Joo-o. Taisin viimeksi sanoa, ettei tällaista taukoa enää tapahtuisi. Mutta kuinkas sitten kävikään… Noh, ei voi muuta ku yrittää vetää kerralla kaikki dokumentoimattomat vuodet.

Loppuvuosi 2023

Tämän kesän kantava ajatus on saada yläkerta valmiiksi tämän jatkoajan puitteissa. Mutta näin ei taida tapahtua eli haettiin taas vuosi lisää rakennuslupaan. Katotaan saadaanko. Toivottavasti (toim. huom. ei saatu).

Seiniä eristettiin ja sähköjä upotettiin.

Ostin Bio Pallaksesta leffatuoleja, JEEE, ja niitä varten tehdään rakenne. Leffahuone on the way!

Saunalla ollaan saatu hommia aika hyvin eteenpäin. Putkarit tekivät vesihommat valmiiksi ja me paneloinnit. Siskonpojan kahden viikon sijoittuminen mökkiin antoi valmistumiselle kivan takalaudan.

Yläkerrassa tehtiin kattoikkunoiden pellityksiä sekä katon vino-osuuksien levyttämistä.

Ja loppuvuonna sitten päästiinkin yläkerran kylppärin kimppuun. Sinne siis tulee tuohon keskelle suohku, sivuille säilytystilaa ja oviaukon vasemmalle puolelle vessa, oikealle lavuaari. Ei ehkä ihan tule vielä esiin kuvista, mutta kyllä se hahmottuu ajan kanssa.

2024

Jaetaanpa vuosi neljään osaan (kvartaaleihin kuten meillä taloudessa puhutaan, heh heh) ja mennään sillä.

Tammi-maaliskuu 2024

Alkuvuonna oli tekeillä pojan huone sekä kattoikkunoiden alueet. Pojan huoneen, tai oikeastaan kaikkien yläkerran huoneiden katto on mulla sellainen pieni murheenkryyni, joka tuntuu aina menevän vähän eteenpäin ja sitten taas menevän taaksepäin.

Seiniin väliseiniin tuli pinkkari. Ulkoseiniin, sekä vino-osuuksia vasten oleviin, tuli savi.

Sitten alettiin lyömään savea seinään enemmänkin. Vikasta kuvasta näkee savettamisen naamasta 😀

Tammikuussa näytin miehellä tuon ekan kuvan ja sanoin, että onpa kiva. Ja halpa. Hän sanoi ”Ei, ei”. Ja minä tyttö sen tietty kuitenkin ostin. Ehhehee… Tokassa kuvassa olin ekaa kertaa paikalla.

Tammikuussa myös sain kuvan nähdäkseni tuollaisesta Espanjalaisesta herrahenkilöstä. Näytin senkin miehelle. Siihen sanottiin, että notta miksei 😀 Ja sit meille tuli tällainen vuotias malikkamix herra Hugo, suoraan Espanjan auringon alta koiratarhalta, jonka eteen hänet oli jätetty seitsemänkuukautisena. Hilppa otti tulokkaan ihan hyvin vastaan, piti vain hänen alfa-naaraan-asemaansa hiukan pönkittää.

Huhti-kesäkuu 2024

Nonni, nyt sitten aitan kimppuun päästiin. Sijaitsi Kouvolassa, pinta-ala kokonaisuudessaan noin 50 m2 kahdessa kerroksessa. Kuvissa alkua ja loppuvaihetta.

Saunan eteispatti myös alkoi rakentumaan.

Hugo kasvoi myös ihan huomaamatta isoksi pojaksi <3

Heinä-syyskuu 2024

Eteispattia edistettiin. Kuvissa näkyy saunan toinen (kolmas? kymmenes?) funktio: vanhojen kaappien säilytyspaikka…

Kaunis siitä tuli!

Yläkertakin alkaa muotoutumaan! Laitettiin elokuvahuoneen ja aulan kattoon kovalevyt ja kurkistusluukulle oma reittinsä. Makuuhuoneisiin tulee vanhasta virastotalosta puretut kattolaudat. Ovat kuulkaa hienot <3

Aloitin myös tekemään meidän makkarin kaappien verhousta vanhalla helmipontilla.

Tämän kesän suurin urakka oli kuitenkin hands down luhtiaitta.

Loka-joulukuu 2024

Yläkerrassa loppuvuonna edistettiin katto- ja seinäpintoja. Seiniin, kattoon ja vino-osuuksiin laitettiin maalattavaa tapettia. Tein myös maalauskokeluita savimaaleilla.

Lisäksi tehtiin kattopalkkeja.

