Jihaa, to-su saadaan puuhastella talolla!

Puhtia on vaikka muille jakaa ja se kyllä näkyi työtahdissa. Torstaina tuli putkari käymään, saatiin alakerran remppapuolen vedet kiinni vihdoinkin. Mies aloitti uudella tyylillä kipsilevyjen purkamisen ja sillä saatiin toivottuja tuloksia aikaan: tulevan työhuoneen loput seinät olivat paljaat vartissa. Samalla vauhdilla saatiin tulevan olohuoneen ja ruokailutilan seinät paljaiksi. Koska mitn ei ole tapahtunut ilman kuvatodisteita, sellaisia alla:

Yllä näkymä tulevasta ruokailutilasta olohuoneeseen. Seinän sisästä löytyi vanha oviaukko karmeineen, joka saa jäädä niille sijoilleen. Vanha oviaukko täytetään tiilillä eli palautetaan vanhaan toimintoonsa palomuuriksi. Olohuoneeseen ja ruokailutilaan tulee omat pönttiksensä, hormissakin jo reijät heille. Ainakin näillä näkymin, kattoo sitten mitä lompakko sanoo asiaan…

Tulevan keittiön seinä otettiin auki ja kipsilevyn takaa paljastui vanhan keittiön värimaailma: fuksia! Olipa aika jännä valinta seinän väritykseksi. Ei niin kivasti paljastui myös ne hämähäkit (ts. alkuperäisasukkaat), jotka olivat tehneet kotinsa seinän taakse. Tällä kertaa ei kuolo korjannut, ehtivät jonnekin pakoon vipeltämään. Hyvä niin, ei se heidän vikansa ole että tällaiset kaupunkilaistollot tulevat heidän kotinsa valtaamaan. Voimmeko sittenkin elää rauhallista rinnakkaiselämää…?

Joku on tykännyt linnuista toisessa vanhassa keittiössä. Tämän keittiön väri taas on keltainen. Jännä.

Ruokahuoneen ja ns. betonieteisen välinen oviaukko, jossa kiinni vanhat karmienpidikkeet. Tai sellaiset oletan niiden olevan. Metallilatat, jotka hirsiseinissä kiinni.

Ja tässä hormin tapetoinnissa auttanut vanha ruotsinkielinen sanomalehti. Yhdessä uutisessa kerrottiin Mikko Hokan ennätyksestä, joka tietenkin piti guuglata, ja sitä kautta saimme lehden valmistusvuodeksi 1952: Mikko Hokka teki ennätyksensä Helsingin olympialaisissa kyseisenä vuonna ja lajina oli painonnosto.

Joku oli koonnut seinän sisään pikkukivikeon. Dunno why. Hauska yksityiskohta silti. Toivon ettei ole referenssiä mihinkään intiaanien hautausmaahan tms.

Aika kaunista tapettia, sanoisin minä. Valitettavasti piti ottaa hirteen asti auki koko seinä, ei jäänyt kuin paloja tallelle.

Tässä sitten vähän havainnekuvia siitä, mitä kauniin tapetin takaa löytyi. Historiasta sen verran, että tämä kohta huomattiin jo kuntotarkastuksessa. Koska seinää ei voinut tällöin avata kokonaan, jäi vaurioiden laajuus piemntoihin. Tähän asti siis. Voidaan varmuudella sanoa, että ainakin viisi hirsikertaa pitää korvata. Jussi, eksperttimme, tulee huudeille käymään 20.12., tällöin kuulemme mitä ja miten ja miten paljon se maksaaa.

Tässä hirrelle vedetty seinä. Seinän oikeassa ylänurkassa, juuri yläpohjan alapuolella, näkyy hyhmää, josta ei ihan tarkkaa tietoa ole. Eliöperäistä, sanoisin ma.

Tässä kattoakin aukaistu hieman. Näkyy kattopaneelit, joista osa haperoita. Haperot kohdat ovat keskittyneet katon ja seinän liitoksen lähistölle.

Kätevä isäntä teki meille karmit ei-remppapuolen oviaukkoon. Tästä siis mennään meidän majoitus- ja muonitustiloihin. Ovi oli tarpeellinen, jotta yöllisillä vessareissuilla ei täysin jäädy. Remppapuoli kun on suhteellisen vähällä lämmityksellä, elopuoli taas ei.

Tulevan keittiön seinää otettiin sen verran auki, että katottiin mikä oli ylähirsien tilanne. Olivat täysin kovia eli ei (ehkä) aihetta huoleen. Lisää vanhoja oviaukkoja löydetty täältä. Kuten myös hämiksiä.

Summa summarum taas: Mielestämme oli hyvä viikonloppu, vaikka huonoa hirttä löytyikin. Oli odotettavissa. Enemmän mieltä lämmitti hyvä yhteistyö tekijöiden kesken, hyvä musiikki ja tekemisen meininki. Sekä talon historian siipien havina, jota kuulee joka nurkasta.