Vko 22/2015: Ikkunat, nuo talon silmät

Nonniin, yksi työntäyteinen viikonloppu taas takana. Tuntui kyllä, että sai suhteellisen vähän aikaan suhteellisen pitkässä ajassa. Mutta näinhän se joskus menee. Joidenkin asioiden kanssa pitää nyhvätä ja oppia tekemällä.

Viikolla kävi Jussi kääntymässä ja kattomassa hirsien kuntoa, nyt kun eristeet oltiin saatu pois häiritsemästä. Ei nyt mitään kauhean tarkkaa pystynyt sanomaan, kun oli vielä niskat ja seinäkoolingit siinä blokkaamassa näkyvyyden seinien alaosiin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että hirsienvaihto tehdään vasta lomien jälkeen, elokuun puolenvälin viiva syyskuun paikkeilla. Onpahan aikaa tässä tehdä kaikki sitä ennen tehdtävät hommat ihan kunnolla kesälomien aikana eikä kiire (toivottavasti) pääse yllättämään. Meidän lista remppapuolen ovessa kertoo mitä on vielä tehtävänä ennen hirsienvaihtoa.

To-do-list

Alla kuvaa talon alapohjasta. Sen rakenne koostuu haltijapalkeista (alimmat hirret) sekä niiden päällä olevista niskoista. Haltijapalkkien välissä on niin sanottu rossilaudoitus eli raakalautoja jotka laitettu pitkittäin palkkien väliin. Palkkien ja niskojen väliin tulee paperointi (-> alapohjasta tuleva kylmä ilma pidetään poissa) ja sen päälle eristeet (meidän tapauksessa selluvilla). Niskojen päälle laitetaan lattialaudat. Siinä se noin pähkinänkuoressa.

Tuon aikataulutiedon jälkeen soitin Kauno Virkkalalle, tammisaarelaiselle hirsi/restaurointitekijälle, että saisiko hänestä apua. Jussilla kun se olkapää oli mennyt pahaksi eikä hän pysty raskaimpia hommia tekemään. Olisi siis hyvä saada toinenkin tekijä siihen, joka pystyisi tekemään niitä. Ja kuinka ollakaan, hänellä oli juuri miettimäämme ajankohtaan vapaata eli näyttää vahvasti siltä, että hän ja hänen yhteistyökumppaninsa tulisi meille hommiin elokuun tienoilla. Mahtavaa, sanon minä.

Ja mitäs sitten viikonloppuna. Perjantai meni ajaessa, Mies kun oli työkeikalla Raumalla ja minä toimin kotiinkuljettajana. Sitä ennen piipahdin hakemassa Arkkitehdiltä Rakennusvalvonnasta lainaamani lippulappuset, hänellä kun alkaa rakennuslupahakemukseen tehtävät työt olemaan klar. Itse hakemuskin taitaa olla jo valvonnassa. Naapureiden tidottaminen tulee vielä suorittaa, otetaan työn alle ensi viikolla.

Lauantai alkoi muuratitapaamisella, tällä kertaa oli vuorossa Siuntiossa pajaansa pitävä herrasmies, joka taisi sitten voittaa meidän urakkamme. En nyt tiedä miten suuri palkinto se on, mutta ainakin saadaan ammattitaitoinen henkilö tekemään. Otti heti sellaisen asenteen, että hän ratkaisee ne ongelmat (koskien esim. palomuurin ja savupeltien sijoitusta), jotta meidän ei tarvitse sitä tehdä. Me kun emme ole ammattilaisia. Tämä tulokulma on meille oivallinen, stressitaso pieneneee ainakin tällä remontoijalla. Aioita kun ei jätetä meidän pähkittäväksi, vaan sanotaan ”miksi ei tehtäisi asioita näin?”.

Tapaamisen jälkeen päästiin sitten ikkunoiden kimppuun, ne kun ovat seuraavana task-listilla. Ikkunat tuli siis ottaa kokonaan karmeineen irti ja aukon suurentamisen jälkeen siirtää eteenpäin ulkovuorauksen kanssa samalle tasolle.Tämä tehtiin siis siksi, että sisältä saadaan seinäkoolinkeja pois ja sen myötä myös niskat sekä muut. Tämä työ siis piti tehdä ennen kuin mitään muuta pystyi jatkamaan.

Ensimmäinen ikkuna meni enemmän tai vähemmän ihan päin pepatinta, vaikka lopputulos näyttääkin ihan hyvältä. Eteen tuli niin monta ongelmaa, ettei  olisi uskonutkaan. Ja kun oli vielä vähän nälkä, niin kyllähän sitä arvaa miten hyvin yhteen hiileen tämä aviopari puhalsi. Hiilet taisivat olla ihan eri pitäjissä. Päätettiin lopettaa työt siltä päivältä ja jatkaa sunnuntaina.

Sunnuntaina ikkunahomma jatkui. Seuraavat kaksi menivät paremmin kuin eka, mutta kyllä niidenkin kanssa piti tapella. Nähtävästi kaikki ikkunat ovat asennettu eri tavalla, joka vähän vaikeuttaa niiden irroittamista kuten myös takaisin paikallepistämistä. Joissain seinissä on vielä vanha vaakalaudoitus uuden ulkovuorauksen alla, jossa kiinni karmirautoja, ja nämä karmiraudat vasta olivatkin suatanasta. Jäivät kiinni ikkunoihin ja niin edelleen. Meni hermot, mutta vähemmän kuin lauantaina.Alla kuva kun Mies tekee ja mä kuvaan, kuten aina. Tässä puolustukseni se, että Mies käytti puukkosahaa, jonka äänestä en tykkää. Päätin siis siirtyä suosiolla kauemmaksi.

ikkunanvaihtoa

Alla lopputulos, josta näkee eron aika selvästi. Tulevaisuudessa kaikki ikkunat tulevat näyttämään tuon ekan kuvan vasemman puoleiselta ikkunalta. Talo ei enää näytä aneemiselta ja nälkiintyneeltä, kun silmät eivät ole niin kuopalla. Näyttäähän se paljon paremmalta.

Ei kai tässä sitten muuta. Lopuksi kuva kasasta, joka siis koostuu alapohjan vanhoista eristeista. Imuauto kippasi ne tuohon parkkiksen viereen. Voidaan sitten jossain vaiheessa pistää maapohjan alle. Tai jonnekin.

olkikasa

’Till next week flurry balls!