Meidän makkarin väliseinä laitettiin pystyyn. Siihen tulee vanhat ikkunat, jotta päätyikkunan valo saadaan myös välitilaan. Oviksi tulee vino-souuksien kohdille ”pocket” ovet eli ovet jotka menevät seinän sisään.

Ja kylppäri alkaa näyttämään jo ihan kylppäriltä <3

2025

Tammi-maaliskuu 2025

Alkuvuonna asiat etenivät aika silleen hitaanlaisesti. Ei jaksanut. Oli kisaväsymystä. Mutta saatiin me jotain tehtyä. Niiden taskuovien runkoja ja makkarin savettamista.

Huhti-kesäskuu 2025

Tämä tyttö pääsi lumppapaperin makuun ihan kunnolla ja sitä tuleekin sitten ihan kaikkialle. Maailman ihanin työstää ja halpaa ku mikä! Päälle tulee savimaali jossain vaiheessa, pitää vain miettiä mitä väriä. Värit on mulle vaikeita, pelkään etten tykkää niistä enää kuukauden päästä ja sitten olenkin ihan hukassa.

Sitten pääsin aloittamaan taas meidän makkarin komeroiden sun muiden kanssa. Niistä tulee todella kivat, sanoisin!

Sitten aloitettiin pojan huoneen kanssa. Sieltä aloitetaan yläkerran lattian maalaus. Ja sehän aiheuttaa taas a) kamojen siirtelyä muualle ja b) maalausta edeltäviä pohjatöitä. Lattian pitää hioa ja ruuvinreiät tilkitä. Mahdollisesti myös kiristää kaikki lattialankut toisiinsa. Että ohan siinä hommaa. Mutta lopussa kiitos seisoo, toivon. Alakerrassa tehtiin pohjat huonosti ja vanhan Permon päältä kuoriutuu uusi maali pois…

Heinä-syyskuu 2025

Kesän ohjelmistoon kuului myös vuotavan kattoikkunan kirous. Ekan kuvan lähetin miehelle joskus vuoden alussa. Vettä tulee jostain -saatesanoilla. Tokan kuvan lähetin pellittäjille. Loppujen lopuksi kattoa korjailtiin se nelisen kertaa, pinnan tein kokonaisuudessaan loppuun asti yhtä monta kertaa. Aina kun oltiin varmoja, että nyt ei kyl enää tuu ja pistettiin umpeen niin avot, vettä oli taas savessa. Viimeisen kerran, kun kattoäijät täällä olivat, ottivat auki aika paljon ja silloin esiin tuli vanhassa katossa oleva viilto, josta vesi pääsi rakenteeseen. Haasteensa teki se, että vesi kulki ilmentymispaikkaansa aika kiertotietä eli ilmiselvät vuotopaikat eivät olleetkaan ne oikeat. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten sanotaan.

Loka-joulukuu 2025

Yläkerran lattoiden kanssa edettiin taas hiukan. Ekassa kuvassa ikkunat, jotka menevät sinne makkarin väliseinään. Ja loput sitten elokuvahuoneen ja aulan lattiaa. Aika ihanaa. Ja kuten näkyy, ehkä, myös katossa on nykyään lumppua. I’m still loving it so much.

Lattian esivalmisteluja tehdessä eteen tuli kaikenlaisia kysymyksiä, monet vuosien takaa: missä ihmeessä menee alakerran sähkövedot. Niitä sitten etsiskeltiin, ja löydettiin. Success!

Aatelkaa, yhdessä postauksessa vain kaksi ja puoli vuotta kamaa. Aikamoisen terapeuttista katsoa mitä on saanut aikaan. Vaikka tuntuu, ettei olla tehty mitään.

Meillä alkaa jännittävät ajan ihan näillä näppäimillä, kun tuo meillä asustelevista canis-lajisista toinen saa pentuja viikkoa ennen joulua. Meille tulisi näillä näkymin yksi hänen tyttäristään pitämään jöötä äidilleen ja isolle isoveljelle.

Lisäksi nelijalkaisten omistuksiin on tullut toinenkin muutos, kun Calle-lämppäriherra saapui minun ja kaverini omistukseen ollen entisessä elämässään ravuri, nykyinen tätipuksutin. Meillähän aiemmin oli yhteisomistuksessa jo Typy-tamma, hän ollen suomenhepsainen. Alla olevassa kuvassa he juuri tapaavat ekaa kertaa.

NÄIHIN KUVIIN JA NÄIHIN TUNNELMIIN JÄTÄMME TÄMÄN POSTAUKSEN.

Toivottavasti seuraavaan ei mene taas kahta vuotta… Nevö sei nevö, toisaalta.