Vihdoin ja viimein pääsimme kunnolla yläkerran kattoikkunahuoneen eristeidenpoiston kimppuun. Vesiputkimies oli käynyt viikolla katkomassa yläkerrasta vedet, joten suihkuhuoneenkin olisi voinut periaatteessa purkaa, mutta ei me sinne asti päästy kahdessa päivässä.
Ensin tehtiin pulkka/lavetti, jonka päällä pystyttiin työskentelemään jo puretun osan päällä.
Tämän jälkeen alettiin hommiin. Ja se oli raskasta. Ja se oli pölyistä. Ja se oli uuvuttavaa. Lauantaina tehtiin hommia yhdessä samaan aikaan, puruhiekkaolkikassit/ämpärit (kuva alla) vietiin kahteenpekkaan ulos tyhjennettäväksi.Kuvassa näkyy vain olkea, mutta kaikista hittumaisin oli se hiekkapurumassa, joka painoi ihan tuhottomasti. Ja kun niitä rappusiakin on vain se noin 20 ylösalas niin tulee jaloille tulee ihan hyvää reeniä…
Maskeina meillä oli uuden uutukaiset Scottin Promaskit, jotka olivat kyllä hyvät, suosittelen lämpimästi. Itselleni työasento oli tosi vaikea (polvillaan ja alespäin kaivaminen), joten en kauheasti nauttinut työnteosta. Ja kun maskikin antoi hengitykselle pienen vastuksen, aiheutui siitä pientä paniikin tunnetta. Nooh, viiden tunnin rehkimisen jälkeen lopputulos näytti seuraavanlaiselta:
Ei näytä suurelta alalta näin kuvasta katottuna, mutta tavaraa oli pihalle kertynyt jo aika keko. Onneksi yön satoi lunta, joka sitoi aineksen maahan. Eipähän naapurit saa hepuleita irtoaineksesta.
Sunnuntaina nukuttiin pitkään, juotiin kahvet, luettiin hesarit ja syötiin kroisantit. Nam. Kyllä tällä taas jaksaa.
Taktiikkaa vaihdettiin siten, että Mies teki kaivamistyön ja mä dumppaamisen ulkona odottaviin jätesäkkeihin. Tämä oli suht paljon nopeampi tapa eikä ärräpäitäkään tullut niin paljoa, kun mun ei tarttenut kaivaa. Mies sai tekniikankin hiottua huippuunsa ja noin neljän tunnin jälkeen oltiin lopputuloksessa tämä:
Eteenpäin ei voitu enää purkaa, koska suihkuhuone oli vielä purkamatta. Säkkejä pihalla oli 11, jokaiseen säkkiin mahtui noin 8 ampärillistä eristettä, joka siis tarkoittaa että minä näppäränä tyttönä kapusin alas täysien ampäreiden kanssa noin 44 kertaa, 880 rappusta. Tyhjien ämpäreiden kanssa ylös saman verran.
Teimme vinolaudoitukseen aukon, jotta pääsimme kurkkaamaan suljetulle sivuvintille. Yllätys oli (tai ei ehkä olisi pitänyt olla) suuri, kun silmiimme osui seuraava näky:
Tallinpuoleisen huoneen sivuvintti oli siis täynnä lasivillaa (suplais!) sekä lasivillapaalien muovijätettä (miksi??).
Mutta tästä kuvasta huomasin myös tavan miten päästä suljetulle vinttiosuudelle. Nähtävästi vintti on leveämpi tallin puolella, joten näiden kahden tilan yhtymäkohdassa on pakko olla jonkinlainen sisäänmenomahdollisuus. Ja sellainenhan löytyi!
Toisella puolella tuollaista levennystä ei ollut, kuten kuvasta näkyy. Kuvassa näkyy kyllä myös kiviä. Niiden tarkoitus jää mysteeriksi.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jätämme taas tämän lähetyksen.
Vois sanoo, että oli vähän pölyistä hommaa…