Kuten otsikosta näkyykin, oli aika siirtyä betonieteisen kimppuun. VIHDOINKIN!!

Mutta alkuun vähän kuluneesta viikosta. Konsulttimme Jussi oli käymässä tiistaina. Sen jälkeen oli hyvä fiilis. Maailma ei ollut kuolemassa, vaikka Simppa nyt seinässä olikin. Hirsiä vaihtoon ja noin. Ei paha. Ei ainakaan sanottuna, tekeminen voi sitten ehkä olla jotain muuta. Kävimme koko talon läpi, mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja noin. Hyvä iltapäivä. Jäi vähän toisenlaiset fiilikset kuin sen rakennesuunnittelijan käynnistä. Silloin oli mieli musta, kun talo on ihan homeessa ja laho ja jajajajajajajaja… Argh. Minä en todellakaan pysty työskentelemään tuollaisen negatiivisen energian lähettilään kanssa, etitään siis joku toinen kun tarvis. Joo, mutta siis päädyttiin Jussin konsultaation pohjalta siihen, että kengitys tehdään ekaksi ja sen jälkeen vasta tehdään seinän korjaus. That is good.

Perjantaina, töistä tullessa, poikettiin Kirkkonummen K-raudassa, josta ostettiin Miehelle vähän työkaluja. Onhan se kivempi tehdä niitä töitä kun vermeet ovat kunnossa. Aiempi akkukone alkoi olemaan aika lailla loppusuoralla, joten ostettiin Makitan akkukonesetti, johon kuului akkuporakone ja iskevä ruuvinväännin. Ny on vääntäminen ja poraaminen taas mielekästä puuhaa, kun ei tartte sadatella koneen tehottomuutta.

Mies sai töistään myös ultimaattisen hifitusmaximus-sarjan, johon kuului kaikki tarpeellinen remonttipuolen äänentoistoon. Kuten kuvasta huomaa, on mies av-alan ammattilainen. Tavalliset duunarit olis pistäneet kajarit pliisusti olamme hyllylleen. Ei meillä. Meillä ne porataan katostaan hyllyyn. Eripäheen näköistä.

Lauantaina sitten aloitettiin hommat aamukahvien jälkeen hyvällä sykkeellä ja energialla. Mies meni betonieteiseen repimään koolinkeja ja mä suunnistin porrashuoneeseen, josta aloin repimään lattioita auki. Joo, en sitten kauaa repinyt. Meni hermot. Isosti. Stanan muovimatot prkl. Siis oikeesti. Voiko olla viheliäämpiä kapistuksia?? Tuossa on vielä tuollainen kangas alla, joka ei anna yhtään periksi. Pistää vastaan niin himputisti. Koko ajan. Mies jaksoi kuunella kiroilua sellaisen tunnin ja sitten tuli ehdottamaan josko tulisin hänen kanssaan betonieteiseen tekemään jotain muuta. Tähän asti pääsin, aika paljon vielä jäljellä (noin 2/3)… Pitää löytyä parempi tapa saada toi pois. Muutoin pamahtaa joku suoni. Jussin käydyn keskustelun perusteella päätettiin laittaa myös niin sanottu följari (johtokara/tuki) porrashuoneen ja olohuoneen väliseen seinään, joka tukee hirsiseinää ja pitää sen seurassa. Nyt suoruuden ovat taanneet seinissä olleet koolingit. Nyt kun ne otetaan pois, on hyvä seinää tukea jotenkin. Tämä siis siksi, että seinään on tehty jälkikäteen oviaukko. Seinän rakenne siis on muuttunut alkuperäisestä olotilastaan. Kuvassa ajateltu föjarin paikka otettu vanhalle tapetille asti.

Alla olohuoneen puoleinen seinä. Se aateltiin jätettäväksi hirrelle, koska on varmaan ainoa jossa hirret ovat suht samankokoisia ja kokonaisia. Eikö jaksaisi miettiä miten följarin kulmat saisi kauniisti tapetoitua.

No joo, menin sitten auttelemaan miestä betonieteiseen. Tein sen mitä pystyin eli pääasiassa neuvoin. Tein päällikön hommia. Antaumuksella.

Ekaksi lähti ikkuna karmeineen:

Sitten putsattiin seinää. Ikkunan koko jotenkin korostuu noissa tikaskuvissa, ikkuna taitaa olla Miehen mittainen.

Valitettavasti seinissä olevat tapetit piti poistaa suurimmalta osin seinän sienen takia. Yhden seinän vanhan vaakalaudoituksen päätimme kuitenkin jättää paikoilleen. Sen olla vanhat tapetit ovat tallessa jälkipolville.

Vähän oli mynnähtänyt ikkunanalunen, mutta ei niin pahasti kuin mitä ajateltiin.

Löydettiin myös ikiaikasta graffitointia, joka on kuitenkin ehkä enemmän jotain nimenkirjotusta tai jotain. Pitää yrittää jos saisi koneella noita kirjaimia tuosta esille paremmin.

Seuraavaksi alettiin repimään lattioita poijes. Sepä olikin sitten taas hauskaa, naulat kun olivat metrisiä. Ei jaksettu kauaa. Senpäiväinen takki oli tyhjä.

Sunnuntai-aamu valkeni sateisena (onneksi oltiin laitettu muovit ikkunattomaan huoneeseen…). Suunnitelma päivälle oli seuraavanlainen: minä lähden mammani kanssa antiikkihuutokauppaan Säkylään ja Mies jatkaa betonieteisen kanssa. Näin myös tehtiin.

Kun saavuimme Säkylään, huomasimme, että myös muut olivat löytäneet huutokaupan.

Sain kuitenkin huudettua kaksi laatikollista vanhaa pöytää, jotka olin halunnutkin, ja vielä suhteellisen halvalla. Mukaan lähti myös vanha munalaatikko, jossa vanhoja pulloja, sekä vanha laatikko. Otin kuvia ja mittoja myös hirsistä, jotka matkaavat meille ensi viikon lauantaina. Ne tulevat hyvään käyttöön seinissä.

Ja kun naiset rillutteli huutokaupoissa, teki Mies ihan oikeita töitä:

Näyttäisi siltä, että betonivalu on ollut lattiassa jo ennen 80-luvun perusparannusta. Tällöin on vaan otettu pois vanha vesilinja ja louhittu uusille viemäröinneille paikat valuun. Olisi silloin ehkä kannattanut miettiä mitä lattiaan laitetaan. Tällöin lattiaan tungetut lasivillat eivät ainakaan olleet se paras vaihtoehto. Olivat meinaa painavia, kuulemma.

Jussi unohti tiistaina kansionsa meille, jota tuli hakemaan. Kattoivat Miehen kanssa betonieteisen tilanteen läpi. Ei kuulemma mitenkään hälyyttävää. Suhteellisen hyvässä kunnossa. Ja pitää ottaa huomioon, että kyse kaikista riskialttein rakenne/huone koko talossa. Pitää siis olla huokaista pienesti helpotuksesta.

Betonin purkaminen ei vaan ole helppoa näillä työvälineillä. Menee ikä ja terveys. Vuokrataan ensi viikonlopuksi siis vähän järeämpi peli, jotta homma menisi sutjakkaammin.

Tähän loppuu tämä kertomus. Seuraavaan viikoon. Peace and out.