Vko 10/2016: Kattoo ja pinkkarii

Ja niin se on taas viikko mennyt. Samat aloitussanat aina. Mutta eipä sitä muutakaan ole sanottavaa. Aurinkoa näkyy enemmän ja enemmän, vaikka onhan tällekin viikolle osunut perinteisiä loskakakkasäitäkin. Ei kivaa sellainen.

Maanantaina oltiin todella ahkeria ja laitettiin pinkkareita ruokailuhuoneen seinään. Ihan vaan siksi, että oltiin tehty se liisteri valmiiksi. Muuten ei varmaan oltaisi jaksettu. Oli siis ihan hyvä plääni tehdä se sunnuntaina. Ja kaksi vuotaa saatiin ruokailuhuoneen seinään. Nyt meni ihan hyvin, laitettiin miljoona kiloa liisteriä sekä seinään että vuotaan. Näyttävät pysyvän. Jei!

On kyllä ihan älyttömän kovaa kamaa tuo pinkkari. Kuivuttuaan ihan sellaista kovaa pahvia. Hyvä alusta maalille siis.

Tiistaina piti pitää chillailu (rento suom. Huom.) päivä, jolloin siivottaisiin, tiskattaisiin ja tehtäisiin ruokaa. Ja katottaisiin ehkä myös telkkaa. Ihan siis peruslötköilyä. Mutta, koska tultiin niin myöhään kotiin, ei aikaa riittänyt kuin kahteen vikaan eli ruoan tekoon ja telkan kattomiseen. Hitsin vitsi.

Keskiviikkona sitten oli se siivouspäivä. Tänään oli suunnitelmissa paperoida keittiön kattoa. Mutta niin ne suunnitelmat elää.

Torstaina oltiin sitten taas pitkään töissä eikä ehditty tekemään mitään. Paitsi se ruoka. Makaronilaatikkoa. Nomnom.

Perjantaina päästiin lähtemään vähän aikasemmin kotio töistä. Paperoitiin sitten se keittiön katto. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tyhjättiin myös kuorkki lauantaista listojenhakureissua varten.

Sain tässä päivänä muutamana kuningasidean keittiötä koskien: puolipaneeli. Ei tarttisi silloin pinkkareita miettiä. Kysytään sahanpitäjältä millaisissa hinnoissa ne menevät. Koska helmiponttipaneelia on vähän siellä sun täällä, joten olisi kiva jos keittiössä olisi jotain muuta paneelia kuin sitä. Tällaisia paneeleja on maailmalla käytetty (netistä lainattuja kuvia):

Ja, koska puolipaneeli, voidaan laittaa nyt keittiöön tapettiakin, jibii! Ensinnäkin tapettimenekki ei ole ihan kaamia kun vain puolet seinästä pitää tapetoida (papritapetit maksavat ihan vatusti) ja toiseksi valkoisen puolipaneelin rinnalle olisi kiva saada joku kuvio, koska muuten on aika laimean näköinen seinä. Joten surffailin hiukkasen interswebissä ja tadaa, päädyimme yhteistuumin tähän vanhan ajan klassikkoon. Olen aina halunnut laittaa tätä jonnekin, nyt se paikka valikoitui keittiöksi.

image

Ohasse nyt ihan älyttömän hieno, vai mitä??

Sitten lauantaihin. Aamulla tehtiin liisteriä kymmenisen litraa. Keittelyiden jälkeen lähdettiin kylille. Käväistiin ärrällä hakemassa liitujauhepussi (25 kg maitomaalia varten) ja 6 litraa rasvatonta maitoa. Lisäksi kyytiin otettiin kattoon tulevat koolinkilaudat. Kaupunkihumputtelun jälkeen laitettiin koolingit kattoon.

Sen jälkeen jatkettiin ruokailuhuoneen pinkkareiden kanssa, jota seurasi koolinkien laitto kattoon. Koska huomenna alkaisi paneeleiden kattoonlaitto, otettiin niitäkin sisään kuivumaan. Katkottiin valmiiksi. Vii

Katot maalataan maitomaalilla. Maitomaali on aikas hauska keksintö, joka rantautunut Suomeen jo 1800-luvulla Ranskasta. Sitä pystyi tekemään kotona, joten saavutti laajan suosion kansalaisten keskuudessa. Halpaa on ku mikä. Viisi litraa maitoa, nelisen euroa ja liitu noin  viitisen euroa. Viiden litran satsi maksaa siis alle kympin. Jos verrataan perinnemaaliin, jossa hinta on 30 euroa per 0,9 litraa. Että vähän on halvempaa 😀 Maalinteko-ohje saatiin facen talonhalaaja-ryhmästä:

”Astiaan laitetaan vaikka puoli litraa rasvatonta maitoa.
Sekaan liitua niin paljon et tulee löysää tahnaa. Et siveltimes pysyy.
Voit antaa sakeutua yönyli ja tarvittaes lisätä maitoa. Sävyttää voi veteen liotetuilla pigmenteillä.
Sit vain sutikoimaan.”

Mutta, koska tajuttiin vähän liian myöhään, että pitää tekeytyä yön yli, ei tehdäkään esimaalausta ennen kattoon laittoa. Olkapäät kiittävät, kun maalaillaan katto paikoillaan pariin kertaan. Siinä vaiheessa alkaa jo innoissaaan odottelemaan lattian maalausta 😀

Siinässe ny on, meitin uusi hieno katto, joka kätkee sisälleen reikäisen yllätyksen (vanhan katon siis, toim.huom.). Pienellä vaivalla saa ison muutoksen aikaan. Pari unetonta yötä on vietetty miettien miten katosta saa minkään näköisen. Kiitos tästä kuuluu puusepällemme!