No niin. Työntäyteistä viikonloppua taas pukkaa. Perjantaina oli mies vapaalla ja jatkoi minun viitoittamaani tietä yläkerran huoneen purkamisessa. Okei, hän ehkä sai vähän enemmän aikaan kuin mä, mutta mä olin kuitenkin se alkuunpanevavoima. Tai jotain. Alla kuvaa lopputuloksesta sekä olkimäärästä:

Imuri meni myös jumiin tasaisin väliajoin. Tässä yksi jumiutumisen syy nähtäväillä: pyykkipoika pentele.

Hyvin on siis saanut puhdistettua. Mulla taas oli edessä alla oleva kasa kirpsakassa kevätsäässä. Pari ärräpäätä sain ilmoille, kun eihän tuo selkä ihan kauheasti tykännyt tästä aamujumpasta. Mutta saatiin tehtyä ja hyvä niin.

Lauantai meni sitten vähän, mun osalta, istumiseksi. Mies oli yläkerrassa imemässä eristeitä ja mä jotain puuhailin alakerrassa. Ei oikein ollut mitään mielekästä tekemistä ja unikin painoi. Laiska emäntä olin. Silloin tällöin kävin puhistamassa kylmäeteistä eristeistä. Mies sai kyllä tehtyä paljon. Nainen ei.

Sunnuntaina taas saatiin tosi paljon aikaiseksi. Pitkästä aikaa päästiin vanhan kunnon purkamisen kimppuun, tällä kertaa kohteena oli betonieteinen. Ekaksi lähti kattolistat, sitten itte katto ja lopuksi osa koolingeista. Mieshän tuota aika suurimmalti osin teki, mä keskityin kuvaamiseen sekä muiden seinien putsaamiseen.

Kattojen ihana sivutuote oli tietenkin myös edustettuna runsain määrin: kaka á la hiiri. Kaikki noi mustat pisteet ovat sitä itteensä. Nais.

Katto oli sitten tämänmoinen:

Mun mielestä talon vanhat väritykset ovat olleet piristäviä, miehen mielestä taas ei. Mitäs mieltä te olette pirtsakan turkoosista seinästä, joka ollut joskus 50-60-luvulla? Löytyi vanhan sähkökaapinpaikan takaa betonieteisestä.

Koolinkien alta löytyi myös kaikkea muuta kivaa, ja ei-niin-kivaa. Kivoimmasta päästä vanhaa tapettia:

Ja ei-niin-kiva -kategoriassa Simo the sieni koko kauneudessaan. Näyttäisi olevan toinen ja kolmas ulkohirsi aika mennyttä kamaa, ainakin puoleen hirrensyvyyttä, neljäs on pintalahoa. Yksi niska on noin parin metrin matkalta aika menetettyä kamaa myös. Pitää diskuteerata Jussin kanssa, että mites korvausoperaation kanssa tehdään. Paikataanko hirrellä vaiko pattinkilla. Aika, ja Jussi, sen kertoo. KUVAT VOIVAT JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ KATSOJIA!!

Mutta mennäänpä tästä sitten iloisempiin asioihin 🙂

Mä sain poistettua seinistä inhoamaani levyä ihan hyvän pätkän. Se on naulattu seinään miljoonalla nupunaulalla, jotka eivät anna periksi vaikka mikä olisi. Noh, ehkä oli ihan hyvä, ettei hommaa ollut tehnyt vähään aikaan, koska työ saatiin loppuun suht vähillä kivuilla. Pahvien alta löytyi myös kauneutta jossain muodossa. Eli keittiön vanha tapetti boorneineen. Kaunis.

Lisäksi sain esille myös keittiöön jossain vaiheessa lisätyn tiilimuurin, tai siis osan siitä. Suunnitelmissa olisi purkaa tämä myöhemmin lisätty muuri, koska aukko pistetään umpeen keittiön tieltä ja aukon sulkeminen on suht haastavaa ilman purkamista. Tiileen kun on suht vaikeaa kiinnittää mitään.

No, ei tällä velvinä sitten oikein muuta ehditty tekemään. Mutta pitää laittaa ensinnäkin kuvia eristeistä löytyneistä kamoista:

Ja sitten vielä pari kuvaa viime viikon aamuautoilun kauneimmista kohdista. Tässä kiteytyy maalla asumisen parhaat puolet: auringonnousu avarassa peltomaisemassa. Okei, onhan tuossa toi joku sähköpylväs, mutta se on siinä vaan siksi etten osannut ottaa kuvaa oikeessa paikassa 😀 Lisäksi kuva kissasta. Kaiuttimien päältä. Kerällä. Muru.

Ensi viikolla tuleekin suihku, JEI, ja lainanhakupaperit olis allekirjoitusta vaille valmiit. Haah, taas hommat etenee.