua (siis silloin vuonna nakki ja kivi, kun tämä ja muut hirsitalot on rakennettu). Silloin kun hirsitalo rakennetaan on tiedossa, että hirsi painuu jonnin verran vuosien saatossa. Sen takia on asioita tehty painuminen silmällä pitäen. Yksi näistä on tuo raudoilla kiinnittäminen. Mun mielestä aivan ihana tapa ja meidän kaikki ovet tullaan kiinnittämään sillä tavoin (täsmä en ole vielä keskustellut kyllä Miehen kanssa…). Ikkunat kiinnitetään ihan ruuveilla, mutta voipi olla, että nuo raudat laitetaan sitten näön vuosi paikoilleen. Mutta vasta sitten kun ne vanhat ikkunat laitetaan paikoilleen.

Olivat hirsimiehet päässeet vauhtiin porrashuoneessakin, tellingit odottelevat ensi viikkoa ja niskojen poistoa ja uudelleentekemistä.

Lauantaina kävin aamusella taas vähän shoppailemassa. Ostin valurautaisen pylväsporakoneen tulevaan veistotilaan. Onhan sellainen hyvä olla joka tauloudessa, niin pylväsporakone kuin myös veistotila 😀

Päätin, että näistä kolmesta yksinäisestä viikonlopusta puolet käytän tähän eristeiden purkuun ja toisen puoliskon johonkin kivempaan. Esim, naulojen poistamiseen seinistä, jotta saadaan huokolevyt paikoilleen. Ekaksi mun piti käyttää tämä lauantai siihen pskempaan eli eristeiden purkamiseen, mutta en sitten jaksanutkaan. Tein sitä kivempaa eli revin nupunauloja seinästä, revin kattoon jääneitä laudanpaloja sekä putsasin selluvillaa seinäpinnoilta. Lisäksi tein yleistä siivoamista ja niin edelleen. Lopettelin siinä neljän aikoihin, mutta jostain syystä päätin lähteä yläkertään ysin aikoihin siivoamaan eristehuonetta. Noh, pääsin melkein loppuun siivouksessa, jolloin huomasin, että olin laittanut itseni mottiin. Muistin virkistykseksi tieto, että tässä huoneessahan ylä- ja alakerran välissä on vain paperi sekä koolinkipuut. Yksikin harha-askel ja olet joko saanut paperointiin reiän, joka olisi ihan syvältä, taikka tippunut alakertaan, joka myös aika syvältä. Noooh, koska tämä motissa olohan ei ollut mitään ilman sitä, että samalla hetkellä koko tienoolta lähti sähköt. Olen siis pilkkopimeässä, ilman kännykkää, mun sekä oven välissä on kasa karmipuita sekä rakoja lattialautojen ja koolinkien välissä. En näe mitään. En tiedä minne laitan jalkani. Pää alkoi seota. Mistään ei tule valoa. Noooh, käsikopelolla sitten mentiin ja toivottiin, ettei tule harha-asekelita. Ei tullut. Onneksi. Eihän meillä sitten mitään kynttilöitä taikka taskulamppuja ollut. Ei siinä muuta voinut tehdä kuin mennä nukkumaan. Pentele. Huomenna parempi päivä. Ehkä.

Sunnuntai valkeni sateisena ja myrskyävänä. Jei. Menin yläkertaan siirtelemään loppuja tavaroita muihin huoneisiin. Sitten piti aloittaa eristeiden lappaaminen. Ei alkanut. Ei napannut. Sen sijaan menin alakertaan ja ajattelin alkaa laittamaan listoja kiinni ikkunoihin. Silloin mä löysin tämän olohuoneen ikkunasta:

Märkää. Vettä. Aaaaargh. Noh, otin sivuista eristeet pois ja kunnon reiäthän siellä oli. Ei asialle nyt mitään voinut tehdä, paitti pienen patenttiratkaisun. Tungin rakoihin pellavarivettä ja perään puutikut. Josko ne siitä sitten vähän estäisivät sateen sisälletuloa. Otti päähän aika rankasti. Pitää varmaan ottaa ikkuna irti ja laittaa uudelleen kiinni. Tai jotain. Ehkä mä vaan kyselen josko hirsimiehet tekisivät tuon. Meillä oli vähän haasteita silloin jo ihan aluksikin, hirsi kun on tosi vino ja todella paljon alempana kuin ulkopuolella oleva vuorilauta. Huoh, sää masentaa, takaiskut masentaa ja kaikkee. Kyllä tämä tästä.

Laitoin vieraseteiseen ikkunat, ei sitten tuule enää sisään. Olohuoneeseen pistin vanereita. Sade taukosi hetkeksi. Menin ulos hommailemaan. Nyt pääsee porakaivurikin pihalle, kun maalämmön poraus suoritetaan ensi vuoden tokalla viikolla. Kuukauden päästä niinkusta, hitsi! Meidän heviduutit eivät ihan kestäneet tiilien siirtoa… Pitää tehdä siihenkin joku patentti, vaneri tai jotain.

Autotallissa olevat lattialaudat pitää kyllä saada sisälle mahdollisimman pian. Eivät nuo halvimmat pressutallit pidä vettä melkeinpä ollenkaan nähtävästi. Ja ei me varmaan olla osattu sitä kiristääkään kunnolla. Sekin otti päähän, vettä kun oli tullut aika paljon sisälle. Ja sisällähän on melkein vain ja ainoastaan puutavaroita. Pitää syyttää itteään vaan, miksi laittaa niitä tuonne. Ja miksi edes ostaa kamaa, jolle ei ole säilytyspaikkaa. En tiiä. Koska ne olivat halpoja. Niih.

Joo siihen loppui mun puhti. Lopetin. Ensi viikolla paremmalla fiiliksellä. Ilma vaan saa jotenkin mielen apeaksi. Voisi tulla sitä lunta jo pikkuhiljaa.

Hyvää viikoa palleroiset! Ensi viikolla paremmalla pössiksellä. Nyt kissa kainaloon ja itsenäisyyspäivää viettämään!