Viikot 13-14/2015: stuff is happening (hitaasti mutta varmasti)

No huhhuh, taas on pari viikkoa mennyt huomaamatta ohi. Ei ole ehtinyt kirjoitella tännekään.Mutta nyt korjataan sekin vääryys kun laitetaan kirjoitettuun muotoon tapahtumat.

Aloitetaan siitä surullisenkuuluisasta suihkukaapista, jonka oli tarkoitus tulla vihdoin ja viimein 24.3. Otettiin lomaa oikein, että saadaan suihku paikoilleen ja noin. No ei tullut suihkua. Eikä ilmoitusta siitä ettei sitä tule. Mikäs sen mukavempaa. Ilma oli kuitenkin enemmän kuin suotuisa, joten saatiin jotain tehtyä ulkona: puukatos! Vihdoin! Ja käytiin ostamassa heavy duty -kottikärryt, joiden kasaamiseen meni jokunen tunti. Pidempään siis kuin puukatokseen. Nykyajan DYI-kamat ovat joskus hanurista. Kaikki pitää koota itte ilman suomenkielisiä ohjeita. Noh, saatiin kuitenkin tehtyä. Jippii!

Ja sitten löytyi pellolta vielä ihania leskenlehtiäkin!

kukkaa

Keskiviikkona marssittiin Kirkkonummen K-rautaan ja hankittiin sitä kautta samanlainen suihkukaappi kuin aiemmin hankittu. Taloon.com’lta rahat takaisin. Hyvähyvä. Joskus se suihku saadaan tähänkin taloon prkl!

Viikon 13 lauantaina soi miekkosella puhelin, kun oltiin aamukahveita naatiskelemassa. Ja kuka muukaan se siellä olisi kuin anoppi (ei siihen aikaan oikeasti kukaan muu soitakaan :D). Pyysi laittamaan kahvin tulille. Oli jo pihalla ja auto parkissa. Olipa kerrassaan herätys. Viimeisetkin unihiekat karistettiin silmistä kun alettiin touhuamaan. Ja touhuttiin kuulkaas kunnolla. Saatiin tuliaisiksi muun muassa Muurikka-pannu, jolle tehtiin (anoppi teki) hienon grillin. Kyllä kehtasi kesän ekat makkarat pistää tulille. Ja oli kuulkaas hyvää!!

Meillä kävi kanssa maalämpötoimittaja käymässä. Yksi kävi silloin lomatiistaina. Tämä nyt käynyt tuntui sen verran tomeralta ja aikaansaavalta, että jäi hyvä fiilis. Jaksoi kyllä haastaa 1,5 tuntia, että sinänsä jos samalla tarmolla tekee lämpöjärjestelmän niin hyvä tulee.

Sunnuntaina lähdin mun mamman kanssa vähän maaseutumatkailemaan. Ekaksi otettiin suunnaksi Mörby Gård, joka on Tenholassa sijaitseva luomutila. Siellä tapasin alla olevia tyyppejä. He olivat ihania. He yrittivät syödä mun käden. Lisäksi sieltä löytyi iso navetta, joka oli täynnä lehmiä erilaisissa kantamisvaiheissa. Suurin osa lööbas, mutta oli pari joilla oli vasikkoja ja muuta. Hienoa, että tällaisia on nykyään.

Kun tultiin kotiin, oli mies saanut ihan älyttömästi aikaan. Yhden huoneen katto ja eristeet oli lattialla ja mies istui niskojen päällä. On se kyllä etevä kaveri!

Sunnuntai meni sitten tuosta puhdiskellessa. Paljon tuli kamaa säkissä ulos, mutta oli se sen arvoista.

Seuraavana viikonloppuna keskityttiin aika samantapaiseen hommaan. Pääsiäisviikonloppuna oli aikaa tehdä vaikka sun mitä.

Aloitettiin repimällä porrashuoneen seinät paljaiksi. Sieltä paljastui hämppäri (ISO!) sekä mielenkiintoinen paneeliseinä, joka oli saanut itseensä ”hieman” kosteutta. Lähtevät kaatikselle valitettavasti. Alemmassa kuvassa näkyy ammoisenaikainen tapetti, joka ollut paneeleissa kiinni. Ei sekään ole säästynyt ajan hampaalta. Tylsä homma. Ja viimeiseksi vielä katosta löytyneestä hormiaukosta. On ollut tulisija tässäkin huoneessa joskus ajan saatossa. Enää ei ole edes piippua katolla.

Olohuoneen ja porrashuoneen välinen seinä on hauska. Seinä on ammoisina aikoina ollut kahden eri asunnon välinen seinä, joten sen rakenne on aika tuffi. Porrashuoneesta lähtien: kipsilevy, koolingit, puukuitulevy, kivivilla foliovuorauksella, hirsi, tapetti, koolaus, lauta, puukuitulevy ja viimoisena tapetti. Seinän paksuus on siis joku puolimetriä vähintään. Saadaan siis vähän lisätilaa kuin otetaan rakennetta kevyemmäksi.

Näiden ihmettelyiden jälkeen alkoi sitten se hauska vaihe: minä istuin ja mies teki. Yläkerrasta puukkosahalla kattopaneelit poikki ja hakkaamalla alas. Kun noin tekee niin jälki on tällaista:

Lopputulos oli halutunlainen ja lauantai-iltana olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Sunnuntaina tehtiin vielä siivousta.

Koska joskus naisen on pakko ajatella myös tulevaisuutta, joten aloin hahmottelemaan tulevaa keittiötä puupalojen avulla. Ei ole ikinä ollut näin paljon tilaa keittiössä, mutta ei sitä halua liian suureen laatikkomääräänkään hukuttaa. Olenkin siis päättänyt panosta laatuun (puuseppä tekee laatikostot) enkä volyymiin. Laatikostoja tule vain kolme neljä, seinäkaappeja ei ollenkaan. Astianpesukone ja tiskiallas löytyvät saarekkeesta. Ulkoseinää vasten pistetään lepäämään pari vanhaa vaate/astiakaappia, jotka ostetaan joskus lähempänä. Jotenkin tällaisen suunnittelun avulla alkaa taas uskomaan siihen tulevaisuuteen, joka lähestyy hitaasti mutta varmasti. Se tunne, että elämää on myös lattioiden ylösnostamisen jälkeen. Että tämä jossain vaiheessa valmistuu. Kauheeta ajatella sinänsä näin, meidän remppahan on kestänyt vasta 3 kk! No joo, näitä tällaisia tulee varmaan jokaisessa remontissa. Onneksi on oma pää ja mielikuvitus, voi miettiä jotain muuta kuin yläpohjan vino-osuuksien eristevahvuuksia ja rakennusmääräyksiä…

WP_20150406_001[1]