Vko 51/2015: porausta, seinää ja sensellaista

Alkuviikko meni kauhean nopeasti. Maanantaina, töiden jälkeen, alettiin väsäämään taas vessanseiniä. Meni vähän paremmin kuin edellinen yritys, mutta mulle iskenyt migraanikohtaus lopetti työt vähän ennen aikojaan. Hyvä alku silti.

image

Illalla kävi yksi paikallinen hakemassa vanhan lämminvesivaraajankin. Onneksi on Roskalava-tyyppisiä ryhmiä facessa.

Tiistaina käytiin töiden jälkeen Lohjalla hakemassa pari valurautapatteria. Niitä oli yhteensä kuusi, mutta vain kolme saatiin mukaan, koska painoivat IHAN ÄLYTTÖMÄSTI! Kaksi 50 senttistä ja yksi kasikytsenttinen saatiin autoon, mutta yläkertaan jäi vielä yksi 120 senttinen ja kaksi satasenttistä. Pitää saada lisämuskeleita, jotta ne saadaan ales ja autoon. Katellaan. Jatkettiin taas vessanseinän kanssa illalla, alkaa muotoutumaan tuo rakenne. Ihan hyvän kokoinen siitä tulee.

Keskiviikkona käytiin hakemassa vannesaha samalta tyypiltä keneltä ostin valurautasen pylväsporakoneen. Tämä ei niin paljoa maksanut. Samalla varattiin anopille kuusi saman miehen pihasta. Hieno kuusi on. Haetaan huomenna tai joku päivä. Kympillä lähti, ei paha.

Hirsimiehet saivat urakkansa päätökseen keskiviikkona. Enemmän meni rahaa (paljon enemmän) ja aikaa kuin mitä etukäteen ajateltiin. Pitää siis säästää loppupäästä. Nyt on porrashuoneessa kattokin pään päällä, uudet niskat ja kylmän vintin osuus purettukin. Aivan ihanaa!

Jatkotyöt ovat siis täysin meidän käsissä. Onneksi miehellä alkaa loma maanantaina, kolme viikkoa työleiriä taas edessä 😀

Ekaksi tehdään vessan väliseinät. Sitten aletaan levyttämään seiniä. Seinien levytys aloitetaan porrashuoneesta, koska se on ainoa tila, jossa ei ole kaikkea romua. Kun se on saatu valmiiksi, voi sinne alkaa raijaamaan niitä kamoja muista huoneista, jotta ne päästään levyttämään. Kaiken tuon jälkeen pitäisi alkaa tekemään lattioita. Ja sitten pääsisi hei koeponnistamaan pönttiksiä, ehkä! Vähänkö siistii.

Torstaina tontille saapui rekka. Rekassa oli porausvehje. Se poras reijän. 230 metriä ja rapiat. Aikamoista, sanon minä.

Homma alkoi siinä ysin aikoihin ja loppui varmaan siinä kuuden pintaan. Hienosti jaksoi koneenkäyttäjä vieressä seistä ja operoida vehjettä. Vietiin häälle kahvia jossain vaiheessa, ulkona oli kuitenkin jo pakkasta.

Torstai-päivällä kävi käymässä myös yksi ehdokas teknisen tilan vedeneristyksen tekijäksi: Akun Laatoitus- ja Vesieristyspalvelu. Tuntui hyvältä ja ammattitaitoiselta tyypiltä. Jäämme odottelemaan tarjousta.

Perjantaina mies lähti taas matkoihinsa ja minä jäin yksi talolle. Illalla siivoilin porrashuonetta, koska lauantaina alkoi huoneen huokolevytys. Kamaa ei paljoa ollut, puuta ja vanhaa huokolevyä yläkerrasta. Samalla siirsin vanereita seinän vierestä pari senttiä, koska huokolevyjen tulee levätä koolinkien päällä.

Lauantaina aloittelin töitä ysin aikoihin. Ensimmäinen este ilmeni nitojan muodossa, ei ollut oikeita niittejä. Kuitenkin oli pakko tunkea niitä vääriä sinne, jotka jäivät, tietenkin, sinne kiinni. Purin masiinan enkä osannut enää koota sitä. Noh, rautakauppaan ostamaan uutta. Uusi toimi kuin unelma. Olihan se aika kova homma nostella noita 1200x2700mm levyjä, mutta onneksi olivat kevyitä. Multitoolilla sahasin ja sepä vasta olikin helppoa ja kätevää. Oman haasteensa hommaan toivat ulkoseinään jo naulatut huokolevyn palaset, jotka aiheuttivat sen, että eka levy piti nostaa 10 senttiä lattiapinnan yläpuolelle. Yksin levyn nosto, paikallaanpito ja ruuvaus oli aika hankalaa. Mutta kyllä se meni ihan hyvin kun sai itsekseen kiroilla. Kovaa. Lopetin työt kahden aikoihin, koska minulla oli ilo päästä kavereiden kanssa pikkujouluilemaan isolle kirkolle. Tai siis itäpuolelle isoa kirkkoa.

Tässä yhden ihmisen yhden päivän saavutus:

Kun illan riennoista kotiuduin puolen yön aikoihin, odotti minua iloinen yllätys: Movano pihalla ja mies kotona! Ihanaa! Kolme viikkoa se o kotona!

Sunnuntaina jatkettiin miehen kanssa yhdessä siitä mihin mä jäin. Mun äitee tuli siinä puolen päivän aikoihin ja me tytöt lähdettiin etsimään joulusyötäviä lähiseuduilta, mies jäi töihin. Kun kolmen aikoihin kotiuduille, oli mies melkeinpä valmis huoneen kanssa. Aika hyvin 1,5 päivän työksi!!

Ensi viikolla mies aloittaa teknisen tilan seinien tekemistä, ei siinä kauaa nokka tuhise. Seinät meillä tulee ihan vain vanerista. Lattia epoksia. Eristemies olisi halunnut laittaa seiniin kivilevyä, mutta sitä ei meille enää tule. Ikinä. Ensi viikolla on joulukin. Että silleen ihan kiva.

Ja lopuksi tietenkin taas pakollinen kissa-kuva, jossa Tohvelia käytetään keinoemona, vaikka kolli onkin. Tirpan asento on… Jännä.

image

No niin, hyvää ja rauhallista Joulua vaan kaikille!